Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (710)
Vierailija kirjoitti:
Se on toisaalta osa aikuiseksi kasvamista, että uskaltaa olla oma itsensä, tehdä itselleen merkityksellisiä asioita ja irrottautua luokkasidonnaisista ajatus- ja käyttäytymisnormeista.
Ylemmän keskiluokan supersuorittajakin voi olla ihmisenä silkka kuori, joka murenee hetkessä sopivan elämän kolhun osuessa kohdalle. Pelkästään sen varaan rakennettu identiteetti on ohut.
Kannustan kaikkia keskittymään asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja hyvää oloa tuottavia. Koska ei ole totta, että kaikkien ihmis- ja persoonatyyppien onni löytyy yhteiskuntaluokalle stereotyyppisestä käyttäytymisestä. Loppujen lopuksi kyse on tarpeesta kuulua johonkin yhteisöön. Yhteyttä muihin ihmisiin voi kokea muullakin tavalla kuin samanlaisen ajattelun ja käyttäytymisen kautta. Sitä kutsutaan psykologiseksi kasvuksi. Teinit ajattelevat, että pitää ajatella ja toimia, kuten muut, jotta tukee hyväksytyksi ja voi kokea yhteyttä ihmisiin. Kypsempi aikuinen tajuaa, että kyse on ihan muusta.
Arvokkaaksi voi tosiaan tuntea itsensä ilman samaistumisen tunteita. Omassa elämässä ihmiset, joiden välillä on löytynyt suurempaa yhteyttä, ovat olleet yhtä lailla yksilöitä, jotka eivät kuuluu varsinaisesti mihinkään joukkoon. Myös puolisoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se on luokkatietoiset ihmiset:
Saako työväen luokkaan kuuluva perhe asua kerrostalon ylimmässä kerroksessa, kun alemmissa kerroksissa asuu ylempään keskiluokkaan kuuluvia perheitä?
Why Men Compare Themselves to Other Men: The Psychology of Status Anxiety and Social Comparison
Men do not just live their lives. They rank them. This reflex, the constant and often invisible sizing-up of yourself against other men, is one of the most under-discussed forces in male psychology. It shapes what you buy, who you envy, how hard you push, and how you feel lying awake at two in the morning. It is running in the background almost all the time, and most men have never stopped to ask where it comes from or whether it is telling them the truth.
The Ancient Wiring Behind the Male Scoreboard
For most of human history, a man’s rank was not a vanity metric. It was survival. In ancestral groups, status determined access to food, protection, allies, and mates. The men near the top of the hierarchy ate first, faced fewer threats, and were far more likely to reproduce. The men at the bottom were expendable. Over hundreds of thousands of years, that pressure shaped a brain that treats social rank as a life-or-death signal. The problem is that the ancient wiring cannot tell the difference between a genuine rival and a stranger on a screen. A threat to your rank registers the same whether it comes from a man competing for the same promotion or a man you will never meet flexing on the internet.
Social Comparison Theory and the Missing Ruler
In 1954 the psychologist Leon Festinger proposed what he called social comparison theory. His core insight was simple: when people have no objective standard to measure themselves against, they measure themselves against other people instead. We figure out whether we are smart, capable, or successful by looking at those around us and asking, compared to them, how am I doing? For men, this creates a specific trap. There is no objective scoreboard for the questions that matter most to male identity. Nothing tells you whether you are a good enough provider, a strong enough man, or far enough along in life. So the mind reaches for the nearest available ruler, and that ruler is almost always other men. Your brother-in-law becomes the benchmark for income. The dad at the soccer game becomes the benchmark for fitness. The founder in your feed becomes the benchmark for ambition.
