Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (710)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Höpö höpö tuskinpa, hyvin harva ihminen oikeassa elämässä pitää itseään jotenkin muita parempina tai nousisi kusi hattuun siitä että on vähän opiskellut. Kyllä tässä on todennäköisemmin sinun ennakkoasenteista kyse.
Totta. Kun kerran trolli vauvalla niin väittää, onhan sen oltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Miksi koetaan, että se maisteritason koulutus nousisi päähän? Eikö samaa voisi sanoa amiksista? Kyllähän heilläkin on omat käyttäytymisnorminsa, osa heistä naureskelee ylimielisesti, että tylsimykset opiskelevat ja he pääsevät heti tienaamaan.
Miksi koetaan, että se maisteritason koulutus nousisi päähän?
Ihan täältä kommentteja lukemalla. Ei kai kukaan livenä kehtaa lesoa tutkinnoillaan, ainakaan työpaikalla ja selvinpäin? Eli ei tuota ilmiötä huomaa reaalielämässä, tosin täälläkin trollaus ja reppanoiden voimafantasiat sotkenevat pakkaa entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Miksi koetaan, että se maisteritason koulutus nousisi päähän? Eikö samaa voisi sanoa amiksista? Kyllähän heilläkin on omat käyttäytymisnorminsa, osa heistä naureskelee ylimielisesti, että tylsimykset opiskelevat ja he pääsevät heti tienaamaan.
Miksi koetaan, että se maisteritason koulutus nousisi päähän?
Ihan täältä kommentteja lukemalla. Ei kai kukaan livenä kehtaa lesoa tutkinnoillaan, ainakaan työpaikalla ja selvinpäin? Eli ei tuota ilmiötä huomaa reaalielämässä, tosin täälläkin trollaus ja reppanoiden voimafantasiat sotkenevat pakkaa entisestään.
Minä olen huomannut sen, että joillekin ihmisille lesoamista on se, että ihan neutraalisti toteat jonkun asian. Jos joku sanoo, että hän on lääkäri, asuu tietyllä asuinalueella tai hänellä on auto merkkiä x, niin osalle jo tuollainen yksittäinen tieto toisen elämästä on lesoilua.
"Ihan täältä kommentteja lukemalla. Ei kai kukaan livenä kehtaa lesoa tutkinnoillaan, ainakaan työpaikalla ja selvinpäin? Eli ei tuota ilmiötä huomaa reaalielämässä, tosin täälläkin trollaus ja reppanoiden voimafantasiat sotkenevat pakkaa entisestään."
Useita kertoja oikeassa maailmassa on saanut kokea tai katsella vierestä kun MAISTERI kehuu itseään.
No jaa. Vanhemmat kävivät kansakoulun, päätä olis ollut enemmänkin opiskeluun. Paljon meillä luettiin kotona ja monipuolisesti. Minä olen maisteri, en tosin suvun eka. Duunarihommissa olen ollut elämäni, valmistuin huonosti työllistävästä pääaineesta. En yliopistossa tuntenut itseäni sen huonommaksi kuin muutkaan enkä tiedä muiden vanhempien taustoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Aivan varmasti käyttäydyin eri tavalla maisterinopintojen jälkeen. Opinnoissa meni kuusi vuotta – ihminen ehtii siinä ajassa kasvaa ja muuttua aika paljon muutenkin. En minä valmistunut samana ihmisenä kuin olin opiskelujen aloittaessani.
Koulutus myös aidosti muutti ajatteluani. Se lisäsi ymmärrystä, avarsi maailmankuvaa ja opetti tarkastelemaan asioita useammasta näkökulmasta. Opin paljon sellaista, mitä en olisi ilman koulutusta koskaan tullut ajatelleeksi.
