Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (619)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on luokannousun kanssa hieman haasteita. Tosi vaikea sopeutua "parempiin" piireihin. Varsinkin rapujuhlissa käyttäytimen on hankalaa. Luokannousu tapahtui kun menin naimisiin DI mieheni kanssa.
Mikäs rapujuhlisa niin hankalaa on? Nehän ovat iloisia juhlia. Kauluri vain kaulaan ja nauttimaan! Eikä haittaa jos hiukan humaltuukin, kunhan ei juo työväenluokkaisesti päätään täyteen.
Ehkä niiden rapujen kuoriminen on hankalaa. Ehkä joku voi auttaa.
Katsopas vaikka Youtubesta video, miten se kuoriminen tapahtuu. Sitten käy ostamassa kaupan pakastealtaasta paketillinen rapuja ja harjoittele kotona kaikessa rauhassa. Toiset ovat alkaneet harjoitella rapujen kuorimista jo alle kouluikäisinä, joten ovat siinä todella näppäriä. Mutta kyllä sen vielä aikuisenakin oppii.
Osa tuntuu olevan täysin uusavuttomia vaikka muka ovat duunaritaustaisia. Outo kontradiktio. Käytännöllisyys ja neuvokkuus pitäisi olla vähän kuin tavaramerkkejä.
Kaikki ei halua osata kaluta rapuja. Siinä tulee jo eroa kulttuuripääoman suhteen, millaista se on olla ylemmyydentuntoinen.
No ihminen, joka murehtii sitä ettei tiedä miten rapujuhlissa toimitaan selvästi haluaa.
Miksi vastaat kun ei sinua koske?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin tosi hyvä ns edustusvaimo,vaikka itse sanonkin. Olen hyvästä suvusta, ihan hyvännäköinen, pukeudun tyylikkäästi ja kauniisti. Osaan keskustella monista asioista, osaan kaikki käytöstavat ja etiketin, olen kiinnostunut historiasta, kirjallisuuden klassikoista ja klassisesta musiikista. Olen myös empaattinen, kiltti ja naisellinen. Siltikään en riitä akateemiselle nirppanokalle, koska minulla ei ole akateemista koulutusta.
Ja edustusvaimo akateemiselle on haaveesi? Ei akateemisuus ole edustamista kuin harvoille. Ja siinä merkitsee myös vaimon koulutus, koska muille kuin suomalaisille se voi olla hyvin tärkeä juttu.
Ylemmän keskiluokan vaimot ovat akateemisia ja he opettavat lapsille ylemmän keskiluokan arvot ja elämäntavan. Yksi oleellinen niistä on, että naisella on oma ura ja oma asema. Ei hän ole mikään edustusvaimo, vaan tasa-arvoinen ihminen perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä mitään luokkia ole. Kaikki olemme samanlaisia ja samanarvoisia. Jos jollain on rahaa enemmän, niin ei se tee hmisestä parempaa. Pikemminkin täysin päinvastoin.
Anteeksi nyt vaan, mutta Suomikin on luokkayhteiskunta, ja tulevaisuudessa entistä selkeämmin. Ei toki niin silmiinpistävästi kuin vaikkapa Britannia, mutta on kuitenkin. Meillä se luokkajako ei aina liity välttämättä rahaan (vaikka toki voi liittyä siihenkin), vaan usein kulttuuriseen pääomaan.
Suomi ei ole luokkayhteiskunta, vaikka sitä kuinka yritetään saada aikaan. On tietenkin erottelu köyhät ja rikkaat, mutta tämä ei ole luokkayhteiskuntaa, vaan sosiaaliyhteiskunnan rapautumisen aiheuttama tapahtuma. Suomalaiset ovat työväenluokkaista metsäläiskansaa, ja siitä kannattaisi olla ylpeä, eikä yrittää saada aikaan muka jotakin luokkayhteiskuntaa. Tyhmät ihmiset nyt keksivät kaikkea, kun tositeeveetä katsoessa antaa sykäyksiä yläluokkaisuuden tunteesta.
