Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Onhan tuo jo koko olemus erilaista. Kävin isänpäivänä katsomassa isääni teollisuuskaupungissa. Asun itse yliopistokaupungissa. Kyllähän se väki oli tyystin toisenlaista jo olemukseltaan, pukeutumiseltaan. Keskiluokkaiselle kuin toinen maa.
Sinun pitäisi alkaa kirjoittamaan romanttisia novelleja. Mielikuvituksesi on huippuluokkaa.😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Olen eri. Mietin vain että missä sitä oman kuplan ulkopuolista luokkaa edes voisi oppia tuntemaan? Oma lapsuudenperhe ja suku on ylempää keskiluokkaa, yliopistossakin tuli aikoinaan valittua sellainen ala, että suurin osa opiskelukavereista tulee myös keskiluokkaisista taustoista, ja viimeistään valmistumisen jälkeen kaikki on kuitenkin keskiluokkakuplassa. Työväenluokkaa lähinnä näkee erilaisissa palveluammateissa, mutta eihän heihin sillä tavalla sen syvemmin tutustu.
Suomessa luokkaeroja kyllä on, mutta ne eivät ole niin jyrkkiä, ja niiden välillä siirtyminen on helpompaa kuin monessa muussa maassa. Varmaan se ainakin vaikuttaa, että Suomessa koulutus on maksutonta.
Tämä juuri. Omat ylemmän keskiluokan ystäväni ovat miettineet samaa. Kohtaamiset työväenluokassa puuttuvat. Ei kaupan kassalla ystävystytä tai remonttimiehen kanssa lähdetä illanviettoon. Asuinalueet ovat eriytyneet ja naapurit ja lasten kavereiden vanhemmat ovat samaa yhteiskuntaluokkaa kuin itse. Töissäkin on samanlaista ylempää keskiluokkaa, jos ollaan asiantuntijatöissä. Samanlailla ne yhteydet puuttuvat työväenluokkalaisilta,he vaan eivät tuo sitä esiin.
Aloituksen teksti oli hyvä esimerkki siitä, että yhteiskuntaluokka ei ole pelkkä koulutus tai rahatilanne. Tiettyyn yhteiskuntaluokkaan synnytään/kasvetaan tai sitten osa ihmisistä on vaan parempia kameleontteja luontaisesti sopeutumaan ja hyppäämään ryysyistä rikkauksiin omaksumalla kaikki ko. luokan tavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Akateemisissa piireissä olen viettänyt 35 vuotta elämästäni. Sekä täällä että ulkomailla. Suomessa erityisesti lähes kaikki ovat tuiki tavallisia tallukoita, seuraavat jääkiekkoa, euroviisuja, vietetään aikaa kesämökillä yms, vaikka julkaisuluettelosta voi löytyä vertaisarvioituja artikkeleita maailman arvostetuimmista alan lehdistä. Toki repertuaariin yleensä kuuluu sellaisiakin mielenkiinnon kohteita, mitkä ovat harvinaisempia matalamman koulutuksen omaavilla.
Oikeasti? En tunne yliopistolta ketään, joka seuraisi jääkiekkoa ja euroviisuja. Varmaan jossain maaseutuyliopistossa, ehkä jossain sellaisella laitoksella, minne tullaan maalta?
Millä alalla olet? Meillä yliopistolla ainakin oli mm-kiekolle ainejärjestön järkkäämiä kisakatsomoiltoja. Euroviisujakin seurasi moni. Ihan helsinkiläinen vaikeapääsyinen luma-ala
Kummasti avaa silmiä,, kun amerikkalaisprofessori vie sinut vierailulla NHL-matsiin. Ei siinä oikein kehtaa sanoa, ettei väkivaltainen urheilulaji kiinnostaisi.
Rags to riches-stooreja riittää, mutta tarinoita luokkaputoamisesta on paljon vähemmän.
70-luvulla keskiluokkaisuuden vahvin määrite oli ehkä arvokonservatismi, nykyään se on liberalismi. Asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Nykyään arvokonservatismi nähdään työväenluokkaisena persuiluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
En peukutellut, mutta totean vaan, että kirjoitus on hyvin työväenluokkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
En peukutellut, mutta totean vaan, että kirjoitus on hyvin työväenluokkainen.
Perustele miten. Apukoululainenkin osaa heitellä mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Rags to riches-stooreja riittää, mutta tarinoita luokkaputoamisesta on paljon vähemmän.
70-luvulla keskiluokkaisuuden vahvin määrite oli ehkä arvokonservatismi, nykyään se on liberalismi. Asiat ovat kääntyneet päälaelleen. Nykyään arvokonservatismi nähdään työväenluokkaisena persuiluna.
