Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä. Mutta lisäisin sen, että koen itseni ulkopuoliseksi myös ns. kotiseudullani. Siellä minua pidetään "hienostelevana", kun asun Helsingissä, olen hyväpalkkaisessa työssä ja alallani näkyvässä tehtävässä. Niin tai näin, niin aina väärinpäin.

Ehkä oma käytöksesi on muuttunut ja vaikutat nykyään hienostelevalta? Mulle on sanottu, että onpa mukavaa, kun olen se sama vanha kuten ennenkin.

Sivusta. Oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa koulutusta pidettiin lesoiluna. Lukion jälkeen oli sosiaalisesti hyväksyttyä lähteä lähikaupunkien amk:n opiskelemaan. Yliopistoonkin vain, jos oli lähikaupungissa ja joku "helposti ymmärrettävä" ala, tyyliin opettaja. Mutta auta armias, jos lähdit lukemaan lääkikseen tai oikikseen - mitä oikein kuvittelit olevasi! Humanistiset tieteet taas olivat jotain ituhippeilyä ja kauppiksesta ei koko paikkakunnalla puhuttukaan, kun kunnon nuoret lähtivät lukemaan tradenomeiksi. 

T. Omalla kohdalla pelkkä yliopistopaikan saaminen Helsingistä tulkittiin hienosteluksi, kun ei maakunnan oma yliopisto ja opekoulutus kelvannut

Terveisiä Pohjois-Savosta, meillä oli samanlainen meno!

Nimimerkillä en todellakaan halunnut kotikonnuille takaisin yliopistovuosien jälkeen. Aina sai kuulla, että kuka oikein kuvittelen olevani, kun ei tavallisempi ammatti kelvannut.

Taitaa olla naisten juttuja. Ei ainakaan itselle kukaan ole uskaltanut tulla päin naamaa sanomaan. Ja se mitä selän takana puhuvat ei kiinnosta pätkääkään.

Miehet ovat vielä pahempia juoruilijoita kuin naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä. Mutta lisäisin sen, että koen itseni ulkopuoliseksi myös ns. kotiseudullani. Siellä minua pidetään "hienostelevana", kun asun Helsingissä, olen hyväpalkkaisessa työssä ja alallani näkyvässä tehtävässä. Niin tai näin, niin aina väärinpäin.

Ehkä oma käytöksesi on muuttunut ja vaikutat nykyään hienostelevalta? Mulle on sanottu, että onpa mukavaa, kun olen se sama vanha kuten ennenkin.

Sivusta. Oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa koulutusta pidettiin lesoiluna. Lukion jälkeen oli sosiaalisesti hyväksyttyä lähteä lähikaupunkien amk:n opiskelemaan. Yliopistoonkin vain, jos oli lähikaupungissa ja joku "helposti ymmärrettävä" ala, tyyliin opettaja. Mutta auta armias, jos lähdit lukemaan lääkikseen tai oikikseen - mitä oikein kuvittelit olevasi! Humanistiset tieteet taas olivat jotain ituhippeilyä ja kauppiksesta ei koko paikkakunnalla puhuttukaan, kun kunnon nuoret lähtivät lukemaan tradenomeiksi. 

T. Omalla kohdalla pelkkä yliopistopaikan saaminen Helsingistä tulkittiin hienosteluksi, kun ei maakunnan oma yliopisto ja opekoulutus kelvannut

Terveisiä Pohjois-Savosta, meillä oli samanlainen meno!

Nimimerkillä en todellakaan halunnut kotikonnuille takaisin yliopistovuosien jälkeen. Aina sai kuulla, että kuka oikein kuvittelen olevani, kun ei tavallisempi ammatti kelvannut.

Taitaa olla naisten juttuja. Ei ainakaan itselle kukaan ole uskaltanut tulla päin naamaa sanomaan. Ja se mitä selän takana puhuvat ei kiinnosta pätkääkään.

Miehet ovat vielä pahempia juoruilijoita kuin naiset.

Voi olla mutta hyvin harva uskaltaa sanoa selvänä päin näköä yhtään mitään.

Entä miten ns luokkapudokkaat? Itse olen sellainen. Lapsuudenkotini on ylemmän keskiluokan sivistyskoti, jossa jo isovanhemmat akateemisesti koulutettuja. Itse olen valmistunut ammattikoulusta, mikä sekään ei ole tietenkään itsessään huono asia, mutta olen kuin eri planeetalta työkavereideni kanssa. En katso tosi- tv:tä, en seuraa instagramista turhia julkkiksia jne. Olen kiinnostunut taiteesta, historiasta ja kulttuurista. Olen outolintu joka puolella, mutta olen jo tottunut siihen. Ja tiedän, etten tule ikinä saamaan parisuhdetta. 

