Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
En peukutellut, mutta totean vaan, että kirjoitus on hyvin työväenluokkainen.
Perustele miten. Apukoululainenkin osaa heitellä mielipiteitä.
Formaali koulutus puuttuu eikä kiinnosta. Töissä ollaan vuorotöissä. Eli ihan työväenluokkalainen ihminen. Keskiluokkainen olisi maininnut koulutuksensa ja tutkintonsa ja harvemmin keskiluokassa tehdään vuorotöitä. Keskiluokkainen harvemmin kertoo olevansa persu, koska persut ovat suurimmaksi osaksi työväenluokkaisia. Ryyppäämisen kertominen ei kuullosta keskiluokasta. Keskiluokka tietenkin juo, mutta käyttäisi erilaista kieltä. Kaikki kielenkäyttö on vahvasti työväenluokkaista, sanavalinnoista huomaa.
Täältä sivusta huutelee keskiluokkainen persu. En pidä asiasta ääntä sen vuoksi, että minut lynkattaisiin naisvaltaisella työpaikallani. Uskon, että monet toimivat samoin.
Tuo huutelija ei osaa edes kirjoittaa kunnolla. Esim. "kuullostaa" kirjoitetaan yhdellä l-kirjaimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti käy myös niin, että kun kouluttatuu ja sivistyy, ei ole kotonaan myöskään kotitaustansan mukaisissa piireissä.
Itse olen aika sekalaisen taustan omaava ihminen ja ns. luokkanousualin on tapahtunut. En ole oikein kotonani missään.
Aika paksua osa näistä luokkapuheista Suomen kontekstissa, tai sitten hyvin vahvasti tietyn sukupolven tai alueen kokemuksia. Kyllä meikämilleniaalin ympäristö on koostunut sekä duunareista että poliitikkojen lapsista ja yhdessä olemme pitkälti leikkineet. Duunari- ja keskiluokkaperheitä on myös hyvin erilaisia. Suomessa on työväenopistoja ym. perinnetoimintaa jossa on aina kannustettu tietoon ja sivistykseen. Oman lähipiirini "duunarit" ovat erittäin oppineita, osaavia ja omaavat laajan yleissivistyksen. Duunari ei ole synonyymi sosiaalisille ongelmille, vaikka ne usein kasaantuvatkin tiettyyn tuloluokkaan. Suomen asunto- ja aluepolitiikka on myös pyrkinyt tarkoituksella integroimaan alueita.
Kukaan tietämäni keskiluokkainen ei mitään purjehduksia tai viinejä harrastele, pl. lapsuudenystäväni venäläinen perhe jolla oli kova tarve todistella "yläluokkaisuuttaan" tällaisilla statussymboleilla. Liekö AP:kin sieltä suunnilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin varakkaat ihmiset eivät menisi minnekään ilman meikkiä. Enkä ymmärrä nukkavieru-sanaa jos vaatteet on kumminkin uudet. Nukkavieru tarkoittaa kulunutta.
Tuomitsen tekstin tekoälyn tekemäksi provoksi ja ajan kulutukseksi. Tuo "rikkaitten elämä" kuulostaa niin kliseiseltä. Käykö Kyösti Kakkonen tosiaan oopperassa? :) Ei kai kaikki rikkaat ole automaattisesti "sivistyneitä".
Mutta ehkä Suomessa asuvien ruotsalaissukujen (ns. suomenruotsalaisten sukujen) elämä on yhtä säänneltyä ja poroporvarillista kuin ap kuvasi.
Kerrotko millaiset ihmiset oopperassa käyvät? Näytännöt ovat aina loppuunmyytyjä.
Ap lähti siitä, että vain rikkaat käyvät oopperassa, hänen tapaisensa nukkavierut köyhistä kodeista tulevat ei käy eikä halua käydä. Sen kummempaa tietoa minulla ei asiasta ole, kritisoin siis käsitystä, että vain rikkaat kävisi oopperassa, mutta taisit ymmärtää väärin.
Oopperalippujen oikeaa hintaa alentaa muuten se 500 euroa, jonka jokaisesta oopperalipusta maksaa veronmaksajat. Loput maksaa katsoja. Se on kallista kulttuuria kyllä. Ehkä liiankin kallista näin pieneen maahan.
