Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luokkanousun tehneenä en koe kuuluvani joukkoon - muita?
En nyt tarkoita luokkanousulla mitään "olin lapsena koditon ja nyt multimiljonääri" -tarinoita, jotka ovat aika harvassa. Vaan näitä tavallisempia tarinoita, missä matalista yhteiskuntaluokista noustaan keskituloisiksi ja missä keskituloiset kipuavat vielä ylöspäin. Olen itse kasvanut melko keskiluokkaisessa kodissa maakunnassa, mutta vanhempieni tausta oli matalampi, isäni lapsuuskoti oli todella köyhä. Tämä näkyy minussa taloudellisena tarkkuutena ja tuhlailun välttämisenä, vaikkei taloudellista huolta ole itselläni ollutkaan. Taustani näkyy minussa yhä, vaikka tienaan hyvin ja asun yhdellä Suomen hyvätuloisimmista postinumeroalueista.
Luokkanousijana minulta puuttuvat monille ylemmissä yhteiskuntaluokissa olleille luontaiset taidot ja elintavat. En "osaa" harrastaa mitään hienoa, en osaa golfata, en lasketella, en purjehtia, kaukomatkat eivät kiinnosta jne. En ole edes koskaan kokeillut noita urheilulajeja, lapsena harrastin vain jumppaa, kokkipuuhakerhoa ja kuvataidekerhoa. Monet menot kauneushoidoista kalliisiin vaatteisiin ja fiineihin ravintoloihin tuntuvat tuhlaukselta, enkä käytä rahaani sellaiseen. Sen sijaan käyn kirjastossa, retkeilen luonnossa, käyn uimahallissa vesijumpassa, luen ja nautin mökkeilystä ilman mukavuuksia.
Tunnen itseni maalaiseksi ja huonommaksi muiden ulkoisesti kaltaisteni seurassa. Tuntuu, etten osaa keskustellakaan kunnolla ihmisten kanssa, joilla monet asiat tulevat luonnostaan. Osalla arvot tuntuvat melko kovilta, elämä on suorittamista, rahan ansaitsemista ja kaikkea materialista menestystä. Toisissa arvostetaan sitä, miten menestyneitä he ovat. Minä arvostan yksinkertaista (monen mielestä tylsää) arkea ja terveyttä. Ammattini on arkinen verrattuna siihen, kun ympärillä on vaikka minkälaista juristia, järjestöjohtajaa, kansainvälistä asiantuntijaa jne.
Minulla ei ole hienoa sukutaustaa tai maistereita suvussa monessa polvessa. Lapsuuskotini ei ollut mikään sosiaalinen kulttuurikoti. En ole koskaan käynyt oopperassa, teatterissa käyminen tuntuu yhä vieraalta ja klassisen musiikin konsertissa kävin ensimmäistä kertaa aikuisena. Olen välillä pihalla sosiaalista normeista, kun lapsuuskodissani ei paljon harrastettu kyläilyä ja vanhempani olivat kotona lähinnä keskenään. Kielitaitoni on huono, ymmärrän englantia hyvin ja ruotsiakin jotenkin, mutta en puhu noita kieliä itse. Kadehdin, kun toiset sulavasti juttelevat small talkia englanniksi tai ruotsiksi ja itse yritän mongertaa jonkin sanan suustani. Harmittaa, kun lapsuuskodissa en ole oppinut asioita, joista olisi nyt aikuisena apua. Yliopistossakin kaikki oli vierasta sitseistä dekaaneihin ja stipendien hakemisesta publiikeihin, jokainen asia on täytynyt opetella alusta.
Arjessa tuntuu eniten sen, että koen itseni monissa tilanteissa nukkavieruksi ja ulkopuoliseksi. En ole niin tyylikäs, kovin hoikka ja hyvin pukeutunut. Vaatteet on toki ehjät, mutta eivät muodikkaat ja voin hyvillä mielin lähteä asioille verkkareissa ilman meikkiä. Koen olevani sellainen homssu maalaisserkku, jolle lähinnä naureskellaan. Usein vain on olo, että en kuulu joukkoon, vaikka olen korkeasti koulutettu, työelämässä pärjännyt ja taloudellisesti menee mukavasti. Onko muilla luokkanousun tehneillä tällaista? Helpottaako tämä olo koskaan?