The Testosterone and Status Loop
Male status-seeking is not only psychological. It has a chemistry to it. Research on what scientists call the winner effect shows that testosterone tends to rise after a man wins a competition and fall after he loses one, and those hormonal shifts influence his confidence and his appetite for the next contest. Winning makes a man more willing to compete again. Losing makes him pull back. Losing status, or even feeling like you are losing it, also triggers a stress response. Studies of social hierarchy find that a perceived drop in rank can elevate cortisol, the body’s primary stress hormone. In other words, the sting you feel when another man outshines you is not only in your head. Your body is registering the comparison as a threat and bracing accordingly. This is why comparison can feel so physical: the tight chest, the restless drive, the difficulty letting it go. You are running an ancient hormonal program that treats status as something worth fighting for, because for your ancestors it genuinely was.
What Chronic Comparison Does to Your Mind
A man locked in constant comparison lives with a background hum of not-enough. He hits the goal he set and feels nothing, because the moment he arrives he looks around and finds someone further ahead. The finish line keeps moving. This feeds directly into anxiety, low-grade depression, and a corrosive sense of shame that many men never name out loud.
Vierailija kirjoitti:
Miten se on luokkatietoiset ihmiset:
Saako työväen luokkaan kuuluva perhe asua kerrostalon ylimmässä kerroksessa, kun alemmissa kerroksissa asuu ylempään keskiluokkaan kuuluvia perheitä?
En asu samassa kerrostalossa köyhien kanssa. Asun yhdellä Helsingin kalleimmista postinumeroalueista. Kaikki huoneistot meidän talossamme ovat kovan rahan asuntoja. Yhtiöjärjestys kieltää asuntojen vuokraamisen.
Vierailija kirjoitti:
Why Men Compare Themselves to Other Men: The Psychology of Status Anxiety and Social Comparison
Men do not just live their lives. They rank them. This reflex, the constant and often invisible sizing-up of yourself against other men, is one of the most under-discussed forces in male psychology. It shapes what you buy, who you envy, how hard you push, and how you feel lying awake at two in the morning. It is running in the background almost all the time, and most men have never stopped to ask where it comes from or whether it is telling them the truth.
The Ancient Wiring Behind the Male Scoreboard
For most of human history, a man’s rank was not a vanity metric. It was survival. In ancestral groups, status determined access to food, protection, allies, and mates. The men near the top of the hierarchy ate first, faced fewer threats, and were far more likely to reproduce. The men at the bottom were expendable. Over hundreds of thousands of years, that pressure shaped a brain that treats social rank as a life-or-death signal. The problem is that the ancient wiring cannot tell the difference between a genuine rival and a stranger on a screen. A threat to your rank registers the same whether it comes from a man competing for the same promotion or a man you will never meet flexing on the internet.
Social Comparison Theory and the Missing Ruler
In 1954 the psychologist Leon Festinger proposed what he called social comparison theory. His core insight was simple: when people have no objective standard to measure themselves against, they measure themselves against other people instead. We figure out whether we are smart, capable, or successful by looking at those around us and asking, compared to them, how am I doing? For men, this creates a specific trap. There is no objective scoreboard for the questions that matter most to male identity. Nothing tells you whether you are a good enough provider, a strong enough man, or far enough along in life. So the mind reaches for the nearest available ruler, and that ruler is almost always other men. Your brother-in-law becomes the benchmark for income. The dad at the soccer game becomes the benchmark for fitness. The founder in your feed becomes the benchmark for ambition.
The Testosterone and Status Loop
Male status-seeking is not only psychological. It has a chemistry to it. Research on what scientists call the winner effect shows that testosterone tends to rise after a man wins a competition and fall after he loses one, and those hormonal shifts influence his confidence and his appetite for the next contest. Winning makes a man more willing to compete again. Losing makes him pull back. Losing status, or even feeling like you are losing it, also triggers a stress response. Studies of social hierarchy find that a perceived drop in rank can elevate cortisol, the body’s primary stress hormone. In other words, the sting you feel when another man outshines you is not only in your head. Your body is registering the comparison as a threat and bracing accordingly. This is why comparison can feel so physical: the tight chest, the restless drive, the difficulty letting it go. You are running an ancient hormonal program that treats status as something worth fighting for, because for your ancestors it genuinely was.
