Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.

Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minun äitini on pyhimys! Ei tässä ole äideistä kyse vaan sinun huonosta kryptisestä aloituksesta joka vaatisi taustatyötä että sitä voisi kommentoida.

 

Mutta siis halusit ilmeisesti puolustaa huonoja äitejä ja vähätellä heidän huonouttaan koska olet itsekin huono äiti. Näin minä sönkötyksesi tulkitsin

Mitä kryptistä on mainita kirjailija ja kirjan nimi ja kehoittaa lukemaan.

Jotain selkokieltäkö täällä vain ymmärretään?

Eli kyseessä oli vaan kirjavinkki. Jos olisit halunnut tehdä keskustelun aloituksen niin olisit edes muutamalla sanalla referoinut kirjaa. Mutta ei jumalauta mitään. Ei sanaakaan. Vain horinaa farkuista ja tiskeistä.

 

Huonot perhesuhteesi varmaan johtuvat osittain huonosta kommunikoinnistasi 

Aika hyvin on keskustelu alkanut, kun yli tuhat kommenttia kuitenkin.

Ekat sivut taisi tosiaan mennä aloituksen kryptisen tarkoituksen selvittämiseen ja ap:lle kuittailuun poikeuksellisen huonosta alustuksesta. 

Sitten päästiin vähän aiheeseen, ehkä näin jo vähän ärtyneinä valmiiksi, ja piakkoin keskustelu näytti ainakin näin hyppelemällä tarkasteltuna olevan paljolti hmmm ..."laadukasta" väittelyä. Sivumäärää on toki jo kertynyt :D  

Mutta löytyykö mitään uutta järkevää sanottavaa itse aiheeseen enää?

Ei, aloitus herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Aihe on niin iso, et pakko sitä pureskella eka, jotta jotain järkevää voisi sanoa.

Ei löydy uutta sanottavaa. Ja vanhastakin sanottavasta puolet ovat tämän yhden ja saman aloittajan eli katkeran vanhan äidin tilitystä, lähes rajatilaista kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä muuta kuin vain oma märepallo asiassa. Paljon ajatuksia ja tunteita, mutta ei kehityskaarta tai kasvua ihmisenä.  

Olen lukenut koko keskustelun. En näe mitään "vanhan äidin tilityksiä" . Ehkä yks tai kaks, ennemmän lasten kertomuksia äideistään.

Kaikki ne kommentit, joissa on puhuttu ohi aiheen tai heitelty jotain sarkastista mukaläppää, on niitä vanhan äidin tilityksiä. 

Eihän ne sitten ole mitään vanhan äidin tilityksiä jos kirjoittaa ohi aiheen. 

On ne. Ihan kaikki nämä ”Aikuiset lapset psykoottisesti huutavat” jne. ohi aiheen lauotut heitot märepaloista, on nimenomaan sitä oman katkeruuden vuodatusta. Sitä vaan ei sanota tietenkään suoraan. 

Ja kaikki yhden ja saman henkilön kirjoittamia?

Jospa poistatetaan koko keskustelu pois ärsyttämästä?

Missä niin väitettiin? En minä ainakaan sanonut mitään yhdestä kommentoijasta. 

äsken joku kirjoitti kommenttien tulleen yhdeltä samalta vanhalta äidiltä. Eli on täytynyt olla yksi kirjoittaja johon hän on vastaillut.

Siihen vastattu

Aa, okei, minä tulkitsin sen niin, että kommentit on vanhan äidin tilityksiä (yksi tietenkin kerrallaan jokaisen takana), mutta ehkä hän sitten puhui vain apsta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu viihdyttävyydessään voittaa Avun vitsipalstan.

Vieläkö on olemassa Apu-lehti ja sen vitsipalsta? Muistan mummoni lukeneen sitä 70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minun äitini on pyhimys! Ei tässä ole äideistä kyse vaan sinun huonosta kryptisestä aloituksesta joka vaatisi taustatyötä että sitä voisi kommentoida.

 

Mutta siis halusit ilmeisesti puolustaa huonoja äitejä ja vähätellä heidän huonouttaan koska olet itsekin huono äiti. Näin minä sönkötyksesi tulkitsin

Mitä kryptistä on mainita kirjailija ja kirjan nimi ja kehoittaa lukemaan.

Jotain selkokieltäkö täällä vain ymmärretään?

Eli kyseessä oli vaan kirjavinkki. Jos olisit halunnut tehdä keskustelun aloituksen niin olisit edes muutamalla sanalla referoinut kirjaa. Mutta ei jumalauta mitään. Ei sanaakaan. Vain horinaa farkuista ja tiskeistä.