Toki joku voi muuttua koulutuksen myötä myös ylimielisemmäksi, mutta en pitäisi kaikkea muuttunutta käytöstä ylimielisyytenä. Jos joku alkaa puhua eri tavalla, käyttää erilaista sanastoa tai suhtautua asioihin eri tavalla, se voi yksinkertaisesti tarkoittaa, että hän on oppinut ja kasvanut ihmisenä. Parempi se, kuin jäädä ikuiseksi teiniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Aivan varmasti käyttäydyin eri tavalla maisterinopintojen jälkeen. Opinnoissa meni kuusi vuotta – ihminen ehtii siinä ajassa kasvaa ja muuttua aika paljon muutenkin. En minä valmistunut samana ihmisenä kuin olin opiskelujen aloittaessani.
Koulutus myös aidosti muutti ajatteluani. Se lisäsi ymmärrystä, avarsi maailmankuvaa ja opetti tarkastelemaan asioita useammasta näkökulmasta. Opin paljon sellaista, mitä en olisi ilman koulutusta koskaan tullut ajatelleeksi.
Toki joku voi muuttua koulutuksen myötä myös ylimielisemmäksi, mutta en pitäisi kaikkea muuttunutta käytöstä ylimielisyytenä. Jos joku alkaa puhua eri tavalla, käyttää erilaista sanastoa tai suhtautua asioihin eri tavalla, se voi yksinkertaisesti tarkoittaa, että hän on oppinut ja kasvanut ihmisenä. Parempi se, kuin jäädä ikuiseksi teiniksi.
"Seura tekee kaltaisekseen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Miksi koetaan, että se maisteritason koulutus nousisi päähän? Eikö samaa voisi sanoa amiksista? Kyllähän heilläkin on omat käyttäytymisnorminsa, osa heistä naureskelee ylimielisesti, että tylsimykset opiskelevat ja he pääsevät heti tienaamaan.
Miksi koetaan, että se maisteritason koulutus nousisi päähän?
Ihan täältä kommentteja lukemalla. Ei kai kukaan livenä kehtaa lesoa tutkinnoillaan, ainakaan työpaikalla ja selvinpäin? Eli ei tuota ilmiötä huomaa reaalielämässä, tosin täälläkin trollaus ja reppanoiden voimafantasiat sotkenevat pakkaa entisestään.
Minä olen huomannut sen, että joillekin ihmisille lesoamista on se, että ihan neutraalisti toteat jonkun asian. Jos joku sanoo, että hän on lääkäri, asuu tietyllä asuinalueella tai hänellä on auto merkkiä x, niin osalle jo tuollainen yksittäinen tieto toisen elämästä on lesoilua.
Vastaan kun kysytään, jos joku tiedustelee ammattia tai automerkkiä. Siitä ei pitäisi kenenkään loukkantua. Mutta ainakaan omilla työpaikoillani ei ole ollut tapana puhua tutkinnoista tm. ansioluetteloihin liittyvästä. Käytännön töissä noilla ei ole ollut paljoakaan merkitystä monissa asiantuntijatehtävissä, poislukien projektihistoria. Juristeilla, virkamiehillä ja lääkäreillä tilanne on luonnollisesti toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustellaan kuplasta, jonka ulkopuolelle ei näe. Se saattaa olla totta naisten kohdalla. Miehet joutuvat nuorina armeijaan. Kuplassa eletyn lapsuuden ja nuoruuden jälkeen paikalle tulee nuoria miehiä ympäri Suomen, kaikilla mahdollisilla taustoilla ja menneisyydellä.
Ensialkuun sitä on hämmentynyt. Siitä eteenpäin vain ihmeissään siitä, miten moni on onnistunut sössimään elämänsä ennen täysi-ikäisyyttä. Jossain kohtaa huomaa, ettei palveluksessa ole yhtään mannea mutta useampi rikollinen. Ellei tuossa porukassa vahvistu ajatus kouluttautumisesta ja kunnollisen työn hankkimisesta, niin ei sitten missään.