What Chronic Comparison Does to Your Mind
A man locked in constant comparison lives with a background hum of not-enough. He hits the goal he set and feels nothing, because the moment he arrives he looks around and finds someone further ahead. The finish line keeps moving. This feeds directly into anxiety, low-grade depression, and a corrosive sense of shame that many men never name out loud.
Tuo selittää trolliarmeijan riehumisen tässä ketjussa. He pitävät ylemmän keskiluokan ihmisiä (naisia ja erityisesti miehiä) uhkana itselleen. Siksi he yrittävät epätoivoisesti "neutraloida uhan" haukkumalla ylemmän keskiluokan jäseniä. Yksittäisiä henkilöitä, pariskuntia, perheitä, kokonaisia sukuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homehtunut aihe josta mm. Susanna Alakoski, Laura Kolbe ja Katriina Järvinen ovat kirjoittaneet jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on luokkatietoiset ihmiset:
Saako työväen luokkaan kuuluva perhe asua kerrostalon ylimmässä kerroksessa, kun alemmissa kerroksissa asuu ylempään keskiluokkaan kuuluvia perheitä?
En asu samassa kerrostalossa köyhien kanssa. Asun yhdellä Helsingin kalleimmista postinumeroalueista. Kaikki huoneistot meidän talossamme ovat kovan rahan asuntoja. Yhtiöjärjestys kieltää asuntojen vuokraamisen.
Totta! Jossain vanhoissa taloyhtiöissä on totaalinen vuokrauskielto. Asuntoja ei saa vuokrata kenellekään. Ei lyhytaikaisesti eikä pitkäaikaisesti. Vain osakas itse saa asua omistamassaan huoneistossa tai antaa sukulaistensa käyttää sitä ilmaiseksi. Yhdelle lähisukulaiselle tuli perintönä juuri tuollainen asunto. Hän joutui päättämään haluaako myydä sen, käyttää sitä itse vai antaa sukulaisten "loisia" siellä maksamatta vuokraa. :D
Asunto sijaitsee Helsingin keskustassa, joten sukulainen päätti tehdä siitä loma-asunnon. Avaimia on teetetty viisi eri settiä. Lähisukulaisilla (sisarukset ja sisarusten aikuiset lapset) on lupa käyttää asuntoa halutessaan. Kunhan vaan ilmoitat asunnon omistajalle ensin, että olet tulossa. Saapumispäivä X ja lähtöpäivä Y.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on luokkatietoiset ihmiset:
Saako työväen luokkaan kuuluva perhe asua kerrostalon ylimmässä kerroksessa, kun alemmissa kerroksissa asuu ylempään keskiluokkaan kuuluvia perheitä?
En asu samassa kerrostalossa köyhien kanssa. Asun yhdellä Helsingin kalleimmista postinumeroalueista. Kaikki huoneistot meidän talossamme ovat kovan rahan asuntoja. Yhtiöjärjestys kieltää asuntojen vuokraamisen.
Varmaan yläluokkaisena tajuat, että se kielto koskee Airbnb-vuokrausta eli lyhytaikaista vuokrausta. Yhtiöjärjestys eikä yhtiökokous pysty lain mukaan kieltämään yksittäistä asunto-osakkeen omistajaa vuokraamaan omaa asuntoaan muille ihmisille.
Väärin. Täysin väärin. Sinä varmaan duunaritaustaisena luulet, että vuokrauskielto on uusi keksintö ja se tuli käyttöön vasta airbnb-vuokrauksen takia.
Karu totuus on se, että vuokrauskielto (koskien kaikkea vuokraustoimintaa täysin riippumatta vuokrasopimuksen pituudesta) on ollut monessa taloyhtiössä käytössä jo 1960-luvulta lähtien. Sääntö on merkitty yhtiöjärjestykseen heti samana päivänä, kun yhtiöjärjestys laadittiin.
Terveisin,
ylempään keskiluokkaan syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on luokkatietoiset ihmiset:
Saako työväen luokkaan kuuluva perhe asua kerrostalon ylimmässä kerroksessa, kun alemmissa kerroksissa asuu ylempään keskiluokkaan kuuluvia perheitä?
