Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (710)
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen organisaatiossa, jossa on ammattikoulun/opiston käyneitä, amk-tutkinnon suorittaneita ja maistereita. Valitettavasti organisaatiossa näkee paljon herravihaa ja maistereiden selän takana puhutaan paljon pahaa. Ihan suoraan jotkut opisto/amk-tason tutkinnon suorittaneet ovat myös sanoneet, että heidän pitäisi mielestään saada samaa palkkaa kuin maistereiden. Eivät käsitä, mikä vastuu maistereilla on verrattuna heidän työnkuvaansa. Sille on syynsä, miksi ne maisterit saavat parempaa palkkaa. Vastuu on kovempi, työt liukuvat myös kotiin, työpäivät ovat pitkiä ja on sellaisia työtehtäviä, joita muilla organisaatiossa ei ole. Tätä on silti ollut vaikea osalla käsittää.
Ainakin it-alalla on sikin sokin samoissa projekteissa eri tutkintoja suorittaneita ja suorittamattomia. Ketään ei oikeasti kiinnosta, kunhan hoidat oman tonttisi kunnolla, kuuntelet asiakasta ja osaat muutenkin olla ihmisiksi. Palkka tulee näissä tehtävissä työhistorian ja työssä ansioitumisen mukaan, ei vuonna xxxx suoritetusta tutkinnosta. Mutta aloja on monia erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen organisaatiossa, jossa on ammattikoulun/opiston käyneitä, amk-tutkinnon suorittaneita ja maistereita. Valitettavasti organisaatiossa näkee paljon herravihaa ja maistereiden selän takana puhutaan paljon pahaa. Ihan suoraan jotkut opisto/amk-tason tutkinnon suorittaneet ovat myös sanoneet, että heidän pitäisi mielestään saada samaa palkkaa kuin maistereiden. Eivät käsitä, mikä vastuu maistereilla on verrattuna heidän työnkuvaansa. Sille on syynsä, miksi ne maisterit saavat parempaa palkkaa. Vastuu on kovempi, työt liukuvat myös kotiin, työpäivät ovat pitkiä ja on sellaisia työtehtäviä, joita muilla organisaatiossa ei ole. Tätä on silti ollut vaikea osalla käsittää.
Ainakin it-alalla on sikin sokin samoissa projekteissa eri tutkintoja suorittaneita ja suorittamattomia. Ketään ei oikeasti kiinnosta, kunhan hoidat oman tonttisi kunnolla, kuuntelet asiakasta ja osaat muutenkin olla ihmisiksi. Palkka tulee näissä tehtävissä työhistorian ja työssä ansioitumisen mukaan, ei vuonna xxxx suoritetusta tutkinnosta. Mutta aloja on monia erilaisia.
Sitten on työpaikkoja, esim. sairaalat, joissa työskentelee kaikenlaisia ihmisiä laitoshuoltajista lähihoitajiin ja sairaanhoitajista lääkäreihin. Heillä taas tutkinnolla on paljonkin merkitystä ja työnkuva määräytyy tutkinnon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen organisaatiossa, jossa on ammattikoulun/opiston käyneitä, amk-tutkinnon suorittaneita ja maistereita. Valitettavasti organisaatiossa näkee paljon herravihaa ja maistereiden selän takana puhutaan paljon pahaa. Ihan suoraan jotkut opisto/amk-tason tutkinnon suorittaneet ovat myös sanoneet, että heidän pitäisi mielestään saada samaa palkkaa kuin maistereiden. Eivät käsitä, mikä vastuu maistereilla on verrattuna heidän työnkuvaansa. Sille on syynsä, miksi ne maisterit saavat parempaa palkkaa. Vastuu on kovempi, työt liukuvat myös kotiin, työpäivät ovat pitkiä ja on sellaisia työtehtäviä, joita muilla organisaatiossa ei ole. Tätä on silti ollut vaikea osalla käsittää.
Ainakin it-alalla on sikin sokin samoissa projekteissa eri tutkintoja suorittaneita ja suorittamattomia. Ketään ei oikeasti kiinnosta, kunhan hoidat oman tonttisi kunnolla, kuuntelet asiakasta ja osaat muutenkin olla ihmisiksi. Palkka tulee näissä tehtävissä työhistorian ja työssä ansioitumisen mukaan, ei vuonna xxxx suoritetusta tutkinnosta. Mutta aloja on monia erilaisia.