Armeijan taitaa käydä nykyisin n. 60% ikäluokasta. Yliopisto-opiskelijat harvoin käyvät armeijaa ihan nuorina ja opintojen jälkeen hakevat usein esim. sivariin tai vapautuksen, kun ajatus 18 -vuotiaiden kanssa retkeilystä ei ehkä jo perheellistynyttä työssä olevaa miestä kiinnosta.
Mun poika sai opiskelupaikan yliopistosta lakkiaisten aikoihin, mutta kävi silti armeijan ensin. Kyllä yliopisto-opiskelijat käy armeijan myös nuorina, oli siellä muitakin samankaltaisia kuin mun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Ihmiset nyt muuttuu koko ajan ja sitä myöten myös käytös muuttuu. Sä ehkä tulkitset normaalia muutosta koulutksen menona "päähän". Ei se ole ylimielisyyttää, jos muuttuu/kehittyy eri ihmiseksi kuin joskus nuorena oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina se yksilön luokkanousu ei ole lähipiirille mikään kiva juttu. Monilla on kokemus siitä, että poljetaan maahan ja yritetään puhua, että on hienostelua havitella parempaa tilannetta itselle. Kuka oikein luulet olevasi? Miksi ei vähempi riitä? Et sinä nyt mikään fiksu ole. Ei meiltä ole ollut tapana isolle kirkolle opiskelemaan lähteä. Hirveää snobbailua lukea maisteriksi.
Ja tätä kommentointia voi kuulla ihan ikäistensä suusta. Minä lähdin 2000-luvun alussa pikkupaikkakunnalta satojen kilometrien päähän Helsingin yliopistoon. Voi sitä paheksuntaa, mitä sain osakseni ikätoverien keskuudessa. Koettiin nirppanokkaiseksi, kun maakunnan ammattikoulun tradenomiopinnot eivät kelvanneet. Jotenkin kollektiivisesti oli sellainen maansa myynyt mieliala, että ei meistä pikkupaikkakuntalaisista mihinkään herrojen hommiin ole.
Yllättävän usein toi koulutus myös menee päähän. Alkaa itse (jopa tiedostamatta) käyttäytymään toisella tavalla. Ylimielisellä tavalla. Moneen kertaan nähty ja koettu.
Ihmiset nyt muuttuu koko ajan ja sitä myöten myös käytös muuttuu. Sä ehkä tulkitset normaalia muutosta koulutksen menona "päähän". Ei se ole ylimielisyyttää, jos muuttuu/kehittyy eri ihmiseksi kuin joskus nuorena oli.
Selkeästi ärsytti sua. Tunnistit ilmiön ja nyt puolustelet omaa käytöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
On helppoa sanoa, että mene kokeilemaan niitä uusia harrastuksia, oopperoita ja muita. Se lähteminen on todella vaikeaa, jos nuo on ihmiselle vieraita. Ja se, miten siellä toimitaan. En itsekään tiedä, miten oopperaan pukeudutaan, miten siellä ollaan. Pitääkö olla juhlavaatteet? Jos, niin millaiset, ettei ole yli/alipukeutunut? Entä mitkä kengät? Seisoskellaanko jossain odottamassa oopperasalin ovien avautumista? Saako kesken oopperan jutella? Mitä väliajalla tehdään? Onko kalliita tarjoiluita pakko tilata? Nämä ovat itsestään selviä asioita ihmiselle, joka tuntee kuviot. Ulkopuolisella ei ole mitään käsitystä, miten homman on tarkoitus edetä. Sama ongelma voisi jollakin toisella olla vaikka jonkun ralliautotapahtuman kanssa, eikä olisi mitään käryä toimintatavoista.
Voi jeesus miten ihanaa on olla luovassa luokassa autistina. Säännöistä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, joten niistä ei tarvitse välittää. Voi mennä verkkarreissa teatteriin ja jututtaa näyttelijöitä väliajalla.
