Onko tavallistakin, että 4-vuotias osaa lukea?

Kyllä niitä sanoja osaa paukuttaa vaikka kolme vuotias.

Mutta kun sen ikäisen sanavarasto lienee satakunta sanaa, niin eihän sitä lukemiseksi voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Minä suorastaan ahmin kirjoja 4-vuotiaana ja kuolaa oli kaikkialla.

Minäkin. Lähinnä Dostojevskia.

Sinuna ei ainakaan mensaan ensimmäisenä soittais. Ne naurais sut pihalle :D

Minäkin ahmin kirjoja 4-vuotiaana. Raamattu,Koraani, Tanaki.Kafkan tuotanto,Ayn Randin Atlas Shruggedin,Sunzin teokset,Kamasutran ja kaikki kvanttimekaniikasta.

Lisäksi useimmat luin alkuperäkielellä.

5-vuotiaana totesin että kenenkään kanssa ei voinut keskustella mistään.

Sitten tulin Vauva-foorumille.

Minun äitini kirjoitti nelivuotiaana kirjeitä isälleen rintamalle. Isoisän kompaniakaverit eivät millään uskoneet että nelivuotias voisi olla ne kirjoittanut. Vielä vuosituhannen vaihteeseen asti, kun tapasivat välillä vanhat veteraanitutut, niin aina alkoi keskustelu lauseella "Ei kai se Risto taas väitä että ne kirjeet olisivat olleet nelivuotiaan kirjoittamia?".

Minä opin lukemaan neljävuotiaana, mutta valitettavasti siksi, kun olin kateellinen veljelle, joka osasi lukea, veli oli kuusi. Opettelin väkisin. En ole keskinkertaista kummempi missään, mutta joskus päätän oppia jonkin asian ja sitten käytän siihen aikaa. Oli helppo oppia lukemaan, kun toista veljeä piti opettaa koulun alkutaipaleella oppimisvaikeuksien takia ja se, joka osasi jo ennen kouluikää, jonkin verran opetti minua. Minusta tuli kova lukemaan kirjoja, mutta ei älykköä. 

mun tytär oppi  3v lukemaan, oli paras koulussa ja sitä kiusattiin siksi kun oli paras kaikessa.

Henkisesti helpointa on koulunkäynti jos on keskinkertainen oppilas. Silloin  opettajat ei liikaa kehu eikä siksi sinua kiusata etkä joudu silmätikuksi, ja aina voit vähän parantaa.

Jos on paras koulussa ja osaa ennestään kaiken, koulu liian helppoa eikä lapsi opi ahkeroimaan.

Mä opin vasta koulussa. Yksi mun luokalla tavasi vielä joskus 5. tai 6. luokalla.

Minä olen oppinut lukemaan 4-vuotiaana. Olin hullun kiinnostunut kirjoista ja halusin palavasti oppia lukemaan (kuulemma). En ole mikään superälykäs tai menestynyt koulussa sen ihmeemmin.

Luen edelleen paljon ja rakastan kirjoja.

On aika tavallista, että hyvin koulutettujen vanhempien lapset oppivat lukemaan tosi aikaisin. En tiedä johtuuko se niinkään älykkyydestä, vaan siitä, että vanhemmat panostavat lapsiinsa paljon. Opettavat kirjaimia ym. Mulla ja puolisollani on akateeminen loppututkinto. Olemme itse oppineet lukemaan vasta ekalla luokalla, mutta lapsemme oppii todennäköisesti paljon aikaisemmin. Nyt hän on 3-v ja osaa luetella aakkoset ja lukea monia helppoja sanoja. Emme ole lasta opettamalla opettaneet, mutta hänessä selvästi näkyy kaikki se aika, jonka olemme hänen kanssaan viettäneet. Hän on ainokaisemme, joten sekin varmasti vaikuttaa. Jos lapsia olisi useampia, niin tilanne olisi toki eri. Omasta lapsuudestani en sen sijaan muista yhtäkään hetkeä, jolloin vanhempani olisivat esim. leikkineet kanssani. Ja silloin oli vallalla ajatusmalli, että kaikki opitaan koulussa. Nykyään on erilaista.

Eli summa summarum: Jos lapsia on perheessä vähän ja vanhemmat panostavat heihin antamalla aikaansa,  niin ei ole mitenkään harvinaista, että neljävuotias jo lukee. Tämä on se näppituntuma, jonka lähipiiristäni olen saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen oppinut lukemaan 4-vuotiaana. Olin hullun kiinnostunut kirjoista ja halusin palavasti oppia lukemaan (kuulemma). En ole mikään superälykäs tai menestynyt koulussa sen ihmeemmin.

