Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Sun puolisosi ja lastesi toinen vanhempi on seksisuhde? 

Yleensä on. Lapset syntyvät seksissuhteesta paitsi tietysti koeputkilapset.

Sekä puolisosta että äidistä voi ottaa eron. Hakea vaaikka lähestymiskiellonkin.

Mikä siinä epäselvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat.

Siinä se seisoo ihan suomeksi. Lähes koko kommentti ja silti se sulta meni ohi. 

Kyllä, se oli aivan ymmärrettävä kommentti eikä mennyt ohi.

Henkilö totesi, että hänen äitinsä kieltäytyi käymästä läpi asioita hänen kanssaan ja häntä se harmittaa.

Tämä tuli ymmärretyksi. Harmitus ja suru on luonnollista. 

Niin että sä siis puhuit välien huonouden hyväksymisestä, kun sanoit ettei saa jumittaa vaan pitää mennä eteenpäin. Juu u, varmaan totta niin, mutta edelleen on outoa sanoa, että äidillä on oikeus kieltäytyä asioiden läpikäynnistä ja tyttören pitää vaan niellä ja hyväksyä. Varsinkin kun tytär on ainoa, joka on edes yrittänyt tilannetta parantaa. 

Sanoin, että se on äidin oma valinta ja häntä ei voi pakottaa. Kukaan ei puhunut mistään oikeudesta.

Mikä oli siis vastauksesi pointti? Äitiä ei voi pakottaa ja tyttären tunteet on ok, kunhan hyväksyy äitinsä päätöksen olla selvittämättä asioita? Eli toistit hänen tilanteensa ja korostit että hänen on nyt vain elettävä sen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Sun puolisosi ja lastesi toinen vanhempi on seksisuhde? 

Yleensä on. Lapset syntyvät seksissuhteesta paitsi tietysti koeputkilapset.

Sekä puolisosta että äidistä voi ottaa eron. Hakea vaaikka lähestymiskiellonkin.

Mikä siinä epäselvää?

Mikä se ero nyt siis noiden välillä oli? Se seksi vai? Kun sanoit, että on eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat.

Siinä se seisoo ihan suomeksi. Lähes koko kommentti ja silti se sulta meni ohi. 

Kyllä, se oli aivan ymmärrettävä kommentti eikä mennyt ohi.

Henkilö totesi, että hänen äitinsä kieltäytyi käymästä läpi asioita hänen kanssaan ja häntä se harmittaa.

Tämä tuli ymmärretyksi. Harmitus ja suru on luonnollista. 

Niin että sä siis puhuit välien huonouden hyväksymisestä, kun sanoit ettei saa jumittaa vaan pitää mennä eteenpäin. Juu u, varmaan totta niin, mutta edelleen on outoa sanoa, että äidillä on oikeus kieltäytyä asioiden läpikäynnistä ja tyttören pitää vaan niellä ja hyväksyä. Varsinkin kun tytär on ainoa, joka on edes yrittänyt tilannetta parantaa. 

Sanoin, että se on äidin oma valinta ja häntä ei voi pakottaa. Kukaan ei puhunut mistään oikeudesta.

Mikä oli siis vastauksesi pointti? Äitiä ei voi pakottaa ja tyttären tunteet on ok, kunhan hyväksyy äitinsä päätöksen olla selvittämättä asioita? Eli toistit hänen tilanteensa ja korostit että hänen on nyt vain elettävä sen kanssa. 

On tyttärellä oikeus olla hyväksymättä sitä. Ei siitä ollut kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Eli se veri on vettä sakeampaa paskanjauhanta taas. Selvä

Samanlaista se oli siinä naakka-ketjussakin. Vanha äiti on sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa. Hänellä on ja tuleekin olla erityisasema kaikkiin tyttären muihin ihmissuhteisiin verrattuna, koska hän on b i o l o g i n e n   ä i t i. Tyttären aviomies, pitkäaikainenkin ja ehkä yhteisten lasten isä, näivettyy seksisuhteeksi. Vanhan muorin mielestä hänen auktoriteettiasemaa tyttärensä yläpuolelle ei mikään voi horjuttaa, samoin sitä, että äiti on aina enemmän oikeassa kuin tytär, joka asiassa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Sun puolisosi ja lastesi toinen vanhempi on seksisuhde? 

Yleensä on. Lapset syntyvät seksissuhteesta paitsi tietysti koeputkilapset.

Sekä puolisosta että äidistä voi ottaa eron. Hakea vaaikka lähestymiskiellonkin.

Mikä siinä epäselvää?

Mikä se ero nyt siis noiden välillä oli? Se seksi vai? Kun sanoit, että on eri asia. 