En asu samassa kerrostalossa köyhien kanssa. Asun yhdellä Helsingin kalleimmista postinumeroalueista. Kaikki huoneistot meidän talossamme ovat kovan rahan asuntoja. Yhtiöjärjestys kieltää asuntojen vuokraamisen.
Varmaan yläluokkaisena tajuat, että se kielto koskee Airbnb-vuokrausta eli lyhytaikaista vuokrausta. Yhtiöjärjestys eikä yhtiökokous pysty lain mukaan kieltämään yksittäistä asunto-osakkeen omistajaa vuokraamaan omaa asuntoaan muille ihmisille.
Väärin. Täysin väärin. Sinä varmaan duunaritaustaisena luulet, että vuokrauskielto on uusi keksintö ja se tuli käyttöön vasta airbnb-vuokrauksen takia.
Karu totuus on se, että vuokrauskielto (koskien kaikkea vuokraustoimintaa täysin riippumatta vuokrasopimuksen pituudesta) on ollut monessa taloyhtiössä käytössä jo 1960-luvulta lähtien. Sääntö on merkitty yhtiöjärjestykseen heti samana päivänä, kun yhtiöjärjestys laadittiin.
Terveisin,
ylempään keskiluokkaan syntynyt
Meillä Turussa on näitä taloyhtiöitä. Keskellä kaupunkia jokivarressa. Jos et usko, niin tervetuloa Marttiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut asuinalueelle, jossa on lähes pelkästään yhteiskunnan hyväosaisia eli ylempää keskiluokkaa (tai siitäkin ylempää luokkaa). Käyn asuinalueen maksullisessa saunakerhossa, johon pääsyä ei siis ole muilla kuin paikan asukkailla. Puheenaiheista huomaa hyvin sen, mitä ylemmän keskiluokan keskustelut ovat. Usein puheenaiheet liikkuvat kirjallisuuden ympärillä. Myös ajankohtaiset uutiset, kunnallispolitiikka ja liikunta kiinnostavat. Politiikasta keskustellaan asiallisesti, eikä haukuta toisia. Musiikkia ja konsertteja arvostetaan. Kaikki ovat kouluttautuneita ja yhteiskunnallisesti valveutuneita naisia.
Se on tullut ilmi, että esim. tosi tv-ohjelmat, kauneusleikkaukset ja ryyppääminen eivät kiinnosta. Varakkuus näkyy lähinnä siinä, että perheillä on kalliit, siistit kodit, on auto tai pari taloudessa ja lapsilla maksullisia harrastuksia. Monet käyvät ulkomailla vuosittain. Pukeutuminen on tavallista, moni tulee saunalle urheiluvaatteissa. Saunajuomat ovat alkoholittomia, joskus on skoolattu kuohuviinillä juhlan kunniaksi. Ja nyt kun mietin, niin yhdelläkään naisista ei ole tatuointeja. Tämä on aika hämmentävää, sillä esim. työpaikallani monella viisikymppisellä maisterilla on tatuointeja.
Sanoisin, että tuo saunakerho kuvastaa hyvin sitä, mitä ylemmän keskiluokan arki on. Monen mielestä tylsää, siistiä, asiallista ja korrektia. Sivistys on se, mikä monilla näkyy, ei niinkään pankkitilin saldo.
Tämä. Politiikasta keskusteleminen on hämmentävä asia. Itselle politiikasta keskusteleminen on juurikin politiikan analysointia kiihkotta. Mietitään millaisia ratkaisuja puolueessa A tehdään, puolueen B aloitteeseen tai mietitään millaisia sisäisiä jännitteitä on näkyvissä. Pohditaan vaihtoehtoisia ratkaisuja miten asioita voitaisiin ratkoa. Se mitä kukin äänestää, ei välttämättä ilmene mitenkään. Työväenluokalle ilmeisesti keskustelu politiikasta on jotain tunteen palolla tehtävää väittelyä mallia porvarit ja vasemmisto kiistelevät.