Suomi on, ja on aina ollut luokkayhteiskunta, vaikka osa ihmisistä onkin sinun laillasi saatu kuvittelemaan ettei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ei ehkä ymmärrä sitä kuinka häpeä kulkee sulkupolvelta toiselle ja kuinka vaikeaa sitä on karistaa harteiltaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei tiedä mistä keskustella ja miten käyttäytyä, se ulkopuolisuuden tunne vahvistaa alemmuuden ja häpeän tunnetta, johon on kasvanut lapsuudessa. Se on myös käyttäytymismalli, joka pitää rikkoa ja joka on hemmetin vaikeaa. Se on niitä lauseita aikuisten suusta:
- se on sellainen hienohelma
- siivosti, se on LÄÄKÄRIn lapsi, on ne ny vähän hienompaa sakkia
- Kyllä ne on sellaisia porvareita. Porvareilla vaan rahaa riittää
- Älä hienostele, ei se onnistu, ei kannata.
- ei työläisen kannata haaveilla, kunnon ammatti pitää olla
- ei se ole naisten ammatti
- nyt siivotaan, tulee parempaa väkeä vierailulle. Se on JOHTAJA.
Fake it until you make it. Ylemmän luokan kasvatit solahtavat juurikin näihin uusiin sosiaalisiin tilanteiseen hyvällä itseluottamuksella, rennolla mielellä ja uteliaisuudella.
Tämä!
Vanhempani ovat maalla vaatimattomissa oloissa kasvaneita, kaupunkiin muuttaneita duunareita ja kodin henkinen perintö on tosiaan tuota tyyliä. Kun tähän vielä lisää tietynlaiset käyttäytymismallit - syrjäänvetäytyminen, tietynlainen passiivisagressiivinen suhtautuminen kaikkeen oman kokemuspiirin ulkopuoliseen, olematon aloitekyky ja muutosvastarinta - niin aika vaikea sitä on sujahtaa sujuvasti täysin uudenlaiseen ympäristöön.
Olen tietysti hyvin ylpeä omista saavutuksistani - väitöskirja on viimeistelyssä ja koulutusta vastaava haastava työ. Mutta esimerkiksi tällä hetkellä tunnen välillä suurta ahdistusta väitöstilaisuudesta ja karonkasta - jopa niin siinä määrin, että välillä tekee mieli jättää koko homma kesken loppumetreillä. Kyse ei ole siitä, etteikö väitöskirja olisi hyvä tai etten olisi ylpeä siitä - nuo tilaisuudet tuntuvat vain niin epäluonnollisilta itselle. Luulenpa myös, että huijarisyndrooma voi tuntua tällä taustalla kertaluokkaa pahemmalta.
Samaan aikaan useamalla työkaverilla taustalla on ylemmän keskiluokan perhe - muutamalla jopa isoisät ovat olleet professoreja - ja kyllä, kadehdin heitä toisinaan siitä helppoudesta, joka heillä näyttää olevan näissä ympyröissä.
Tällaisessa ongelmassa ei ole järjellä paljoa tekemistä - kaikkiin järjestelyihin löytyy ohjeet, tilaisuudet ovat vain muodollisuus ja järki sanoo, että kaikki sujuu hyvin. Kuitenkin tunteet vääntävät välillä aivot solmuun ja kaikki tuntuu yhdeltä mustalta möykyltä, joka uhkaa päättyä julkiseen häpäisyyn ja paniikkikohtaukseen.
Yritä nyt muistaa että kaikki sosialisointi on hyvin pitkälti vain teatteria :) leiki päässsäsi että olet kuninkaallinen vaikkapa, ja huomaat että olet sitä näissä edustustilaisuuksissa. Mieli voi tehdä vaikka mitäkin temppuja.
t: Kommodoori (merivartiosto ja kansainväliset tehtävät nyk. eläkkeellä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä mitään luokkia ole. Kaikki olemme samanlaisia ja samanarvoisia. Jos jollain on rahaa enemmän, niin ei se tee hmisestä parempaa. Pikemminkin täysin päinvastoin.
Anteeksi nyt vaan, mutta Suomikin on luokkayhteiskunta, ja tulevaisuudessa entistä selkeämmin. Ei toki niin silmiinpistävästi kuin vaikkapa Britannia, mutta on kuitenkin. Meillä se luokkajako ei aina liity välttämättä rahaan (vaikka toki voi liittyä siihenkin), vaan usein kulttuuriseen pääomaan.
