Onko tavallistakin, että 4-vuotias osaa lukea?

Meillä onneksi leikki vielä 3, 4 ja 5 vuotiaana. Leikki on tarpeellista lapselle. T. 7 laudatur-lapsen äiti.

Minä opin lukemaan 4-vuotiaana, omat lapset 5- ja 6-vuotiaina. Tuskin on kovin ihmeellistä, jos lapsi on itse kiinnostunut lukemisesta.

Opin itsekseni lukemaan jo neljävuotiaana. Vanhemmat tai kukaan muukaan ei siis avustanut asiassa. Tein myös lehtiristikkoja niin, että täytin ruudut millä tahansa sopivan mittaisilla sanoilla. Mielilukemiseni oli Lasten tietosanakirja.

Pidän itseäni älykkäänä ja analyyttisena. Ylioppilaaksi kympinnkeskiarvolla ja y laudaturia. Opiskelupaikan hakutuloksissa olin 3/40 (valtakunnallinen haku, pääsykokeet), valmistuin putkesta 24-vuotiaana akateemiseen ammattiin.

Siskoni ja veljeni oppivat lukemaan tavaamalla vasta koulussa. Minulle tavaaminen oli uutta, enkä oikein ymmärtänyt miksi sitä tarvittiin. Nykyään kai opitaan äänteiden, foneemien avulla

Omat lapseni ovat taviksia, niin myös ainoa lapsenlapseni.

Olin sitten jonkinlainen luonnonoikku, melko vähän koulutetuista vanhemmista.

Monessa maassa mennään kouluun 4v ja esim. Ranskassa 3v.

Tutkimusten mukaan lapsi oppii 4-5v iässä parhaiten.

Eikä ole mitenkään harvinaista, jos 4v osaa lukea, mutta lukemaan ehtii myöhemmässäkin iässä.

Opin lukemaan sujuvasti 5 vuotiaana. Olin ainoa meidän luokalla, joka osasi lukea 1. luokalle mentäessä. Ysärin alkupuoliskoa elettiin silloin. Aika harvinaista se ainakin silloin oli, että ennen kouluikää oppi lukemaan. Lisäksi olen neuroepätyypillinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi leikki vielä 3, 4 ja 5 vuotiaana. Leikki on tarpeellista lapselle. T. 7 laudatur-lapsen äiti.

Jos lapsi on kiinnostunut lukemisesta, se on hänelle vain yksi leikki.

Minä ja mies ollaan opittu lukemaan 4- ja 5- vuotiaina. Lapset oppi molemmat n. 3,5- vuotiaana.

Mutta ei meistä kukaan mitään ihmelapsia tai -aikuisia ole, vaan nimenomaan vain kiinnostuttu kirjaimista ja lukemisesta varhain.

Itse opin lukemaan 4-vuotiaana. 3 vuotta vanhempi isoveikka aloitti tuolloin koulunkäynnin, ja itseäni kiinnosti kirjoittaminen ja lukeminen lähinnä sen vuoksi. En ole mikään huippuälykäs professorityyppi, kuten aviomieheni, mutta kylläkin toista maisterin tutkintoa opiskeleva, opinnoissaan ja työssään varsin hyvin menestynyt opettaja-tuleva lakimies -yhdistelmä, jolle koulunkäynti on ollut aina tavattoman mukavaa ja jota opiskelu ja uuden oppiminen on kiinnostanut. Vanhempani eivät olleet tuolloin kouluja käyneitä, mutta ulkomailla työskenteleviä, keskimääräisen älykkyyden omaavia ja kielitaitoisia henkilöitä. 

Opetin kolme lastani lukemaan ns Domanin menetelmällä. En muista tarkkoja ikään, mutta alle kolmivuotiaana lukivat kaikki. Perustuu sanojen tunnistamiseen. Ajattelin, että tuota nuorempana lukeminen voi olla haitallista muulle kehitykselle, niinpä lykättiin tuonne kolmen kieppeille.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti tuossa iässä tulee ensimmäinen herkkyyskausi ja jos opetetaan niin useimmat oppivat tuolloin.

Entäs ne lapset, jotka oppivat ihan itse vahingossa, esim. jo 3 vuotiaana? Kai siinä jotain fiksuuttakin on takana?