Ap
Kommentit (619)
Samassa tilanteessa, mutta en kyllä häpeä enkä kadehdi mitään.
Päinvastoin, tunnen ajoittain jopa sääliä kaikenlaista egoilua, kilpavarustelua ja turhuuksia kohtaan. Ennemminkin tuntuu, että minua kadehditaan, kun haistatan pitkät kaikella tärkeilylle ja keskityn aitoon asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni "luokkanousussa" erityisen hyvää on se, että osaa arvostaa asioita eikä pidä mitään itsestään selvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä menee hyvin kun pitä tuolla tavalla etsimällä etsiä joku mistä sais valittaa ja uhriutua.
Pakko olla nainen alottamassa tätäki ketjua.
Kaupan kassajonossako tulee tuollaiset tunteet pintaan?
Olipas kömpelö ragebait. Karu fakta on se, että juuri miehet tuntevat eniten ahdistusta omasta statuksestaan. Eivät naiset. Miehillä on biologinen tarve päteä ja isotella (katsoa kuka on alfauros). Alfauros saa parhaat naiset. Köyhä erakoitunut incel jää yksin.
Naisilla on itsellään kaikki seksuaalinen pääoma (se pipari siellä jalkovälissä) ja kaikki synnytyspotentiaali. Nainen voi myös helposti "naida ylöspäin" eli päästä naimisiin hyvätuloisen miehen kanssa vaikka nainen itse on pienituloinen ja duunaritaustainen.
Miehet usein "naivat alaspäin" (insinöörimies nai sairaanhoitajanaisen) koska ikivanha patriarkaalinen perinne sanelee, että mies on perheen elättäjä ja tuo rahat kotiin. Vaimo saa olla matalasti koulutettu, kunhan on hyvää vaimomatskua. Haluaa olla kotiäitinä lapsille ja hyysätä miestään.
Uranainen (akateemisesti koulutettu ja hyvästä suvusta) on monelle duunarimiehelle liian vaikea pala. Nainen ei nai alaspäin, vaan ottaa oman tasoisensa miehen tai nai ylöspäin (IT-miljoonäri, pokerimiljonääri, kovapalkkainen urheilija).Hassu. Eihän insinööri ole yhtään paremmin koulutettu kuin sairaanhoitaja. Ihan samantasoisia amk-tutkintoja ne ovat molemmat. Koulutettu nainen ei myöskään miksikään kotipiiaksi ala. Tuosta nyt oikein huokuu miehisen ammatin arvostus ja naisten aliarvostus. Eikä nuo IT- tai pokerimiljönäärit tai urheilijat yhteiskunnallisesti edusta korkeampaa luokaa, vaikka rahaa olisikin.
Sinulla on sekaisin tulotaso ja yhteiskuntaluokka.
Hassu kommentti sulla. Et tajua yhteiskuntaluokkia. Kovapalkkaiset duunit ja sitä kautta korkea tulotaso ovat huomattavasti yleisempiä niille hyvien perheiden vesoille, jotka ovat syntyneet ylempään keskiluokkaan tai eliittiin. Huonopalkkaiset duunit ja sitä kautta matala tulotaso ovat huomattavasti yleisempiä niillä huonompien perheiden veroilla, jotka ovat syntyneet alempaan keskiluokkaan tai alaluokkaan.
Terveisin,
akateemisesti koulutettu kermaperse joka syntyi kansainvälisesti tunnettuun sukuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä menee hyvin kun pitä tuolla tavalla etsimällä etsiä joku mistä sais valittaa ja uhriutua.
Pakko olla nainen alottamassa tätäki ketjua.
Kaupan kassajonossako tulee tuollaiset tunteet pintaan?
Olipas kömpelö ragebait. Karu fakta on se, että juuri miehet tuntevat eniten ahdistusta omasta statuksestaan. Eivät naiset. Miehillä on biologinen tarve päteä ja isotella (katsoa kuka on alfauros). Alfauros saa parhaat naiset. Köyhä erakoitunut incel jää yksin.
Naisilla on itsellään kaikki seksuaalinen pääoma (se pipari siellä jalkovälissä) ja kaikki synnytyspotentiaali. Nainen voi myös helposti "naida ylöspäin" eli päästä naimisiin hyvätuloisen miehen kanssa vaikka nainen itse on pienituloinen ja duunaritaustainen.