Olet kyllä täysin kujalla. Ap nimenomaan sanoi heti aluksi, ettei nyt puhu mistään köyhästä rikkaaksi -tyylisestä jutusta. Tässä aloituksessa on kyse alemman ja ylemmän keskiluokan välisestä erosta. Ei alempaa ja ylempää keskiluokkaa välttämättä erota raha, vaan ne on juuri nuo asiat, mitä ap. aloituksessa toi esiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin kaukaa pk-seudulta, pieneltä paikkakunnalta. On ollut järkytys huomata pk-seudulla, miten monilla on jotenkin hieno tausta. Työkaverini on kuuluisan poliitikon lapsi, toinen sukutausta on aatelinen, kolmannen vanhempi on näkyvä tv-kasvo jne. Ei meillä tällaista ollut. Se oli jo fiiniä, jos jonkun koulukaverin äiti oli paikallislehden toimittaja tai isä lääkäri. Sitten kun tulee ihmisten kanssa taustasta puhe, niin saa itse nolona sopertaa, että äiti on ollut hoitoalalla ja isä sai elantonsa metsätöistä. Ja toiset huokaisevat kyllästyneenä, että onpa sulla tylsä tausta ja jatketaan me vähän paremmasta taustasta tulevat juttua keskenämme.
Noinkohan? Ei fiksut ihmiset käyttäydy noin. Mä asun ulkomailla, Britanniassa jossa luokkaerot on todellisia. Kuplani on ylempi keskiluokka+ sekä duunissa että sen ulkopuolella. Ihan ylpeästi aina kerron kuinka omat vanhemmat ovat duunariluokkaa. Ainoa, mitä olen joutunut opettelemaan on tietynlainen sosiaalisuus, politikointi ja oman paikan vaatiminen. Mutta se voi olla kulttuuri- ei luokkaerosta johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä?! Taas tällainen "Suomi onkin oikeasti sittenkin kuitenkin luokkayhteiskunta" -avaus. Mistä moinen? Kuka tätä pitää palstalla koko ajan yllä? Mitkä on tarkoitusperät? Eikö palstalaiset meinaa nyt millään uskoa ap:n romanttisia juttuja myyttisestä ylemmästä keskiluokasta?
Oopperasta sanoisin että jos kiinnostaa niin kuunnelkaa ensin kotona ja perehtykää eri oopperoihin.
En ymmärrä miksi paikan päälle pitää mennä jos sen tyylinen musiikki-ilmasu ei yhtään kiinnosta.
Voi olla aika kiduttavaa.
Ei ooppera nyt kaikkia parempiosasiakaan kiinnosta.
Sama baletin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tainnut jäädä luokkanousu kesken jos ei tunne kuuluvansa joukkoon.
Nykymaailmassa parasta on ettei tarvitse olla tapojen ja traditioiden uhri, kunhan omaa riittävästi rahaa toteutaakseen unelmiaan mitä ikinä ne sitten ovatkin. Ja kaikki kuviteltavissa oleva informaatio löytyy bonuksena muutaman näppäimen painalluksen takaa. Kahleita voi toki pitää itsellään vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
En peukutellut, mutta totean vaan, että kirjoitus on hyvin työväenluokkainen.
Perustele miten. Apukoululainenkin osaa heitellä mielipiteitä.
Formaali koulutus puuttuu eikä kiinnosta. Töissä ollaan vuorotöissä. Eli ihan työväenluokkalainen ihminen. Keskiluokkainen olisi maininnut koulutuksensa ja tutkintonsa ja harvemmin keskiluokassa tehdään vuorotöitä. Keskiluokkainen harvemmin kertoo olevansa persu, koska persut ovat suurimmaksi osaksi työväenluokkaisia. Ryyppäämisen kertominen ei kuullosta keskiluokasta. Keskiluokka tietenkin juo, mutta käyttäisi erilaista kieltä. Kaikki kielenkäyttö on vahvasti työväenluokkaista, sanavalinnoista huomaa.
Täältä sivusta huutelee keskiluokkainen persu. En pidä asiasta ääntä sen vuoksi, että minut lynkattaisiin naisvaltaisella työpaikallani. Uskon, että monet toimivat samoin.
