Nuoret naiset vihaavat nykyään Carrie Bradshaw'ta.

Vierailija kirjoitti:

Samanthan hahmon idea nimenomaan oli se, että hän tekee, käyttäytyy ja on kuin moni mies. Ja Samantha jopa hahmona sanoo sen ääneen, että miksi häntä rangaistaan asioista mitä hän tekee, kun taas miehiä taputettaisiin selkään hyväksyvästi samoista asioista.

Samanthan hahmo soti vastaan sitä käsitystä silloin 90-luvulla, että sosiaalisesti naiset eivät saaneet tehdä asioita, mitä miehet tekivät.

90-luvun eläneenä sanoisin, että silloin juuri oli vallalla sen tyyppinen ajatus, että tasa-arvo on sitä, että naisen tulee tehdä täsmälleen kuten mies. Ja sitä hurrattiin.

Nykyään jopa feministit tunnistavat sen, että naisen etu ei ole aina toimia kuten mies. Nykyään korostetaan yksilöllistä valintaa. Silloin ennen jokainen nainen edusti aina paitsi itseään, myös sukupuoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vihaako nuoret naiset jotain fiktiohahmoa, jota ei ole edes olemassa?

Pitäisiköhän minunkin ruveta olemaan kateellinen vaikka Batmanille?

Ihan samalla tavalla ihmiset vihaa Game of Thronesissa Joffery hahmoa.

Sinkkuelämää kun tuli ensimmäisiä kertoja telkkarista, (x)ystävä koukuttui sarjasta niin paljon, että alkoi elämään sitä. Yritti haalia tällaista 4 hengen porukkaa mikä bilettää joka vkl ja käy sunnuntaisin brunssilla. Ei oikein ymmärtänyt sarjan olevan käsikirjoitettua sontaa ja suuttui kun täällä "takapajulassa" ei ymmärretty suuren maailman meininkiä. Itseäni ei tämä sarja oikein jaksanut kiinnostaa, täyttä höttöä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidätte sarjasta Girls, sehän on hieman uudempi versio samasta teemasta, nuorten naisten kohkailut.  Onko sen hahmot samaistuttavia? Löytyy mm Netflixiltä.

Lyhyesti: eivät ole samaistuttavia.

Olen Y-sukupolvea, vähän nuorempi Sinkkuelämän naisia ja vähän vanhempi Girlsin naisia. Sinkkuelämän naiset tuntuivat tosiaan keskittyvän miesten metsästykseen, minkä ajattelin olevan omituista suomalaisen, itsenäisen naisen näkövinkkelistä. En minä naisystävieni kanssa puhu miehistä juuri koskaan.

Girlsin naiset taas olivat niin virkistävän ongelmallisia, että sarjaa oli hauska seurata. Mutta en minä pystynyt heihinkään samaistumaan, koska omat opiskelut ja työelämän kanssa kipuilut olivat jo takanapäin enkä ole niin sanottu sekoilija. Sarjana Girls on mielenkiintoisempi, syvempi, ja kuvaa paremmin normaalia elämää. Moni varmaan katsoi Sinkkuelämää vaatteiden vuoksi loppupeleissä. And just like that oli ainakin kuin pitkä mainosvideo, hiukan dialogia muotikuvausten ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Carrie takertui toksiseen suhteeseen ja kohteli välillä ystäviään todella ikävästi. Kun hän tarvitsi apua, ystävien piti olla heti valmiina, mutta toisinpäin homma ei toiminut. Carrier tarvitsi jatkuvast  miesten huomiota ja enemmän ja vähemmän hänen elämä pyörii miesten ympärillä. Ei ihme, ettei nykyajan nuoret naiset innostu tästä.

Samantha oli sinut itsensä kanssa, arvosti itseään, oli lojaali ystäville. Tämä hahmo uppoaa varmaan nykyään paremmin kuin silloin kun sarja julkaistiin.

Toisaalta seksiä koko ajan ajatteleva paras ystävä on aika väsynyt klisee. Ja oli jo tuolloin. Sympaattinen hahmo sinänsä mutta vähän pinnallinen.