Suomi ei ole luokkayhteiskunta, vaikka sitä kuinka yritetään saada aikaan. On tietenkin erottelu köyhät ja rikkaat, mutta tämä ei ole luokkayhteiskuntaa, vaan sosiaaliyhteiskunnan rapautumisen aiheuttama tapahtuma. Suomalaiset ovat työväenluokkaista metsäläiskansaa, ja siitä kannattaisi olla ylpeä, eikä yrittää saada aikaan muka jotakin luokkayhteiskuntaa. Tyhmät ihmiset nyt keksivät kaikkea, kun tositeeveetä katsoessa antaa sykäyksiä yläluokkaisuuden tunteesta.
Suomi on, ja on aina ollut luokkayhteiskunta, vaikka osa ihmisistä onkin sinun laillasi saatu kuvittelemaan ettei ole.
Tuo on ihan puhtaasti Neuvostoliiton ja suomettumisen ajan propagandaa, joka selvästi on uponnut joihinkin niin hyvin että jälkikasvunsakin vielä nykypäivänä siihen uskovat...
Minä en ymmärrä, miksi Suomessa luokkia niin hävetään. Esim Britanniassa työväenluokka on hyvin ylpeää työväenluokkaosuudestaan. Sitä toivoisi samaa ylpeyttä itsestään ja juuristaan Suomeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa kommenteissa luodaan kuvaa, että "oikeasti ylempää luokkaa oleva" tai "oikeasti rikas" voisi olla vain olemalla vaatimaton - kulkemalla ryysyissä ja ajamalla vanhalla toyotalla. Rahaa avoimesti käyttävät ovat taas vain sivistymättömiä nousukkaita ja ilkeitä/pahoja ihmisiä.
Tällainen asenne vähän ihmetyttää - jos rahaa on ja sen on ansainnut itse, niin miksi siitä ei voisi nauttia - jos vain siltä tuntuu. Siksikö, ettei mullle vain tule paha mieli?
Minä ainakin saan nautintoa siitä, että opiskelu ja luokkanousu ovat mahdollistaneet sen, että voi ostaa laadukkaita hyviä tuotteita, arjen luksusta - enkä suostu häpeilemään sitä. Miksi esim. ajaa vanhalla riisikupilla, jos on varaa ostaa uusi BMW?
Ei siinä ole mitään pahaa. Sehän on ihanaa, että olet saanut nousta sosiaalisesti, nauttia työsi hedelmistä ja hankkia statussymboleita.
Mutta toisaalta sinä et myöskään pysty pakottamaan toisia ihailemaan samoja asioita kuin mitä itse ihailet. Se riisikuppi yhdistyy yleisesti ylemmän keskiluokan elämäntapaan, kun taas uusi bemari yhdistyy alemman keskiluokan elämäntapaan. Pahasta mielestä tässä ei ole kenenkään puolelta kysymys, vaan erilaisista arvostuksen kohteista.
Puolestani kaikki saavat käyttää tai olla käyttämättä rahansa ihan miten haluavat. Jos joku on tyytyväinen vanhaan tojotaansa ja pääsee sillä tarpeidensa mukaisesti paikasta A paikkaan B, niin mikäpä siinä.
Se, mikä tässä kummastuttaa, on eräänlainen stereotypia "oikeasta ylemmästä keskiluokasta", johon päästäkseen pitäisi ilmeisesti käyttää vanhoja nuhjuisia vaatteita, välttää matkustelua - ainakin kauko- sellaista - ja ajaa tyytyväisenä kompaktilla vähintään 10 vuotta vanhalla riisikupilla. Ken näitä sääntöjä rikkoo, on tuomittu ikuiseen kadotukseen sivistymättömän alemman keskiluokan massaan.
Uskaltaisin mennä väittämään, että kyseessä on vain sinun ja kaltaistesi luoma mielikuva, joka kuvastaa lähinnä teidän omia arvostuksianne. Jos olen tässä väärässä, niin tutustun mielelläni aihetta käsitteleviin kvantitatiivisiin tutkimuksiin.
Epäilen, että vähintään 85% täällä puhutuista asioista eli erilaisista 'kahnauksista' tms. liittyen ns. luokkanousuun tapahtuu vain ja ainostaan kokijansa pään sisällä. Yleensä ihmisiä ei juuri toisten taustat tai vanhempien ammatit kiinnosta.