Tuo huutelija ei osaa edes kirjoittaa kunnolla. Esim. "kuullostaa" kirjoitetaan yhdellä l-kirjaimella.
Sairaalalääkärit tekevät vuorotöitä. Varmaan on muitakin keskiluokkaisia ammatteja joissa tehdään työtä toimistoajasta poikkeavalla.
Varmaan näissä luokkajutuissa on hyödyllisiä ja hyödyttömiä asioita. Työn saamisessa, uralla etenemisessä suhteilla on merkitystä, eli tie on helpompi eteenpäin, kun saa perheeltä tukea. Mutta nuo oopperat ei varmaan kovin paljon vie ihmistä elämässä eteenpäin, sama kai se on mitä musiikkia kuuntelee, jos kuuntelee. Voi tulla turhia rajoituksiakin, että ei voi poiketa oman piirin hyväksymästä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin varakkaat ihmiset eivät menisi minnekään ilman meikkiä. Enkä ymmärrä nukkavieru-sanaa jos vaatteet on kumminkin uudet. Nukkavieru tarkoittaa kulunutta.
Tuomitsen tekstin tekoälyn tekemäksi provoksi ja ajan kulutukseksi. Tuo "rikkaitten elämä" kuulostaa niin kliseiseltä. Käykö Kyösti Kakkonen tosiaan oopperassa? :) Ei kai kaikki rikkaat ole automaattisesti "sivistyneitä".
Mutta ehkä Suomessa asuvien ruotsalaissukujen (ns. suomenruotsalaisten sukujen) elämä on yhtä säänneltyä ja poroporvarillista kuin ap kuvasi.
Kerrotko millaiset ihmiset oopperassa käyvät? Näytännöt ovat aina loppuunmyytyjä.
Olen eri, mutta sellaiset ihmiset käyvät oopperassa, joiden korviin oopperamusiikki kuulostaa hyvältä. Henkilökohtaisesti en mene oopperaan, enkä muihinkaan musiikkitapahtumiin, ellei työn tai kohteliaisuuden vuoksi ole pakko. Musiikki kuulostaa omiin korviini hälyltä, koska en ole lainkaan musikaalinen.
Mitäs jos vaan olisit oma itsesi ja lakkaat miettimästä turhia. Älä vertaile ja älä oleta muista mitään. Olet vain oman itsesi paras versio niin enempää ei voi vaatia edes sinä itse. Nauti elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
En peukutellut, mutta totean vaan, että kirjoitus on hyvin työväenluokkainen.
Perustele miten. Apukoululainenkin osaa heitellä mielipiteitä.
Formaali koulutus puuttuu eikä kiinnosta. Töissä ollaan vuorotöissä. Eli ihan työväenluokkalainen ihminen. Keskiluokkainen olisi maininnut koulutuksensa ja tutkintonsa ja harvemmin keskiluokassa tehdään vuorotöitä. Keskiluokkainen harvemmin kertoo olevansa persu, koska persut ovat suurimmaksi osaksi työväenluokkaisia. Ryyppäämisen kertominen ei kuullosta keskiluokasta. Keskiluokka tietenkin juo, mutta käyttäisi erilaista kieltä. Kaikki kielenkäyttö on vahvasti työväenluokkaista, sanavalinnoista huomaa.
Täältä sivusta huutelee keskiluokkainen persu. En pidä asiasta ääntä sen vuoksi, että minut lynkattaisiin naisvaltaisella työpaikallani. Uskon, että monet toimivat samoin.
Tuo huutelija ei osaa edes kirjoittaa kunnolla. Esim. "kuullostaa" kirjoitetaan yhdellä l-kirjaimella.
Sairaalalääkärit tekevät vuorotöitä. Varmaan on muitakin keskiluokkaisia ammatteja joissa tehdään työtä toimistoajasta poikkeavalla.
