Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (710)
Luin otsikon, että luokkanorsun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon. Mutta eihän tämä sitten ollutkaan yhtään kiinnostava juttu. Laita ap vain vähän kalliimpaa jakkua päälle, niin kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen sukupolven akateeminen (yliopiston käynyt) tässä moi. Huvittavaa nähdä, miten miehet yrittävät leimata minut "nousukkaaksi" tai "gold diggeriksi" kun vaadin heiltä maksukykyä ja maksuhalukkuutta parisuhteessa. Miksi tyytyisin rahojaan pihtailevaan mieslapseen? Miehen tehtävä on tuoda parisuhteeseen muutakin kuin peniksensä ja spermansa.
Sivistynyt, nykyaikainen mies kyllä karkaa kauaksi kun tajuaa että naikkonen pitää häntä vain kävelevänä lompakkona. Mitään oikeaa ihmisten suhdetta ei voi sellaisesta syntyä.
Kaksi kolmesta tällä (naisten) palstalla siis on sitä mieltä että naisen on ihan ok pitää miestä pelkkänä lompakkona.
Tämä ketjuhan on yhden henkilön (luokkahullun?) show, ettei pidä (nykyäänhän naiset ovat pitkälle koulutettuja, ja ovat itsekin työelämässä) kovasti yleistää. Ihan hauskasti (on jopa tahatonta huumoria) kirjoittaa. Petyn kyllä jos on tekoälyn (olisi jopa älyllistä laiskuutta) tuottamaa tekstiä. Lukisin tosiaan silti (tulee ihan Kaari Utrion historialliset romaanit mieleen) lisää.
Terveisiä Porvoosta alemman keskiluokan yläreunalta, (ei siis aivan rahvasta). ;D
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmannen sukupolven akateeminen (yliopiston käynyt) tässä moi. Huvittavaa nähdä, miten miehet yrittävät leimata minut "nousukkaaksi" tai "gold diggeriksi" kun vaadin heiltä maksukykyä ja maksuhalukkuutta parisuhteessa. Miksi tyytyisin rahojaan pihtailevaan mieslapseen? Miehen tehtävä on tuoda parisuhteeseen muutakin kuin peniksensä ja spermansa.
Sivistynyt, nykyaikainen mies kyllä karkaa kauaksi kun tajuaa että naikkonen pitää häntä vain kävelevänä lompakkona. Mitään oikeaa ihmisten suhdetta ei voi sellaisesta syntyä.
Kaksi kolmesta tällä (naisten) palstalla siis on sitä mieltä että naisen on ihan ok pitää miestä pelkkänä lompakkona.
Tämä ketjuhan on yhden henkilön (luokkahullun?) show, ettei pidä (nykyäänhän naiset ovat pitkälle koulutettuja, ja ovat itsekin työelämässä) kovasti yleistää. Ihan hauskasti (on jopa tahatonta huumoria) kirjoittaa. Petyn kyllä jos on tekoälyn (olisi jopa älyllistä laiskuutta) tuottamaa tekstiä. Lukisin tosiaan silti (tulee ihan Kaari Utrion historialliset romaanit mieleen) lisää.
Terveisiä Porvoosta alemman keskiluokan yläreunalta, (ei siis aivan rahvasta). ;D
Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että täällä on vain 1) trolleja, 2) hyvin sairaita mielenterveyspotilaita, tai 3) botteja
Eikä ole mitään keinoa selvittää, kuka / mitä / missä / milloin
Eli parempi vaan olettaa että kirjoittaja on älykääpiö
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Ja joku suuttui tästäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti yhden IT-miljonäärin. Hän syntyi ylempään keskiluokkaan ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa. Nyt hän on erään IT-yrityksen osakas ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä tälle yritykselle.
Vaikuttaa siltä, että vauvapalstalla päivystää paljon duunarimiehiä. He häpeävät itseään niin paljon, että yrittävät pakkomielteisesti leimata kaikki IT-miljonäärit duunaritaustaisiksi.
IT-alalla silloin ennen, merkitsi enemmän se älyn tapainen enemmän kuin mikään. Sitä ei voi tempaista suvusta eikä mistään ja siitä maksettiin.
IT-alalla olen itse, ja suoraan sanottuna jokainen tuntemani alalla menestyvä on tullut vähintään keskiluokkaisesta perheestä.
