Onko tavallistakin, että 4-vuotias osaa lukea?
Kommentit (753)
Sanoisin, että ei ole kovin tavallista, mutta ei mahdotontakaan.
Jos keskimäärin ekan luokan aloittavista "vain" puolet osaa lukea ja voisi päätellä, että näistäkin valtaosa on oppinut "vasta" eskarissa lukemaan, niin ei kovinkaan moni 4-vuotias voi osata lukea. Luulisin, että alle 5%.
Omat lapset oppivat n. 5-vuotiaina.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2012 klo 17:27"]
Onko jotain tilastoja asiasta?
[/quote]
On tavallista. Pikku Insestiinasi ei ole millään tavalla spesiaali tapaus.
Itse opin lukemaan neljävuotiaana. Halusin jo edelliset 2 vuotta osata lukea kun jäin kaikesta paitsi kun en osannut. (Ainoa lapsi ja muut ympärillä aikuisia ja lukutaitoisia). Sitten aapista selatessa muistin sanoja ulkoa ja oivalsin sen sanojen ja kirjainten yhteyden. Päättelemällä opettelin loput kirjaimet aapisesta. Koulussa oli vaikeaa kun en osannut lukea tavutettua tekstiä, onneksi opettaja tajusi asian ja antoi minulle muuta luettavaa.
Olen nopea lukija, kait aina ollut. Luin jo peruskoulussa 2-3 kirjaa siinä missä muut yhden.
Ei lukutaidosta sinänsä ole ollut viisastenkiveksi, kunhan oppii jokus lukemaan.
No teillähän ollaan aikasin opittu. Toisaalta meillä ei ole opetettu lapsia millään tavalla lukemaan, enemminkin toppuuteltu, että on sitten ekalla luokalla oppimista. Ja se kannatti, kaikki 4 lasta oppivat ekalla lukemaan ja ovat aina olleet erittäin hyviä ja innostuneita koululaisia. Numerot mitä parhaimmat.
Tyttö oppi lukemaan 5-vuotiaana. Yllätys oli, että ehti lukemaan tv-tekstit. Hänen tyttärensä lukee ja kirjoittaa 4-vuotiaana. Perusmatikka on hallussa +-/.
Meillä esikoinen oppi 4-vuotiaana ja siinä samalla oppi vuoden nuorempi 3-vuotiaana.
Nyt kolmas täyttää kohta 3 ja harjoittelee muovikirjaimia. Hän kyllä jotenkin oppii englannin lastenohjelmista myös.
Meillä poika oppi lukemaan 2-vuotiaana ja tyttö 4-vuotiaana.
Täysin normaali ikä. Ihan hyvin voi oppia 3-vuotiaanakin, ja viisivuotiaana pitäisi ehdottomasti lapsen jo lukea. Päiväkodeissa pitäisi tähän kiinnittää huomiota. Esikoulu nykymuodossaan on vitsi: alkukirjaimia! Hyi olkoon.
Mä opin lukemaan 4-vuotiaana. Isosiskoni alotti siihen aikaan koulun, oli oppinut itse vähän ennen sitä lukemaan. Me sitten leikittiin aina koulua, niin että sisko opetti mua matkien opetusmetodinsa koulusta. :D Mun mielestä aika hauskaa! Kouluun mennessä luin jo Harry Pottereita. Ei mulla mitään tilastoja siis ole, kunhan kerroin.
Vierailija kirjoitti:
Olen pk:ssa töissä ja ryhmäni 3-5v lapsista todella moni osaa lukea.
Joukossa myös pari kolmne vuotiasta, jotka lukevat sujuvasti.
Aikoinaan omat lapseni oppivat lukemaan "vasta" 7v ja toinen kunnolla vasta 8 vuotiaana.
Ja itse kirjoitat "kolmne vuotiasta" ja "8 vuotiaana". Että kehtaat. Miten voit opettaa lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Täällä lastentarhanopettaja, joka ei koskaan muista tavanneensa neljävuotiasta lukijaa. Tuskin mahdotonta, mutta harvinaista nyt kuitenkin.
Hyi, millaisella alueella oikein olet töissä!
Joissakin alkaa ensimmäinen vieraskieli eskarissa. Viskarissa opetellaan lukemaan. Kyllä monet ennen viskaria lukevat jo. Ajat muuttuu ja digitehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Siis todella tavallista! Lapseni päiväkotiryhmästä, 1-4v n. 80% osaa lukea. Kaikki 2-vuotiaat osaavat myös luistella ja ajaa ilman apupyöriä sekä englannin alkeet. Meillä päin on normaalia vähemmän ekan rinnakkaisluokkia, koska yleensä lapset hyppääväät suoraan tokalle, joita sitten jo normaali määrä. 5v neuvolassa ohjataan erityistukeen, jos esim. kertolaskuissa vielä ongelmia.