Joo älä muuta elämäntyyliäsi. Varsinkaan älä yritä matkia niiden muiden vapaa-ajan elämäntyyliä tai rahankäyttöä elämäntyyliensä eteen.
Jos haluat kielitaitoasi parantaa niin jos ei ole erityistavoitteita tai erityissyitä niin kannattaa kyllä keskittyä englantiin. Ja englannin avulla siis nykyisenä nettiaikana voi laajentaa valikoimaa huikeasti yli suomalaisten medioiden siivilöityjen tendenssimäisten marinointiuutisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen sisustaa kotinsa niinkuin itse haluaa ja mistä itse pitää. Henkilökohtaisesti en pidä noista nykyajan vaaleista kodeista enkä mustista keittiöistä. Väriä täytyy olla kotona ja elämän täytyy näkyä. Meillä on kaikkea vanhaakin säästetty huonekaluissa, harmittaa vain kun on pienempään muutettu niin pakettiautollinen huonekaluja piti lahjoittaa pois. Älä murehdi kotiasi, joku saattaa olla kade, kun sinulla on huoleton koti ja itse joutuvat varomaan kaikkea vaaleaa "hienoutta" etteivät vain likaannu. Jos ei kenen kelpaa käydä, pysykööt pois, sehän on ihan selvä juttu.
Työskentelen organisaatiossa, jossa on ammattikoulun/opiston käyneitä, amk-tutkinnon suorittaneita ja maistereita. Valitettavasti organisaatiossa näkee paljon herravihaa ja maistereiden selän takana puhutaan paljon pahaa. Ihan suoraan jotkut opisto/amk-tason tutkinnon suorittaneet ovat myös sanoneet, että heidän pitäisi mielestään saada samaa palkkaa kuin maistereiden. Eivät käsitä, mikä vastuu maistereilla on verrattuna heidän työnkuvaansa. Sille on syynsä, miksi ne maisterit saavat parempaa palkkaa. Vastuu on kovempi, työt liukuvat myös kotiin, työpäivät ovat pitkiä ja on sellaisia työtehtäviä, joita muilla organisaatiossa ei ole. Tätä on silti ollut vaikea osalla käsittää.
Taisi tulla viesti väärään kohtaan, sorry.
Luokkanousija on maalta Helsinkiin muuttanut ja opiskellut maisteriksi. Wow, miten upea suoritus.
Enpä tiedä, olenko tehnyt luokkanousua. Tavallaan olen, sillä isä oli käynyt kiertokoulun, äiti kansakoulun, minä maisteri. Valmistuin aineenopeksi, mutta se työympäristö oli mulle nuorena ihan ylipääsemättömän keskiluokkainen. Opet olivat opeja jo ties miten monessa polvessa ja tykkäsivät juoda kahvia omilla paikoilla opettajainhuoneessa ja puhua opettavaisesti nuorelle aloittelijalle tai keskustella sisustamisesta tai ulkomaanmatkoista. Oon huono sietämään hienostelua. Kulttuuri (kirjat, elokuvat, teatteri, konsertit, kuvataide) taas ei minusta ole hienostelua, jos sitä harrastaa omasta mielenkiinnosta ja saadakseen ajatuksia/kokemuksia. Jos taas menee sinne oopperaan vain näyttäytymään seurapiireille, niin yhtä hyvin voisi maata pieruverkkareissa kotona kaljottelemassa, ei siinä sielu kehity.