Joitain vanhempia jääriä tunnen myös, ja hekin ovat omassa lapsuudessaan olleet ns hyvästä perheestä.
Olen jo eläkkeellä, mutta aikoinaan silloisiin ATK-hommiin päätyi suhteilla hyvien perheiden penskoja, joilla ei pää riittänyt yliopisto-opintoihin, vaikka sisään olisi onnistunut pääsemäänkin. Pääsi hyville palkoille ja valtion virkaan, kuten perheidensä ylisukupolvisiin perinteisiin kuului. Ei ihme, että tietojärjestelmät ovat sitä mitä ovat, kun 'asiantuntijat' olivat suojatyöläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi AP asuu Suomessa, koska täällä aivan kaikki menevät pieruverkkareissa kauppaan, myös siellä ap:n Westendissä!! Siis lukuunottamatta paria jotain "somevaikuttajaa" jotka meikkaavat kun käyvät koiran kusettamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti yhden IT-miljonäärin. Hän syntyi ylempään keskiluokkaan ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa. Nyt hän on erään IT-yrityksen osakas ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä tälle yritykselle.
Vaikuttaa siltä, että vauvapalstalla päivystää paljon duunarimiehiä. He häpeävät itseään niin paljon, että yrittävät pakkomielteisesti leimata kaikki IT-miljonäärit duunaritaustaisiksi.
IT-alalla silloin ennen, merkitsi enemmän se älyn tapainen enemmän kuin mikään. Sitä ei voi tempaista suvusta eikä mistään ja siitä maksettiin.
IT-alalla olen itse, ja suoraan sanottuna jokainen tuntemani alalla menestyvä on tullut vähintään keskiluokkaisesta perheestä.
Joitain vanhempia jääriä tunnen myös, ja hekin ovat omassa lapsuudessaan olleet ns hyvästä perheestä.
Olen työskennellyt IT-alalla 30 vuotta. Se että kaikki alalla menestyneet tulevat vähintään keskiluokkaisesta perhestä on täyttä kukkua.
Kyllä siellä on menestyneitä ihan laidasta laitaan taustoista lähtöisin. Motivaatio ja omat kyvykkyydet ratkaisevat eniten.
Kuten ovat aina ratkaisseet. Historiaa tutkimalla voi myös havaita etteivät kaikki suurmiehet/naiset olleet välttämättä erityisen yläluokkaisia, vaikka silloin huipulle nouseminen kansan keskuudesta oli aikaisemmin vielä kymmenen kertaa vaikeampaa kuin nykyään. Jokainen voi tietysti rakennella päänsä sisään keinotekoisia rajoja miten haluaa.
Linus Torvalds oli opiskelutoverini. Hän asui kotonaan äidin passaamana pystyen täysin keskittymään Linuxin koodaamiseen, kun taas esimerkiksi minä olin muuttanut maalta ja jouduin tekemään töitä opiskelujen lisäksi. Vaikka työ liittyi opintoihin, niin se tehtiin työnantajan ohjeistuksen mukaan, ei omien visioiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti yhden IT-miljonäärin. Hän syntyi ylempään keskiluokkaan ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa. Nyt hän on erään IT-yrityksen osakas ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä tälle yritykselle.
Vaikuttaa siltä, että vauvapalstalla päivystää paljon duunarimiehiä. He häpeävät itseään niin paljon, että yrittävät pakkomielteisesti leimata kaikki IT-miljonäärit duunaritaustaisiksi.
IT-alalla silloin ennen, merkitsi enemmän se älyn tapainen enemmän kuin mikään. Sitä ei voi tempaista suvusta eikä mistään ja siitä maksettiin.
IT-alalla olen itse, ja suoraan sanottuna jokainen tuntemani alalla menestyvä on tullut vähintään keskiluokkaisesta perheestä.
Joitain vanhempia jääriä tunnen myös, ja hekin ovat omassa lapsuudessaan olleet ns hyvästä perheestä.
Olen työskennellyt IT-alalla 30 vuotta. Se että kaikki alalla menestyneet tulevat vähintään keskiluokkaisesta perhestä on täyttä kukkua.
Kyllä siellä on menestyneitä ihan laidasta laitaan taustoista lähtöisin. Motivaatio ja omat kyvykkyydet ratkaisevat eniten.