Naurettava, passiivis-aggressiivinen aloitus. Tyypillinen kirjoittajalta, joka menee mistä aita on matalin. Ja on ollut tekemisissä vain lahjattomien kanssa.
Tuskin niin tavatonta. Itse opin nelivuotiaana lukemaan. Halusin lukea kun isosisko ja isovelikin oli koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen pk:ssa töissä ja ryhmäni 3-5v lapsista todella moni osaa lukea.
Joukossa myös pari kolmne vuotiasta, jotka lukevat sujuvasti.
Aikoinaan omat lapseni oppivat lukemaan "vasta" 7v ja toinen kunnolla vasta 8 vuotiaana.
Aivan höpöjuttua tai on jossain alueella, jossa lapsia prepataan pienstä pitäen tolkuttomasti. Itse asumme keskiluokkaisella alueella isossa kaupungissa ja harvassa on ne lapset, jotka edes lukee ennen eskaria. Eskarin aikana sitten oppii tosi moni ja koulun alkaessa on ehkä 5/20 tai alle, jotka ei jollain tasolla lue. Ennen eskaria lukevat mahtuu yhden käden sormiin. Tyypillisesti pari tyttöä tuommoisesta 20 lapsen ryhmästä ja ehkä yksi poika.
4-vuotiaana lukevia en tunne yhtään. Itse olen lukenut 5-vuotiaana ja olin siihen aikaan todella aikainen lukija. Nykylapsiin tutustuessa nämä parhaat lukijat kouluun tullessa on oppineet juuri 5-vuotiaana lukemaan. Kenenkään en ole vielä kuullut lukevan 4-vuotiaana kuin kuulopuheissa "tutun tutun lapsen"
Meiltä löytyy paljon videoita, joissa 2-vuotias lapsemme lukee. Harvinaistahan tuo toki on. Itse opin kai 6-vuotiaana lukemaan.
Minäkin opin lukemaan (ihan vähän alle...) 4-vuotiaana. Poikani oppi lukemaan 5-vuotiaana ja samoihin aikoihin opetin hänelle - koska kiinnostus oli niin kovaa - DOSia. ;)
Tunnen useita 4v lukeneita. Osasta tuli ihan tavallisia ja jokunen on autisteja. Toki ei tarvitse autismista huolestua, jos lapsi ihan pienenä lukee, koska autisteilla lisäksi alkaa ilmetä jo niitä erityismielenkiinnon kohteitakin lukemisen lisäksi: Aikataulut, kartat, maiden liput, rautatieliikenne jne.
Esikoiseni oppi 4,5 v lukemaan. Eskarin alussa kirjoitti sujuvasti. Eskarin opettaja sanoi että on hyvin hankalaa kun on yksi tällainen ryhmässä. On nyt yläasteella huomattavan lahjakas tietyissä aineissa. Suvussa on muitakin lahjakkaiita.
En usko, että on varsinaisesti yleistä, mutta ei todellakaan mitään huippuharvinaistakaan. Itsekin opin 4-vuotiaana ja luin 5v jo pitkiä lastenromaaneja. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että omalla kohdallani se ei ole ollut pelkästään hyvä juttu, vaikka toisaalta lukeminen on tuonut elämääni myös valtavasti hyvää.
Pikkusisarukseni syntyi ollessani kolmevuotias ja se oli kai minulle aikamoinen kriisi, koska sain ison regressioreaktion ja uhmakauden. Vanhempani eivät tainneet osata käsitellä sitä kovin hyvin, koska minulle jäi sellainen olo, että olin ihan kamala, kun hain huomiota. Lukemisen opettelusta taas sain vanhemmilta positiivista palautetta. Sitten opin lukemaan, upposin kirjojen maailmaan ja sen koommin en koskaan tuntenut yksinäisyyttä.
Aikuisena, ensimmäisissä vakavissa parisuhteissa kaikki tukahdutetut tarpeet ryöpsähtivät esiin aika hallitsemattomilla tavoilla. Siellä oli taustalla sellainen rakkaudennälkä, jota kenenkään olisi ollut mahdotonta tyydyttää. Kun suhteet kariutuivat, pakenin takaisin kirjojen mielikuvitusmaailmoihin. Masennuin ja eristäydyin. Vasta terapian kautta opin ymmärtämään reaktioitani, käsittelemään niitä ja olemaan lastaamatta kaikkia lapsuuden tukahdutettuja tunteita parisuhteeseeni.
Rakastan edelleen lukemista, mutta nyt uskallan myös tarvita ihmissuhteita.