Samanthahan oli ystävänä erittäin viisas ja sydämellinen, vaikka heittelikin seksivitsejä väliin. Oli myös bisnesnainen ja hoiti työnsä hyvin, eli ajatteli paljon muutakin kuin seksiä. Ja aika moni parisuhteessa olevakin ajattelee/harrastaa vaikka kerran viikossa seksiä, mutta se on sitten jostain syystä "koko ajan" kun sinkku tekee niin?

Samantha oli hyvä ystävä. Enkä edes varsinaisesti vastusta kyseistä hahmotyyppiä. Sille on oma paikkansa ja tässä sarjassa se toimi hyvin. Kiitos osittain erinomaisen näyttelijän. Mutta mitä tarkoitan on että hän edusti samaa stereotyyppistä roolia kuin vaikkapa Blance Tyttökullissa tai Barney Ensisilmäyksellä-sarjassa. Tai ties kuinka moni sivuhenkilö romanttisissa komedioissa. Ongelma ei ole se että Samanthalla oli seksielämä vaan se että hän oli hahmo joka oli olemassa lähinnä jotta päähenkilö pystyi puhumaan omista ongelmistaan jollekin ja heittääksen vitsejä siitä miten hän on kiimainen. Ja se kyseinen hahmo on klisee joka on nähty sata kertaa. 

Olet hitusen väärässä. Samanthan hahmo kirjoitettiin alunperin miehenä, joka lopulta vaihdettiin naiseksi. Samanthan oli tarkoitus alunperin olla homoseksuaalinen mies, ja siksi usein Samantha käyttäytyy seksuaalisesti kuin "mies". Ja se, miten häneen reagoidaan, vaikka hän käyttäytyykin kuin mies, on koko se hahmon idea. Ei se, että hän on vain kiimainen.

Tuo ei mielestäni muuta mitään. "Kiimainen paras kaveri" ei ole sukupuoli- tai orientaatiosidonnainen trooppi. Sama hahmo esiintyy yhä uudelleen ja uudelleen sarjoissa ja leffoissa tulemassa päähenkilöä ja heittämässä seksivitsejä. Ja siis edelleen haluan mainita että minä sinänsä pidän Samantha Jonesista.

Muuttaahan. Hän ei ole kiimainen hahmo, vaan nainen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin mies, mutta saa jatkuvasti negatiivista palautetta siitä, kun taas miehet eivät saa samanlaista palautetta.

Eli hän olisi ollut mielenkiintoinen hahmo noin 70-luvulla, mutta oli jo tuttu stereotyyppi ysärillä? Sitähän minäkin yritin sanoa. Kukaan ei enää pitänyt Samanthaa omaperäisenä tai rajoja rikkovana hahmona kun Sinkkuelämää tuli telkkarista.Saati nyt.

Silloin ysärillä naiset eivät saaneet kyllä yhä käyttäytyä seksuaalisesti yhtä avoimesti kuin miehet. Ihan samalla tavalla naisia yhä haukutaan tietyllä L:nimellä, jos hän harrastaa seksiä useiden miesten kanssa, mutta mies nähdään jonain menestyvänä sonnina, jos tekee samoin.

Samantha nimenomaan oli rajoja rikkova hahmo. Ysärillä oli yhä hyvin harvinaista, että nainen sai olla itsenäinen, menestyvä ja seksuaalisesti avoin. Naisia sheimattiin ihan älyttömästi, jos he olivat avoimesti tuollaisia.

Eikä ollut, ellei jossain tuppukylässä. Se oli Madonnan kulta-aikaa.

Nämä asiat on keksitty jo kauan sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanthan hahmon idea nimenomaan oli se, että hän tekee, käyttäytyy ja on kuin moni mies. Ja Samantha jopa hahmona sanoo sen ääneen, että miksi häntä rangaistaan asioista mitä hän tekee, kun taas miehiä taputettaisiin selkään hyväksyvästi samoista asioista.

Samanthan hahmo soti vastaan sitä käsitystä silloin 90-luvulla, että sosiaalisesti naiset eivät saaneet tehdä asioita, mitä miehet tekivät.