Omalla alallani on maistereita ja amk -laisia. Jälkimmäiset kyllä vittuilevat ihan suoraankin, kun sossut käyvät syömässä lounaan lounasravintolassa ja heillä on eväät. Lisäksi etsitään virheitä, joista voi tehdä ilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Kävin kotipaikkakunnallani isänpäivänä ja ennemminkin tuntui, että luokkanousun myötä en osaa enää olla perheeni kanssa. Vaikuttavat tosi kapeakatseisilta ja jumahtaneilta, osin jopa negatiivisilta. Keskustelut pyörivät sukulaisten ja vanhojen juttujen ympärillä enkä olisi oikein jaksanut osallistua. En minäkään pelaa golfia tai purjehdi, mutta koulutus ja sivistys on tuonut maailmaani avaruutta ja mahdollisuuksia.
Hyväksy vanhemmat sellaisina kun ovat. Sydämensivistys näyttää puuttuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kotipaikkakunnallani isänpäivänä ja ennemminkin tuntui, että luokkanousun myötä en osaa enää olla perheeni kanssa. Vaikuttavat tosi kapeakatseisilta ja jumahtaneilta, osin jopa negatiivisilta. Keskustelut pyörivät sukulaisten ja vanhojen juttujen ympärillä enkä olisi oikein jaksanut osallistua. En minäkään pelaa golfia tai purjehdi, mutta koulutus ja sivistys on tuonut maailmaani avaruutta ja mahdollisuuksia.
Tällainen kokemus itsellä. Meillä ehkä kapeakatseisuuden sijaan näkyy tuo negatiivisuus. Keskitytään vain valittamaan asioista, mutta ei tehdä elettäkään muuttaakseen asioita. Meillä arvostettiin kyllä opiskelua, mutta sen tuomat asiat, sivistys, tieteen arvostus ja muu, loistaa aika pitkälti poissaolollaan. Vanhempani arvostavat käytännön kokemuksen tuomaa tietoa, silloinkin, kun se on ristiriidassa tieteen kanssa.
Ei se sivistys ihan oikeasti ole kaikkien saatavilla, etenkään vanhempien sukupolvien tai maalla koko ikänsä asuvien. Eikä kaikilla olisi siihen kapasiteettia. Eikä ole oikeasti monella keskiluokkaisella tai hyväosaisellakaan oikeasti ymmärrystä monistakaan asioista, mutta feikkaaminen on helpompaa kun siihen ympäristöön on kasvanut.
Itsekin olen kovalla työllä etsinyt ja löytänyt tietoa ja kulttuuria, mutta vain koska olen nuori, utelias ja asun Helsingin mahdollisuuksien ja kulttuurin keskellä.
Jos olisin jäänyt kotikylääni, söisin siellä varmaan päivästä toiseen makkaraa ja katsoisin kalsareissani tositvtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiritsee se keskiluokan ja yläluokan luoma mielikuva, että alaluokka olisi jotenkin kokonaan elämänhallintansa menettänyttä alkoholistiporukkaa. Moni on köyhä ja hirveän säntillinen. En nähnyt vanhempiani ikinä humalassa. Alkoholinkäyttöä paheksuttiin, samoin tupakkaa. Ei rahaa saanut turhuuksiin käyttää, ihan tarpeeksi pennejä vei jo se perunasäkki (jota muuten säilytettiin kerrostalon kylmäkellarissa). Ja tietynlainen kapeakatseisuus on rahattomuuden syytä: ei pystytä tekemään isoja ratkaisuja, kun on pelko perseessä siitä, että päättääkin väärin ja joutuu vielä pahempaan taloudelliseen tilanteeseen.