Miehet usein "naivat alaspäin" (insinöörimies nai sairaanhoitajanaisen) koska ikivanha patriarkaalinen perinne sanelee, että mies on perheen elättäjä ja tuo rahat kotiin. Vaimo saa olla matalasti koulutettu, kunhan on hyvää vaimomatskua. Haluaa olla kotiäitinä lapsille ja hyysätä miestään.
Uranainen (akateemisesti koulutettu ja hyvästä suvusta) on monelle duunarimiehelle liian vaikea pala. Nainen ei nai alaspäin, vaan ottaa oman tasoisensa miehen tai nai ylöspäin (IT-miljoonäri, pokerimiljonääri, kovapalkkainen urheilija).Hassu. Eihän insinööri ole yhtään paremmin koulutettu kuin sairaanhoitaja. Ihan samantasoisia amk-tutkintoja ne ovat molemmat. Koulutettu nainen ei myöskään miksikään kotipiiaksi ala. Tuosta nyt oikein huokuu miehisen ammatin arvostus ja naisten aliarvostus. Eikä nuo IT- tai pokerimiljönäärit tai urheilijat yhteiskunnallisesti edusta korkeampaa luokaa, vaikka rahaa olisikin.
Sinulla on sekaisin tulotaso ja yhteiskuntaluokka.
Hassu kommentti sulla. Et tajua yhteiskuntaluokkia. Kovapalkkaiset duunit ja sitä kautta korkea tulotaso ovat huomattavasti yleisempiä niille hyvien perheiden vesoille, jotka ovat syntyneet ylempään keskiluokkaan tai eliittiin. Huonopalkkaiset duunit ja sitä kautta matala tulotaso ovat huomattavasti yleisempiä niillä huonompien perheiden veroilla, jotka ovat syntyneet alempaan keskiluokkaan tai alaluokkaan.
Terveisin,
akateemisesti koulutettu kermaperse joka syntyi kansainvälisesti tunnettuun sukuun
Itse et ole tajunnut yhteiskuntaluokkia. Se että ylemmissä yhteiskuntaluokissa on keskimäärin paremmin ansaitsevia ihmisiä ei ole sama asia kuin että tulot yksin nostaisivat ihmisen luokka-asemaa. Ihminen voi vaikka yrittäjänä nousta hyvinkin koviin tuloihin mutta olla silti hyvin "rahvaanomainen" ja kokea kuuluvansa duunariluokkaan.
Luokkayhteiskunta on jossain Iso-Britanniassa, mutta ei Suomessa. On aika naurettavaa kuvitella tuollaisia "luokkanousuja" tämän hetken Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nainen voi myös helposti "naida ylöspäin" eli päästä naimisiin hyvätuloisen miehen kanssa vaikka nainen itse on pienituloinen ja duunaritaustainen. "
Nainen voi tulotasollisesti naida ylöspäin pelkällä ulkonäöllä mutta ei hekisellä tasolla. Aika vähän mitään instagram-bimboja naidaan mihinkään vanhaan kulttuurisukuun. Kyllä sinne naidaan naisia jotka ovat myös koulutettuja ja valmiiksi sitä samaa luokkaa.
Sen sijaan tosiaan jotkut äkkirikastuneet pokerimiljoonäärit, NHL-tähdet tai self-made-man yrittäjät voivat näiden kanssa mennä yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta on jossain Iso-Britanniassa, mutta ei Suomessa. On aika naurettavaa kuvitella tuollaisia "luokkanousuja" tämän hetken Suomessa.
Kummasti tässä ketjussa on kuitenkin ihmisten oman elämän havaintoja ilmiöstä? Se on dataa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin sillä professorisuvun akateemisella pojalla on kainalossaan prolesutturaa ihan vaimoksi asti. Kyllä siellä vihille mennään ihan säädyn mukaisesti toisen akateemisesti koulutetun keskiluokkaisen kanssa.