90-luvun eläneenä sanoisin, että silloin juuri oli vallalla sen tyyppinen ajatus, että tasa-arvo on sitä, että naisen tulee tehdä täsmälleen kuten mies. Ja sitä hurrattiin.

Nykyään jopa feministit tunnistavat sen, että naisen etu ei ole aina toimia kuten mies. Nykyään korostetaan yksilöllistä valintaa. Silloin ennen jokainen nainen edusti aina paitsi itseään, myös sukupuoltaan.

En muista, että missään olisi sanottu, että pitää tehdä täsmälleen kuin mies. Enemmän muistan siellä olleen puhetta, että miksi naiset saavat erilaisen reaktion tehdessään samat asiat, kuin mies. Samantha kuvastaa tätä ajatusmaailmaa.

Ja eikös tässä ideana ole se, että Samantha haluaa käyttäytyä tuolla tavalla, kun se on hänelle luontaista. Mutta häntä kohdellaan eri tavalla, ja jotenkin vähempänä sen takia, koska hän on nainen. Näissä sarjoissa on niin älyttömän monta kohtausta tästä asiasta, niin tuntuu jotenkin oudolta, että kaikki ovat missanneet nämä kohtaukset. Samantha hahmona käsitteli myös naisen ikääntymistä paljon ja naisen seksuaalisuutta ikääntyessä, koska kyllä yhä on joku ajatus, että kun naiset ovat yli 40-vuotiaita, niin seksuaalisuus jotenkin loppuu.

Minusta on mielenkiintoista, että yleensä pitää olla jokin hyväksyttävä "naiskuva". Eikös se mennytkään sitten niin, että kukin sai olla sellainen kuin haluaa olla? Ja nyt ei sitten olekaan?

Vasta Hesari kirjoitteli jonkin vihatutkijan suulla, että Susanna Penttilä on tyypillinen ei-hyväksyttävä nainen ja että tämä ei ole oikein. Ja tämä siis yleensä miesten suusta että näin on. Mutta kun nyt naiset ovat päättäneet että Carrie Bradshaw on sitten väärin, niin se onkin sitten vain "näkökulma asiaan".

Miksi näin?

Vierailija kirjoitti:

Vihaako nuoret naiset jotain fiktiohahmoa, jota ei ole edes olemassa?

Pitäisiköhän minunkin ruveta olemaan kateellinen vaikka Batmanille?

Niinpä. No ei varmasti vihaa. Tuskin Carrie parikymppisiä kiinnostaa.

Tämä on taas tätä somedraaman lietsontaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista, että yleensä pitää olla jokin hyväksyttävä "naiskuva". Eikös se mennytkään sitten niin, että kukin sai olla sellainen kuin haluaa olla? Ja nyt ei sitten olekaan?

Vasta Hesari kirjoitteli jonkin vihatutkijan suulla, että Susanna Penttilä on tyypillinen ei-hyväksyttävä nainen ja että tämä ei ole oikein. Ja tämä siis yleensä miesten suusta että näin on. Mutta kun nyt naiset ovat päättäneet että Carrie Bradshaw on sitten väärin, niin se onkin sitten vain "näkökulma asiaan".

Miksi näin?

Naiset eivät ole päättäneet yhtään mitään. Joku toimittaja on päättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Carrie takertui toksiseen suhteeseen ja kohteli välillä ystäviään todella ikävästi. Kun hän tarvitsi apua, ystävien piti olla heti valmiina, mutta toisinpäin homma ei toiminut. Carrier tarvitsi jatkuvast  miesten huomiota ja enemmän ja vähemmän hänen elämä pyörii miesten ympärillä. Ei ihme, ettei nykyajan nuoret naiset innostu tästä.

Samantha oli sinut itsensä kanssa, arvosti itseään, oli lojaali ystäville. Tämä hahmo uppoaa varmaan nykyään paremmin kuin silloin kun sarja julkaistiin.

Toisaalta seksiä koko ajan ajatteleva paras ystävä on aika väsynyt klisee. Ja oli jo tuolloin. Sympaattinen hahmo sinänsä mutta vähän pinnallinen.