Älä nyt höpötä. Luuletko että ihan sattumalta politiikasta ja uskonnosta puhumista toisinaan vältellään? Ne nyt vaan kuumentaa tunteita yhteiskuntaluokasta riippumatta. Koko ketju täynnä tällaista stanan jeesustelua ja itsen ylentämistä. Mitä ihmeen pikkurilli pystyssä kahvia siemailevia keikistelijöitä te oikein olette? Missä teihin voi törmätä (että tiedän välttää)?
Kas kun satuit kysymään! Itse liikun usein Kaivopuistossa, Suomenlinnassa, Helsingin Yliopistolla, Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa, Stockmannilla, Kampin keskuksessa, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, IKEAssa, Helsingin keskustan putiikeissa ja UFF-myymälöissä.
Muutin asumaan Helsingin kantakaupunkiin vuonna 1995. En nyt oikein tiedä, miten kauan täällä pitäisi asua että olisi "ihan oikea helsinkiläinen" eikä leimattaisi "junantuomaksi".
Voi tsiisus. Kuka sinua on leimannut "junan tuomaksi"? Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Pyöri vain siellä "putiikeissa" ja pittoreskeissa ja trendikkäissä paikoissasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi. Toki on joka paikassa vihjailtava myös "sydämen sivistyksestä" ettei nyt vaan luultaisi, ettet ole lukenut kirjoja tai tiedä viineistä mitään, herrajjumala!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut asuinalueelle, jossa on lähes pelkästään yhteiskunnan hyväosaisia eli ylempää keskiluokkaa (tai siitäkin ylempää luokkaa). Käyn asuinalueen maksullisessa saunakerhossa, johon pääsyä ei siis ole muilla kuin paikan asukkailla. Puheenaiheista huomaa hyvin sen, mitä ylemmän keskiluokan keskustelut ovat. Usein puheenaiheet liikkuvat kirjallisuuden ympärillä. Myös ajankohtaiset uutiset, kunnallispolitiikka ja liikunta kiinnostavat. Politiikasta keskustellaan asiallisesti, eikä haukuta toisia. Musiikkia ja konsertteja arvostetaan. Kaikki ovat kouluttautuneita ja yhteiskunnallisesti valveutuneita naisia.
Se on tullut ilmi, että esim. tosi tv-ohjelmat, kauneusleikkaukset ja ryyppääminen eivät kiinnosta. Varakkuus näkyy lähinnä siinä, että perheillä on kalliit, siistit kodit, on auto tai pari taloudessa ja lapsilla maksullisia harrastuksia. Monet käyvät ulkomailla vuosittain. Pukeutuminen on tavallista, moni tulee saunalle urheiluvaatteissa. Saunajuomat ovat alkoholittomia, joskus on skoolattu kuohuviinillä juhlan kunniaksi. Ja nyt kun mietin, niin yhdelläkään naisista ei ole tatuointeja. Tämä on aika hämmentävää, sillä esim. työpaikallani monella viisikymppisellä maisterilla on tatuointeja.
Sanoisin, että tuo saunakerho kuvastaa hyvin sitä, mitä ylemmän keskiluokan arki on. Monen mielestä tylsää, siistiä, asiallista ja korrektia. Sivistys on se, mikä monilla näkyy, ei niinkään pankkitilin saldo.
Tämä. Politiikasta keskusteleminen on hämmentävä asia. Itselle politiikasta keskusteleminen on juurikin politiikan analysointia kiihkotta. Mietitään millaisia ratkaisuja puolueessa A tehdään, puolueen B aloitteeseen tai mietitään millaisia sisäisiä jännitteitä on näkyvissä. Pohditaan vaihtoehtoisia ratkaisuja miten asioita voitaisiin ratkoa. Se mitä kukin äänestää, ei välttämättä ilmene mitenkään. Työväenluokalle ilmeisesti keskustelu politiikasta on jotain tunteen palolla tehtävää väittelyä mallia porvarit ja vasemmisto kiistelevät.