Vaihdoin alaa. Hyviä työkavereita, paljon opettamista paskempi palkka. Asun puolison kanssa joittenkin mielestä pahamaineisessa lähiössä kerrostalokolmiossa. Ei mitään pyrkyä täältä pois. Luonto lähellä, julkiset kuljettaa töihin ja takaisin. Auto on ja miehellä vene, joten onhan se aika paljon verrattuna siihen, että autottomat vanhempani kuljettivat talviperunasäkin kelkalla torilta…
Häiritsee se keskiluokan ja yläluokan luoma mielikuva, että alaluokka olisi jotenkin kokonaan elämänhallintansa menettänyttä alkoholistiporukkaa. Moni on köyhä ja hirveän säntillinen. En nähnyt vanhempiani ikinä humalassa. Alkoholinkäyttöä paheksuttiin, samoin tupakkaa. Ei rahaa saanut turhuuksiin käyttää, ihan tarpeeksi pennejä vei jo se perunasäkki (jota muuten säilytettiin kerrostalon kylmäkellarissa). Ja tietynlainen kapeakatseisuus on rahattomuuden syytä: ei pystytä tekemään isoja ratkaisuja, kun on pelko perseessä siitä, että päättääkin väärin ja joutuu vielä pahempaan taloudelliseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, olenko tehnyt luokkanousua. Tavallaan olen, sillä isä oli käynyt kiertokoulun, äiti kansakoulun, minä maisteri. Valmistuin aineenopeksi, mutta se työympäristö oli mulle nuorena ihan ylipääsemättömän keskiluokkainen. Opet olivat opeja jo ties miten monessa polvessa ja tykkäsivät juoda kahvia omilla paikoilla opettajainhuoneessa ja puhua opettavaisesti nuorelle aloittelijalle tai keskustella sisustamisesta tai ulkomaanmatkoista. Oon huono sietämään hienostelua. Kulttuuri (kirjat, elokuvat, teatteri, konsertit, kuvataide) taas ei minusta ole hienostelua, jos sitä harrastaa omasta mielenkiinnosta ja saadakseen ajatuksia/kokemuksia. Jos taas menee sinne oopperaan vain näyttäytymään seurapiireille, niin yhtä hyvin voisi maata pieruverkkareissa kotona kaljottelemassa, ei siinä sielu kehity.
Vaihdoin alaa. Hyviä työkavereita, paljon opettamista paskempi palkka. Asun puolison kanssa joittenkin mielestä pahamaineisessa lähiössä kerrostalokolmiossa. Ei mitään pyrkyä täältä pois. Luonto lähellä, julkiset kuljettaa töihin ja takaisin. Auto on ja miehellä vene, joten onhan se aika paljon verrattuna siihen, että autottomat vanhempani kuljettivat talviperunasäkin kelkalla torilta…
Häiritsee se keskiluokan ja yläluokan luoma mielikuva, että alaluokka olisi jotenkin kokonaan elämänhallintansa menettänyttä alkoholistiporukkaa. Moni on köyhä ja hirveän säntillinen. En nähnyt vanhempiani ikinä humalassa. Alkoholinkäyttöä paheksuttiin, samoin tupakkaa. Ei rahaa saanut turhuuksiin käyttää, ihan tarpeeksi pennejä vei jo se perunasäkki (jota muuten säilytettiin kerrostalon kylmäkellarissa). Ja tietynlainen kapeakatseisuus on rahattomuuden syytä: ei pystytä tekemään isoja ratkaisuja, kun on pelko perseessä siitä, että päättääkin väärin ja joutuu vielä pahempaan taloudelliseen tilanteeseen.
Keskiluokan käsitys ala.luokasta ei ole tuollainen. On kaksi eri asiaa olla elämäntapaongelmainen ja yhteiskunnan huono-osaisimpia vs. olla esim. pienituloinen ja matalasti koulutettu. Moni pienituloinen ja matalasti koulutettu elää hyvää elämää, hoitavat asiansa ja ovat kunnon kansalaisia. Sitten taas noissa huono-osaisissa näkee heitä, jotka eivät tee yhteiskunnan eteen yhtään mitään ja muut maksavat heidän elonsa. Kaksi aivan eri yhteiskuntaluokkaa.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Omassa tuttavapiirissäni ne luokkanousun tehneet ovat olleet itsetunnoltaan sangen hyviä. Ovat uskoneet siihen, että pystyvät tähän. Ja ovat uskaltaneet haaveilla riittävän isosti.