Miksi pitäydy verrata itseään muihin ? Olet oma ainutlaatuinen itsesi, hyvä sellaisenaan. Ei kaikki ole samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ei ehkä ymmärrä sitä kuinka häpeä kulkee sulkupolvelta toiselle ja kuinka vaikeaa sitä on karistaa harteiltaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei tiedä mistä keskustella ja miten käyttäytyä, se ulkopuolisuuden tunne vahvistaa alemmuuden ja häpeän tunnetta, johon on kasvanut lapsuudessa. Se on myös käyttäytymismalli, joka pitää rikkoa ja joka on hemmetin vaikeaa. Se on niitä lauseita aikuisten suusta:
- se on sellainen hienohelma
- siivosti, se on LÄÄKÄRIn lapsi, on ne ny vähän hienompaa sakkia
- Kyllä ne on sellaisia porvareita. Porvareilla vaan rahaa riittää
- Älä hienostele, ei se onnistu, ei kannata.
- ei työläisen kannata haaveilla, kunnon ammatti pitää olla
- ei se ole naisten ammatti
- nyt siivotaan, tulee parempaa väkeä vierailulle. Se on JOHTAJA.
Fake it until you make it. Ylemmän luokan kasvatit solahtavat juurikin näihin uusiin sosiaalisiin tilanteiseen hyvällä itseluottamuksella, rennolla mielellä ja uteliaisuudella.
Tämä!
Vanhempani ovat maalla vaatimattomissa oloissa kasvaneita, kaupunkiin muuttaneita duunareita ja kodin henkinen perintö on tosiaan tuota tyyliä. Kun tähän vielä lisää tietynlaiset käyttäytymismallit - syrjäänvetäytyminen, tietynlainen passiivisagressiivinen suhtautuminen kaikkeen oman kokemuspiirin ulkopuoliseen, olematon aloitekyky ja muutosvastarinta - niin aika vaikea sitä on sujahtaa sujuvasti täysin uudenlaiseen ympäristöön.
Olen tietysti hyvin ylpeä omista saavutuksistani - väitöskirja on viimeistelyssä ja koulutusta vastaava haastava työ. Mutta esimerkiksi tällä hetkellä tunnen välillä suurta ahdistusta väitöstilaisuudesta ja karonkasta - jopa niin siinä määrin, että välillä tekee mieli jättää koko homma kesken loppumetreillä. Kyse ei ole siitä, etteikö väitöskirja olisi hyvä tai etten olisi ylpeä siitä - nuo tilaisuudet tuntuvat vain niin epäluonnollisilta itselle. Luulenpa myös, että huijarisyndrooma voi tuntua tällä taustalla kertaluokkaa pahemmalta.
Samaan aikaan useamalla työkaverilla taustalla on ylemmän keskiluokan perhe - muutamalla jopa isoisät ovat olleet professoreja - ja kyllä, kadehdin heitä toisinaan siitä helppoudesta, joka heillä näyttää olevan näissä ympyröissä.
Tällaisessa ongelmassa ei ole järjellä paljoa tekemistä - kaikkiin järjestelyihin löytyy ohjeet, tilaisuudet ovat vain muodollisuus ja järki sanoo, että kaikki sujuu hyvin. Kuitenkin tunteet vääntävät välillä aivot solmuun ja kaikki tuntuu yhdeltä mustalta möykyltä, joka uhkaa päättyä julkiseen häpäisyyn ja paniikkikohtaukseen.
Hei ryhtiä nyt! Ei kai kaikki ole mennyt hukkaan?
No, kyllä tämä loppuun rutistetaan - eikä elämä muutenkaan ole silkkaa kärsimystä "väärässä roolissa". Aika ajoin sitä vain toivoo, etteivät tällaiset vieraat asiat olisi aina niin tuskaa - siitäkin huolimatta, että vuosien varrella olen oppinut selvittämään asiat etukäteen ja nopeasti oppimaan uudet asiat seuraamalla mitä muut tekevät. Jossain taustalla on kuitenkin aina se kaupunkiin muuttaneiden maalaisvanhempien ujo pikkupoika, jota käskettiin aina olemaan hiljaa, nauramatta turhille asioille ja haaveilemasta mahdottomista.
