Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (302)
Se on vain vahva vanha mielikuva millainen on parempi luokka. Se on että on se suku, ja ne tietyt elkeet jotka ovat erottaneet rahvaasta. Nyt koulutus pitäisi riittää, se minkä hyvä koulutus tuo mukanaan ja omaksuu. Ei tarvitse elätellä mitään vuosisatoja vaikuttaneita tunteita alemmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietit liikaa mitä muut susta ajattelee. Kaikenlainen lokerointi - ja näköjään siis lokeroit myös itseäsi, on aika tylsää. Ihmiset jotka mittailee ja määrittelee itseään tällaisilla asioilla niin voisi ehkä miettiä olisko elämässä jotain syvällisempääkin.
Mielestäni tuo ristiriitaisuus on tavallaan mielenkiintoista. Ap arvottaa ja määrittelee ihmisen sivistystä täysin pinnallisten, eikä svyällisten asoiden avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Äidin puolelta koko suku on sitä. Tosin enimmäkseen työttömiä ja syrjäytyneitä. Minä ja sisarukseni olemme kaikki asuneet ja työskennelleet ulkomailla. Ihan normaalia Suomessa. Tätä juuri ne pienet erot yhteiskuntaluokkien välillä ovat.
Olen useamman vuosikymmenen aikana työskennellyt näiden menestyneiden, hienojen perheiden kanssa ja nähnyt miten monet niistä on mätiä, todella sairaita. En todellakaan tunne huonommuutta minkäänlaista ihmistä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Mä olen käynyt todella paljon teatterissa ja oopperassa ja ikään kuin kasvanut siihen kulttuuriin. Tiedän siis, että hienoimmin sinne pukeutuvat ne, jotka ovat vähiten kiinnostuneita. Oikeat fanit ovat usein jossain villapaidassa. Maalaisjärjellä tiedän, että esityksen aikana ei puhuta, ja että väliajalla voi ostaa tai olla ostamatta kahvia.
Rallia en ole koskaan käynyt katsomassa, mutta olen ihan varma, että pärjäisin siellä hyvin, samalla maalaisjärjellä, eli pukeutuisin sään mukaan, katsoisin mallia, minne muut asettuvat, ostaisin syötävää jos mieleni tekisi, ja noudattaisin annettuja ohjeita.
En sitten tiedä, että onko tämä jotakin yläluokkaista itsevarmuutta, mutta ajattelisin että niin kauan kuin olen katsomassa sivusta enkä suorittamassa, niin kyllä pärjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, emme asukaan missää Burberry-huivi-alueella, sillä arvomaailmamme poikkeaa niin paljon tuollaisesta materiaalisesta ja statushakuisesta arvomaailmasta. Minulla on kaikenlaisia ystäviä ja asumme aivan keskiluokkaisella alueella, tosin melko arvokkaassa asunnossa. Saatan käyttää isoja summia rahaa johonkin itselleni tärkeään, josta kukaan ei tulisi edes ajatelleeksi, että se on voinut maksaa jotain. Sitten taas välttelen lentomatkustamista luontoarvojen takia ja ostan vaatteita kierrätettynä. Työpaikalla puhun suvereenisti vähätuloisten ja talousvaikeuksien kanssa ponnistelevien työkavereiden kanssa säästövinkeistä ja kierrätysvinkeistä. Pärjään kyllä myös yläluokkaisemmissa kuvioissa, mutta koen ne etäännyttäviksi. Samat vaivat, riippuvuudet ja säädöt on yläluokallakin, mutta kalliimmissa puitteissa kuin vähävaraisemmilla. En toisaalta tunne edes kovin huonosti pärjääviä tai syrjäytyneitä, joiden joukossa kokisin myös yhtä lailla ulkopuolisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Mä olen käynyt todella paljon teatterissa ja oopperassa ja ikään kuin kasvanut siihen kulttuuriin. Tiedän siis, että hienoimmin sinne pukeutuvat ne, jotka ovat vähiten kiinnostuneita. Oikeat fanit ovat usein jossain villapaidassa. Maalaisjärjellä tiedän, että esityksen aikana ei puhuta, ja että väliajalla voi ostaa tai olla ostamatta kahvia.
Rallia en ole koskaan käynyt katsomassa, mutta olen ihan varma, että pärjäisin siellä hyvin, samalla maalaisjärjellä, eli pukeutuisin sään mukaan, katsoisin mallia, minne muut asettuvat, ostaisin syötävää jos mieleni tekisi, ja noudattaisin annettuja ohjeita.En sitten tiedä, että onko tämä jotakin yläluokkaista itsevarmuutta, mutta ajattelisin että niin kauan kuin olen katsomassa sivusta enkä suorittamassa, niin kyllä pärjään.