Itse olen keskiluokasta ja siinä edelleen, mutta mieheni on työläisvanhempien kasvattama johtaja, joka kuuluu luonnollisesti ylimpään tulodesiiliin. Ei ajattele asiaa, eikä tee siitä mitään ongelmaa. Ei ole koskaan tuntenut ettei kuuluisi joukkoon esim. opiskellessaan yliopistossa. Ei niitä yliopistokuvioita ja titteleitä muutkaan tiedä ennekuin siellä itse on. Eikä nyt työelämässä johtajalta kukaan kysele, että mikäs olisi isäsi ja äitisi ammatti. Älä tee turhia ongelmia vaan elä elämääsi, on minun neuvoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Ossi Ketola ylimmässä yhteiskuntaluokassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan lähes kaikilla on joku taustaan liittyvä ongelma.
Joko tausta ei ole vauras, koti ei ollut kulttuurikoti tai sitten itse on sosiaalinen putoaja, epäonnistunut tai jotenkin vääränlainen lapsi ja sitten sisar tai veli menestyy paremmin. Monien vanhemmilla on paremmissakin piireissä päihde- tai mielenterveysongelma, persoonallisuushäiriöitä, vaikeita avioeroja, tai suhteet sukuun ovat kokonaan poikki perintöriitojen vuoksi jne.
Suosittelen että olet vaan ylpeästi mitä olet. On helpompi olla sosiaalinen nousija kuin putoaja. Seurustele sellaisten ihmisten kanssa joiden seurassa viihdyt.
Toisaalta mikä estää kehittämästä itseään ihan joka elämän alueella.
Lue, aloita uusi harrastus ( golffia tennistä, laskettelua tms voi aivan hyvin aloittaa vanhempanakin), käy konserteissa ja oopperassa. Jos pukeutuminen on ongelma, opiskele sitä. Pyydä putiikkien pitäjiltä apua.
Hyvää pohdintaa. Tunnistan nuo ongelmat "paremmissa perheissä". Itse synnyin ylempään keskiluokkaan. Lapsuudenkotini oli kulttuurikoti mutta ei erityisen varakas. Kaksi työssäkäyvää vanhempaa (insinööri ja valtion virkamies). Meillä oli omistusasunto. Itse harrastin lapsena ja nuorena ratsastusta, laskettelua, voimistelua, kuorolaulua ja ylipäänsä paljon kulttuuria. Äiti harrasti oopperaa, kuvataidetta ja teatteria. Molemmat vanhemmat matkustelivat ulkomailla. Isä oli usein matkoilla myös työnsä takia. Äiti jäi kotiin lasten kanssa eli teki palkkatyötä (se valtion virka) ja hoiti lapset. Isä oli keskiluokkaisesta suvusta (isä valtion virassa, äiti kotiäiti). Isän sisarukset ja serkut ovat merkonomeja, insinöörejä, yksi lääkäri. Äiti on selvästi paremmasta perheestä (tunnettu suku) ja hänellä sisarukset akateemisia ja serkut yritysjohtajia, korkean tason virkamiehiä, yms.
Äidin puolen isovanhempien koti oli kulttuurikoti. Olohuoneessa suuri määrä kirjoja ja tauluja. Isoäiti soitti viulua, kirjoitti runoja ja oli muutenkin "taiteellinen". Isoisä oli insinööri ja kauppias. Äitini on hyvin koulutettu ja oli aina hikipinko opinnoissa. Puhuu seitsemää eri kieltä. Myös äidin sisko osoitti lahjakkuutta vieraiden kielten suhteen. Meni sitten Helsingin Yliopistoon lukemaan kieliä. Äidin veli on valtion virkamies. Meillä on suku täynnä insinöörejä ja virkamiehiä (myös virkanaisia). Omasta sisaruksestani tuli insinööri. Pari omaa serkkuani (ensimmäisen asteen serkut) on insinöörejä. Minä olen se "musta lammas" eli opiskelin yliopistossa ja pärjäsin hyvin, mutta tuli terveysongelmia (fyysinen sairaus). Työura katkesi 25-vuotiaana. Ennen yliopistoon menoa tein osa-aikaduunia mitä sain suhteilla. Sukulainen järjesti minulle työpaikan. Ei tarvinnut edes työhaastatteluun mennä.
Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Luokkaero on taloudellinen. Itse elän virallisesti köyhyysrajalla koko loppuikäni, koska tulot (eläke) on pieni. Oma sisarukseni ja äidin puolen serkut ovat tehneet työuraa kovapalkkaisilla aloilla. Sisarus ja yksi serkku ovat nyt nelikymppisinä miljonäärejä. Rikastuneet omalla työllään, säästöillä ja sijoittamisella. Heillä on omistusasunnot, sijoitusasunnot, osakesalkut, työsuhdeautot ja muut herkut.