Älä nyt höpötä. Luuletko että ihan sattumalta politiikasta ja uskonnosta puhumista toisinaan vältellään? Ne nyt vaan kuumentaa tunteita yhteiskuntaluokasta riippumatta. Koko ketju täynnä tällaista stanan jeesustelua ja itsen ylentämistä. Mitä ihmeen pikkurilli pystyssä kahvia siemailevia keikistelijöitä te oikein olette? Missä teihin voi törmätä (että tiedän välttää)?
Kas kun satuit kysymään! Itse liikun usein Kaivopuistossa, Suomenlinnassa, Helsingin Yliopistolla, Kansallisteatterissa, Kansallisoopperassa, Stockmannilla, Kampin keskuksessa, Helsinki-Vantaan lentoasemalla, IKEAssa, Helsingin keskustan putiikeissa ja UFF-myymälöissä.
Muutin asumaan Helsingin kantakaupunkiin vuonna 1995. En nyt oikein tiedä, miten kauan täällä pitäisi asua että olisi "ihan oikea helsinkiläinen" eikä leimattaisi "junantuomaksi".Voi tsiisus. Kuka sinua on leimannut "junan tuomaksi"? Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Pyöri vain siellä "putiikeissa" ja pittoreskeissa ja trendikkäissä paikoissasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi. Toki on joka paikassa vihjailtava myös "sydämen sivistyksestä" ettei nyt vaan luultaisi, ettet ole lukenut kirjoja tai tiedä viineistä mitään, herrajjumala!
Tosi kömpelö ragebait. Kuin suoraan katkeran köyhän incelin kynästä. Hän jumittaa vuokrayksiössä Mellunmäessä ja kadehtii Helsingin kantakaupungin asukkaita. Kateus on niin syvää, että incel menettää huumorintajunsa. Hän ei edes tajua, että "junantuomista" kuittailu on nuorten hyväosaisten itseironiaa. Boomerit joskus länkyttivät "junantuomista" 1960-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi."
Noin puhuu mies, jolla on status anxiety päällä koko ajan. Hän projisoi omaa ahdistustaan muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se on luokkatietoiset ihmiset:
Saako työväen luokkaan kuuluva perhe asua kerrostalon ylimmässä kerroksessa, kun alemmissa kerroksissa asuu ylempään keskiluokkaan kuuluvia perheitä?
En asu samassa kerrostalossa köyhien kanssa. Asun yhdellä Helsingin kalleimmista postinumeroalueista. Kaikki huoneistot meidän talossamme ovat kovan rahan asuntoja. Yhtiöjärjestys kieltää asuntojen vuokraamisen.
Varmaan yläluokkaisena tajuat, että se kielto koskee Airbnb-vuokrausta eli lyhytaikaista vuokrausta. Yhtiöjärjestys eikä yhtiökokous pysty lain mukaan kieltämään yksittäistä asunto-osakkeen omistajaa vuokraamaan omaa asuntoaan muille ihmisille.
Väärin. Täysin väärin. Sinä varmaan duunaritaustaisena luulet, että vuokrauskielto on uusi keksintö ja se tuli käyttöön vasta airbnb-vuokrauksen takia.
Karu totuus on se, että vuokrauskielto (koskien kaikkea vuokraustoimintaa täysin riippumatta vuokrasopimuksen pituudesta) on ollut monessa taloyhtiössä käytössä jo 1960-luvulta lähtien. Sääntö on merkitty yhtiöjärjestykseen heti samana päivänä, kun yhtiöjärjestys laadittiin.
Terveisin,
ylempään keskiluokkaan syntynytMeillä Turussa on näitä taloyhtiöitä. Keskellä kaupunkia jokivarressa. Jos et usko, niin tervetuloa Marttiin!
Kiitos varoituksesta! Kiinteistönvälittäjät usein kusettavat ostajia ja jättävät kertomatta, että yhtiöjärjestys kieltää kaikki vuokrasopimukset. Myynti-ilmoituksessa kehutaan "kivaa yksiötä" tai "kivaa pikkukaksiota" mutta ei sanota sanaakaan vuokrauskiellosta. Se tulee ilmi vasta kun ostajaehdokas lukee yhtiöjärjestyksen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi."
