Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (302)
Minulla meni toisinpäin.
Lapsena ja teininä koin olevani vääränlainen ja outo. En oikein sopinut joukkoon, enkä viihtynyt siinä ilmapiirissä, joka leijui lapsuuskotini ympärillä.
Opiskelujen myötä pääsin sisään toisenlaisiin piireihin ja löysin henkisen kotini.
Ehkä tein jonkinlaisen luokkanousunkin, ainakin taloudellisesti. En kuitenkaan koe olevani eri luokassa kuin vanhempani tai muu lapsuuden aikainen lähipiiri. Olen siellä edelleen sama outolintu kuin lapsenakin.
Kovia ja kylmiä arvoja on kokemukseni mukaan kummassakin "luokassa". Etenkin nykyään moni määrittää ihmisarvon työn ja palkan tai varallisuuden kautta. Se tuntuu pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin kaukaa pk-seudulta, pieneltä paikkakunnalta. On ollut järkytys huomata pk-seudulla, miten monilla on jotenkin hieno tausta. Työkaverini on kuuluisan poliitikon lapsi, toinen sukutausta on aatelinen, kolmannen vanhempi on näkyvä tv-kasvo jne. Ei meillä tällaista ollut. Se oli jo fiiniä, jos jonkun koulukaverin äiti oli paikallislehden toimittaja tai isä lääkäri. Sitten kun tulee ihmisten kanssa taustasta puhe, niin saa itse nolona sopertaa, että äiti on ollut hoitoalalla ja isä sai elantonsa metsätöistä. Ja toiset huokaisevat kyllästyneenä, että onpa sulla tylsä tausta ja jatketaan me vähän paremmasta taustasta tulevat juttua keskenämme.
Itse olen ainakin huomannut päinvastaista, juntimmat naureskelevat ja vähättelevät vähän paremmista suvuista tulevia ihmisiä. Ovat "kermape.rseitä, hienostelevia ", vaikka k.o henkilö olisi ihan mukava ja ystävällinen.
Itsellä on tullut vastaan ns. sosiaalisesti korkealuokkaisesta kodista (kuuluisan poliitikon lapsi) tullut ihminen. Piti itseään selvästi muita parempana ja häntä eivät normaalit sosiaaliset säännöt koskeneet. Oletti esimerkiksi, että voi noin vain mennä kuokkimaan jonkun kuuluisuuden hautajaisiin tai voisi mennä vaikka häihin vieraaksi päivän varoajalla. Ajatteli, että toki hänen vuokseen joustetaan. Oli tottunut tähän oman vanhempansa kohdalla, joka oli varmasti saanut kaiken mahdollisen sosiaalisessa elämässä periksi asemansa vuoksi. Lisäksi naureskeli maalaisille (muualta kuin Helsingistä kotoisin oleville) ja hakeutui mielellään viettämään aikaa ihmisten kanssa, joilla oli korkea sosiaalisen status.
Luokkanousin kans vuosia sitten pariutumalla itseäni huomattavasti varakkaamman miehen kanssa ja olin kyllä erottuvasti rahvas. En todellakaan osannut heidän käytöstapojaan ynnä muuta. Se ei minua haitannut ja oli hauskaa aikansa. Sittemmin erosimme ja oli elämänkokemuksen kannalta antoisaa aikaa nähdä jotain muutakin kuin Kela-rottien spurguilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat.
Niin, jos et itse ole tuollainen ihminen niin ei siinä tietenkään koe joukkoon kuuluvansa. Vain koska olet kouluttautunut ja edennyt korkealle, ei tarkoita, että sinun pitäisi hankkia lähipiirisi täysin saman tason ihmisistä.
Ei kyse aina ole lähipiiriin ihmisten hankkimisesta. Aika tavallista vain on, että tietyn asuinalueen harrastusporukoissa, vanhempainyhdistyksissä tai lapsen päiväkoti/koulukaverien vanhemmissa on tietyntyyppistä porukkaa, jota alueella asuu. Eli monet ihmiskontaktit tulevat eteen siksi, että asumme samalla alueella. Veikkaisin, että esimerkiksi Eirassa ja Jakomäessä on aika erilaista väkeä harrastusporukoissa ja vanhempainyhdistyksissä.
