Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustellaan kuplasta, jonka ulkopuolelle ei näe. Se saattaa olla totta naisten kohdalla. Miehet joutuvat nuorina armeijaan. Kuplassa eletyn lapsuuden ja nuoruuden jälkeen paikalle tulee nuoria miehiä ympäri Suomen, kaikilla mahdollisilla taustoilla ja menneisyydellä.
Ensialkuun sitä on hämmentynyt. Siitä eteenpäin vain ihmeissään siitä, miten moni on onnistunut sössimään elämänsä ennen täysi-ikäisyyttä. Jossain kohtaa huomaa, ettei palveluksessa ole yhtään mannea mutta useampi rikollinen. Ellei tuossa porukassa vahvistu ajatus kouluttautumisesta ja kunnollisen työn hankkimisesta, niin ei sitten missään.
Aiemmin varmaan näin, mutta nykyään inttiin menee pääasiassa työväenluokka. Omassa yliopiston kaveriporukassa yksikään ei ole käynyt inttiä. Puolet käynyt sivarin ja puolet saanut vapautuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen duunari ja minulla on aina ollut kavereina juomarista tuomariin. Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja ei mitään vaikeuksia keksiä puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustellaan kuplasta, jonka ulkopuolelle ei näe. Se saattaa olla totta naisten kohdalla. Miehet joutuvat nuorina armeijaan. Kuplassa eletyn lapsuuden ja nuoruuden jälkeen paikalle tulee nuoria miehiä ympäri Suomen, kaikilla mahdollisilla taustoilla ja menneisyydellä.
Ensialkuun sitä on hämmentynyt. Siitä eteenpäin vain ihmeissään siitä, miten moni on onnistunut sössimään elämänsä ennen täysi-ikäisyyttä. Jossain kohtaa huomaa, ettei palveluksessa ole yhtään mannea mutta useampi rikollinen. Ellei tuossa porukassa vahvistu ajatus kouluttautumisesta ja kunnollisen työn hankkimisesta, niin ei sitten missään.
Aiemmin varmaan näin, mutta nykyään inttiin menee pääasiassa työväenluokka. Omassa yliopiston kaveriporukassa yksikään ei ole käynyt inttiä. Puolet käynyt sivarin ja puolet saanut vapautuksen.
Sama kokemus, olen jo viisikymppinen, mutta ei tuttavissa montakaan akateemista intinkävijää ole. Sivaria ja vapautettua järjestäin.
Hauras itsetuntoha se on mikä saa tuntemaan itsensä muita huonommaksi, vertailemaan ja mittaamaan. Oli kyse sitten ns. yhteikuntaluokista tai peniksen pituudesta. Itsevarmuus näkyy juurikin siinä, että kykenee toimimaan kaikenlaisissa ympäristöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustellaan kuplasta, jonka ulkopuolelle ei näe. Se saattaa olla totta naisten kohdalla. Miehet joutuvat nuorina armeijaan. Kuplassa eletyn lapsuuden ja nuoruuden jälkeen paikalle tulee nuoria miehiä ympäri Suomen, kaikilla mahdollisilla taustoilla ja menneisyydellä.
Ensialkuun sitä on hämmentynyt. Siitä eteenpäin vain ihmeissään siitä, miten moni on onnistunut sössimään elämänsä ennen täysi-ikäisyyttä. Jossain kohtaa huomaa, ettei palveluksessa ole yhtään mannea mutta useampi rikollinen. Ellei tuossa porukassa vahvistu ajatus kouluttautumisesta ja kunnollisen työn hankkimisesta, niin ei sitten missään.
Aiemmin varmaan näin, mutta nykyään inttiin menee pääasiassa työväenluokka. Omassa yliopiston kaveriporukassa yksikään ei ole käynyt inttiä. Puolet käynyt sivarin ja puolet saanut vapautuksen.
Harmi jos näin on. Intti on aiemmin ollut tärkeä tuodessaan eri luokkia ja taustoja yhteen.