 

Huonot perhesuhteesi varmaan johtuvat osittain huonosta kommunikoinnistasi 

Aika hyvin on keskustelu alkanut, kun yli tuhat kommenttia kuitenkin.

Ekat sivut taisi tosiaan mennä aloituksen kryptisen tarkoituksen selvittämiseen ja ap:lle kuittailuun poikeuksellisen huonosta alustuksesta. 

Sitten päästiin vähän aiheeseen, ehkä näin jo vähän ärtyneinä valmiiksi, ja piakkoin keskustelu näytti ainakin näin hyppelemällä tarkasteltuna olevan paljolti hmmm ..."laadukasta" väittelyä. Sivumäärää on toki jo kertynyt :D  

Mutta löytyykö mitään uutta järkevää sanottavaa itse aiheeseen enää?

Ei, aloitus herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Aihe on niin iso, et pakko sitä pureskella eka, jotta jotain järkevää voisi sanoa.

Ei löydy uutta sanottavaa. Ja vanhastakin sanottavasta puolet ovat tämän yhden ja saman aloittajan eli katkeran vanhan äidin tilitystä, lähes rajatilaista kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä muuta kuin vain oma märepallo asiassa. Paljon ajatuksia ja tunteita, mutta ei kehityskaarta tai kasvua ihmisenä.  

Olen lukenut koko keskustelun. En näe mitään "vanhan äidin tilityksiä" . Ehkä yks tai kaks, ennemmän lasten kertomuksia äideistään.

Kaikki ne kommentit, joissa on puhuttu ohi aiheen tai heitelty jotain sarkastista mukaläppää, on niitä vanhan äidin tilityksiä. 

Täällä siis kaksi kirjoittajaa kirjoittanut yli 1000 kommenttia?

Niitä vanhoja äitejä ei voi olla useampaa? 

Aika tunnistettava on käsialasi. Aloittajalta 500 kommenttia, loput 500 sitten 5-20 muulta kirjoittajalta.

Mun käsiala? Keneenhän sä mut nyt sotket? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minun äitini on pyhimys! Ei tässä ole äideistä kyse vaan sinun huonosta kryptisestä aloituksesta joka vaatisi taustatyötä että sitä voisi kommentoida.

 

Mutta siis halusit ilmeisesti puolustaa huonoja äitejä ja vähätellä heidän huonouttaan koska olet itsekin huono äiti. Näin minä sönkötyksesi tulkitsin

Mitä kryptistä on mainita kirjailija ja kirjan nimi ja kehoittaa lukemaan.

Jotain selkokieltäkö täällä vain ymmärretään?

Eli kyseessä oli vaan kirjavinkki. Jos olisit halunnut tehdä keskustelun aloituksen niin olisit edes muutamalla sanalla referoinut kirjaa. Mutta ei jumalauta mitään. Ei sanaakaan. Vain horinaa farkuista ja tiskeistä.

 

Huonot perhesuhteesi varmaan johtuvat osittain huonosta kommunikoinnistasi 

Aika hyvin on keskustelu alkanut, kun yli tuhat kommenttia kuitenkin.

Ekat sivut taisi tosiaan mennä aloituksen kryptisen tarkoituksen selvittämiseen ja ap:lle kuittailuun poikeuksellisen huonosta alustuksesta. 

Sitten päästiin vähän aiheeseen, ehkä näin jo vähän ärtyneinä valmiiksi, ja piakkoin keskustelu näytti ainakin näin hyppelemällä tarkasteltuna olevan paljolti hmmm ..."laadukasta" väittelyä. Sivumäärää on toki jo kertynyt :D  

Mutta löytyykö mitään uutta järkevää sanottavaa itse aiheeseen enää?

Ei, aloitus herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Aihe on niin iso, et pakko sitä pureskella eka, jotta jotain järkevää voisi sanoa.

Ei löydy uutta sanottavaa. Ja vanhastakin sanottavasta puolet ovat tämän yhden ja saman aloittajan eli katkeran vanhan äidin tilitystä, lähes rajatilaista kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä muuta kuin vain oma märepallo asiassa. Paljon ajatuksia ja tunteita, mutta ei kehityskaarta tai kasvua ihmisenä.  

Olen lukenut koko keskustelun. En näe mitään "vanhan äidin tilityksiä" . Ehkä yks tai kaks, ennemmän lasten kertomuksia äideistään.

Kaikki ne kommentit, joissa on puhuttu ohi aiheen tai heitelty jotain sarkastista mukaläppää, on niitä vanhan äidin tilityksiä. 

Täällä siis kaksi kirjoittajaa kirjoittanut yli 1000 kommenttia?

Niitä vanhoja äitejä ei voi olla useampaa? 

Aika tunnistettava on käsialasi. Aloittajalta 500 kommenttia, loput 500 sitten 5-20 muulta kirjoittajalta.