En ole huomannut mitään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.

Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on  yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä. 

Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.

Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?

Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.

-se jota lainasit.

Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.

No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä mitään luokkia ole. Kaikki olemme samanlaisia ja samanarvoisia. Jos jollain on rahaa enemmän, niin ei se tee hmisestä parempaa. Pikemminkin täysin päinvastoin. 

Pikemminkin päinvastoin? Miten niin? Itselläni tilanne on toisinpäin. Olen hoitoalalla ja lähes kaikki sukulaiseni ovat korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia. Huomaan asenteet, mutta en kyllä itse tunnista niitä. Sellaista kapeakatseisuutta. Omasta koulutuksestani tai työstäni (palkastani) huolimatta olen päässyt harrastamaan, matkustamaan ja tavannut paljon erilaisia ihmisiä. Ja ne lääkärit ja juristit ovat ihan samanlaisia kuin kuka vaan muukin. Tarkoitatko sinä, "päinvastoin", että olisivat huonompia tms? Eivät ole. Eivät myöskään kylmempiä tai muuta mitä on väitetty. Persoonasta se on kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin kaukaa pk-seudulta, pieneltä paikkakunnalta. On ollut järkytys huomata pk-seudulla, miten monilla on jotenkin hieno tausta. Työkaverini on kuuluisan poliitikon lapsi, toinen sukutausta on aatelinen, kolmannen vanhempi on näkyvä tv-kasvo jne. Ei meillä tällaista ollut. Se oli jo fiiniä, jos jonkun koulukaverin äiti oli paikallislehden toimittaja tai isä lääkäri. Sitten kun tulee ihmisten kanssa taustasta puhe, niin saa itse nolona sopertaa, että äiti on ollut hoitoalalla ja isä sai elantonsa metsätöistä. Ja toiset huokaisevat kyllästyneenä, että onpa sulla tylsä tausta ja jatketaan me vähän paremmasta taustasta tulevat juttua keskenämme.

 Itse olen ainakin huomannut päinvastaista, juntimmat naureskelevat ja vähättelevät vähän paremmista suvuista tulevia ihmisiä. Ovat "kermape.rseitä, hienostelevia ", vaikka k.o henkilö olisi ihan mukava ja ystävällinen. 

Vierailija kirjoitti:

Entä miten ns luokkapudokkaat? Itse olen sellainen. Lapsuudenkotini on ylemmän keskiluokan sivistyskoti, jossa jo isovanhemmat akateemisesti koulutettuja. Itse olen valmistunut ammattikoulusta, mikä sekään ei ole tietenkään itsessään huono asia, mutta olen kuin eri planeetalta työkavereideni kanssa. En katso tosi- tv:tä, en seuraa instagramista turhia julkkiksia jne. Olen kiinnostunut taiteesta, historiasta ja kulttuurista. Olen outolintu joka puolella, mutta olen jo tottunut siihen. Ja tiedän, etten tule ikinä saamaan parisuhdetta. 

Miksi olisit luokkapudokas? Sinulla on yhä se sivistys ja elintavat, jotka olet lapsuuskodissasi saanut. Mitä sitten, vaikka koulutus/tulotaso olisi matalampi?

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus, mutta ylemmän keskiluokan puolison kanssa eläminen on opettanut paljon. Hän soittaa kotona klassista musiikkia, osaa myös itse soittaa ja minäkin olen opetellut aikuisena soittamaan. Matkustellaan, kierretään näyttelyitä, kokataan muutakin kuin nakkikastiketta ja makaroonilaatikkoa. Pukeutumisen osalta olen luottanut hänen makuunsa. Muutoin ostaisin halpaa ja olisin myös homssuinen. 

Kaikilla se puoliso ei ole ylempää keskiluokkaa. Ollaan molemmat miehen kanssa alemman keskiluokan kodeista lähtöisin. Ihan yhtä lailla ollaan molemmat ulapalla. Tosin erona on se, että minua kiinnostaa oppia uutta ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kokemus itsellä. Mutta lisäisin sen, että koen itseni ulkopuoliseksi myös ns. kotiseudullani. Siellä minua pidetään "hienostelevana", kun asun Helsingissä, olen hyväpalkkaisessa työssä ja alallani näkyvässä tehtävässä. Niin tai näin, niin aina väärinpäin.

Ehkä oma käytöksesi on muuttunut ja vaikutat nykyään hienostelevalta? Mulle on sanottu, että onpa mukavaa, kun olen se sama vanha kuten ennenkin.