Jos saa sanoa, niin naisille nämä luokka-asiat ja luokka-asiat tuntuvat muutenkin olevan tärkeämpiä kuin ja miehille. Koulutettu keskiluokkakin, miehet siis, pitää arvossa joitakin työväenluokkaisia arvoja, koska ne koetaan "miehekkäämmiksi" kuin keskiluokkaiset arvot, jotka ovat tärkeämpiä naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillakin tuntuu pska nousevan hattuun kun saavat maistaa vähän sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustellaan kuplasta, jonka ulkopuolelle ei näe. Se saattaa olla totta naisten kohdalla. Miehet joutuvat nuorina armeijaan. Kuplassa eletyn lapsuuden ja nuoruuden jälkeen paikalle tulee nuoria miehiä ympäri Suomen, kaikilla mahdollisilla taustoilla ja menneisyydellä.
Ensialkuun sitä on hämmentynyt. Siitä eteenpäin vain ihmeissään siitä, miten moni on onnistunut sössimään elämänsä ennen täysi-ikäisyyttä. Jossain kohtaa huomaa, ettei palveluksessa ole yhtään mannea mutta useampi rikollinen. Ellei tuossa porukassa vahvistu ajatus kouluttautumisesta ja kunnollisen työn hankkimisesta, niin ei sitten missään.
Aiemmin varmaan näin, mutta nykyään inttiin menee pääasiassa työväenluokka. Omassa yliopiston kaveriporukassa yksikään ei ole käynyt inttiä. Puolet käynyt sivarin ja puolet saanut vapautuksen.
Harmi jos näin on. Intti on aiemmin ollut tärkeä tuodessaan eri luokkia ja taustoja yhteen.
Jos saa sanoa, niin naisille nämä luokka-asiat ja luokka-asiat tuntuvat muutenkin olevan tärkeämpiä kuin ja miehille. Koulutettu keskiluokkakin, miehet siis, pitää arvossa joitakin työväenluokkaisia arvoja, koska ne koetaan "miehekkäämmiksi" kuin keskiluokkaiset arvot, jotka ovat tärkeämpiä naisille.
Varmaan lähes jokainen tavallisen yläkoulun keskiluokkaisen perheen lapsi on saanut oman osansa eri luokkien ja taustojen yhteen tuomisesta eikä halua enää elämässään altistua sille. Ei meillä muuten olisi isojen kaupunkien lukiot niin polarisoituneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ihana ihminen olet,itse paljolti samanlainen,en silti tunne alemmuutta muihin nähden.Elämä on kantanut.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
No niin, tämä. En oikein ymmärrä näitä orjailijoita. Olen itse (ehkä) luokkanousija. En tykkää koko sanasta, enkä varsinaisesti pidä Suomea luokkayhteiskuntana lainkaan. Olen jo sen verran nähnyt elämää, että tiedän jokaisella olevan niitä luurankoja kaapissa. En lainkaan vaikutu jostain viinien tuntemisesta tai tietyistä harrastuksista, puhumattakaan autoista, taloista ja tavarasta. Ostan esim. taidetta puhtaasti oman makuni mukaan, enkä käsitä trendien seuraajia. Pidän sellaisia aikuisia infantiileinä ja huonona seurana. Minulla on varakkaita ja köyhempiä ystäviä, jotka valitsen sen mukaan, miten hyvää seuraa he ovat. Ja parasta seuraa ovat ihmiset, jotka arvostavat toisissa jotain aivan muuta kuin materiaa ja jotain ulkokultaista "sivistystä", joka useimmiten on vain kiertoilmaisu turhalle brassailulle ja itsensä ylentämiselle. Vanhempani ovat Pohjanmaalta ja totaaliylpeitä omasta taustastaan. Heitä ihmetyttää suuresti se, että toiset eivät ole ylpeitä omastaan. Ehkä se on jollain lailla sitten tarttunut minuunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
No niin, tämä. En oikein ymmärrä näitä orjailijoita. Olen itse (ehkä) luokkanousija. En tykkää koko sanasta, enkä varsinaisesti pidä Suomea luokkayhteiskuntana lainkaan. Olen jo sen verran nähnyt elämää, että tiedän jokaisella olevan niitä luurankoja kaapissa. En lainkaan vaikutu jostain viinien tuntemisesta tai tietyistä harrastuksista, puhumattakaan autoista, taloista ja tavarasta. Ostan esim. taidetta puhtaasti oman makuni mukaan, enkä käsitä trendien seuraajia. Pidän sellaisia aikuisia infantiileinä ja huonona seurana. Minulla on varakkaita ja köyhempiä ystäviä, jotka valitsen sen mukaan, miten hyvää seuraa he ovat. Ja parasta seuraa ovat ihmiset, jotka arvostavat toisissa jotain aivan muuta kuin materiaa ja jotain ulkokultaista "sivistystä", joka useimmiten on vain kiertoilmaisu turhalle brassailulle ja itsensä ylentämiselle. Vanhempani ovat Pohjanmaalta ja totaaliylpeitä omasta taustastaan. Heitä ihmetyttää suuresti se, että toiset eivät ole ylpeitä omastaan. Ehkä se on jollain lailla sitten tarttunut minuunkin.