Voi olla, muttei sen tarvitse noihin vanhoihin muodollisuuksiin kulminoitua. Ne voi nähdä turhina, mutta niillä on se oma historiallinen arvokkuutensa myös. Eikä liity nykyluokkien ihmisiin, vaan olet siinä osallisena kuin muutkin. Pätevyydessä olet vertaistesi joukossa, et kilpaile rahan iällä tai suvun kunnialla.
En näe kyseisiä muodollisuuksia mitenkään turhina - päinvastoin, olen jonkun verran historiafriikki ja asioiden alkuperä ja jatkumo ovat ihan mielenkiintoisia aiheita. Tämän(kään) tietäminen ei kuitenkaan rauhoita mieltäni pätkäkään.
No, sinänsä tästä kertomisen oli tarkoituksena lähinnä toimia esimerkkinä siitä, millaiselta tällaiset itselle vieraat asiat voivat tuntua, jos on kasvanut aivan erilaisessa maailmassa - ja saanut sosiaaliseksi perinnökseen lähinnä huonon itsetunnon.
Kun tähän vielä lisää tietynlaiset käyttäytymismallit - syrjäänvetäytyminen, tietynlainen passiivisagressiivinen suhtautuminen kaikkeen oman kokemuspiirin ulkopuoliseen, olematon aloitekyky ja muutosvastarinta - niin aika vaikea sitä on sujahtaa sujuvasti täysin uudenlaiseen ympäristöön
Eiköhän työväenluokkaisen ja maalaisen ole pitänyt sujahtaa sujuvasti hyvinkin uudenlaiseen ympäristöön, kun leipä on käynyt kapeaksi vanhoissa ympyröissä. On pitänyt olla aloitekykyinen ja muutoshalukas.
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että vähintään 85% täällä puhutuista asioista eli erilaisista 'kahnauksista' tms. liittyen ns. luokkanousuun tapahtuu vain ja ainostaan kokijansa pään sisällä. Yleensä ihmisiä ei juuri toisten taustat tai vanhempien ammatit kiinnosta.
Uskoisin, että olet varsin oikeassa. Tämä ei kuitenkaan tee yksilön subjektiivisia kokemuksia sen helpommaksi käsitellä - ja sehän tässä kai lienee yksi pääpointeista?
Vierailija kirjoitti:
Kun tähän vielä lisää tietynlaiset käyttäytymismallit - syrjäänvetäytyminen, tietynlainen passiivisagressiivinen suhtautuminen kaikkeen oman kokemuspiirin ulkopuoliseen, olematon aloitekyky ja muutosvastarinta - niin aika vaikea sitä on sujahtaa sujuvasti täysin uudenlaiseen ympäristöön
Eiköhän työväenluokkaisen ja maalaisen ole pitänyt sujahtaa sujuvasti hyvinkin uudenlaiseen ympäristöön, kun leipä on käynyt kapeaksi vanhoissa ympyröissä. On pitänyt olla aloitekykyinen ja muutoshalukas.
Pakon sanelemana ympäristön vaihto on aika eri asia kuin se, että luontevasti pystyy sukkuloimaan eri yhteisöiden välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että vähintään 85% täällä puhutuista asioista eli erilaisista 'kahnauksista' tms. liittyen ns. luokkanousuun tapahtuu vain ja ainostaan kokijansa pään sisällä. Yleensä ihmisiä ei juuri toisten taustat tai vanhempien ammatit kiinnosta.
Uskoisin, että olet varsin oikeassa. Tämä ei kuitenkaan tee yksilön subjektiivisia kokemuksia sen helpommaksi käsitellä - ja sehän tässä kai lienee yksi pääpointeista?
Pitäisi ymmärtää, että subjektiivinen kokemus on nimenomaan kokemus, eikä mikään luonnonlaki. Oma näkökulma voi myös muuttua iän ja kokemuksen myötä, jolloin myös subjektiivinen kokemus on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä mitään luokkia ole. Kaikki olemme samanlaisia ja samanarvoisia. Jos jollain on rahaa enemmän, niin ei se tee hmisestä parempaa. Pikemminkin täysin päinvastoin.