Todennäköisesti assosioituu enemmän kulttuuri- ja taidepiireihin kuin varsinaisesti varallisuuteen tai koulutukseen. Kolikonheittoa onko joku liberaali vai konservatiivi. Aidosti sivistyneet konservatiivit vain osaavat pitää suunsa kiinni väärissä paikoissa ja Muskit ja muut pöpipäät aukovat sitä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Tämä. Todellisuudessa luokkaeroja löytyy (vaikka ei toki yhtä räikeitä kuin monissa muissa maissa) ja ne heijastuvat moniin asioihin. Matalammissa luokissa kiroilu voi olla ihan normaalia, ylemmillä luokilla moista kielenkäyttöä paheksutaan. Kokokäsivarsitatuointiin törmäät todennäköisemmin matalamman luokan edustajalla kuin korkeamman luokan edustajalla. Luokkaerot näkyvät siinäkin, miten jälkikasvun kanssa vietetään aikaa. Eivät kaikki vie lapsiaan museoihin tai konsertteihin jne.
Luokkaerot ovat vain Suomessa tabu, josta ei liioin haluta keskustella. Kukaan ei esim. halua leimautua alaluokkaiseksi.
Kiroilu on sellainen silmiinpistävä tapa, joka paljastaa usein yhteiskuntaluokan. Ns. white trash -porukka noituu kuin lappalaiset, jatkuvasti ja joka paikassa. Vastaavasti se ns. "sivistyneistö" ei "helvetinpersajumalautaa" hoe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin.
Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen.
Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa.
Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla.
Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL.
Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa.
Mikähän tässä nyt oli huonoa?
En peukutellut, mutta totean vaan, että kirjoitus on hyvin työväenluokkainen.
Perustele miten. Apukoululainenkin osaa heitellä mielipiteitä.
Formaali koulutus puuttuu eikä kiinnosta. Töissä ollaan vuorotöissä. Eli ihan työväenluokkalainen ihminen. Keskiluokkainen olisi maininnut koulutuksensa ja tutkintonsa ja harvemmin keskiluokassa tehdään vuorotöitä. Keskiluokkainen harvemmin kertoo olevansa persu, koska persut ovat suurimmaksi osaksi työväenluokkaisia. Ryyppäämisen kertominen ei kuullosta keskiluokasta. Keskiluokka tietenkin juo, mutta käyttäisi erilaista kieltä. Kaikki kielenkäyttö on vahvasti työväenluokkaista, sanavalinnoista huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Olen eri. Mietin vain että missä sitä oman kuplan ulkopuolista luokkaa edes voisi oppia tuntemaan? Oma lapsuudenperhe ja suku on ylempää keskiluokkaa, yliopistossakin tuli aikoinaan valittua sellainen ala, että suurin osa opiskelukavereista tulee myös keskiluokkaisista taustoista, ja viimeistään valmistumisen jälkeen kaikki on kuitenkin keskiluokkakuplassa. Työväenluokkaa lähinnä näkee erilaisissa palveluammateissa, mutta eihän heihin sillä tavalla sen syvemmin tutustu.
Suomessa luokkaeroja kyllä on, mutta ne eivät ole niin jyrkkiä, ja niiden välillä siirtyminen on helpompaa kuin monessa muussa maassa. Varmaan se ainakin vaikuttaa, että Suomessa koulutus on maksutonta.
Tämä juuri. Omat ylemmän keskiluokan ystäväni ovat miettineet samaa. Kohtaamiset työväenluokassa puuttuvat. Ei kaupan kassalla ystävystytä tai remonttimiehen kanssa lähdetä illanviettoon. Asuinalueet ovat eriytyneet ja naapurit ja lasten kavereiden vanhemmat ovat samaa yhteiskuntaluokkaa kuin itse. Töissäkin on samanlaista ylempää keskiluokkaa, jos ollaan asiantuntijatöissä. Samanlailla ne yhteydet puuttuvat työväenluokkalaisilta,he vaan eivät tuo sitä esiin.
Oma kokemus työväenluokkaisista on ollut, että he pitävät keskiluokkaisiakin herroina, jotka eivät ymmärrä tosielämästä mitään. Heillä ei vaikuta olevan mitään halua saada keskiluokkaisia ystäviä. Jos jotain tutustumista yrittää, niin herkästi menee siihen, että keskiluokkaisen koetaan olevan jotenkin hirveän hyväosainen ja kuittaillaan hänen elämästään. Aika tavallista myös on ollut, että työväenluokkaiset kuvittelevat keskiluokkaisen saaneen jotenkin helpolla oman omaisuutensa. Ei käsitetä, että se keskiluokkainen on voinut opiskella todella kauan ja tekee henkisesti vaativaa työtä palkkansa eteen. Työ ei välttämättä ole fyysisesti raskasta kuten työväenluokkaisella, mutta työn raskaus tuleekin vastuusta, henkisestä puolesta ja esim. työssä odotetaan joustoa ja töiden tekemistä myös ilta-aikaan virallisen työpäivän päätyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä. Mutta lisäisin sen, että koen itseni ulkopuoliseksi myös ns. kotiseudullani. Siellä minua pidetään "hienostelevana", kun asun Helsingissä, olen hyväpalkkaisessa työssä ja alallani näkyvässä tehtävässä. Niin tai näin, niin aina väärinpäin.