Mulla vanhemmat ovat Lapista ja ovat antaneet sellaisen kasvatuksen jossa ei kumarrella ketään ja voidaan sanoa mielipide kenelle tahansa. Luokista viis, mutta Suomessa on ihme herrojen pelkääjiä ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Luokkanousin kans vuosia sitten pariutumalla itseäni huomattavasti varakkaamman miehen kanssa ja olin kyllä erottuvasti rahvas. En todellakaan osannut heidän käytöstapojaan ynnä muuta. Se ei minua haitannut ja oli hauskaa aikansa. Sittemmin erosimme ja oli elämänkokemuksen kannalta antoisaa aikaa nähdä jotain muutakin kuin Kela-rottien spurguilua.
Et sinä mitään luokkanouse jos jaat reikääsi ukolle. Avioituneiden naisten hapatusta jälleen. Ihan se sama juntti olet. Miesten suvuissa nauretaan tuollaisille tyrkyille. Ei kukaan mies kehu miten luokkanousee akan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
Tämä on niin totta ja tosi hyvä vastaus!
Tunnistan myös ilmiön, ja joskus toki kärsin ulkopuolisuuden kokemuksen tuomasta yksinäisyydestä, mutta toisaalta olen myös iloinen siitä että katsantoni elämästä on laajentunut nähdessäni näitä ns. molempia piirejä. Itse ainakin poimin ns. rusinat pullasta molemmista maailmoista ammentaen ja teen just niin kuin itseä huvittaa, ihan sama mitä muut ajattelevat.
En kadehdi oikeastaan näitä ylemmissä luokissa kasvaneita, monilla on esimerkiksi hirveät suoriutumispaineet menestyä sitten perheensä ja sukunsa silmissä.
Piti oikein alkaa googlettamaan ja löysin aloittajan aiheeseen liittyvän artikkelin YLE:n kirjallisuussivuilta 16.10.2026: "Yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään ympäri maailmaa...". Artikkeli on ranskalaisen filosofin ynnä sosiologin Didier Eribomin haastattelu, jossa hän puhuu mm. kirjastaan Paluu Reimsiin. En sitä kaupunkini kirjastosta vielä ainakaan löytänyt - enkä siis ole sitä lukenut - mutta varmaan aloittajalle ja monelle muulle kiinnostava teos. Ranskalainen yhteiskunta on toki enemmän kerroksellinen luokkayhteiskunta kuin suomi, mutta asia itsessään on universaali. Sinänsä ajattelen, että yhteiskunnallinen edistyminen asemassa aiempaan sukupolveen on yleistä suomessa koulutusjärjestelmän ansiosta, ainakin vielä. Lisäksi; nuoruuteen kuuluu sosiaalisen ja yhteiskunnallisen paikkansa etsiminen sekä arvojensa löytäminen. Mihinkään tiettyyn "porukkaan" ei tarvitse itseään lytätä - ihmisen arvot eivät ole kollegiaalisia koulutustaustaan verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rags to riches-stooreja riittää, mutta tarinoita luokkaputoamisesta on paljon vähemmän.
70-luvulla keskiluokkaisuuden vahvin määrite oli ehkä arvokonservatismi, nykyään se on liberalismi. Asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Nykyään arvokonservatismi nähdään työväenluokkaisena persuiluna.