Todellisen fanin siis tunnistaa hikisestä neuleesta ja henkisesti haalistuneesta 60-lukulaisuudesta?
Ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle se harrastaako sienestystä vai oopperaa ei kerro luokasta vaan mieltymyksistä ja harrastuksista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Mä olen käynyt todella paljon teatterissa ja oopperassa ja ikään kuin kasvanut siihen kulttuuriin. Tiedän siis, että hienoimmin sinne pukeutuvat ne, jotka ovat vähiten kiinnostuneita. Oikeat fanit ovat usein jossain villapaidassa. Maalaisjärjellä tiedän, että esityksen aikana ei puhuta, ja että väliajalla voi ostaa tai olla ostamatta kahvia.
Rallia en ole koskaan käynyt katsomassa, mutta olen ihan varma, että pärjäisin siellä hyvin, samalla maalaisjärjellä, eli pukeutuisin sään mukaan, katsoisin mallia, minne muut asettuvat, ostaisin syötävää jos mieleni tekisi, ja noudattaisin annettuja ohjeita.En sitten tiedä, että onko tämä jotakin yläluokkaista itsevarmuutta, mutta ajattelisin että niin kauan kuin olen katsomassa sivusta enkä suorittamassa, niin kyllä pärjään.
Todellisen fanin siis tunnistaa hikisestä neuleesta ja henkisesti haalistuneesta 60-lukulaisuudesta?
Ymmärrän.
Tavallisella ihmisellä on hyvin harvoin tilaisuuksia pukeutua hienosti. Ooppera on sellainen paikka, johon saa laittaa parasta päälle, vetää vaikka iltapuvun ja se on jees. En ymmärrä miksi sitäkin haluttaisiin arkipäiväistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin varakkaat ihmiset eivät menisi minnekään ilman meikkiä. Enkä ymmärrä nukkavieru-sanaa jos vaatteet on kumminkin uudet. Nukkavieru tarkoittaa kulunutta.
Tuomitsen tekstin tekoälyn tekemäksi provoksi ja ajan kulutukseksi. Tuo "rikkaitten elämä" kuulostaa niin kliseiseltä. Käykö Kyösti Kakkonen tosiaan oopperassa? :) Ei kai kaikki rikkaat ole automaattisesti "sivistyneitä".
Mutta ehkä Suomessa asuvien ruotsalaissukujen (ns. suomenruotsalaisten sukujen) elämä on yhtä säänneltyä ja poroporvarillista kuin ap kuvasi.
En tiedä, käykö Kyösti Kakkonen oopperassa, mutta hän on kerännyt suuren ja monipuolisen kokoelman suomalaista lasitaidetta, joten ainakin hänellä on myös kulttuuriin liittyviä harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin varakkaat ihmiset eivät menisi minnekään ilman meikkiä. Enkä ymmärrä nukkavieru-sanaa jos vaatteet on kumminkin uudet. Nukkavieru tarkoittaa kulunutta.
Tuomitsen tekstin tekoälyn tekemäksi provoksi ja ajan kulutukseksi. Tuo "rikkaitten elämä" kuulostaa niin kliseiseltä. Käykö Kyösti Kakkonen tosiaan oopperassa? :) Ei kai kaikki rikkaat ole automaattisesti "sivistyneitä".
Mutta ehkä Suomessa asuvien ruotsalaissukujen (ns. suomenruotsalaisten sukujen) elämä on yhtä säänneltyä ja poroporvarillista kuin ap kuvasi.
Kerrotko millaiset ihmiset oopperassa käyvät? Näytännöt ovat aina loppuunmyytyjä.
Ap lähti siitä, että vain rikkaat käyvät oopperassa, hänen tapaisensa nukkavierut köyhistä kodeista tulevat ei käy eikä halua käydä. Sen kummempaa tietoa minulla ei asiasta ole, kritisoin siis käsitystä, että vain rikkaat kävisi oopperassa, mutta taisit ymmärtää väärin.
Oopperalippujen oikeaa hintaa alentaa muuten se 500 euroa, jonka jokaisesta oopperalipusta maksaa veronmaksajat. Loput maksaa katsoja. Se on kallista kulttuuria kyllä. Ehkä liiankin kallista näin pieneen maahan.
Oopperalippu maksaa nyt satasen pintaan, kyllä siitä edelleen jää maksettavaa. Siihen päälle kahvit ja leivokset väliajalla, ehkä konjakit ja hotelliyöksi useimmilla. Ooppera myy myös kausilippuja, joten innokkuutta lajiin on paljon hinnasta piittaamatta. Oma kokemus on, että kävijät ovat ylempää koulutettua keskiluokkaa. Ihmiset, jotka väittävät ettei Suomessa ole yhteiskuntaluokkia voisivat selittää miksi varakkaat työväenluokkaiset putkimiehet ja muut eivät oopperamatkoja harrasta.