Noin puhuu mies, jolla on status anxiety päällä koko ajan. Hän projisoi omaa ahdistustaan muihin.
Samaa taidat tehdä nyt itsekin. Mitä jos palattaisiin keskustelun aiheeseen kukkotappelunne sijasta?
Vierailija kirjoitti:
"Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi."
Noin puhuu mies, jolla on status anxiety päällä koko ajan. Hän projisoi omaa ahdistustaan muihin.
Miehille status on kuolemanvakava asia. Naisille vain lisämauste elämään. Tästä on runsaasti tutkimustietoa saatavilla. Useimmat joukkomurhaajat (rampage killers, school shooters, terrorists) ovat matalan statuksen miehiä. Elämä ei tarjoa heille mitään, joten he ovat valmiita tappamaan itsensä. Ja yrittävät aiheuttaa maksimaalisen määrän tuhoa. "Jos mä en saa hyvää elämää, niin ei saa muutkaan! Mä tapan ne!"
Mieslapsen itkupotkuraivarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi."
Noin puhuu mies, jolla on status anxiety päällä koko ajan. Hän projisoi omaa ahdistustaan muihin.Miehille status on kuolemanvakava asia. Naisille vain lisämauste elämään. Tästä on runsaasti tutkimustietoa saatavilla. Useimmat joukkomurhaajat (rampage killers, school shooters, terrorists) ovat matalan statuksen miehiä. Elämä ei tarjoa heille mitään, joten he ovat valmiita tappamaan itsensä. Ja yrittävät aiheuttaa maksimaalisen määrän tuhoa. "Jos mä en saa hyvää elämää, niin ei saa muutkaan! Mä tapan ne!"
Mieslapsen itkupotkuraivarit.
On noita missis bucket -tapauksia ilmaantunut näihinkin keskusteluihin aika monia. Kyllä sitä samaa tautia esiintyy molemmilla sukupuolilla yhtä lailla. Vakka kantensa valitsee, voi todeta myös monesta pariskunnasta. Ulkoiset menestymisen merkit ja luokkastatukset eivät ole kaikille mikään itseisarvo. Ja edelleenkin riippumatta sukupuolesta, ansiotasosta tai mahdollisesta aatelistaustasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi."
Noin puhuu mies, jolla on status anxiety päällä koko ajan. Hän projisoi omaa ahdistustaan muihin.Miehille status on kuolemanvakava asia. Naisille vain lisämauste elämään. Tästä on runsaasti tutkimustietoa saatavilla. Useimmat joukkomurhaajat (rampage killers, school shooters, terrorists) ovat matalan statuksen miehiä. Elämä ei tarjoa heille mitään, joten he ovat valmiita tappamaan itsensä. Ja yrittävät aiheuttaa maksimaalisen määrän tuhoa. "Jos mä en saa hyvää elämää, niin ei saa muutkaan! Mä tapan ne!"
Mieslapsen itkupotkuraivarit.
Vauvapalsta on täynnä mieslasten itkupotkuraivareita. Tämäkin ketju muuttui persaukisten duunareiden ulinaksi. He eivät kestä sitä, että hyvätuloiset ylemmän keskiluokan edustajat kertovat omia kokemuksiaan ja antavat luokkanousijoille vinkkejä. Persaukinen duunari taas mieluummin juo itsensä hengiltä kuin alkaa kehittää itseään. Luokkanousu vaatisi motivaatiota, ahkeruutta, jatkuvaa uusien asioiden opettelua, oman kykypaletin laajentamista ja monta muutakin hommaa. Liikaa vaivaa patalaiskalle duunarille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi."
Noin puhuu mies, jolla on status anxiety päällä koko ajan. Hän projisoi omaa ahdistustaan muihin.Miehille status on kuolemanvakava asia. Naisille vain lisämauste elämään. Tästä on runsaasti tutkimustietoa saatavilla. Useimmat joukkomurhaajat (rampage killers, school shooters, terrorists) ovat matalan statuksen miehiä. Elämä ei tarjoa heille mitään, joten he ovat valmiita tappamaan itsensä. Ja yrittävät aiheuttaa maksimaalisen määrän tuhoa. "Jos mä en saa hyvää elämää, niin ei saa muutkaan! Mä tapan ne!"