Anteeksi nyt vaan, mutta Suomikin on luokkayhteiskunta, ja tulevaisuudessa entistä selkeämmin. Ei toki niin silmiinpistävästi kuin vaikkapa Britannia, mutta on kuitenkin. Meillä se luokkajako ei aina liity välttämättä rahaan (vaikka toki voi liittyä siihenkin), vaan usein kulttuuriseen pääomaan.
Suomi ei ole luokkayhteiskunta, vaikka sitä kuinka yritetään saada aikaan. On tietenkin erottelu köyhät ja rikkaat, mutta tämä ei ole luokkayhteiskuntaa, vaan sosiaaliyhteiskunnan rapautumisen aiheuttama tapahtuma. Suomalaiset ovat työväenluokkaista metsäläiskansaa, ja siitä kannattaisi olla ylpeä, eikä yrittää saada aikaan muka jotakin luokkayhteiskuntaa. Tyhmät ihmiset nyt keksivät kaikkea, kun tositeeveetä katsoessa antaa sykäyksiä yläluokkaisuuden tunteesta.
Suomi on, ja on aina ollut luokkayhteiskunta, vaikka osa ihmisistä onkin sinun laillasi saatu kuvittelemaan ettei ole.
Tuo on ihan puhtaasti Neuvostoliiton ja suomettumisen ajan propagandaa, joka selvästi on uponnut joihinkin niin hyvin että jälkikasvunsakin vielä nykypäivänä siihen uskovat...
Minä en ymmärrä, miksi Suomessa luokkia niin hävetään. Esim Britanniassa työväenluokka on hyvin ylpeää työväenluokkaosuudestaan. Sitä toivoisi samaa ylpeyttä itsestään ja juuristaan Suomeenkin.
Ai, täälläkö teennäisellä pyrkimyksellä luokkajakoon päästään sitten vihdoinkin vapautumaan Neuvostoliiton ja suomettumisen ikeestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on luokannousun kanssa hieman haasteita. Tosi vaikea sopeutua "parempiin" piireihin. Varsinkin rapujuhlissa käyttäytimen on hankalaa. Luokannousu tapahtui kun menin naimisiin DI mieheni kanssa.
Mikäs rapujuhlisa niin hankalaa on? Nehän ovat iloisia juhlia. Kauluri vain kaulaan ja nauttimaan! Eikä haittaa jos hiukan humaltuukin, kunhan ei juo työväenluokkaisesti päätään täyteen.
Ehkä niiden rapujen kuoriminen on hankalaa. Ehkä joku voi auttaa.
Katsopas vaikka Youtubesta video, miten se kuoriminen tapahtuu. Sitten käy ostamassa kaupan pakastealtaasta paketillinen rapuja ja harjoittele kotona kaikessa rauhassa. Toiset ovat alkaneet harjoitella rapujen kuorimista jo alle kouluikäisinä, joten ovat siinä todella näppäriä. Mutta kyllä sen vielä aikuisenakin oppii.
Osa tuntuu olevan täysin uusavuttomia vaikka muka ovat duunaritaustaisia. Outo kontradiktio. Käytännöllisyys ja neuvokkuus pitäisi olla vähän kuin tavaramerkkejä.
Kaikki ei halua osata kaluta rapuja. Siinä tulee jo eroa kulttuuripääoman suhteen, millaista se on olla ylemmyydentuntoinen.
Enhän sitä tarkoittanutkaan. Outoa on, jos ei duunaritaustaisena akateemisena osaa hakea tietoa ja harjoitella, jos haluaa jotakin oppia. Mieluiten rypee itsesäälissä ja epävarmuudessa kun mamma ja pappa eivät opettaneet jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä mitään luokkia ole. Kaikki olemme samanlaisia ja samanarvoisia. Jos jollain on rahaa enemmän, niin ei se tee hmisestä parempaa. Pikemminkin täysin päinvastoin.
Anteeksi nyt vaan, mutta Suomikin on luokkayhteiskunta, ja tulevaisuudessa entistä selkeämmin. Ei toki niin silmiinpistävästi kuin vaikkapa Britannia, mutta on kuitenkin. Meillä se luokkajako ei aina liity välttämättä rahaan (vaikka toki voi liittyä siihenkin), vaan usein kulttuuriseen pääomaan.