Samanthahan oli ystävänä erittäin viisas ja sydämellinen, vaikka heittelikin seksivitsejä väliin. Oli myös bisnesnainen ja hoiti työnsä hyvin, eli ajatteli paljon muutakin kuin seksiä. Ja aika moni parisuhteessa olevakin ajattelee/harrastaa vaikka kerran viikossa seksiä, mutta se on sitten jostain syystä "koko ajan" kun sinkku tekee niin?

Samantha oli hyvä ystävä. Enkä edes varsinaisesti vastusta kyseistä hahmotyyppiä. Sille on oma paikkansa ja tässä sarjassa se toimi hyvin. Kiitos osittain erinomaisen näyttelijän. Mutta mitä tarkoitan on että hän edusti samaa stereotyyppistä roolia kuin vaikkapa Blance Tyttökullissa tai Barney Ensisilmäyksellä-sarjassa. Tai ties kuinka moni sivuhenkilö romanttisissa komedioissa. Ongelma ei ole se että Samanthalla oli seksielämä vaan se että hän oli hahmo joka oli olemassa lähinnä jotta päähenkilö pystyi puhumaan omista ongelmistaan jollekin ja heittääksen vitsejä siitä miten hän on kiimainen. Ja se kyseinen hahmo on klisee joka on nähty sata kertaa. 

Olet hitusen väärässä. Samanthan hahmo kirjoitettiin alunperin miehenä, joka lopulta vaihdettiin naiseksi. Samanthan oli tarkoitus alunperin olla homoseksuaalinen mies, ja siksi usein Samantha käyttäytyy seksuaalisesti kuin "mies". Ja se, miten häneen reagoidaan, vaikka hän käyttäytyykin kuin mies, on koko se hahmon idea. Ei se, että hän on vain kiimainen.

Tuo ei mielestäni muuta mitään. "Kiimainen paras kaveri" ei ole sukupuoli- tai orientaatiosidonnainen trooppi. Sama hahmo esiintyy yhä uudelleen ja uudelleen sarjoissa ja leffoissa tulemassa päähenkilöä ja heittämässä seksivitsejä. Ja siis edelleen haluan mainita että minä sinänsä pidän Samantha Jonesista.

Muuttaahan. Hän ei ole kiimainen hahmo, vaan nainen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin mies, mutta saa jatkuvasti negatiivista palautetta siitä, kun taas miehet eivät saa samanlaista palautetta.

Eli hän olisi ollut mielenkiintoinen hahmo noin 70-luvulla, mutta oli jo tuttu stereotyyppi ysärillä? Sitähän minäkin yritin sanoa. Kukaan ei enää pitänyt Samanthaa omaperäisenä tai rajoja rikkovana hahmona kun Sinkkuelämää tuli telkkarista.Saati nyt.

Silloin ysärillä naiset eivät saaneet kyllä yhä käyttäytyä seksuaalisesti yhtä avoimesti kuin miehet. Ihan samalla tavalla naisia yhä haukutaan tietyllä L:nimellä, jos hän harrastaa seksiä useiden miesten kanssa, mutta mies nähdään jonain menestyvänä sonnina, jos tekee samoin.

Samantha nimenomaan oli rajoja rikkova hahmo. Ysärillä oli yhä hyvin harvinaista, että nainen sai olla itsenäinen, menestyvä ja seksuaalisesti avoin. Naisia sheimattiin ihan älyttömästi, jos he olivat avoimesti tuollaisia.

Eikä ollut, ellei jossain tuppukylässä. Se oli Madonnan kulta-aikaa.

Nämä asiat on keksitty jo kauan sitten.

Et ole tainnut hirveästi lukea miten paljon Madonna sai vihaa päälleensä, kun oli edelläkävijä näissä asioissa?
Ja se, että Madonna uskalsi olla edelläkävijä myös edusti sitä, että uskallettiin kirjoittaa enemmän seksuaalisesti vapaita hahmoja.