Ap
Kumma juttu, miten joku kuvittelee ettei asuinpaikka näkyisi muissa ihmisissä. Totta kai näkyy! Tämä on yksi syy, miksi monet ovat tarkkoja siitä, mille asuinalueelle ovat valmiita muuttamaan. Tämähän näkyy kaikessa: asuntojen arvossa/asuntojen kunnossa, päiväkotien/koulujen maineessa, ovatko muut asukkaat esim. työssäkäyviä ja koulutettuja vs. onko pienituloisten lähiö, jossa moni on työtön jne. Väistämättä nämä asiat heijastuvat siihen, mitä ihmiset arvostavat ja miten he käyttäytyvät.
Jos asuinpaikka ei näkyisi, niin eihän mitään alueellista eriytymistä esim. pk-seudulla olisi lainkaan. Todellisuudessa isolle osalle keskiluokkaisista ihmisistä on paljonkin väliä, missä asuu. Monet ovat valmiita tinkimään neliöistä asuakseen paremmalla alueella.
Olen itsekin tehnyt näin. Perheemme koti on valittu sillä ajatuksella, että paikkakunnan parhaalla asuinalueella on rauhallista. Ei ole juurikaan vuokra-asuntoja ja asuminen on sen verran kallista, ettei täällä ole varaa asua tukien varassa olevalla. Täältä puuttuvatkin monet asumisen ikävät lieveilmiöt, perheet ovat keskiluokkaisia ja akateemiset vanhemmat kiinnostuneita asioista. Ei tällaista ole asuinpaikkakunnallamme niillä alueilla, joihin huono-osaisuus on kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat.
Niin, jos et itse ole tuollainen ihminen niin ei siinä tietenkään koe joukkoon kuuluvansa. Vain koska olet kouluttautunut ja edennyt korkealle, ei tarkoita, että sinun pitäisi hankkia lähipiirisi täysin saman tason ihmisistä.
Ei kyse aina ole lähipiiriin ihmisten hankkimisesta. Aika tavallista vain on, että tietyn asuinalueen harrastusporukoissa, vanhempainyhdistyksissä tai lapsen päiväkoti/koulukaverien vanhemmissa on tietyntyyppistä porukkaa, jota alueella asuu. Eli monet ihmiskontaktit tulevat eteen siksi, että asumme samalla alueella. Veikkaisin, että esimerkiksi Eirassa ja Jakomäessä on aika erilaista väkeä harrastusporukoissa ja vanhempainyhdistyksissä.
Ap
Juu, minustakin eri alueilla on erilaista. Myös sellaisen ilmiön olen havainnut, että joillakin hyvätuloisilla postinumeroalueilla on pääasiassa luokkanousun tehneitä, joilla tuntuu olevan kova tarve todistella nykyistä luokka-asemaansa. Se näkyy juuri menestymisen ja materiaalin korostamisena. Ne, jotka eivät "brassaile" ovat yleensä joko reilusti köyhimpiä tai sitten vanhan rahan varakkaita, joilla ei ole tarvetta korostaa asemaansa. Minusta on todella hienoa, jos sinä ap. et ole sortunut tuohon ensimmäisen polven keskiluokan helmasyntiin, eli oman aseman alleviivaamiseen.
Mutta mietin tuota, että jos sinua häiritsee, että et ole käynyt oopperassa, niin voithan mennä. Ei se ole sen kummempaa kuin että ostat lipun. Jos haluat, niin vielä enemmän saat irti esityksestä, jos jaksat tutustua siihen vähän etukäteen, ihan netistä saa yleensä hyvin tietoa. Teatteri on vielä helpompi. Englantiakin tunnut jo ymmärtävän hyvin, joten ei siihen tarvitse kuin vähän matkailua ja puhumista, niin alat myös puhua sujuvasti.
Ota ihan rennosti jatkossakin ja nauti kaikesta siitä, mitä sinulla nyt on ja mihin sinulla on mahdollisuus.