Todennäköisesti assosioituu enemmän kulttuuri- ja taidepiireihin kuin varsinaisesti varallisuuteen tai koulutukseen. Kolikonheittoa onko joku liberaali vai konservatiivi. Aidosti sivistyneet konservatiivit vain osaavat pitää suunsa kiinni väärissä paikoissa ja Muskit ja muut pöpipäät aukovat sitä jatkuvasti.
Mikäs hitto se tämä "aidosti sivistynyt porvari" oikein on? Onko hänellä vihreiden ja vasemmiston hyväksymät mielipiteet transihmisistä, ilmastonmuutoksesta ja m aa han muutosta? Näitä kuulemma on yhä vähemmän ja siihen vanhaan hyvään aikaan Kokoomuskin totteli näitä teesejä mukisematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
En peukutellut, mutta totean vaan, että kirjoitus on hyvin työväenluokkainen.
Perustele miten. Apukoululainenkin osaa heitellä mielipiteitä.
Formaali koulutus puuttuu eikä kiinnosta. Töissä ollaan vuorotöissä. Eli ihan työväenluokkalainen ihminen. Keskiluokkainen olisi maininnut koulutuksensa ja tutkintonsa ja harvemmin keskiluokassa tehdään vuorotöitä. Keskiluokkainen harvemmin kertoo olevansa persu, koska persut ovat suurimmaksi osaksi työväenluokkaisia. Ryyppäämisen kertominen ei kuullosta keskiluokasta. Keskiluokka tietenkin juo, mutta käyttäisi erilaista kieltä. Kaikki kielenkäyttö on vahvasti työväenluokkaista, sanavalinnoista huomaa.
Täältä sivusta huutelee keskiluokkainen persu. En pidä asiasta ääntä sen vuoksi, että minut lynkattaisiin naisvaltaisella työpaikallani. Uskon, että monet toimivat samoin.
Harvasta uskoo päällepäin mikä on koulutus.
Ihmisellä on työ ja yksityinen oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
Tämä on niin totta ja tosi hyvä vastaus!
Tunnistan myös ilmiön, ja joskus toki kärsin ulkopuolisuuden kokemuksen tuomasta yksinäisyydestä, mutta toisaalta olen myös iloinen siitä että katsantoni elämästä on laajentunut nähdessäni näitä ns. molempia piirejä. Itse ainakin poimin ns. rusinat pullasta molemmista maailmoista ammentaen ja teen just niin kuin itseä huvittaa, ihan sama mitä muut ajattelevat.
En kadehdi oikeastaan näitä ylemmissä luokissa kasvaneita, monilla on esimerkiksi hirveät suoriutumispaineet menestyä sitten perheensä ja sukunsa silmissä.
Joskus kakarana Titanicia katsoessa panin merkille miten ylemmässä luokassa bileet olivat todella tylsät verrattuna alakannen juhliin. Aivan kuin tiettyä luokka-asemaa olisi varjeltava jokainen minuuttikin.
Vierailija kirjoitti:
Oliskon toi tekoälyn tekemä kirjoitus tehtävänantoon, että luokkanousun kokeneen ihmisen tilitys elämästään.
Minusta on todella outoa, jos korkeakoulutettu ihminen ei Suomessa osaisi kieliä, edes englantia puhua. Missä yliopistossa ei käytetä englanninkielisiä lähteitä opinnoissa ja tutkimuksessa, kertokaa heti!
On eri asia esim. lukea tai ymmärtää kuulemaansa englantia sujuvasti vs. puhua sitä itse esim. arjen tilanteissa tai tieteellisessä keskustelussa. Itselläni on tämä ongelma. Kielet ovat aina olleet vaikeita koulussa, vaikka muuten olin ysin oppilas. Yliopistolla luin sujuvasti enkunkieliset lähdeteokset, mutta ei puhettakaan, että olisin voinut jutella niistä englanniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Oopperaan ei ole kenenkään pakko mennä.
Alue: Aihe vapaa
Eli kyse on yhteiskuntaluokasta eikä mistään muusta.