Sivusta. Oon kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa koulutusta pidettiin lesoiluna. Lukion jälkeen oli sosiaalisesti hyväksyttyä lähteä lähikaupunkien amk:n opiskelemaan. Yliopistoonkin vain, jos oli lähikaupungissa ja joku "helposti ymmärrettävä" ala, tyyliin opettaja. Mutta auta armias, jos lähdit lukemaan lääkikseen tai oikikseen - mitä oikein kuvittelit olevasi! Humanistiset tieteet taas olivat jotain ituhippeilyä ja kauppiksesta ei koko paikkakunnalla puhuttukaan, kun kunnon nuoret lähtivät lukemaan tradenomeiksi. 

T. Omalla kohdalla pelkkä yliopistopaikan saaminen Helsingistä tulkittiin hienosteluksi, kun ei maakunnan oma yliopisto ja opekoulutus kelvannut

Tällaista asennetta näkee paikoissa, joissa ei paljon koulutusmahdollisuuksia ole. Silloin ne, jotka ovat halunneet esim. yliopistoon, ovat todella joutuneet lähtemään kauemmaksi. Eikä amk-opintojakaan läheskään joka paikassa ole mahdollisuus lukea, tai ainakaan ennen ei ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.

Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on  yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä. 

Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.

Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?

Tämä. Todellisuudessa luokkaeroja löytyy (vaikka ei toki yhtä räikeitä kuin monissa muissa maissa) ja ne heijastuvat moniin asioihin. Matalammissa luokissa kiroilu voi olla ihan normaalia, ylemmillä luokilla moista kielenkäyttöä paheksutaan. Kokokäsivarsitatuointiin törmäät todennäköisemmin matalamman luokan edustajalla kuin korkeamman luokan edustajalla. Luokkaerot näkyvät siinäkin, miten jälkikasvun kanssa vietetään aikaa. Eivät kaikki vie lapsiaan museoihin tai konsertteihin jne.

Luokkaerot ovat vain Suomessa tabu, josta ei liioin haluta keskustella. Kukaan ei esim. halua leimautua alaluokkaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat.

Niin, jos et itse ole tuollainen ihminen niin ei siinä tietenkään koe joukkoon kuuluvansa. Vain koska olet kouluttautunut ja edennyt korkealle, ei tarkoita, että sinun pitäisi hankkia lähipiirisi täysin saman tason ihmisistä.

Ei kyse aina ole lähipiiriin ihmisten hankkimisesta. Aika tavallista vain on, että tietyn asuinalueen harrastusporukoissa, vanhempainyhdistyksissä tai lapsen päiväkoti/koulukaverien vanhemmissa on tietyntyyppistä porukkaa, jota alueella asuu. Eli monet ihmiskontaktit tulevat eteen siksi, että asumme samalla alueella. Veikkaisin, että esimerkiksi Eirassa ja Jakomäessä on aika erilaista väkeä harrastusporukoissa ja vanhempainyhdistyksissä.

Ap

Kumma juttu, miten joku kuvittelee ettei asuinpaikka näkyisi muissa ihmisissä. Totta kai näkyy! Tämä on yksi syy, miksi monet ovat tarkkoja siitä, mille asuinalueelle ovat valmiita muuttamaan. Tämähän näkyy kaikessa: asuntojen arvossa/asuntojen kunnossa, päiväkotien/koulujen maineessa, ovatko muut asukkaat esim. työssäkäyviä ja koulutettuja vs. onko pienituloisten lähiö, jossa moni on työtön jne. Väistämättä nämä asiat heijastuvat siihen, mitä ihmiset arvostavat ja miten he käyttäytyvät.

Muuta takaisin sinne, mistä olet lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat.

Niin, jos et itse ole tuollainen ihminen niin ei siinä tietenkään koe joukkoon kuuluvansa. Vain koska olet kouluttautunut ja edennyt korkealle, ei tarkoita, että sinun pitäisi hankkia lähipiirisi täysin saman tason ihmisistä.

Ei kyse aina ole lähipiiriin ihmisten hankkimisesta. Aika tavallista vain on, että tietyn asuinalueen harrastusporukoissa, vanhempainyhdistyksissä tai lapsen päiväkoti/koulukaverien vanhemmissa on tietyntyyppistä porukkaa, jota alueella asuu. Eli monet ihmiskontaktit tulevat eteen siksi, että asumme samalla alueella. Veikkaisin, että esimerkiksi Eirassa ja Jakomäessä on aika erilaista väkeä harrastusporukoissa ja vanhempainyhdistyksissä.