Luen edelleen paljon ja rakastan kirjoja.

Oletko mittauttanut älysi?

Älykäskin voi olla alisuoriutuja.

Kyllä lapsi varmaan aika pienenä oppii lukemaan, jos sitä hänelle systemaattisesti opetetaan. Opettelin itse lukemaan omatoimisesti ja luin suoraan jo viisivuotiaana, toki vanhemmat sisarukset lukivat minulle. Se oli ainakin omassa ikäluokassa harvinaista. Itselläni tosin on äo yli 140, joten opin hyvin nuorena monia muitakin asioita, korjasin mm. sähkö- ja elektroniikkalaitteita jo kymmenen vanhana ja 12 vuotiaana valtaosa aikuisista tuntuivat tosi tyhmiltä. En silti pidä korkeaa älykkyyttä erityisessä arvossa, mutta en toki siitä haluaisi luopuakaan. Koulussa siitä oli paljon harmiakin, vilkkaana lapsena käytin älyäni myös kujeisiin, koska koulussa oli äärimmäisen tylsää, yksinkertaiselta tuntuvia asioita jauhettiin aivan liian kauan. Olisi oikeasti hyvä, että lapsi voisi Suomessakin edetä kykyjensä mukaan. Se ei tarkoita, että hänestä tulisi pikku aikuinen, henkinen kehitys vie älykkäälläkin aikansa, mutta toki voi opiskella esimerkiksi teknisen alan korkeakoulututkinnon vaikka 15 vuotiaana, se ei vaadi oikeastaan henkistä kypsymistä. 

Vierailija kirjoitti:

mun tytär oppi  3v lukemaan, oli paras koulussa ja sitä kiusattiin siksi kun oli paras kaikessa.

Henkisesti helpointa on koulunkäynti jos on keskinkertainen oppilas. Silloin  opettajat ei liikaa kehu eikä siksi sinua kiusata etkä joudu silmätikuksi, ja aina voit vähän parantaa.

Jos on paras koulussa ja osaa ennestään kaiken, koulu liian helppoa eikä lapsi opi ahkeroimaan.

Tää on niin totta,niin totta. Opin nelivuotiaana lukemaan ja siitä se lähti. Mutta koulussa oli tylsää kun muut tavasivat! Ope antoi lisäkirjoja mutta mitä nyt pikku maalaiskoulussa ois ollu. Oppikoulussa tympi kun mentiin niin hitaasti. Aikuisena sitten löysin avoimen yliopiston ja siellä olen saanut oppia vaikka muitä ja ihan omaan tahtiin.

Kuten joku totesi,lukemisen halu ei ole hiipunut vieläkään mutta en mä sen älykkäämpi ole kuin muutkaan,olen vaan lukenut hurjasti.

Lapseni isä oppi myös nelivuotiaana lukenmaan ja niin myös meidän lapsemme. Mutta ei,ei mesen kummempia olla,luetaan vaan paljon.

Keväällä ennen ensiluokkaa piti käydä koulussa kuunteluoppilaana.

Osasin lukea silloin.

Olin kiinnostunut lukemisesta n. 5-vuotiaana ja äitini opetti minua.

Koulun alku oli hankala, koska olisi pitänyt alkaa tavaamaan muiden mukana, eikä se huvittanut

En tiedä ällistäni muuta, kuin että se todettiin normaaliksi.

En ole uskaltanut mensan testiä tehdä, matala tulos varmaan murskaisi minut...

Voisin sanoa kokemuksesta, että tällaiselle lapse pitäisi tarjota haasteita.

Paljolla lukemisella hankkii helposti yleistiedon, jolla menee peruskoulun läpi tekemättä mitään töitä sen eteen.

Oppii laiskaksi opiskelemaan ja tie nousee pystyyn myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Minä opin lukemaan neljävuotiaana, mutta valitettavasti siksi, kun olin kateellinen veljelle, joka osasi lukea, veli oli kuusi. Opettelin väkisin. En ole keskinkertaista kummempi missään, mutta joskus päätän oppia jonkin asian ja sitten käytän siihen aikaa. Oli helppo oppia lukemaan, kun toista veljeä piti opettaa koulun alkutaipaleella oppimisvaikeuksien takia ja se, joka osasi jo ennen kouluikää, jonkin verran opetti minua. Minusta tuli kova lukemaan kirjoja, mutta ei älykköä. 