Vaikka sukuselvitys? Äitisi semmoisessa näyt sinä muttei sun puolisosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Eli se veri on vettä sakeampaa paskanjauhanta taas. Selvä

Samanlaista se oli siinä naakka-ketjussakin. Vanha äiti on sitä mieltä, että veri on vettä sakeampaa. Hänellä on ja tuleekin olla erityisasema kaikkiin tyttären muihin ihmissuhteisiin verrattuna, koska hän on b i o l o g i n e n   ä i t i. Tyttären aviomies, pitkäaikainenkin ja ehkä yhteisten lasten isä, näivettyy seksisuhteeksi. Vanhan muorin mielestä hänen auktoriteettiasemaa tyttärensä yläpuolelle ei mikään voi horjuttaa, samoin sitä, että äiti on aina enemmän oikeassa kuin tytär, joka asiassa.  

Jos naakkaäidin tytär pitää äitiään auktoriteettina sitten on niin. Yleensä aikuiset enää eivät pidä.

Voi ottaa eron biologisesta äidistään, suvustaan.  Mutta ei voi muuttaa väestörekisteriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Sun puolisosi ja lastesi toinen vanhempi on seksisuhde? 

Yleensä on. Lapset syntyvät seksissuhteesta paitsi tietysti koeputkilapset.

Sekä puolisosta että äidistä voi ottaa eron. Hakea vaaikka lähestymiskiellonkin.

Mikä siinä epäselvää?

Mikä se ero nyt siis noiden välillä oli? Se seksi vai? Kun sanoit, että on eri asia. 

Vaikka sukuselvitys? Äitisi semmoisessa näyt sinä muttei sun puolisosi.

Jälleen malliesimerkki aiheen vierestä puhumisesta. 

Ikävää jos avioliitoissa ole seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Sun puolisosi ja lastesi toinen vanhempi on seksisuhde? 

Yleensä on. Lapset syntyvät seksissuhteesta paitsi tietysti koeputkilapset.

Sekä puolisosta että äidistä voi ottaa eron. Hakea vaaikka lähestymiskiellonkin.

Mikä siinä epäselvää?

Mikä se ero nyt siis noiden välillä oli? Se seksi vai? Kun sanoit, että on eri asia. 

Vaikka sukuselvitys? Äitisi semmoisessa näyt sinä muttei sun puolisosi.

Mitä ihmettä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Sun puolisosi ja lastesi toinen vanhempi on seksisuhde? 

Yleensä on. Lapset syntyvät seksissuhteesta paitsi tietysti koeputkilapset.

Sekä puolisosta että äidistä voi ottaa eron. Hakea vaaikka lähestymiskiellonkin.

Mikä siinä epäselvää?

Mikä se ero nyt siis noiden välillä oli? Se seksi vai? Kun sanoit, että on eri asia. 

Vaikka sukuselvitys? Äitisi semmoisessa näyt sinä muttei sun puolisosi.

Jälleen malliesimerkki aiheen vierestä puhumisesta. 

Jätä tuo punaisella ladalla ajaja omaan arvoonsa. Miksi suotta viisastelet hänelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minun äitini on pyhimys! Ei tässä ole äideistä kyse vaan sinun huonosta kryptisestä aloituksesta joka vaatisi taustatyötä että sitä voisi kommentoida.

 

Mutta siis halusit ilmeisesti puolustaa huonoja äitejä ja vähätellä heidän huonouttaan koska olet itsekin huono äiti. Näin minä sönkötyksesi tulkitsin

Mitä kryptistä on mainita kirjailija ja kirjan nimi ja kehoittaa lukemaan.

Jotain selkokieltäkö täällä vain ymmärretään?

Eli kyseessä oli vaan kirjavinkki. Jos olisit halunnut tehdä keskustelun aloituksen niin olisit edes muutamalla sanalla referoinut kirjaa. Mutta ei jumalauta mitään. Ei sanaakaan. Vain horinaa farkuista ja tiskeistä.

 

Huonot perhesuhteesi varmaan johtuvat osittain huonosta kommunikoinnistasi 

Aika hyvin on keskustelu alkanut, kun yli tuhat kommenttia kuitenkin.

Ekat sivut taisi tosiaan mennä aloituksen kryptisen tarkoituksen selvittämiseen ja ap:lle kuittailuun poikeuksellisen huonosta alustuksesta. 

Sitten päästiin vähän aiheeseen, ehkä näin jo vähän ärtyneinä valmiiksi, ja piakkoin keskustelu näytti ainakin näin hyppelemällä tarkasteltuna olevan paljolti hmmm ..."laadukasta" väittelyä. Sivumäärää on toki jo kertynyt :D  

Mutta löytyykö mitään uutta järkevää sanottavaa itse aiheeseen enää?