Ope kirjoitti:

Itse opin lukemaan 4-vuotiaana. 3 vuotta vanhempi isoveikka aloitti tuolloin koulunkäynnin, ja itseäni kiinnosti kirjoittaminen ja lukeminen lähinnä sen vuoksi. En ole mikään huippuälykäs professorityyppi, kuten aviomieheni, mutta kylläkin toista maisterin tutkintoa opiskeleva, opinnoissaan ja työssään varsin hyvin menestynyt opettaja-tuleva lakimies -yhdistelmä, jolle koulunkäynti on ollut aina tavattoman mukavaa ja jota opiskelu ja uuden oppiminen on kiinnostanut. Vanhempani eivät olleet tuolloin kouluja käyneitä, mutta ulkomailla työskenteleviä, keskimääräisen älykkyyden omaavia ja kielitaitoisia henkilöitä. 

Huippuälykäs professorityyppi? Professoreissa on keskivertoälykkäitä ja duunareissakin on huippuälykkäitä "professorityyppejä".

Vierailija kirjoitti:

Opin lukemaan sujuvasti 5 vuotiaana. Olin ainoa meidän luokalla, joka osasi lukea 1. luokalle mentäessä. Ysärin alkupuoliskoa elettiin silloin. Aika harvinaista se ainakin silloin oli, että ennen kouluikää oppi lukemaan. Lisäksi olen neuroepätyypillinen.

Opin lukemaan myös 5-6 vuotiaana. 80- ja 90-lukujen taitteessa olin kaksivuotisen esikoulun kokeiluryhmässä. Kouluun mentäessä turhautti kun lapsille puhuttiin kuin vammaisille ja kirjoittaakin piti tavu kerrallaan, vaikka osasin kirjoittaa ihan sujuvasti. Oli myös vanhempi sisarus jolta omaksuin asioita.

Ei kai se tavallista oo että 4 v lukee. Ehtii myöhemminkin.

Olin noin kolme- ja puolivuotias, kun vanhemmat alkoivat lukea ääneen kaikkien vastaantulevien autojen rekisterinumerot, sekä kirjaimet että numerot, aina kun oltiin autolla liikkeellä. Muutaman kuukauden päästä osasin lukea ne itse, ja melkein saman tien osasin lukea jo sanoja ja lauseitakin. En tiedä mistä vanhemmat olivat keksineet tämän, mutta ainakin omalla kohdalla se toimi.

Lapseni oppi lukemaan noin 4-vuotiaana. Häntä ei opetettu lukemaan, vaan hän oppi ihan itse, koska hän oli asiasta kiinnostunut.

Uusien asioiden oppiminen on ollut hänelle aina todella helppoa ja hän on aina ollut kiinnostunut lähes kaikesta. Koulussa hän on pärjännyt erinomaisesti ilman suurempia ponnistuksia.

Taisin 5-vuotiaana oppia kirjoittamaan nippa nappa nimeni, lukemaan ja kirjoittamaankin vasta 1. luokalla. Mutta 4-vuotiaasta saakka tunnistin kaikki automerkit, koirarodut ja muuta ei-niin-hyödyllistä :D

Vierailija kirjoitti:

Kai se Suomessa on suhteellisen tavallista. Mä olen oppinut lukemaan joskus 3- tai 4-vuotiaana itsestään. Kukaan ei tiedä oikein, milloin se on tapahtunut.

Yhtäkkiä vaan vanhemmat huomasi, että luin sujuvasti. Olin silloin 4 v. ja kysyin jotain sanaa, mitä en ymmärtänyt, isän lukemasta sanomalehdestä.

Ensimmäinen itse kysymäni sana oli äidin naistenlehdestä. Ja se sana oli gynekologi. Ja olin poika.

Kuten kuvitella saattaa, tämä on kunniapaikalla vanhempien "omasta mielestä hauskat jutut lapsen lapsuudesta" -valikoimassa.

T. 654

Kylla ja kolmella kielella! Laskee myos sujuvasti matikkaa. On tassa kylla jo koulumaailmaakin nahty kahdessa ei maassa

Tama ei ole vitsi

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi leikki vielä 3, 4 ja 5 vuotiaana. Leikki on tarpeellista lapselle. T. 7 laudatur-lapsen äiti.

Sulla on seitsemän lasta, jotka kaikki on saanu laudaturin?

No itse opin lukemaan 5-vuotiaana, enkä todellakaan ole mikään MENSAn jäsen. Kovin taitaa olla yksilöllistä tuokin.