Mieslapsen itkupotkuraivarit.On noita missis bucket -tapauksia ilmaantunut näihinkin keskusteluihin aika monia. Kyllä sitä samaa tautia esiintyy molemmilla sukupuolilla yhtä lailla. Vakka kantensa valitsee, voi todeta myös monesta pariskunnasta. Ulkoiset menestymisen merkit ja luokkastatukset eivät ole kaikille mikään itseisarvo. Ja edelleenkin riippumatta sukupuolesta, ansiotasosta tai mahdollisesta aatelistaustasta.
Sä siis ihan oikeasti yrität rinnastaa luokkanousua tekevät naiset ja joukkomurhia tekevät miehet? Tämä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taidat tuntea aikamoista alemmuutta taustastasi. Tuntosarvet ylhäällä toki koko ajan, koska trendit vaihtuu niin tiuhaan ja pitää pysyä ajan hermolla, ettei kukaan vain tajua ettet koskaan uskalla olla oma itsesi."
Noin puhuu mies, jolla on status anxiety päällä koko ajan. Hän projisoi omaa ahdistustaan muihin.Miehille status on kuolemanvakava asia. Naisille vain lisämauste elämään. Tästä on runsaasti tutkimustietoa saatavilla. Useimmat joukkomurhaajat (rampage killers, school shooters, terrorists) ovat matalan statuksen miehiä. Elämä ei tarjoa heille mitään, joten he ovat valmiita tappamaan itsensä. Ja yrittävät aiheuttaa maksimaalisen määrän tuhoa. "Jos mä en saa hyvää elämää, niin ei saa muutkaan! Mä tapan ne!"
Mieslapsen itkupotkuraivarit.Vauvapalsta on täynnä mieslasten itkupotkuraivareita. Tämäkin ketju muuttui persaukisten duunareiden ulinaksi. He eivät kestä sitä, että hyvätuloiset ylemmän keskiluokan edustajat kertovat omia kokemuksiaan ja antavat luokkanousijoille vinkkejä. Persaukinen duunari taas mieluummin juo itsensä hengiltä kuin alkaa kehittää itseään. Luokkanousu vaatisi motivaatiota, ahkeruutta, jatkuvaa uusien asioiden opettelua, oman kykypaletin laajentamista ja monta muutakin hommaa. Liikaa vaivaa patalaiskalle duunarille.
Joistakin tulee statussymboleistaan tarkkoja suvaitsemattomia öykkäreitä, jos ura on edennyt duunaritaustasta eteenpäin tulojen kautta, jotkut taas jotain muuta. Luonnekysymys.
Alue: Aihe vapaa
Se on toisaalta osa aikuiseksi kasvamista, että uskaltaa olla oma itsensä, tehdä itselleen merkityksellisiä asioita ja irrottautua luokkasidonnaisista ajatus- ja käyttäytymisnormeista.
Ylemmän keskiluokan supersuorittajakin voi olla ihmisenä silkka kuori, joka murenee hetkessä sopivan elämän kolhun osuessa kohdalle. Pelkästään sen varaan rakennettu identiteetti on ohut.
Kannustan kaikkia keskittymään asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä ja hyvää oloa tuottavia. Koska ei ole totta, että kaikkien ihmis- ja persoonatyyppien onni löytyy yhteiskuntaluokalle stereotyyppisestä käyttäytymisestä. Loppujen lopuksi kyse on tarpeesta kuulua johonkin yhteisöön. Yhteyttä muihin ihmisiin voi kokea muullakin tavalla kuin samanlaisen ajattelun ja käyttäytymisen kautta. Sitä kutsutaan psykologiseksi kasvuksi. Teinit ajattelevat, että pitää ajatella ja toimia, kuten muut, jotta tukee hyväksytyksi ja voi kokea yhteyttä ihmisiin. Kypsempi aikuinen tajuaa, että kyse on ihan muusta.