Suomi ei ole luokkayhteiskunta, vaikka sitä kuinka yritetään saada aikaan. On tietenkin erottelu köyhät ja rikkaat, mutta tämä ei ole luokkayhteiskuntaa, vaan sosiaaliyhteiskunnan rapautumisen aiheuttama tapahtuma. Suomalaiset ovat työväenluokkaista metsäläiskansaa, ja siitä kannattaisi olla ylpeä, eikä yrittää saada aikaan muka jotakin luokkayhteiskuntaa. Tyhmät ihmiset nyt keksivät kaikkea, kun tositeeveetä katsoessa antaa sykäyksiä yläluokkaisuuden tunteesta.
Suomi on, ja on aina ollut luokkayhteiskunta, vaikka osa ihmisistä onkin sinun laillasi saatu kuvittelemaan ettei ole.
Tuo on ihan puhtaasti Neuvostoliiton ja suomettumisen ajan propagandaa, joka selvästi on uponnut joihinkin niin hyvin että jälkikasvunsakin vielä nykypäivänä siihen uskovat...
Minä en ymmärrä, miksi Suomessa luokkia niin hävetään. Esim Britanniassa työväenluokka on hyvin ylpeää työväenluokkaosuudestaan. Sitä toivoisi samaa ylpeyttä itsestään ja juuristaan Suomeenkin.
Ai, täälläkö teennäisellä pyrkimyksellä luokkajakoon päästään sitten vihdoinkin vapautumaan Neuvostoliiton ja suomettumisen ikeestä.
Teennäistä on väittää, ettei luokkajakoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Monissa kommenteissa luodaan kuvaa, että "oikeasti ylempää luokkaa oleva" tai "oikeasti rikas" voisi olla vain olemalla vaatimaton - kulkemalla ryysyissä ja ajamalla vanhalla toyotalla. Rahaa avoimesti käyttävät ovat taas vain sivistymättömiä nousukkaita ja ilkeitä/pahoja ihmisiä.
Tällainen asenne vähän ihmetyttää - jos rahaa on ja sen on ansainnut itse, niin miksi siitä ei voisi nauttia - jos vain siltä tuntuu. Siksikö, ettei mullle vain tule paha mieli?
Minä ainakin saan nautintoa siitä, että opiskelu ja luokkanousu ovat mahdollistaneet sen, että voi ostaa laadukkaita hyviä tuotteita, arjen luksusta - enkä suostu häpeilemään sitä. Miksi esim. ajaa vanhalla riisikupilla, jos on varaa ostaa uusi BMW?
Minulla on miljoonia ja ajan vanhalla Land-Roverilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilen, että vähintään 85% täällä puhutuista asioista eli erilaisista 'kahnauksista' tms. liittyen ns. luokkanousuun tapahtuu vain ja ainostaan kokijansa pään sisällä. Yleensä ihmisiä ei juuri toisten taustat tai vanhempien ammatit kiinnosta.
Uskoisin, että olet varsin oikeassa. Tämä ei kuitenkaan tee yksilön subjektiivisia kokemuksia sen helpommaksi käsitellä - ja sehän tässä kai lienee yksi pääpointeista?
Voi kai se herättää ajatuksen, siitä että ehkä muut ei suhtaudukaan minuun jotenkin oudosti vaan itse omien ennakkokäsityksieni vuoksi luen ja huomioin ja tulkitsen pienimmätkin signaalit virheellisesti.
Oletkohan oikeasti tehnyt mitään luokkanousua? Kuulostaa niin stereotyyppisiltä nuo kuvauksesi ihmisistä, että ei vaikuta ihan aidolta tarinalta.
Suomi ei ole luokkayhteiskunta, vaikka sitä kuinka yritetään saada aikaan. On tietenkin erottelu köyhät ja rikkaat, mutta tämä ei ole luokkayhteiskuntaa, vaan sosiaaliyhteiskunnan rapautumisen aiheuttama tapahtuma. Suomalaiset ovat työväenluokkaista metsäläiskansaa, ja siitä kannattaisi olla ylpeä, eikä yrittää saada aikaan muka jotakin luokkayhteiskuntaa. Tyhmät ihmiset nyt keksivät kaikkea, kun tositeeveetä katsoessa antaa sykäyksiä yläluokkaisuuden tunteesta.