Suoraan sanottuna minua vituttaa olla se väliinputoaja, joka tekee luokkamatkan alaspäin. Onneksi saan molemmilta vanhemmiltani perintöä. Heiltä jää omistusasunto, säästöjä (sata tonnia pankissa), henkivakuutuksia, uusi auto ja muuta pientä. En siis joudu taloudellisesti tiukille, vaikka joutuisin muuttamaan pois nykyisestä asunnostani. Asunto on sukulaisen omistama ja saan asua tässä ilmaiseksi.
Minulla on siis elämässäni paljon "suojaverkkoja" ja "sosiaalista pääomaa". Verkko ei kuitenkaan suojaa fyysisiltä sairauksilta, mielenterveysongelmilta eikä persoonallisuushäiriöiltä. Pari sukulaista on tosi tunnekylmiä uratykkejä. Empatiakyky samaa tasoa kuin Donald Trumpilla. Myös perheväkivaltaa on useammassa perheessä. Että silleen. Kulissit kunnossa, raha-asiat kunnossa, mutta kotona suljettujen ovien takana tapahtuu asioita mistä "tavallinen pulliainen" olisi jo joutunut vankilaan. Kovatuloinen uratykki saa tehdä lähes mitä vain eikä joudu vastuuseen.
Suomen Kuvalehdessä oli tällä viikolla juttu siitä plastiikkakirurgista, joka nousi otsikoihin sometähden (Olivia Oras) kuoleman takia. Artikkelissa kuvailtiin plastiikkakirurgin persoonaa, käytöstä ja taloudellisia kikkailuita. Ihan samaa settiä on meidänkin suvussa parin henkilön elämä. Nämä vaan eivät ole onnistuneet (vielä) tapattamaan ketään. Liikenteessä kyllä kaahaavat, kiertävät veroja, ja ovat muutenkin sitä mieltä että laki ei koske hyvätuloisia.
Ehkä asiallisin kirjoitus tässä ketjussa. Kiitos sinulle. Itsekin olen "pudonnut" sosiaaliluokassa alaspäin.
Minusta ei ollut yhtään asiallista liittää väkivaltaa, vastuuttomuutta, veronkiertoa ja yleistä laista piittaamattomuutta yhteiskuntaluokkaan.
Nuo ovat yksilön ominaisuuksia, suurin osa ihmisistä aivan kaikissa luokissa on fiksua, mukavaa ja lainkuuliaista porukkaa.
Tutkimustieto kertoo kyllä aivan muuta. Otetaan tähän nopea reality check.
Jotkut persoonallisuushäiriöt (narsismi) periytyvät vahvasti. Korkea sosioekonominen tausta eli hyvän perheen lapseksi syntyminen ruokkii narsismia. Lapsesta tulee pilalle hemmoteltu kermaperse, joka harvoin kohtaa vastoinkäymisiä. Aikuisena työelämässä hän usein menestyy hyvin, koska on tunnekylmä, kilpailunhaluinen ja käyttää muita ihmisiä härskisti hyväkseen.
Empatiakyky muita ihmisiä kohtaan (erityisesti köyhiä kohtaan) on usein heikko niillä ihmisillä, jotka ovat syntyneet kermaperseiksi. Myös monet kermaperseet ILMAN persoonallisuushäiriötä usein halveksivat köyhiä ja ovat sitä mieltä, että köyhyys on oma vika. Hyvätuloinen ei ymmärrä (tai ei halua ymmärtää) että monella pienituloisella on terveysongelmia, jotka eivät johdu päihteidenkäytöstä tai huonoista elintavoista. Köyhä on raivoraitis, syö terveellisesti ja liikkuu paljon. Mutta sekään ei riitä. Kun sairaus (fyysinen tai mielenterveysongelmat) iskee ja työkyky menee, joudut Kelan toimeentulotuelle. Joudut myös taistelemaan julkisen terveydenhoidon kanssa. Moni köyhä ei saa tarvitsemaansa hoitoa. Hyvätuloinen pääsee aina lääkäriin yksityiselle. Joko työterveyspalveluiden kautta tai ihan kylmästi vaan yksityisen lääkäriaseman ajanvarauksen kautta.