Kuten ovat aina ratkaisseet. Historiaa tutkimalla voi myös havaita etteivät kaikki suurmiehet/naiset olleet välttämättä erityisen yläluokkaisia, vaikka silloin huipulle nouseminen kansan keskuudesta oli aikaisemmin vielä kymmenen kertaa vaikeampaa kuin nykyään. Jokainen voi tietysti rakennella päänsä sisään keinotekoisia rajoja miten haluaa.
Linus Torvalds oli opiskelutoverini. Hän asui kotonaan äidin passaamana pystyen täysin keskittymään Linuxin koodaamiseen, kun taas esimerkiksi minä olin muuttanut maalta ja jouduin tekemään töitä opiskelujen lisäksi. Vaikka työ liittyi opintoihin, niin se tehtiin työnantajan ohjeistuksen mukaan, ei omien visioiden.
Saattaa olla että teidän pyrkimyksiänne erotti joku muukin kuin vain ajankäytön optimointi. Vain arvaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osan voi olla vaikea ymmärtää, että yhteiskuntaluokat näkyvät valinnoissa hyvin vahvasti. Ja aina on heitä, jotka kantavat oman lapsuuskotinsa yhteiskuntaluokkaa mukanaan ja heillä näkyvät lapsuuskodin tavat nykyisen yhteiskuntaluokan sijaan. Tätä näkee molempiin suuntiin. Joku on keskiluokkainen aikuisena, mutta lapsuuskodin matalamman yhteiskuntaluokan tavat kulkevat vahvasti mukana.
Itse olen bongannut jopa akateemisia, jopa tohtoriksi kouluttautuneita/kouluttautuvia ihmisiä, joilla mielenkiinnonkohteet ovat hyvinkin työväenluokkaisia. Autot ja niiden rassaaminen on iso juttu, hankitaan isoja ja näyttäviä tatuointeja, perhekuviot ovat risaisia uusperhevirityksiä pettämisineen ja polyamorisine suhteineen. Ja olen siis tavannut tällaisia naisiakin. On ollut jopa hämmentävää nähdä näitä ihmisiä, joilla fiksuutta ei tunnu riittävän oman elämän asioihin, mutta akateemisesti ollaan hyvinkin kouluttautuneita. Ristiriita työelämän ja oman elämän välillä voi olla todella suuri.
Tätä ilmiötä kutsutaan sosiologiassa nimellä "proledrift". Youtubessa on paljon videoita aiheesta.
Yhdessä viimeisistä työpaikoistani oli helsinkiläisessä softafirmassa jossa työtoverit olivat lähinnä nuoria diplomi-insinöörejä. Kyllä vähän ihmettelin. Tervehdyksiin ja hyviin huomeniin ei vastattu, joka kolmas sana oli v-sana ja yleensä käynnissä oli jonkinlainen jatkuva Kärpästen herra -tilanne. Erittäin rasittavaa. Ei ole koulutettu luokka kuten ennen.
Itse ulkomailla asuessa kuljin sekä tosi hyvävaraisten bileissä että kurjien slummityyppien c ra ck-kokoontumisissa. Minua pidettiin yleisesti ns. kultalusikka suussa syntyneenä ja ylläpidin sitä kösitystä. Sain kiksejä tuosta bikesurffailusta, juuri siksi etten tuntenut kuuluvani mihinkään. Huippuarvosanoin perusakateemisen koulutuksen (maisteri) suorittanut vaatimattomista oloista lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti yhden IT-miljonäärin. Hän syntyi ylempään keskiluokkaan ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa. Nyt hän on erään IT-yrityksen osakas ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä tälle yritykselle.
Vaikuttaa siltä, että vauvapalstalla päivystää paljon duunarimiehiä. He häpeävät itseään niin paljon, että yrittävät pakkomielteisesti leimata kaikki IT-miljonäärit duunaritaustaisiksi.
IT-alalla silloin ennen, merkitsi enemmän se älyn tapainen enemmän kuin mikään. Sitä ei voi tempaista suvusta eikä mistään ja siitä maksettiin.
IT-alalla olen itse, ja suoraan sanottuna jokainen tuntemani alalla menestyvä on tullut vähintään keskiluokkaisesta perheestä.