Mikä on brassailua? Asutaan hyvätuloisella postinumeroalueella. Ei meillä ole mitään purjeveneitä, luksuskesämökkejä tms. Töiden vuoksi molemmilla talouden aikuisilla on pakko olla oma auto (luokkaa Toyota), suvun kesämökki on kaukana maalla oleva 50-luvun talo, lapsi harrastaa jalkapalloa ja koti on pienempi kuin suurimmalla osalla lapsen kavereista. Silti mekin on saatu toisilla postinumeroalueilla asuvilta kommenttia, että olette tuollaisia kermapeffoja, kun paikassa x asutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on taustansa vanki jos niin haluaa olla. Itse olen perheestä jossa aina kuviteltiin olevamme muita parempia, vaikka oltiin ihan normaaleja pienyrittäjiä ja työläisiä. Muistan lapsena että meillä syötiin sisäfileetä ja salaatti talvellakin. Naapurissa syötiin mm. Itsekasvatetuista porkkanoista pakastettua raastetta ja olin ihan järkyttynyt kun joskus kävin heillä kylässä. Ja seuraavana päivänä meillä sitten valitettiin kun ei mihinkään ole varaa kun elimme aina yli varojen. Minulle jäi kotoa kulutustottumukset eli muistan jo opiskellessa kun tuet tuli, lähdin Citymarkettiin ostamaan tiskistä kaikkea mitä mieli teki. Nyt olen ylempi keskituloinen ja edelleen kolme viikkoa kuusta olen köyhä ja noin viikoksi tili riittää. Kadehdin todella paljon aloittajaa, joka osaa elää säästeliäästi. Minä en myöskään matkustele ulkomaille tai ole kalliita harrastuksia. Syön, juon ja sisustan koko tilini.
Taloudenhallintaa voi opetella. Sinuna jakaisin kuukauden budjetin mieluummin viikoksi kerrallaan. Näin et tuhlaisi kaikkea kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat.
Niin, jos et itse ole tuollainen ihminen niin ei siinä tietenkään koe joukkoon kuuluvansa. Vain koska olet kouluttautunut ja edennyt korkealle, ei tarkoita, että sinun pitäisi hankkia lähipiirisi täysin saman tason ihmisistä.
Ei kyse aina ole lähipiiriin ihmisten hankkimisesta. Aika tavallista vain on, että tietyn asuinalueen harrastusporukoissa, vanhempainyhdistyksissä tai lapsen päiväkoti/koulukaverien vanhemmissa on tietyntyyppistä porukkaa, jota alueella asuu. Eli monet ihmiskontaktit tulevat eteen siksi, että asumme samalla alueella. Veikkaisin, että esimerkiksi Eirassa ja Jakomäessä on aika erilaista väkeä harrastusporukoissa ja vanhempainyhdistyksissä.
Ap
Juu, minustakin eri alueilla on erilaista. Myös sellaisen ilmiön olen havainnut, että joillakin hyvätuloisilla postinumeroalueilla on pääasiassa luokkanousun tehneitä, joilla tuntuu olevan kova tarve todistella nykyistä luokka-asemaansa. Se näkyy juuri menestymisen ja materiaalin korostamisena. Ne, jotka eivät "brassaile" ovat yleensä joko reilusti köyhimpiä tai sitten vanhan rahan varakkaita, joilla ei ole tarvetta korostaa asemaansa. Minusta on todella hienoa, jos sinä ap. et ole sortunut tuohon ensimmäisen polven keskiluokan helmasyntiin, eli oman aseman alleviivaamiseen.
Mutta mietin tuota, että jos sinua häiritsee, että et ole käynyt oopperassa, niin voithan mennä. Ei se ole sen kummempaa kuin että ostat lipun. Jos haluat, niin vielä enemmän saat irti esityksestä, jos jaksat tutustua siihen vähän etukäteen, ihan netistä saa yleensä hyvin tietoa. Teatteri on vielä helpompi. Englantiakin tunnut jo ymmärtävän hyvin, joten ei siihen tarvitse kuin vähän matkailua ja puhumista, niin alat myös puhua sujuvasti.
Ota ihan rennosti jatkossakin ja nauti kaikesta siitä, mitä sinulla nyt on ja mihin sinulla on mahdollisuus.
Mikä on brassailua? Asutaan hyvätuloisella postinumeroalueella. Ei meillä ole mitään purjeveneitä, luksuskesämökkejä tms. Töiden vuoksi molemmilla talouden aikuisilla on pakko olla oma auto (luokkaa Toyota), suvun kesämökki on kaukana maalla oleva 50-luvun talo, lapsi harrastaa jalkapalloa ja koti on pienempi kuin suurimmalla osalla lapsen kavereista. Silti mekin on saatu toisilla postinumeroalueilla asuvilta kommenttia, että olette tuollaisia kermapeffoja, kun paikassa x asutte.