Ap

Juu, minustakin eri alueilla on erilaista. Myös sellaisen ilmiön olen havainnut, että joillakin hyvätuloisilla postinumeroalueilla on pääasiassa luokkanousun tehneitä, joilla tuntuu olevan kova tarve todistella nykyistä luokka-asemaansa. Se näkyy juuri menestymisen ja materiaalin korostamisena. Ne, jotka eivät "brassaile" ovat yleensä joko reilusti köyhimpiä tai sitten vanhan rahan varakkaita, joilla ei ole tarvetta korostaa asemaansa. Minusta on todella hienoa, jos sinä ap. et ole sortunut tuohon ensimmäisen polven keskiluokan helmasyntiin, eli oman aseman alleviivaamiseen. 

Mutta mietin tuota, että jos sinua häiritsee, että et ole käynyt oopperassa, niin voithan mennä. Ei se ole sen kummempaa kuin että ostat lipun. Jos haluat, niin vielä enemmän saat irti esityksestä, jos jaksat tutustua siihen vähän etukäteen, ihan netistä saa yleensä hyvin tietoa. Teatteri on vielä helpompi. Englantiakin tunnut jo ymmärtävän hyvin, joten ei siihen tarvitse kuin vähän matkailua ja puhumista, niin alat myös puhua sujuvasti. 

Ota ihan rennosti jatkossakin ja nauti kaikesta siitä, mitä sinulla nyt on ja mihin sinulla on mahdollisuus. 

Luuletko oikeasti, että joku lukee tuon?

Olen varmaan luokkakummajainen. En välitä kuulua oikein mihinkään luokkaan. Olen lukenut elämäni aikana valtavan määrän kirjoja, mutta koen olevani järkyttävän sivistymätön. Sain ylioppilaskirjoituksissa äidinkielestä eximian tekemättä sen eteen juuri mitään. Käyn töissä ja palkkani on matalahko, mutta jos painaisin töitä reippaasti eri vuoroissa tienaisin ihan hyvin. 

Ennen kuin sain lapsen ryyppäsin todella paljon, harrastin silloin tällöin kirjoittamista ja olin tunnettu "tietyissä piireissä". Sitten lopetin juomisen täysin ja nyt olen lähinnä lapsen kanssa kotona (siis silloin kun en ole töissä). Opiskelu kiinnostaa, mutta menetän aina todella nopeasti kiinnostuksen lähes kaikkeen. 

Asuin aiemmin siistimmässä lähiössä, mutta siellä oli juoppohullu naapuri. Kaikki ihmiset olivat valkonaamoja ja sosiaalisia ongelmia oli. Muutin maammulähiöön ja täällä on rauhallista ja rentoa. Aiemmassa paikassa ihmiset usein lähinnä tuijottivat ja katsoivat arvioivasti, täällä tervehtivät. Olen itse enemmän p e r s u ja olen tällainen, joka taas lienee oma outoutensa. 

Täällä on myös erinomaiset lenkkimaastot ja paljon luontoa. Siksi tänne muutinkin. Viihdyn paljon yksin. Ihmisiä en jaksa yhtään, en koulutuksia, en lokerointeja, en mitään. Varmaan itsekin syyllistyn näihin joillain tasolla. 

Lapsella on täällä myös hyvä päiväkoti, tosin oli edellisessäkin paikassa. Meitä on siis kaksi vanhempaa eli suomalainen ydinperhe, oikein per superhe. LOL. 

Haaveilen siitä, että muutan vielä joku päivä keskelle metsää enkä tapaa enää ketään. Heippa. 

Jokainen on taustansa vanki jos niin haluaa olla. Itse olen perheestä jossa aina kuviteltiin olevamme muita parempia, vaikka oltiin ihan normaaleja pienyrittäjiä ja työläisiä. Muistan lapsena että meillä syötiin sisäfileetä ja salaatti talvellakin. Naapurissa syötiin mm. Itsekasvatetuista porkkanoista pakastettua raastetta ja olin ihan järkyttynyt kun joskus kävin heillä kylässä. Ja seuraavana päivänä meillä sitten valitettiin kun ei mihinkään ole varaa kun elimme aina yli varojen. Minulle jäi kotoa kulutustottumukset eli muistan jo opiskellessa kun tuet tuli, lähdin Citymarkettiin ostamaan tiskistä kaikkea mitä mieli teki. Nyt olen ylempi keskituloinen ja edelleen kolme viikkoa kuusta olen köyhä ja noin viikoksi tili riittää. Kadehdin todella paljon aloittajaa, joka osaa elää säästeliäästi. Minä en myöskään matkustele ulkomaille tai ole kalliita harrastuksia. Syön, juon ja sisustan koko tilini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.

Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on  yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä. 

Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.

Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?

Tämä. Todellisuudessa luokkaeroja löytyy (vaikka ei toki yhtä räikeitä kuin monissa muissa maissa) ja ne heijastuvat moniin asioihin. Matalammissa luokissa kiroilu voi olla ihan normaalia, ylemmillä luokilla moista kielenkäyttöä paheksutaan. Kokokäsivarsitatuointiin törmäät todennäköisemmin matalamman luokan edustajalla kuin korkeamman luokan edustajalla. Luokkaerot näkyvät siinäkin, miten jälkikasvun kanssa vietetään aikaa. Eivät kaikki vie lapsiaan museoihin tai konsertteihin jne.

Luokkaerot ovat vain Suomessa tabu, josta ei liioin haluta keskustella. Kukaan ei esim. halua leimautua alaluokkaiseksi.

Todellakin luokkaeroja on Suomessa, mutta en minä tuota kiroilua kyllä ensimmäisenä erona nostaisi esiin. Kiroilun paheksumista on eniten uskonnollisia juuria omaavissa piireissä, se periytyy kasvatuksessa. 

Keskimmäinen keskiluokka on asenteiltaan yleensä ahdasmielisintä. Ylin ja alin luokka ovat vapaamielisimpiä, eri syistä, mutta eniten sinut itsensä kanssa ja varmimpia asemastaan. Muoti ja uudistukset tulevat keskiluokallekin asti joko ylimmän tai alimman luokan välityksellä ja säyseämpinä versioina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä miten ns luokkapudokkaat? Itse olen sellainen. Lapsuudenkotini on ylemmän keskiluokan sivistyskoti, jossa jo isovanhemmat akateemisesti koulutettuja. Itse olen valmistunut ammattikoulusta, mikä sekään ei ole tietenkään itsessään huono asia, mutta olen kuin eri planeetalta työkavereideni kanssa. En katso tosi- tv:tä, en seuraa instagramista turhia julkkiksia jne. Olen kiinnostunut taiteesta, historiasta ja kulttuurista. Olen outolintu joka puolella, mutta olen jo tottunut siihen. Ja tiedän, etten tule ikinä saamaan parisuhdetta. 

Miksi olisit luokkapudokas? Sinulla on yhä se sivistys ja elintavat, jotka olet lapsuuskodissasi saanut. Mitä sitten, vaikka koulutus/tulotaso olisi matalampi?

Mitäs sitten - ei kai mitään, jos sopeutuu siihen, että työkavereiden kanssa ei juuri muuta yhteistä löydy kuin työasiat. Tauoilla ei ole juttuseuraa, kun ei kiinnosta samat asiat. Ongelma voi tosiaan heijastua niin pitkälle, ettei lyödä sopivaa parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on taustansa vanki jos niin haluaa olla. Itse olen perheestä jossa aina kuviteltiin olevamme muita parempia, vaikka oltiin ihan normaaleja pienyrittäjiä ja työläisiä. Muistan lapsena että meillä syötiin sisäfileetä ja salaatti talvellakin. Naapurissa syötiin mm. Itsekasvatetuista porkkanoista pakastettua raastetta ja olin ihan järkyttynyt kun joskus kävin heillä kylässä. Ja seuraavana päivänä meillä sitten valitettiin kun ei mihinkään ole varaa kun elimme aina yli varojen. Minulle jäi kotoa kulutustottumukset eli muistan jo opiskellessa kun tuet tuli, lähdin Citymarkettiin ostamaan tiskistä kaikkea mitä mieli teki. Nyt olen ylempi keskituloinen ja edelleen kolme viikkoa kuusta olen köyhä ja noin viikoksi tili riittää. Kadehdin todella paljon aloittajaa, joka osaa elää säästeliäästi. Minä en myöskään matkustele ulkomaille tai ole kalliita harrastuksia. Syön, juon ja sisustan koko tilini. 

Minullakin olli tuollainen äiti, joka käytti aina heti kaikki rahat. Rahaa oli palkkapäivänä ja pari päivää sen jälkeen mutta loppukuusta oli aina rahat loppu. Ihmettelin sitä jo lapsena. Ei kyse ollut siitä, että rahaa olisi varsinaisesti liian vähän ollut, vaan nimenomaan siitä, että se tuhlattiin heti ja loppui aina kesken. En ole itse samanlainen. Ihan porkkanaraastetta en sentään ole muistaakseni pakastanut, mutta siihen tyyliin kyllä, ja on rahaa myös matkustella, sisustaa, käydä joskus ravintoloissa ja harrastaakin.