Mun käsiala? Keneenhän sä mut nyt sotket? 

Punaisella ladalla ajavaan kansalaiskoulun käyneeseen kommunistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa oikeen ärsyttävän huono aloitus. Ihan joka tavalla. Älä please Ap tee enää aloituksia jos et osaa tai jaksa tehdä niitä kunnolla

No nyt raivostuivat kaikki jotka satoja kommentteja ovat täällä äitinsä huonoutta kertoneet.

Minun äitini on pyhimys! Ei tässä ole äideistä kyse vaan sinun huonosta kryptisestä aloituksesta joka vaatisi taustatyötä että sitä voisi kommentoida.

 

Mutta siis halusit ilmeisesti puolustaa huonoja äitejä ja vähätellä heidän huonouttaan koska olet itsekin huono äiti. Näin minä sönkötyksesi tulkitsin

Mitä kryptistä on mainita kirjailija ja kirjan nimi ja kehoittaa lukemaan.

Jotain selkokieltäkö täällä vain ymmärretään?

Eli kyseessä oli vaan kirjavinkki. Jos olisit halunnut tehdä keskustelun aloituksen niin olisit edes muutamalla sanalla referoinut kirjaa. Mutta ei jumalauta mitään. Ei sanaakaan. Vain horinaa farkuista ja tiskeistä.

 

Huonot perhesuhteesi varmaan johtuvat osittain huonosta kommunikoinnistasi 

Aika hyvin on keskustelu alkanut, kun yli tuhat kommenttia kuitenkin.

Ekat sivut taisi tosiaan mennä aloituksen kryptisen tarkoituksen selvittämiseen ja ap:lle kuittailuun poikeuksellisen huonosta alustuksesta. 

Sitten päästiin vähän aiheeseen, ehkä näin jo vähän ärtyneinä valmiiksi, ja piakkoin keskustelu näytti ainakin näin hyppelemällä tarkasteltuna olevan paljolti hmmm ..."laadukasta" väittelyä. Sivumäärää on toki jo kertynyt :D  

Mutta löytyykö mitään uutta järkevää sanottavaa itse aiheeseen enää?

Ei, aloitus herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Aihe on niin iso, et pakko sitä pureskella eka, jotta jotain järkevää voisi sanoa.

Ei löydy uutta sanottavaa. Ja vanhastakin sanottavasta puolet ovat tämän yhden ja saman aloittajan eli katkeran vanhan äidin tilitystä, lähes rajatilaista kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä muuta kuin vain oma märepallo asiassa. Paljon ajatuksia ja tunteita, mutta ei kehityskaarta tai kasvua ihmisenä.  

Olen lukenut koko keskustelun. En näe mitään "vanhan äidin tilityksiä" . Ehkä yks tai kaks, ennemmän lasten kertomuksia äideistään.

Kaikki ne kommentit, joissa on puhuttu ohi aiheen tai heitelty jotain sarkastista mukaläppää, on niitä vanhan äidin tilityksiä. 

Täällä siis kaksi kirjoittajaa kirjoittanut yli 1000 kommenttia?

Niitä vanhoja äitejä ei voi olla useampaa? 

Aika tunnistettava on käsialasi. Aloittajalta 500 kommenttia, loput 500 sitten 5-20 muulta kirjoittajalta.

Mun käsiala? Keneenhän sä mut nyt sotket? 

Punaisella ladalla ajavaan kansalaiskoulun käyneeseen kommunistiin.

Just. Ehkä muiden käsialan analysointikin menee yhtä nappiin 😂

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat.

Siinä se seisoo ihan suomeksi. Lähes koko kommentti ja silti se sulta meni ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

No mitä tuo sinun itsesäälistä ja elämäntehtäväksi ottaminen ilman pyrkimystä eteenpäin menoon -puheesi oli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat.

Siinä se seisoo ihan suomeksi. Lähes koko kommentti ja silti se sulta meni ohi. 

Kyllä, se oli aivan ymmärrettävä kommentti eikä mennyt ohi.

Henkilö totesi, että hänen äitinsä kieltäytyi käymästä läpi asioita hänen kanssaan ja häntä se harmittaa.

Tämä tuli ymmärretyksi. Harmitus ja suru on luonnollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat.

Siinä se seisoo ihan suomeksi. Lähes koko kommentti ja silti se sulta meni ohi. 

Kyllä, se oli aivan ymmärrettävä kommentti eikä mennyt ohi.

Henkilö totesi, että hänen äitinsä kieltäytyi käymästä läpi asioita hänen kanssaan ja häntä se harmittaa.

Tämä tuli ymmärretyksi. Harmitus ja suru on luonnollista. 