Tarkoitin edellisessä kommentissa braissailulla sellaista, että korostaa niitä asioita, joita pidetään keskiluokkaisuuden tunnusmerkkeinä. Ei siis lapsen jalkapalloharrastus tai käytännön syistä kahden auton omistaminen ole itsessän brassailua, vaan sellainen tyyli, että niistä muistetaan mainita sopivissa sivulauseissa ja sillä tavalla pönkitetään omaa egoa. Jos asut tuon tyyppisellä alueella, missä tuota esiintyy, niin varmaan ymmärrät, mitä tarkoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Akateemisissa piireissä olen viettänyt 35 vuotta elämästäni. Sekä täällä että ulkomailla. Suomessa erityisesti lähes kaikki ovat tuiki tavallisia tallukoita, seuraavat jääkiekkoa, euroviisuja, vietetään aikaa kesämökillä yms, vaikka julkaisuluettelosta voi löytyä vertaisarvioituja artikkeleita maailman arvostetuimmista alan lehdistä. Toki repertuaariin yleensä kuuluu sellaisiakin mielenkiinnon kohteita, mitkä ovat harvinaisempia matalamman koulutuksen omaavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä. Mutta lisäisin sen, että koen itseni ulkopuoliseksi myös ns. kotiseudullani. Siellä minua pidetään "hienostelevana", kun asun Helsingissä, olen hyväpalkkaisessa työssä ja alallani näkyvässä tehtävässä. Niin tai näin, niin aina väärinpäin.
Tämä on hyvin tavallista luokkanousijoilla, ettei oikein tunne sopivansa mihinkään. Vanhan piirit eivät enää tunnu omilta, mutta uusissakaan ei ole kotonaan.
Omalla kohdalla olen suosiolla todennut, että en edes yritä omaksua sellaisia ylemmän keskiluokan tapoja, mitkä eivät tunnu minusta luontevilta. Mitä sitten, jos minulla on matalamman keskiluokan ajanviettotavat?
Mua naurattaa, kun ympärilläni naisilla on kaikkia hienompia harrastuksia. Käyvät vaikka missä erikoisjoogissa. Itse taas käyn iltakävelyllä. Enkä näe muita kävelijöitä kuin koiranulkoiluttajia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus itsellä. Mutta lisäisin sen, että koen itseni ulkopuoliseksi myös ns. kotiseudullani. Siellä minua pidetään "hienostelevana", kun asun Helsingissä, olen hyväpalkkaisessa työssä ja alallani näkyvässä tehtävässä. Niin tai näin, niin aina väärinpäin.
Tämä on hyvin tavallista luokkanousijoilla, ettei oikein tunne sopivansa mihinkään. Vanhan piirit eivät enää tunnu omilta, mutta uusissakaan ei ole kotonaan.
Omalla kohdalla olen suosiolla todennut, että en edes yritä omaksua sellaisia ylemmän keskiluokan tapoja, mitkä eivät tunnu minusta luontevilta. Mitä sitten, jos minulla on matalamman keskiluokan ajanviettotavat?
Mua naurattaa, kun ympärilläni naisilla on kaikkia hienompia harrastuksia. Käyvät vaikka missä erikoisjoogissa. Itse taas käyn iltakävelyllä. Enkä näe muita kävelijöitä kuin koiranulkoiluttajia. :D
Kaikilla ei ole myöskään niin heikko itsetunto, että kokisivat tarvetta samaistua ja laajempaan joukkoon. Älyllisyyserot määrittelevät enemmän ihmistä kuin varallisuus- ja koulutuserot. Hyvin älykäs ihminen ei välttämättä näe pointtia asioille, joita harmaa massa pitää itsestäänselvyytenä eikä osaa edes kyseenalaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Olen eri. Mietin vain että missä sitä oman kuplan ulkopuolista luokkaa edes voisi oppia tuntemaan? Oma lapsuudenperhe ja suku on ylempää keskiluokkaa, yliopistossakin tuli aikoinaan valittua sellainen ala, että suurin osa opiskelukavereista tulee myös keskiluokkaisista taustoista, ja viimeistään valmistumisen jälkeen kaikki on kuitenkin keskiluokkakuplassa. Työväenluokkaa lähinnä näkee erilaisissa palveluammateissa, mutta eihän heihin sillä tavalla sen syvemmin tutustu.