Sitten vielä yksi asia. On todella lapsellista (sinisilmäistä) väittää, että kermaperseet eivät muka käytä hyväkseen omaa etulyöntiasemaansa, jonka he saivat synnyin lahjaksi. Karu totuus on, että lain rikkominen (joko räikeästi tai lain rajoja "venyttäen") on yleistä kansanhuvia kermaperseiden keskuudessa. Ja jos kiinni jäät, voit palkata hyvän lakimiehen. Tuskin joudut edes vankilaan vaikka olet tehnyt sellaisia "kupruja" mistä pitäisi tulla vankilatuomio. Myös perheväkivalta jää usein rankaisematta. Kermaperse väkivallantekijä suojelee itseään (rahojaan ja julkista imagoaan) keinolla millä hyvänsä. Köyhä kansa ei edes tajua, miten likaista peliä monessa "hyvässä suvussa" pelataan. Totuus tulee usein julkisuuteen vain jos väkivaltarikos on niin törkeä, että se ylittää uutiskynnyksen. Yksi tällainen tapaus oli Ullanlinnan murha. Psykiatrimies pisti vaimonsa kylmäksi ja kääri mattoon. Sama mies oli aiemmin yrittänyt hukuttaa vaimon ja lapset. Mies ajoi autolla satama-altaaseen, koko perhe kyydissä. Mutta eihän poliisi epäillyt mitään, koska psykiatrimies oli hyvin koulutettu, hyvätuloinen ja naimisissa varakkaan naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko luokkanousu olla koskaan todellista kun jos oma lähtökohta on proletariaattiperheessä. Se vaikuttaa pikemmin keinotekoiselta kiipeämiseltä joka Suomessa voidaan hyväksyä mutta Iso-Britanniassa aatelispiireihin tai muuhun älymystöön ei oikeasti pääse koskaan sisälle jos vanhemmat ovat työläistaustaisia.
Olen korkeakoulutetusta „tavallisesta“ keskiluokkaisesta perheestä. Korkeakoulutin itseni mutta teen usein töitä eri „yhteiskuntaluokkien“ kanssa.
Muutamia huomioita:
Rikkaat (ruotsinkieliset) perheet tuntuvat kliseisiltä ja idioottimaisilta. Teennäistä smalltalkia ja typerää vertailua siitä kellä on hienoin vene tai kenellä oli eniten luksusta kaukomatkalla. Ovat myös hyvin tarkkoja kenen kanssa ovat tekemisissä. Arvot ovat kovat ja ymmärrystä vähäosaisille ei löydy.
Duunariporukat pääkaupunkiseudulla ovat hauskoja mutta baarissa istuminen ja kaljan kittaaminen tuntuu myös ajanhukalta. Matkustamista vähätellään tai käydään jossain rantsu - & baarimatkoilla.
Koen eniten yhteenkuuluvuutta hyvinkoulutetun kulttuuriväen seassa. Palkat on pienet mutta arvot hyvät. Ja matkustavat kulttuurimatkoille ympäri Eurooppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta on jossain Iso-Britanniassa, mutta ei Suomessa. On aika naurettavaa kuvitella tuollaisia "luokkanousuja" tämän hetken Suomessa.
Suomessa on luokkayhteiskunta aivan kuten täällä Britanniassakin. Sinä vain olet sokea sille jostain syystä. Et ole yksin, se on yleistä.
Vierailija kirjoitti:
"Nainen voi myös helposti "naida ylöspäin" eli päästä naimisiin hyvätuloisen miehen kanssa vaikka nainen itse on pienituloinen ja duunaritaustainen. "
Nainen voi tulotasollisesti naida ylöspäin pelkällä ulkonäöllä mutta ei hekisellä tasolla. Aika vähän mitään instagram-bimboja naidaan mihinkään vanhaan kulttuurisukuun. Kyllä sinne naidaan naisia jotka ovat myös koulutettuja ja valmiiksi sitä samaa luokkaa.
Sen sijaan tosiaan jotkut äkkirikastuneet pokerimiljoonäärit, NHL-tähdet tai self-made-man yrittäjät voivat näiden kanssa mennä yhteen.