Lähes jokaiseen Kansallisoopperan näytökseen halvimmat liput maksavat 31 euroa. Toki ne halvimmat liput myydään nopeasti, joten pitää olla ajoissa ostamassa, jos haluaa sellaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin varakkaat ihmiset eivät menisi minnekään ilman meikkiä. Enkä ymmärrä nukkavieru-sanaa jos vaatteet on kumminkin uudet. Nukkavieru tarkoittaa kulunutta.
Tuomitsen tekstin tekoälyn tekemäksi provoksi ja ajan kulutukseksi. Tuo "rikkaitten elämä" kuulostaa niin kliseiseltä. Käykö Kyösti Kakkonen tosiaan oopperassa? :) Ei kai kaikki rikkaat ole automaattisesti "sivistyneitä".
Mutta ehkä Suomessa asuvien ruotsalaissukujen (ns. suomenruotsalaisten sukujen) elämä on yhtä säänneltyä ja poroporvarillista kuin ap kuvasi.
En tiedä, käykö Kyösti Kakkonen oopperassa, mutta hän on kerännyt suuren ja monipuolisen kokoelman suomalaista lasitaidetta, joten ainakin hänellä on myös kulttuuriin liittyviä harrastuksia.
Sivistynyt tuntee yleensä oopperalibretot ja jotain laulutaiteesta jne. muttei välttis istu aina siellä katsomossa, sekin kun on harrastus muiden joukossa. Somen aikaan ei ole näitä vanhoja must-juttuja. Se on enemmänkin tapahtuma, josta voi tehdä numeron pukuineen ja illallisineen. Vähävaraisempikin voi mennä huoletta nauttimaan esityksistä, ei ole sopimatonta.
Minulla ei ole tietoa mihin luokkaan kuulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työväenluokkaisesta perheestä, teinivanhemmille syntynyt. Vanhempani viettivät aikaa lähinnä keskenään, isä rassasi autojaan ja äiti luki roskaromaaneja. Tulen pitkästä pesejien, siivoojien, piikojen ja renkien suvusta. Kouluttauduin korkeakoulussa ja olen nykyään keskiluokkaisessa työssä, ja tuttavapiirikin on pitkälti koulutettua keskiluokkaa.
Tunnen usein olevani kuin näyttelijä näytelmässä, johon en ole saanut käsikirjoitusta etukäteen.
Pitäisi tietää oikeat viinit, oikeat lomakohteet, oikeat ravintolat, oikeat kulttuuriharrastukset ja oikeat tavat puhua rahasta. Pukeutumisessa, puheessa ja käytöksessä on kaikenlaisia pieniä koodeja, joita muut tuntuvat osaavan luonnostaan. Minä olen opetellut ne jälkikäteen tutkailemalla muita.
Olenkin nykyään aika hyvä improvisoimaan. Osaan sujuvasti esittää, että tiedän mistä puhutaan, vaikka välillä oikeasti mietin päässäni, että mitä helvettiä tässä nyt pitäisi vastata. Osaan bullshitata keksimäni feikkielämän.
Teen sitä siksi, että häpeän taustaani. En halua, että hienommat tuttuni näkevät, mistä olen lähtöisin.
Samoja tuntemuksia. En ikinä sopeutunut pääkaupunkiin ja sen työpaikkoihin. Sitten muutin takaisin kotiseudulle ja tajusin, että en enää kuulu siihen yhteisöön. Menin vielä johtamistyöhön ja työkavereiden keskuudessa trendaa lähinnä askartelu, käsityöt ja leivonta. Itseä kiinnostaa pörssi- ja asuntosijoittaminen. Olen ollut hyvin hiljaa, mutta kyllä saa muutaman kerran katsella ulos ikkunasta rauhassa, kun joku alainen pätee sillä askartelutaidollaan.. Huh! Olenkin päätynyt elelemään omaan kuplaani ja on ollut vaikeaa löytää oikeita ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Olen työväenluokkaisesta perheestä, teinivanhemmille syntynyt. Vanhempani viettivät aikaa lähinnä keskenään, isä rassasi autojaan ja äiti luki roskaromaaneja. Tulen pitkästä pesejien, siivoojien, piikojen ja renkien suvusta. Kouluttauduin korkeakoulussa ja olen nykyään keskiluokkaisessa työssä, ja tuttavapiirikin on pitkälti koulutettua keskiluokkaa.
Tunnen usein olevani kuin näyttelijä näytelmässä, johon en ole saanut käsikirjoitusta etukäteen.
Pitäisi tietää oikeat viinit, oikeat lomakohteet, oikeat ravintolat, oikeat kulttuuriharrastukset ja oikeat tavat puhua rahasta. Pukeutumisessa, puheessa ja käytöksessä on kaikenlaisia pieniä koodeja, joita muut tuntuvat osaavan luonnostaan. Minä olen opetellut ne jälkikäteen tutkailemalla muita.