Suomessa luokkaeroja kyllä on, mutta ne eivät ole niin jyrkkiä, ja niiden välillä siirtyminen on helpompaa kuin monessa muussa maassa. Varmaan se ainakin vaikuttaa, että Suomessa koulutus on maksutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luullen että ap:n kohdalla, on kyse enemmän köyhyyden traumasta kuin luokkanoususta.
Täällä kans yksi taustastaan ristiriitoja kokeva o/
Lapsuuden maisemissa pikkupaikkakunnalla ympärilläni olevat ihmiset leimasivat minut leuhkaksi ja rahakkaaksi. Korkeakouluopiskelupaikassani Helsingissä olin kunnon naiivi luonnonlapsi lantapuntti.
Aloittaja älä kuitenkaan liikoja murehdi ja mieti, kun lähtee isolle maailmalle niin siellä rahakkaat on niitä jotka asuu aidatuilla alueilla ja lentelevät yksityskoneella omille lomasaarilleen. Eli he eivät koskaan edes puhu ihmisille jotka ovat liian köyhistä taustoista. Suomessa sentään voi moikata pressaa lenkkipolulla ja törmätä julkkiksiin monissa jokaiselle avoimessa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Akateemisissa piireissä olen viettänyt 35 vuotta elämästäni. Sekä täällä että ulkomailla. Suomessa erityisesti lähes kaikki ovat tuiki tavallisia tallukoita, seuraavat jääkiekkoa, euroviisuja, vietetään aikaa kesämökillä yms, vaikka julkaisuluettelosta voi löytyä vertaisarvioituja artikkeleita maailman arvostetuimmista alan lehdistä. Toki repertuaariin yleensä kuuluu sellaisiakin mielenkiinnon kohteita, mitkä ovat harvinaisempia matalamman koulutuksen omaavilla.
Oikeasti? En tunne yliopistolta ketään, joka seuraisi jääkiekkoa ja euroviisuja. Varmaan jossain maaseutuyliopistossa, ehkä jossain sellaisella laitoksella, minne tullaan maalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Akateemisissa piireissä olen viettänyt 35 vuotta elämästäni. Sekä täällä että ulkomailla. Suomessa erityisesti lähes kaikki ovat tuiki tavallisia tallukoita, seuraavat jääkiekkoa, euroviisuja, vietetään aikaa kesämökillä yms, vaikka julkaisuluettelosta voi löytyä vertaisarvioituja artikkeleita maailman arvostetuimmista alan lehdistä. Toki repertuaariin yleensä kuuluu sellaisiakin mielenkiinnon kohteita, mitkä ovat harvinaisempia matalamman koulutuksen omaavilla.
Oikeasti? En tunne yliopistolta ketään, joka seuraisi jääkiekkoa ja euroviisuja. Varmaan jossain maaseutuyliopistossa, ehkä jossain sellaisella laitoksella, minne tullaan maalta?
Millä alalla olet? Meillä yliopistolla ainakin oli mm-kiekolle ainejärjestön järkkäämiä kisakatsomoiltoja. Euroviisujakin seurasi moni. Ihan helsinkiläinen vaikeapääsyinen luma-ala
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Osa näkee luokkaerot silloin, jos ystävyys esim. lapsuudenystävien kanssa kantaa, vaikka ihmiset valitsisivat aivan eri polut. Todennäköisemmin tuo vie kuitenkin eri suuntiin. Lika barn leka bäst on hyvä sanonta. Samanhenkiset viihtyvät yleensä keskenään. Tunnistan itsekin sen, että koen vierautta, jos keskiluokkaisena yritän viettää aikaa alaluokkaisten tai yläluokkaisten tapojen mukaan. Koen, etten kummassakaan tilanteessa sovi joukkoon, enkä osaa toimia kuten odotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on harvinaisen pienet luokkaerot, ja Helsingissäkin asuu enimmäkseen maalta tulleita. Sikäli koen tuollaiset ongelmat hieman liioiteltuina ja kuulen niissä usein pientä humblebragia.
Itse olen sukuni ensimmäinen yliopistokoulutettu, mutta hyvin olen pärjännyt kulttuurikemuissa, ja taas vastaavasti keskikoulun käynyt pientilallinen vanhempani on yksi välkyimmistä tuntemistani ihmisistä.
Joka väittää, ettei luokkaeroja ole, valehtelee.