Niin että sä siis puhuit välien huonouden hyväksymisestä, kun sanoit ettei saa jumittaa vaan pitää mennä eteenpäin. Juu u, varmaan totta niin, mutta edelleen on outoa sanoa, että äidillä on oikeus kieltäytyä asioiden läpikäynnistä ja tyttören pitää vaan niellä ja hyväksyä. Varsinkin kun tytär on ainoa, joka on edes yrittänyt tilannetta parantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Eli se veri on vettä sakeampaa paskanjauhanta taas. Selvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen. 

Minä olisin halunnut selvittää asioita äitini kanssa jo vuosikymmeniä sitten. Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat. Kyllä se minua harmittaa.

Se on hänen valintansa, eikä häntä voi pakottaa. Asia on sinun kannaltasi aivan varmasti ikävä, mutta jos suuntaisit koko loppuelämäsi energian asian vatvomiseen ja siihen että äitisi on selityksen ja anteeksipyynnön velkaa, niin se olisi omaa tyhmyyttäsi. Ihmisen pitää kuitenkin irtautua menneistä vääryyksistä joita ei voi korjata. Surua ja itsesääliäkin voi tulla ja olla, mutta sen ottaminen elämäntehtäväksi ilman yritystä liikkua eteenpäin ja rakentaa omaa onnellisuutta ja hyviä ihmissuhteita ilman äititaakkaa olisi tyhmyyttä.

Hänhän sanoi pyrkineensä eteenpäin ja se oli kyllä hänen äitinsä, joka ei siihen ole ollut valmis. 

Eihän tuossa oletettu että hän ei olisi pyrkinyt eteenpäin. Missä on sisälukutaitosi?

Olisin halunnut, että äiti olisi kertonut perusteluita, miksi hän teki niin kuin teki. Hän ei kuitenkaan suostunut silloin. On hänen oma vikansa, että meidän välit ovat nyt sellaisia kuin ovat.

Siinä se seisoo ihan suomeksi. Lähes koko kommentti ja silti se sulta meni ohi. 

Kyllä, se oli aivan ymmärrettävä kommentti eikä mennyt ohi.

Henkilö totesi, että hänen äitinsä kieltäytyi käymästä läpi asioita hänen kanssaan ja häntä se harmittaa.

Tämä tuli ymmärretyksi. Harmitus ja suru on luonnollista. 

Niin että sä siis puhuit välien huonouden hyväksymisestä, kun sanoit ettei saa jumittaa vaan pitää mennä eteenpäin. Juu u, varmaan totta niin, mutta edelleen on outoa sanoa, että äidillä on oikeus kieltäytyä asioiden läpikäynnistä ja tyttören pitää vaan niellä ja hyväksyä. Varsinkin kun tytär on ainoa, joka on edes yrittänyt tilannetta parantaa. 

Sanoin, että se on äidin oma valinta ja häntä ei voi pakottaa. Kukaan ei puhunut mistään oikeudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus kohdistettiin terapiassa tiskivuoroista puhuville. Aika moni näköjään katsoo lukeutuvansa porukkaan.

Nimenomaan ei katso lukeutuvansa, sehän se tässä ketjun eräs pointti on. 

Se, että terapiaan mennään paljon vakavampien asioiden takia, ei aloittajalle vain tunnu menevän perille. 

Ne lapsuuden asiat, joista tytär on terapian jälkeen avautunut, ovat vanhan äidin mielestä valehtelua ja lavastusta ja valemuistoja. 

Ja toisaalta, "ne ajat nyt olivat sellaisia, olin työstä väsynyt enkä jaksanut olla lempeä, pitäisihän ilkeän tyttären se nyt ymmärtää".

Eikä se, että sinne terapiaan ei ehkä mennä ollenkaan sen lapsuuden vuoksi tai ettei se lapsuus edes ole välttämättä ollut mitenkään selkeästi traumaattinen. Sen aikana (tai ihan ilman terapiaa) ihminen saattaa tajuta jonkin asian, joka ei tunnu hyvältä, aiheuttaa tai ylläpitää ahdistusta tai pahaa oloa tms. Miksi se on ok vain silloin, jos se johtaa esim. eroon puolisosta? Miksi se on eri asia, jos se johtaa eroon äidistä? 

Niinpä! Miksi nämä äidin puolustajat eivät ole sanomassa, että kyllä sun nyt pitää narsistimiehesi kanssa olla, kun hänellähän on ollut kovin vaikeaa? 

Kai nyt seksisuhteet on eri asia kuin biologinen äiti? Josta kyllä myös voi ottaa eron, ei kukaan kiellä. Kuitenkin se kulkee rekistereissä.

Sun puolisosi ja lastesi toinen vanhempi on seksisuhde?