Miten kukaan voi ärtyä aloituksesta? Jos se ei iske, sit ei vaan osallistu. Tämä taitaa olla aiheena aika kipeä monille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat.

Siinä se seisoo ihan suomeksi. Lähes koko kommentti ja silti se sulta meni ohi. 

Kyllä, se oli aivan ymmärrettävä kommentti eikä mennyt ohi.

Henkilö totesi, että hänen äitinsä kieltäytyi käymästä läpi asioita hänen kanssaan ja häntä se harmittaa.

Tämä tuli ymmärretyksi. Harmitus ja suru on luonnollista. 

Niin että sä siis puhuit välien huonouden hyväksymisestä, kun sanoit ettei saa jumittaa vaan pitää mennä eteenpäin. Juu u, varmaan totta niin, mutta edelleen on outoa sanoa, että äidillä on oikeus kieltäytyä asioiden läpikäynnistä ja tyttören pitää vaan niellä ja hyväksyä. Varsinkin kun tytär on ainoa, joka on edes yrittänyt tilannetta parantaa. 

Sanoin, että se on äidin oma valinta ja häntä ei voi pakottaa. Kukaan ei puhunut mistään oikeudesta.

Mikä oli siis vastauksesi pointti? Äitiä ei voi pakottaa ja tyttären tunteet on ok, kunhan hyväksyy äitinsä päätöksen olla selvittämättä asioita? Eli toistit hänen tilanteensa ja korostit että hänen on nyt vain elettävä sen kanssa. 

On tyttärellä oikeus olla hyväksymättä sitä. Ei siitä ollut kysymys. 

Käydä jatkuvasti riitelemässä äidilleen kun ei hyväksy?

Millaisesta asiasta nyt 55 vuotiaana kannattaa mennä vaatimaan selvitystä 75-vuotiaalta äidiltäni joka on ihan voimissaan? Isä on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Ennen Neuvostoliiton hajoamista sinne oli vientiä paljon. Esim vaateteollisuus vai vaatetta.

Venäjän kielen opiskelu ja Venäjällä työskentely on edistänyt oman lapsen uraa huomattavasti. Tällä hetkellä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minun äitini on pyhimys! Ei tässä ole äideistä kyse vaan sinun huonosta kryptisestä aloituksesta joka vaatisi taustatyötä että sitä voisi kommentoida.

 

Mutta siis halusit ilmeisesti puolustaa huonoja äitejä ja vähätellä heidän huonouttaan koska olet itsekin huono äiti. Näin minä sönkötyksesi tulkitsin

Mitä kryptistä on mainita kirjailija ja kirjan nimi ja kehoittaa lukemaan.

Jotain selkokieltäkö täällä vain ymmärretään?

Eli kyseessä oli vaan kirjavinkki. Jos olisit halunnut tehdä keskustelun aloituksen niin olisit edes muutamalla sanalla referoinut kirjaa. Mutta ei jumalauta mitään. Ei sanaakaan. Vain horinaa farkuista ja tiskeistä.

 

Huonot perhesuhteesi varmaan johtuvat osittain huonosta kommunikoinnistasi 

Aika hyvin on keskustelu alkanut, kun yli tuhat kommenttia kuitenkin.

Ekat sivut taisi tosiaan mennä aloituksen kryptisen tarkoituksen selvittämiseen ja ap:lle kuittailuun poikeuksellisen huonosta alustuksesta. 

Sitten päästiin vähän aiheeseen, ehkä näin jo vähän ärtyneinä valmiiksi, ja piakkoin keskustelu näytti ainakin näin hyppelemällä tarkasteltuna olevan paljolti hmmm ..."laadukasta" väittelyä. Sivumäärää on toki jo kertynyt :D  

Mutta löytyykö mitään uutta järkevää sanottavaa itse aiheeseen enää?

Miten kukaan voi ärtyä aloituksesta? Jos se ei iske, sit ei vaan osallistu. Tämä taitaa olla aiheena aika kipeä monille.

Tuskinpa kipeä. Monella vaan nousee kiukku ihan ilman henk.koht. kokemusta silloin, kun korostetaan miten ihmissuhteessa toinen on tärkeämpi kuin toinen, väitetään toisen tunteita harhoiksi ja typeriksi ja toisen tunteita maailman tärkeimmiksi, koska on synnyttänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta asiasta nyt 55 vuotiaana kannattaa mennä vaatimaan selvitystä 75-vuotiaalta äidiltäni joka on ihan voimissaan? Isä on kuollut.

Selvästi sellainen on, kun vähättelet asiaa, väität tyttärien kokemuksia hulluiksi ja heität jotain alentavaa joka käänteessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minun äitini on pyhimys! Ei tässä ole äideistä kyse vaan sinun huonosta kryptisestä aloituksesta joka vaatisi taustatyötä että sitä voisi kommentoida.