Teen työtä, jossa käyn ihmisten kodeissa ja näen kaikkien yhteiskuntaluokkien kirjon. Kyllä ihmisillä on luokkaeroja ja ne ovat valtavia. Ihan jo keskiluokkaiset elävät ihan erilaista elämää kuin esim. hyvin matalasti koulutetut, pienituloiset ja samalla eri tavoin huono-osaiset ihmiset. Vai istuvatko sinusta keskiluokkaiset perheenisät keskiviikkoaamuna ysiltä kaljalla paikallisen marketin edessä vai olisivatko kuitenkin töissä tuolloin?
Oletko koskaan asunut ulkomailla, jos pidät suomalaisia luokkaeroja valtavina? Mitä tulee aamuysiltä kaljan juontiin, ei siinä ole kysymys yhteiskuntaluokasta vaan sairaudesta.
-se jota lainasit.
Tiedät itsekin, että suurin osa suomalaisista ei ole koskaan asunut ulkomailla, eikä tule asumaankaan. Ja ovathan ne luokkaerot Suomen mittapuulla isoja, miksi Suomen luokkaeroja edes pitäisi verrata muihin maihin? Eikä se kaljanjuonti aamuysiltä pelkästä sairaudesta kerro, vaan yhteiskuntaluokilla on omat tapansa. Se matalasti koulutettu ja huono-osainen Pertti istuu aamuysiltä marketin pihalla kaljalla muiden kaltaistensa kanssa. Korkeasti koulutettu ja vaurasta elämää elävä Paavo taas voi viettää etätyöpäivänsä tiiviisti viinipullo kourassa ja humalassa. Ja Paavon kohdalla sitäkin pidettäisiin tavallisena, jos Paavo kesken työpäivän kävisi lounaalla työkaverin kanssa ja lounaalla ottaisivat lasillisen viiniä. Juu, molemmilla on sairaus, mutta sen ilmenemisessä on melkoisia eroja johtuen luokkaeroista.
No itse olen asunut useaankin otteeseen ulkomailla, ja siksi pidän Suomen luokkaeroja varsin pieninä.
Kuinka paljon tunnet suomalaista työväenluokkaa?
Sivusta, en ole tuo aiempi kommentoija. Suomessa luokat ovat aika pitkälti omissa porukoissaan. Kuvitellaan, että muut elävät pitkälti samoin. Keskiluokkainen ei käsitä, että sen työväenluokkaisen elämäntavat ja tottumukset voivat olla hyvin erilaisia kuin omat. Vaikkei Suomessa taloudelliset erot olisi valtavia, niin luokkaeroissa näkyy suurtakin eroa siinä, miten ihmiset elämänsä viettävät.
Akateemisissa piireissä olen viettänyt 35 vuotta elämästäni. Sekä täällä että ulkomailla. Suomessa erityisesti lähes kaikki ovat tuiki tavallisia tallukoita, seuraavat jääkiekkoa, euroviisuja, vietetään aikaa kesämökillä yms, vaikka julkaisuluettelosta voi löytyä vertaisarvioituja artikkeleita maailman arvostetuimmista alan lehdistä. Toki repertuaariin yleensä kuuluu sellaisiakin mielenkiinnon kohteita, mitkä ovat harvinaisempia matalamman koulutuksen omaavilla.
Oikeasti? En tunne yliopistolta ketään, joka seuraisi jääkiekkoa ja euroviisuja. Varmaan jossain maaseutuyliopistossa, ehkä jossain sellaisella laitoksella, minne tullaan maalta?
Kovissa tieteissä ei pärjää sukupuulla ja pelkillä suhteilla. Tosin niitä kontakteja syntyy väkisin, jos kompetenssisi on huippuluokkaa. Kaikki haluavat kysyä neuvoa ja tehdä yhteistyötä.
Alue: Aihe vapaa
Sama juttu meillä. Tosin sillä erotuksella, että miestä ei tippaakaan kiinnosta, mitä muut hänestä ajattelevat. Sitten joudun itse esimerkiksi sanomaan, että et sä voi lähteä jossakin huumori t-paidassa johonkin tärkeään tilaisuuteen, vaan pitää laittaa siistimpi paita. Itselleni kuitenkin on tuollaisilla asioilla paljonkin väliä, että juhlissa ollaan juhlavaatteissa, tärkeisiin tilaisuuksiin mennään siisteissä vaatteissa jne.