Tyttöjen ja naisten suosimaa kirjallisuutta lukemalla ei  - toden totta - tule älyköksi...    :)    :)

Kyllä, sun lapsesi on erityisen älykäs ja lahjakas kun osaa jo lukea. Tätähän halusit kysyä, eikö vaan 😉

Minun tytär oppi lukemaan nelivuotiaana sekä suomeksi että englanniksi. Tästä on nyt vuosi. Nykyisin lukee lähinnä lyhyitä kuva(tieto)kirjoja itsekseen. Ei jaksa vielä lukea pidempiä itse kummallakaan kielellä. Aloittaa kyllä, mutta ei ole vielä jaksanut loppuun. Annan edetä omaan tahtiin. Koulun alkuun on vielä aikaa. Lisäksi tyttö on tällä hetkellä enemmän kiinnostunut matikasta ja laskee mielellään plus- ja miinuslaskuja. Yritämme kannustaa aina sillä hetkellä eniten kiinnostavassa asiassa.

Niin kuin joku muu sanoi tuolla aiemmin, näkyy meilläkin tytössä hänen kanssaan vietetty aika, ja kuinka häneen on ehditty ja pystytty panostamaan, kun on ainoa lapsi. Ja sekin, että asioista keskustellaan. Lapsen kanssa on puhuttu mm. ilmastonmuutoksesta, eduskuntavaaleista, halpavaatteiden tuottamisesta lapsityövoimalla, merien muoviongelmasta ja maapallon liikakansoittumisesta tässä viime aikoina. Toki aiheissa on otettu lapsen ikä huomioon. Näiden pohjalta tyttö osaa jo itse muodostaa asioista mielipiteitä ja ajatella asioita muutenkin kuin vain omalta kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin joku muu sanoi tuolla aiemmin, näkyy meilläkin tytössä hänen kanssaan vietetty aika, ja kuinka häneen on ehditty ja pystytty panostamaan, kun on ainoa lapsi.

Heh. Mä opin lukemaan  4-v. siksi, kun veljet lähti kouluun ja mulla oli tylsää. Äidillä oli niin paljon kaikkea hommaa. Mutta veljellä, joka aloitti koulun tuolloin, on luultavasti isoin rooli siinä opettamisessa, sekä lukemiseen että laskemiseen. Ihan tavallista monessa perheessä, että  pienempi oppii siinä sivussa, kun isompi opettelee. Mun mies on 9-lapsisesta maanviljelijäperheestä ja heillä myös lapset on oppineet aina siinä sivussa, kun isommat ovat oppineet tai opettaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Minun tytär oppi lukemaan nelivuotiaana sekä suomeksi että englanniksi. Tästä on nyt vuosi. Nykyisin lukee lähinnä lyhyitä kuva(tieto)kirjoja itsekseen. Ei jaksa vielä lukea pidempiä itse kummallakaan kielellä. Aloittaa kyllä, mutta ei ole vielä jaksanut loppuun. Annan edetä omaan tahtiin. Koulun alkuun on vielä aikaa. Lisäksi tyttö on tällä hetkellä enemmän kiinnostunut matikasta ja laskee mielellään plus- ja miinuslaskuja. Yritämme kannustaa aina sillä hetkellä eniten kiinnostavassa asiassa.

Niin kuin joku muu sanoi tuolla aiemmin, näkyy meilläkin tytössä hänen kanssaan vietetty aika, ja kuinka häneen on ehditty ja pystytty panostamaan, kun on ainoa lapsi. Ja sekin, että asioista keskustellaan. Lapsen kanssa on puhuttuja y mm. ilmastonmuutoksesta, eduskuntavaaleista, halpavaatteiden tuottamisesta lapsityövoimalla, merien muoviongelmasta ja maapallon liikakansoittumisesta tässä viime aikoina. Toki aiheissa on otettu lapsen ikä huomioon. Näiden pohjalta tyttö osaa jo itse muodostaa asioista mielipiteitä ja ajatella asioita muutenkin kuin vain omalta kannalta.

Meidän lapsi on samanikäinen, tekee samoja asioita (paitsi ei lue englanniksi) ja monet keskustelunaiheetkin ovat samat. Tosin minä epäilen kehityksen syyksi sen, että hänellä on sekä isompi että pienempi sisarus.

Ainakin Suomessa lapsiin on helpompi panostaa, kun heitä on useampia, ja pienin on vielä kotihoidossa. Samoin lapset oppivat paljon sisaruksiltaan.