Minäkään en jaa taustani arvoja, mutta en myöskään nykyisen yhteisön. Olen tavallaan väliinputoaja. En tunne alemmuutta enkä ylemmyyttä, vaan ulkopuolisuutta. En kuulu minnekään. Olen järkeillyt, että opiskelu muutti minua niin, etten jaksa sukuni ruohonjuuritason juttuja, mutta samalla nykyisen yhteisön kilpailuhenkisyys ja pinnallisuys ei kiinnosta sekään. Samasta taustasta lähteneet opiskelukaverit ymmärtää parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Tämä. Todellisuudessa luokkaeroja löytyy (vaikka ei toki yhtä räikeitä kuin monissa muissa maissa) ja ne heijastuvat moniin asioihin. Matalammissa luokissa kiroilu voi olla ihan normaalia, ylemmillä luokilla moista kielenkäyttöä paheksutaan. Kokokäsivarsitatuointiin törmäät todennäköisemmin matalamman luokan edustajalla kuin korkeamman luokan edustajalla. Luokkaerot näkyvät siinäkin, miten jälkikasvun kanssa vietetään aikaa. Eivät kaikki vie lapsiaan museoihin tai konsertteihin jne.
Luokkaerot ovat vain Suomessa tabu, josta ei liioin haluta keskustella. Kukaan ei esim. halua leimautua alaluokkaiseksi.
Kiroilu on sellainen silmiinpistävä tapa, joka paljastaa usein yhteiskuntaluokan. Ns. white trash -porukka noituu kuin lappalaiset, jatkuvasti ja joka paikassa. Vastaavasti se ns. "sivistyneistö" ei "helvetinpersajumalautaa" hoe.
Kyllä luokka kiroilussa näkyy. Kaikissa luokissa voidaan kiroilla, mutta tavat ovat hyvin erilaiset. Alem.piluokkaiset päästelevät menemään ihan surutta paikassa kuin paikassa. Ei haittaa, vaikka on lapsia kuulolla tai kiroillaan vaikka päin naamaa asiakaspalvelijalle, papille, opettajalle yms. Keskiluokkaiset varovat kiroilemasta lasten kuullen, kiroilu ei kuulu arkiseen kielenkäyttöön heillä. Eikä keskiluokkainen kiroilisi asiakaspalvelutilanteissa kuten alem.piluokkainen. Yläluokkaisemmilla on myös korrektia kielenkäyttöä. Heistä joku saattaa kiroilla satunnaisesti kepeämmin kuin keskiluokkainen ihminen, koska eivät mieti sitä, mitä muut heidän kielenkäytöstään tuumivat.
Osan voi olla vaikea ymmärtää, että yhteiskuntaluokat näkyvät valinnoissa hyvin vahvasti. Ja aina on heitä, jotka kantavat oman lapsuuskotinsa yhteiskuntaluokkaa mukanaan ja heillä näkyvät lapsuuskodin tavat nykyisen yhteiskuntaluokan sijaan. Tätä näkee molempiin suuntiin. Joku on keskiluokkainen aikuisena, mutta lapsuuskodin matalamman yhteiskuntaluokan tavat kulkevat vahvasti mukana.
Itse olen bongannut jopa akateemisia, jopa tohtoriksi kouluttautuneita/kouluttautuvia ihmisiä, joilla mielenkiinnonkohteet ovat hyvinkin työväenluokkaisia. Autot ja niiden rassaaminen on iso juttu, hankitaan isoja ja näyttäviä tatuointeja, perhekuviot ovat risaisia uusperhevirityksiä pettämisineen ja polyamorisine suhteineen. Ja olen siis tavannut tällaisia naisiakin. On ollut jopa hämmentävää nähdä näitä ihmisiä, joilla fiksuutta ei tunnu riittävän oman elämän asioihin, mutta akateemisesti ollaan hyvinkin kouluttautuneita. Ristiriita työelämän ja oman elämän välillä voi olla todella suuri.
Mun tausta on työläisperheestä, jossa on suvulla kuitenkin ollut hieman rahaa käytettävissä (isovahemmilla maatalo hyvällä sijainnilla), vaikka koulutusta ei ole ollutkaan. Sain lapsena perussivistyksen; soittotunnille pakotettiin ja kannustettiin käymään koulua, joskus käytiin jopa teatterissa ja etelänlomilla.