 

Mutta siis halusit ilmeisesti puolustaa huonoja äitejä ja vähätellä heidän huonouttaan koska olet itsekin huono äiti. Näin minä sönkötyksesi tulkitsin

Mitä kryptistä on mainita kirjailija ja kirjan nimi ja kehoittaa lukemaan.

Jotain selkokieltäkö täällä vain ymmärretään?

Eli kyseessä oli vaan kirjavinkki. Jos olisit halunnut tehdä keskustelun aloituksen niin olisit edes muutamalla sanalla referoinut kirjaa. Mutta ei jumalauta mitään. Ei sanaakaan. Vain horinaa farkuista ja tiskeistä.

 

Huonot perhesuhteesi varmaan johtuvat osittain huonosta kommunikoinnistasi 

Aika hyvin on keskustelu alkanut, kun yli tuhat kommenttia kuitenkin.

Ekat sivut taisi tosiaan mennä aloituksen kryptisen tarkoituksen selvittämiseen ja ap:lle kuittailuun poikeuksellisen huonosta alustuksesta. 

Sitten päästiin vähän aiheeseen, ehkä näin jo vähän ärtyneinä valmiiksi, ja piakkoin keskustelu näytti ainakin näin hyppelemällä tarkasteltuna olevan paljolti hmmm ..."laadukasta" väittelyä. Sivumäärää on toki jo kertynyt :D  

Mutta löytyykö mitään uutta järkevää sanottavaa itse aiheeseen enää?

Ei, aloitus herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Aihe on niin iso, et pakko sitä pureskella eka, jotta jotain järkevää voisi sanoa.

Ei löydy uutta sanottavaa. Ja vanhastakin sanottavasta puolet ovat tämän yhden ja saman aloittajan eli katkeran vanhan äidin tilitystä, lähes rajatilaista kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä muuta kuin vain oma märepallo asiassa. Paljon ajatuksia ja tunteita, mutta ei kehityskaarta tai kasvua ihmisenä.  

Olen lukenut koko keskustelun. En näe mitään "vanhan äidin tilityksiä" . Ehkä yks tai kaks, ennemmän lasten kertomuksia äideistään.

Kaikki ne kommentit, joissa on puhuttu ohi aiheen tai heitelty jotain sarkastista mukaläppää, on niitä vanhan äidin tilityksiä. 

Eihän ne sitten ole mitään vanhan äidin tilityksiä jos kirjoittaa ohi aiheen. 

On ne. Ihan kaikki nämä ”Aikuiset lapset psykoottisesti huutavat” jne. ohi aiheen lauotut heitot märepaloista, on nimenomaan sitä oman katkeruuden vuodatusta. Sitä vaan ei sanota tietenkään suoraan. 

Ette sitten trollia tunnista. Joku ns. huudattaa teitä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Vähän tuntuu ailtä, että jotkut ovat jääneet jumiin siihen lapseen, joka oli. Eivät kykene käsittelemään traumojaan, vaan tarve vaan syyttää. Sillä syyttelyllä ei silti pääse eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Ihmisyyteen ja ihmissuhteisiin kuuluu tietenkin se, että väärintekemisiä, mielenpahoittamisia ja satuttamisia käydään läpi niin aikuisina kuin lapsinakin läheisten kanssa ja myös pyydetään tarvittaessa anteeksi. Miten tällaiset perusasiat voi olla näin hukassa kellään?

Lapsuuden tapahtumat ovat siitä poikkeuksellisia, ettei lapsi ole voinut käsitellä ja käydä näitä välttämättä silloin heti läpi, kun ne ovat tapahtuneet, jos aikuinen ei itse näin silloin tehnyt ja muutenkin lapsen kapasiteetti asioiden ymmärtämiseen ja käsittelyyn on tuolloin ollut rajallinen. 

Lapsena monet ikävät asiat ja kaltoinkohtelu vaikuttaa myös syvemmin juuri siksi, kun lapsen kehitys on tuolloin vielä kesken. (Aikuisella on välineet ja työkalut kohdata vaikeita asiota jo paljon paremmin, sekä kyky puolustaa itseään.)

Siksi joitakin lapsuuden tapahtumia, traumoja ja näistä seuranneita ongelmia käydään sitten läpi ja käsitellään aikuisina.

Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä vanhemmalla, jonka mielestä vaikkapa lapsuuden kaltoinkohtelu ja isommat ongelmat pitäisi lakaista maton alle ja olettaa, että välit olisi tästä huolimatta vanhempaan lämpimät ja mutkattomat. 

Ikä ole muutenkaan mikään tekosyy jättää läheistensä kanssa asiat hoitamatta, vuosikymmenten ajan.