Joitain vanhempia jääriä tunnen myös, ja hekin ovat omassa lapsuudessaan olleet ns hyvästä perheestä.
Olen jo eläkkeellä, mutta aikoinaan silloisiin ATK-hommiin päätyi suhteilla hyvien perheiden penskoja, joilla ei pää riittänyt yliopisto-opintoihin, vaikka sisään olisi onnistunut pääsemäänkin. Pääsi hyville palkoille ja valtion virkaan, kuten perheidensä ylisukupolvisiin perinteisiin kuului. Ei ihme, että tietojärjestelmät ovat sitä mitä ovat, kun 'asiantuntijat' olivat suojatyöläisiä.
Lukuunottamatta joitakin ylätason toiminnallisia määrittelyjä, valtion viroista käsin on tietojärjestelmiä toteutettu harvoin jos koskaan viime vuosikymmeninä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti yhden IT-miljonäärin. Hän syntyi ylempään keskiluokkaan ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa. Nyt hän on erään IT-yrityksen osakas ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä tälle yritykselle.
Vaikuttaa siltä, että vauvapalstalla päivystää paljon duunarimiehiä. He häpeävät itseään niin paljon, että yrittävät pakkomielteisesti leimata kaikki IT-miljonäärit duunaritaustaisiksi.
IT-alalla silloin ennen, merkitsi enemmän se älyn tapainen enemmän kuin mikään. Sitä ei voi tempaista suvusta eikä mistään ja siitä maksettiin.
IT-alalla olen itse, ja suoraan sanottuna jokainen tuntemani alalla menestyvä on tullut vähintään keskiluokkaisesta perheestä.
Joitain vanhempia jääriä tunnen myös, ja hekin ovat omassa lapsuudessaan olleet ns hyvästä perheestä.
Olen työskennellyt IT-alalla 30 vuotta. Se että kaikki alalla menestyneet tulevat vähintään keskiluokkaisesta perhestä on täyttä kukkua.
Kyllä siellä on menestyneitä ihan laidasta laitaan taustoista lähtöisin. Motivaatio ja omat kyvykkyydet ratkaisevat eniten.
Kuten ovat aina ratkaisseet. Historiaa tutkimalla voi myös havaita etteivät kaikki suurmiehet/naiset olleet välttämättä erityisen yläluokkaisia, vaikka silloin huipulle nouseminen kansan keskuudesta oli aikaisemmin vielä kymmenen kertaa vaikeampaa kuin nykyään. Jokainen voi tietysti rakennella päänsä sisään keinotekoisia rajoja miten haluaa.
Linus Torvalds oli opiskelutoverini. Hän asui kotonaan äidin passaamana pystyen täysin keskittymään Linuxin koodaamiseen, kun taas esimerkiksi minä olin muuttanut maalta ja jouduin tekemään töitä opiskelujen lisäksi. Vaikka työ liittyi opintoihin, niin se tehtiin työnantajan ohjeistuksen mukaan, ei omien visioiden.
Ja Linus tuli kuuluisaksi ja sinä...
Näin helposti jopa se fiksuin tyyppi voi jäädä tuntemattomaksi. Jäädä "perusduunariksi". Ihan vaan siksi että ei ollut äiskää passaamassa. Piti tehdä itse kaikki. Käydä töissä. Hoitaa ne ikävät hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen henkilökohtaisesti yhden IT-miljonäärin. Hän syntyi ylempään keskiluokkaan ja suoritti opintonsa Helsingin Yliopistossa. Nyt hän on erään IT-yrityksen osakas ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä tälle yritykselle.
Vaikuttaa siltä, että vauvapalstalla päivystää paljon duunarimiehiä. He häpeävät itseään niin paljon, että yrittävät pakkomielteisesti leimata kaikki IT-miljonäärit duunaritaustaisiksi.
IT-alalla silloin ennen, merkitsi enemmän se älyn tapainen enemmän kuin mikään. Sitä ei voi tempaista suvusta eikä mistään ja siitä maksettiin.
IT-alalla olen itse, ja suoraan sanottuna jokainen tuntemani alalla menestyvä on tullut vähintään keskiluokkaisesta perheestä.
Joitain vanhempia jääriä tunnen myös, ja hekin ovat omassa lapsuudessaan olleet ns hyvästä perheestä.