Katsoin samaa kun tuon kirjoituksen luin. Hyvin vaikeaa olisi jollain duunaritaustaisella NHL-tähdellä tai pokerimiljonäärillä naida vanhaan sukuun. Tuskin sopeutuisi, enkä itse voisi sellaista puolisoa kuvitella. Rahalla ei ole tuossa merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Jäi hämäräksi, että ootko kuitenkin säilyttänyt sitä aiempaa tuttavapiiriä / kavereitä yhtään? Ja jos ei ole säilynyt, niin miksi ei?
Itsellä on keskiluokkaistumisenkin myötä pysynyt monta sellaista kaveria joiden kanssa on suhattu BMX:illä pitkin mettiä aikanaan. Ja puuhattu ties mitä ysärin lapsina.
Ei vaikuta vaikka osa heistä on kiinteistöhuolto-alalla ja osa vaikka autonasentajia. Ja sitten on myös yrittäjää ja tohtori / maisteriakin. Vastaavilla perhetaustoilla.
Se porukka perustuu muuhun kuin näennäiseen yhteiskuntaluokkaan ja statukseen.
Olen eri, mutta vastaan omasta puolestani tähän. On hienoa, että sinulla on säilynyt lapsuus- ja noruusajan kaverisuhteita aikuisiälle. Minulla ei ole säilynyt yhtään kaveria peruskoulusta tai lukiosta. Meidän peruskoululuokalta meni minun lisäksi vain pari ihmistä lukioon, ja hekin eri lukioon kuin minä. Yhteydenpito katkesi siinä vaiheessa 9. luokan jälkeen kun tiet erkanivat. Lukiossa tuli uusia kavereita, mutta ne jäivät lyhytaikaisemmiksi. Parhaastakaan lukiokaverista ei ole kuulunut enää mitään sen jälkeen kun alkoi seurustella ja muutti pois kotoa. Yliopistossa uudella paikkakunnalla tuli kokonaan uusi kaveripiiri. Sitten tuli työ- ja perhekuviot, ulkomaankomennuksia ja muuttoja, ja siihen opiskeluaikaiseenkin kaveripiiriin on yhteydenpito suurimman osan kanssa jäänyt lähinnä Facebook-tasolle. Vain ihan pari parasta kaveria on sellaisia, joiden kanssa pidetään vielä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä mitään luokkia ole. Kaikki olemme samanlaisia ja samanarvoisia. Jos jollain on rahaa enemmän, niin ei se tee hmisestä parempaa. Pikemminkin täysin päinvastoin.
Niin just. Hassu sana tuo "luokkanousu". Ap nostaa itsensä useiden yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Voiko luokkanousu olla koskaan todellista kun jos oma lähtökohta on proletariaattiperheessä. Se vaikuttaa pikemmin keinotekoiselta kiipeämiseltä joka Suomessa voidaan hyväksyä mutta Iso-Britanniassa aatelispiireihin tai muuhun älymystöön ei oikeasti pääse koskaan sisälle jos vanhemmat ovat työläistaustaisia.
Suomi eroaa Isosta-Britanniasta sillä, että meillä luokkien välillä on enemmän liikkuvuutta. Ei Suomessakaan silti työläistaustalla pääse yläluokkaan kuin hyvin harvat poikkeukset. Mutta ei sitä moni tavoittelekaan. Moni on kuitenkin koulutuksen ja työn ansiosta päässyt keskiluokkaan ja jotkut jopa suoraan ylempään keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Luokkayhteiskunta on jossain Iso-Britanniassa, mutta ei Suomessa. On aika naurettavaa kuvitella tuollaisia "luokkanousuja" tämän hetken Suomessa.
Todennäköisesti trolleja tai joku hr-henkilö tm. joka on juuri saanut elämänsä ensimmäiset kaksi alaista ja nuppi alkoi heti vettymään. Todella rankkoja ongelmia nousee esiin kuten 'Miten pystyn enää keskustelemaan luontevasti maalla asuvien sukulaisteni kanssa? Vmp taas : )
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei ollut yhtään asiallista liittää väkivaltaa, vastuuttomuutta, veronkiertoa ja yleistä laista piittaamattomuutta yhteiskuntaluokkaan.
Nuo ovat yksilön ominaisuuksia, suurin osa ihmisistä aivan kaikissa luokissa on fiksua, mukavaa ja lainkuuliaista porukkaa.