Olenkin nykyään aika hyvä improvisoimaan. Osaan sujuvasti esittää, että tiedän mistä puhutaan, vaikka välillä oikeasti mietin päässäni, että mitä helvettiä tässä nyt pitäisi vastata. Osaan bullshitata keksimäni feikkielämän.
Teen sitä siksi, että häpeän taustaani. En halua, että hienommat tuttuni näkevät, mistä olen lähtöisin.
Hassua kun omat esivanhempani olivat Ruotsi-Suomen porvaristoa, papistoa, varakkaita talonpoikia yms. ja olen niin työväenluokkainen kuin olla voi. Pidän keskiluokkaisia statusjuttuja hassuina. Pukeudun kyllä aina mahdollisimman siististi ihmisten ilmoille ja olen kielitaitoinen. Asun silti vaatimattomasti ja mieluiten katson Salkkareita ja luen dekkareita.
Vierailija kirjoitti:
Olen työväenluokkaisesta perheestä, teinivanhemmille syntynyt. Vanhempani viettivät aikaa lähinnä keskenään, isä rassasi autojaan ja äiti luki roskaromaaneja. Tulen pitkästä pesejien, siivoojien, piikojen ja renkien suvusta. Kouluttauduin korkeakoulussa ja olen nykyään keskiluokkaisessa työssä, ja tuttavapiirikin on pitkälti koulutettua keskiluokkaa.
Tunnen usein olevani kuin näyttelijä näytelmässä, johon en ole saanut käsikirjoitusta etukäteen.
Pitäisi tietää oikeat viinit, oikeat lomakohteet, oikeat ravintolat, oikeat kulttuuriharrastukset ja oikeat tavat puhua rahasta. Pukeutumisessa, puheessa ja käytöksessä on kaikenlaisia pieniä koodeja, joita muut tuntuvat osaavan luonnostaan. Minä olen opetellut ne jälkikäteen tutkailemalla muita.
Olenkin nykyään aika hyvä improvisoimaan. Osaan sujuvasti esittää, että tiedän mistä puhutaan, vaikka välillä oikeasti mietin päässäni, että mitä helvettiä tässä nyt pitäisi vastata. Osaan bullshitata keksimäni feikkielämän.
Teen sitä siksi, että häpeän taustaani. En halua, että hienommat tuttuni näkevät, mistä olen lähtöisin.
Onkohan tässä osittain jotain omasta epävarmuudesta kumpuavaa? Omassa lähimmässä kaveripiirissäni on kaksi professoria, kaksi muuta tohtoria ja muutama DI. En minä tässä seurassa ajattele, että pitäisi jotenkin tietää oikeat viinit ja lomakohteet. Syön ja juon sitä, mistä itse pidän, ja käyn lomalla siellä, missä itseäni huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä. Mutta lisäisin sen, että koen itseni ulkopuoliseksi myös ns. kotiseudullani. Siellä minua pidetään "hienostelevana", kun asun Helsingissä, olen hyväpalkkaisessa työssä ja alallani näkyvässä tehtävässä. Niin tai näin, niin aina väärinpäin.
Tuollaisia kokemuksia minullakin. Aikanaan kun valmistuin ja oltuani jonkin aikaa hyväpalkkaisessa työssä, ostin uuden auton. Ei mitään ihmeellistä, keskikokoluokan perusauto. Mutta se oli ihan uusi. Kyllä sukulaiset Pohjois-Savossa katsoi nenänvartta pitkin että pilalle on tuokin mennyt kun asuu HELSINGISSÄ (vaikka asuin Vantaalla) ja kehtaa tulla UUDELLA AUTOLLA.
Olen itse ns. Luokkanousun tehnyt ja mieheni suku on tätä yläluokkaa. Yksi heidän sukulaisistaan harrastaa laitesukellusta, jonka on aloittanut aikuisena. Muuten elävät ihan samaa elämää. Nyt appivanhemmat jo eläkkeellä, mutta varallisuutta toki on. Ajavat vw passatilla, anoppi käy eläkelälsjumpassa ja yhdessä käyvät reippailulenkillä. Eivät matkusta Eurooppaa kauemmas eivätkä ole koskaan matkustaneet. Eipä isoa eroa omiin vanhempiin. Lohta ja avokadoa syövät useammin.
Alue: Aihe vapaa
Mietit liikaa mitä muut susta ajattelee. Kaikenlainen lokerointi - ja näköjään siis lokeroit myös itseäsi, on aika tylsää. Ihmiset jotka mittailee ja määrittelee itseään tällaisilla asioilla niin voisi ehkä miettiä olisko elämässä jotain syvällisempääkin.