Eikös sairaalalääkärit tee päivävuoroa ja yöllä päivystävät. Se on eri asia kuin vuorotyö.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan näissä luokkajutuissa on hyödyllisiä ja hyödyttömiä asioita. Työn saamisessa, uralla etenemisessä suhteilla on merkitystä, eli tie on helpompi eteenpäin, kun saa perheeltä tukea. Mutta nuo oopperat ei varmaan kovin paljon vie ihmistä elämässä eteenpäin, sama kai se on mitä musiikkia kuuntelee, jos kuuntelee. Voi tulla turhia rajoituksiakin, että ei voi poiketa oman piirin hyväksymästä elämästä.
Sekin näkyy ihmisessä onko saanut vapaalipun vai ansainnut asemansa ja arvostuksensa omilla teoillaan. Jälkimmäinen on usein huomattavasti kokeneempi ja viisaampi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Tavallaan ymmärrän tuon, mutta sitten kuitenkaan en. Eihän siellä vieraassa paikassa (kuten oopperassa) tarvitse käydä kuin kerran, niin näkee, miten asiat toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vaan olisit oma itsesi ja lakkaat miettimästä turhia. Älä vertaile ja älä oleta muista mitään. Olet vain oman itsesi paras versio niin enempää ei voi vaatia edes sinä itse. Nauti elämästä.
Lampikohtauksia Good Will Huntingissa, kun Will laittaa toisten kirjoituksia toistelevalla pseudoälykölle niiden sisältöä ymmärtämättä jauhot suuhun. Kaikkea ei tosiaan voi ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Tavallaan ymmärrän tuon, mutta sitten kuitenkaan en. Eihän siellä vieraassa paikassa (kuten oopperassa) tarvitse käydä kuin kerran, niin näkee, miten asiat toimivat.
Tai sitten voi kirjoittaa googleen etiketti oopperassa ja tutustua etukäteen. Ehkä tietokone ei sovi antiikkikalusteiden kanssa yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Samoja fiiliksiä. Lisäksi olen kasvanut uskonnollisessa kodissa, minkä vuoksi monet asiat ovat vieraita. Meillä ei käytännössä käytetty alkoholia. Itse join täysi-ikäistyessä parin vuoden ajan, sittemmin olen kokonaan lopettanut. Vieläkään ei ole käryä, mikä juomalasi kuuluu millekin alkoholijuomalle, mitä eroa on jollain rosella ja cavalla jne. Meidän perheessä vanhemmilla ei ollut tapana tanssia, joten kaikki tanssiin liittyvä kulttuuri on ollut vierasta. Tanssin wanhat lukiossa, mutta sen jälkeen en ole tanssinut. Monet "normaali ihmisille" luontevat sosiaaliset menot lavatansseista laivan tanssilattioihin ja konserteista venetsialaisiin ovat itselleni ihan vieraita. Nolottaa välillä, kun on niin pihalla asioista.
Ei moni muukaan tiedä alkoholilaseista. Mutta jos haluaa tietää, tosi helppo googlata. Todella harva käy missään lavatansseissa eikä konserteissa tarvitse mitään kummempaa tanssikokemusta. Sun valitukset kuulostaa asenneongelmalta. Kaiken noista voi opetella ja oppia, jopa parissa minuutissa.
Alue: Aihe vapaa
Nyt aikusena mikään ei estä tekemästä asioita mistä on kiinnostunut.
Niitä klasikkoja voi lukea, käydä vaikka Oopperassa, alottaa sen golfin peluun. Etikettineuvoja löytyy netiltä. Mitä täällä nyt on lueteltukin.
Tietty jos koskaan ei ole lukeminen kiinnostanut niin ei ne klassikot aikusenakaan kiinnosta. Taikka oopperaa ole kuunnellut niin miksi haluaisi mennä paikan päälle kuuntelemaan aikusenakaan.
Mutta helppo kaikki laittaa vanhempien syyksi.
Se oma mukavuudenhaluisuus ja kykenemättömyys aikusenakin.
Jotain ryhdistymistä ettei teidän lapsien täällä tartte valittaa vuorostaan aikusina.
Toi toinen ettei oikein sopeudu porukoihin niin sen oman oikean porukan voi löytää jostain harrastuksesta.
Ei ne sielunheimolaiset nyt välttämättä löydy sieltä keskiluokasta mihin kuulut.
Lopeta se itsesi tarkkailu ja ala tekemään vaikka jotain ilmaistyötä, hyväntekeväisyyttä jos on liikaa vapaa-aikaa.