Minun vanhempani olivat tavallisia hyväsydämisiä maalaisia, samoin mieheni vanhemmat. En koskaan nähnyt ketään heistä juovuksissa. Koti ja perhe olivat tärkeitä. Rahaa ei tosiaankaan ollut tuhlattavaksi, mutta omat vanhemmat olivat säästäväisiä ja aina oli kaikki mitä tarvittiin, tosin ei yltiömäisesti. Jotkut sukulaiset saattoivat hemmotella joululahjoilla. Itse emme kärsi rahan puutteesta, olemme varakkaita, mutta säästäväisyyttä noudatetaan silti. Olemme myös täysin raittiita, alkoholi ei näyttele minkäänlaista roolia elämässämme. Itse olin hyvässä ammatissa, etenemismahdollisuudet loistavat, mutta valitsin toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kotipaikkakunnallani isänpäivänä ja ennemminkin tuntui, että luokkanousun myötä en osaa enää olla perheeni kanssa. Vaikuttavat tosi kapeakatseisilta ja jumahtaneilta, osin jopa negatiivisilta. Keskustelut pyörivät sukulaisten ja vanhojen juttujen ympärillä enkä olisi oikein jaksanut osallistua. En minäkään pelaa golfia tai purjehdi, mutta koulutus ja sivistys on tuonut maailmaani avaruutta ja mahdollisuuksia.
Hyväksy vanhemmat sellaisina kun ovat. Sydämensivistys näyttää puuttuvan.
Koulusivistyskään ei näyttäisi liittyvän yhteiskuntatieteisiin, historiaan yms. Maalainen, jopa jumahtanut vanhempi ihminen, voi hyvä ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin kotipaikkakunnallani isänpäivänä ja ennemminkin tuntui, että luokkanousun myötä en osaa enää olla perheeni kanssa. Vaikuttavat tosi kapeakatseisilta ja jumahtaneilta, osin jopa negatiivisilta. Keskustelut pyörivät sukulaisten ja vanhojen juttujen ympärillä enkä olisi oikein jaksanut osallistua. En minäkään pelaa golfia tai purjehdi, mutta koulutus ja sivistys on tuonut maailmaani avaruutta ja mahdollisuuksia.
Tällainen kokemus itsellä. Meillä ehkä kapeakatseisuuden sijaan näkyy tuo negatiivisuus. Keskitytään vain valittamaan asioista, mutta ei tehdä elettäkään muuttaakseen asioita. Meillä arvostettiin kyllä opiskelua, mutta sen tuomat asiat, sivistys, tieteen arvostus ja muu, loistaa aika pitkälti poissaolollaan. Vanhempani arvostavat käytännön kokemuksen tuomaa tietoa, silloinkin, kun se on ristiriidassa tieteen kanssa.
Ei se sivistys ihan oikeasti ole kaikkien saatavilla, etenkään vanhempien sukupolvien tai maalla koko ikänsä asuvien. Eikä kaikilla olisi siihen kapasiteettia. Eikä ole oikeasti monella keskiluokkaisella tai hyväosaisellakaan oikeasti ymmärrystä monistakaan asioista, mutta feikkaaminen on helpompaa kun siihen ympäristöön on kasvanut.
Itsekin olen kovalla työllä etsinyt ja löytänyt tietoa ja kulttuuria, mutta vain koska olen nuori, utelias ja asun Helsingin mahdollisuuksien ja kulttuurin keskellä.
Jos olisin jäänyt kotikylääni, söisin siellä varmaan päivästä toiseen makkaraa ja katsoisin kalsareissani tositvtä.
Helsinki, tuo sivistyksen kehto. Täytyy tunnustaa, että en tiennyt tätä. Itse haluaisin toisinaan kovasti maalle makkaraa syömään, ja toivottavasti pääsen joskus. Tositeeveetä en suostu missään olosuhteissa katsomaan, mutta kalsarit on varmasti puettava päälle.
Alue: Aihe vapaa
Olen viettänyt elämäni keskiluokkaisissa ja sitä matalammissa piireissä. Kun aikuistuin ja menin työelämään, oli vaikeaa sopeutua matalampien piirien näkemyksiin. Minulle irvailtiin, kun en halunnut juoda eikä ryyppääminenkään siksi kiinnostanut. En välitä tatuoinneista, en festareista, en shokkivärjätyistä hiuksista ja räikeistä meikeistä. Ei kiinnosta tosi tv ja muu. Surin, kun en sopinut joukkoon ja tunsin itseni jotenkin "mummoksi" ikätoverieni joukossa. Kun tajusin hakeutua keskiluokkaisempien ja ylemmän keskiluokan piireihin, niin helpotti. Kukaan ei ihmetellyt, miksi en juo, käy jossain juhannusfestareilla tai miksi suosin luonnollisempaa ulkomuotoa.