Olen työskennellyt IT-alalla 30 vuotta. Se että kaikki alalla menestyneet tulevat vähintään keskiluokkaisesta perhestä on täyttä kukkua.
Kyllä siellä on menestyneitä ihan laidasta laitaan taustoista lähtöisin. Motivaatio ja omat kyvykkyydet ratkaisevat eniten.
Kuten ovat aina ratkaisseet. Historiaa tutkimalla voi myös havaita etteivät kaikki suurmiehet/naiset olleet välttämättä erityisen yläluokkaisia, vaikka silloin huipulle nouseminen kansan keskuudesta oli aikaisemmin vielä kymmenen kertaa vaikeampaa kuin nykyään. Jokainen voi tietysti rakennella päänsä sisään keinotekoisia rajoja miten haluaa.
Linus Torvalds oli opiskelutoverini. Hän asui kotonaan äidin passaamana pystyen täysin keskittymään Linuxin koodaamiseen, kun taas esimerkiksi minä olin muuttanut maalta ja jouduin tekemään töitä opiskelujen lisäksi. Vaikka työ liittyi opintoihin, niin se tehtiin työnantajan ohjeistuksen mukaan, ei omien visioiden.
Saattaa olla että teidän pyrkimyksiänne erotti joku muukin kuin vain ajankäytön optimointi. Vain arvaus.
Pullamössöpojalla oli äiskä orjana
Tämä vahvisti jo aiemmin syntyneen ajatukseni siitä, että arvoalueet eivät ole hyviä asuinpaikkoja. Lapsetkin kasvavat kovin pienessä kuplassa ja oppivat arvostamaan materiaa. Omassa taustassani on sekä työväenluokkaisia että koulutettuja. Arvostan ihmisten erilaisuutta ja laajempaa katsantokantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Höpö höpö tuskinpa, hyvin harva ihminen oikeassa elämässä pitää itseään jotenkin muita parempina tai nousisi kusi hattuun siitä että on vähän opiskellut. Kyllä tässä on todennäköisemmin sinun ennakkoasenteista kyse.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi AP asuu Suomessa, koska täällä aivan kaikki menevät pieruverkkareissa kauppaan, myös siellä ap:n Westendissä!! Siis lukuunottamatta paria jotain "somevaikuttajaa" jotka meikkaavat kun käyvät koiran kusettamassa.
No ei kyllä mene. Suurin osa suomalaisista ei pidä mitään ihme pieruverkkareita. Ja harva keskiluokkainen lähtee ulos ovesta ilman mitään meikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Miksi koetaan, että se maisteritason koulutus nousisi päähän? Eikö samaa voisi sanoa amiksista? Kyllähän heilläkin on omat käyttäytymisnorminsa, osa heistä naureskelee ylimielisesti, että tylsimykset opiskelevat ja he pääsevät heti tienaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vahvisti jo aiemmin syntyneen ajatukseni siitä, että arvoalueet eivät ole hyviä asuinpaikkoja. Lapsetkin kasvavat kovin pienessä kuplassa ja oppivat arvostamaan materiaa. Omassa taustassani on sekä työväenluokkaisia että koulutettuja. Arvostan ihmisten erilaisuutta ja laajempaa katsantokantaa.
Kokemus Uudeltamaalta. Meillä ongelmana on se, että alueet ovat vahvasti eriytyneet. Mikäs siinä, jos voisi saada lapselle kivan alakoulun, jossa on ahkeraa työväkeä ja koulutettuja ihmisiä. Valitettavasti tarjolla on joko kalliiden alueiden kouluja, joissa ovat koulutettujen ihmisten lapset. Toisena vaihtoehtona on ns. huonommat koulut, joissa ovat muuta kuin suomea/ruotsia äidinkielenään puhuvat, huono-osaisten perheiden lapset sekä ne työväenluokkaiset, joilla ei ole varaa asua kalliimmalla alueella. Huonommissa kouluissa on valitettavan paljon ongelmia mm. tuon kieliasian ja levottomuuksien takia. Minusta kertoo paljon, että paikalliset opettajat eivät edes halua omia lapsia noihin huonompiin kouluihin.
Sori, mutta minä mielelläni maksan siitä, että asutaan paremmalla alueella ja lapsen koulun voi siten shoppailla.
Alue: Aihe vapaa
Vain teille laumasieluille