Tästä huolimatta nuorena olo oli usein tietämätön, kömpelö ja sivistymätön. En tiennyt kuinka käyttäytyä ravintoloissa, mitä kuuluu illallisetikettiin, en osannut tervehtiä kun ujostutti tai keskustella itseäni vanhempien kanssa luontevasti, en ollut lukenut kirjaklassikoita tai katsonut tunnettuja elokuvia. En uskonut pärjääväni yliopistossa ja menin ensin amk:hon ja sieltä vasta yliopistoon. Kaikki yliopistoon liittyvä toiminta oli vierasta. Työelämässä autoriteettien kanssa oli pitkään vaikeuksia ja itsetunto oli alhainen. En tuntenut urasuunnitteluun liittyviä pelisääntöjä ja itselläni ei ollut suhteita tai vanhempia aikuisia, jotka olisivat auttaneet luovimaan työelämässä saati mitään omia "suhteita".
Nykyään olen luontevasti työelämässä ihmisten kanssa ja pukeuden tarkoituksella aina hieman "yli", jolla pyrin edelleen peittämään taustaani ja luomaan suojakuoren. Joskus saatan päästää hieman ronskeja sammakoita suustani, jotka ehkä jollekin paljastavat taustani. Salaa halveksin kultalusikka suussa syntyneitä ylemmän luokan mieskasvatteja, jotka omasta mielestään ovat tehneet "kovasti töitä ja ovat vaan muita fiksumpia", heiltä puuttuu täysin kyky reflektoida omaa sukupuoltaan ja taustaansa ja kuinka paljon se auttanut elämässä. Kyllä jo se, että olet mies ja isäsi on ollut esim. insinööri, on etuoikeutettua.
Kaikki vaan eivät osaa esittää, sillä siitähän siinä on kysymys. 😂🤡😽
Vierailija kirjoitti:
Osan voi olla vaikea ymmärtää, että yhteiskuntaluokat näkyvät valinnoissa hyvin vahvasti. Ja aina on heitä, jotka kantavat oman lapsuuskotinsa yhteiskuntaluokkaa mukanaan ja heillä näkyvät lapsuuskodin tavat nykyisen yhteiskuntaluokan sijaan. Tätä näkee molempiin suuntiin. Joku on keskiluokkainen aikuisena, mutta lapsuuskodin matalamman yhteiskuntaluokan tavat kulkevat vahvasti mukana.
Itse olen bongannut jopa akateemisia, jopa tohtoriksi kouluttautuneita/kouluttautuvia ihmisiä, joilla mielenkiinnonkohteet ovat hyvinkin työväenluokkaisia. Autot ja niiden rassaaminen on iso juttu, hankitaan isoja ja näyttäviä tatuointeja, perhekuviot ovat risaisia uusperhevirityksiä pettämisineen ja polyamorisine suhteineen. Ja olen siis tavannut tällaisia naisiakin. On ollut jopa hämmentävää nähdä näitä ihmisiä, joilla fiksuutta ei tunnu riittävän oman elämän asioihin, mutta akateemisesti ollaan hyvinkin kouluttautuneita. Ristiriita työelämän ja oman elämän välillä voi olla todella suuri.
Olen osittain eri mieltä. Samaa mieltä olen kanssasi, että näitä akateemisia tosiaan nykyisin näkee, joilla on täysin työväenluokkaista elämää. On tatuoinnit ja kyvyttömyyttä muodostaa turvallista ydinperhettä avioliitossa, kuten keskiluokkainen ideaali on. Mutta työväenluokka on oleellisesti muuttunut viime vuosikymmeninä. Olen itse syntynyt -73. Minun lapsuudessani työväenluokassa ydinperheessä eli valtaosa. Jonkun syrjäytyneen perheen lapsi saattoi luokalla olla, mutta muilla oli ihan tavallinen ydinperhe kotona. Olen siis itse työväenluokkaan syntynyt ja teollisuuskaupungista kotoisin. Tuohon aikaan duunaritkin saattoivat lukea ja harrastaa vaikka teatteria. Vappuina marssittiin läpi kaupungin. Työväenluokan elintaso on pudonnut tehtaiden kadottua ja samoin elämäntapa muuttunut. Ei marssita enää, vappuna ajetaan niillä rassatuilla autoilla, ihan eri ihmiset kuin ennen marssivat. Perheet ovat risaisia, mutta tatuoinnit ja shokkivärit hiuksissa lisääntyneet. Kulttuuria ei harrasteta vaan ennemminkin suhtaudutaan siihen negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Alue: Aihe vapaa
Onhan tuo jo koko olemus erilaista. Kävin isänpäivänä katsomassa isääni teollisuuskaupungissa. Asun itse yliopistokaupungissa. Kyllähän se väki oli tyystin toisenlaista jo olemukseltaan, pukeutumiseltaan. Keskiluokkaiselle kuin toinen maa.