Myös se, mitä julkkikset saavat tehdä eivät edustaneet mitä perusihminen sai tehdä. Siitä syystä Madonnakin menestyi, koska hän rikkoi niitä kapeita muotteja, joita naisille annettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanthan hahmon idea nimenomaan oli se, että hän tekee, käyttäytyy ja on kuin moni mies. Ja Samantha jopa hahmona sanoo sen ääneen, että miksi häntä rangaistaan asioista mitä hän tekee, kun taas miehiä taputettaisiin selkään hyväksyvästi samoista asioista.

Samanthan hahmo soti vastaan sitä käsitystä silloin 90-luvulla, että sosiaalisesti naiset eivät saaneet tehdä asioita, mitä miehet tekivät.

90-luvun eläneenä sanoisin, että silloin juuri oli vallalla sen tyyppinen ajatus, että tasa-arvo on sitä, että naisen tulee tehdä täsmälleen kuten mies. Ja sitä hurrattiin.

Nykyään jopa feministit tunnistavat sen, että naisen etu ei ole aina toimia kuten mies. Nykyään korostetaan yksilöllistä valintaa. Silloin ennen jokainen nainen edusti aina paitsi itseään, myös sukupuoltaan.

Jossain vaiheessa tosiaan oli feminismin huippu jos käyttäytyi kuten urpoimmat miehet. Taitaa onneksi olla vähän laantunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista, että yleensä pitää olla jokin hyväksyttävä "naiskuva". Eikös se mennytkään sitten niin, että kukin sai olla sellainen kuin haluaa olla? Ja nyt ei sitten olekaan?

Vasta Hesari kirjoitteli jonkin vihatutkijan suulla, että Susanna Penttilä on tyypillinen ei-hyväksyttävä nainen ja että tämä ei ole oikein. Ja tämä siis yleensä miesten suusta että näin on. Mutta kun nyt naiset ovat päättäneet että Carrie Bradshaw on sitten väärin, niin se onkin sitten vain "näkökulma asiaan".

Miksi näin?

Naiset eivät ole päättäneet yhtään mitään. Joku toimittaja on päättänyt.

Jos luit tuon Hesarin jutun niin siinä kerrotaan että (f)emakkojen nettikeskusteluissa tähän törmää yhtenään.

Yleistäen tämä onkin juuri näin - (f)emakot pyrkivät päättämään mikä on oikeaa naisena olemista ja mikä väärää. Ja tässä ei sitten nähdä mitään ihmeellistä. Toisaalta jos miehet väittää samaa niin se on sitten niin kamalaa. Miksi tämä kaksoisstandardi ei häiritse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidätte sarjasta Girls, sehän on hieman uudempi versio samasta teemasta, nuorten naisten kohkailut.  Onko sen hahmot samaistuttavia? Löytyy mm Netflixiltä.

Lyhyesti: eivät ole samaistuttavia.

Olen Y-sukupolvea, vähän nuorempi Sinkkuelämän naisia ja vähän vanhempi Girlsin naisia. Sinkkuelämän naiset tuntuivat tosiaan keskittyvän miesten metsästykseen, minkä ajattelin olevan omituista suomalaisen, itsenäisen naisen näkövinkkelistä. En minä naisystävieni kanssa puhu miehistä juuri koskaan.

Girlsin naiset taas olivat niin virkistävän ongelmallisia, että sarjaa oli hauska seurata. Mutta en minä pystynyt heihinkään samaistumaan, koska omat opiskelut ja työelämän kanssa kipuilut olivat jo takanapäin enkä ole niin sanottu sekoilija. Sarjana Girls on mielenkiintoisempi, syvempi, ja kuvaa paremmin normaalia elämää. Moni varmaan katsoi Sinkkuelämää vaatteiden vuoksi loppupeleissä. And just like that oli ainakin kuin pitkä mainosvideo, hiukan dialogia muotikuvausten ohessa.

Sinkkuelämän naiset tosiaan tuntuivat olevan kiinnostuneita vain kengistä, statuksesta ja miehistä. Onneksi en ole juuri tavannut tuollaisia suomalaisia naisia, enkä haluakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pidätte sarjasta Girls, sehän on hieman uudempi versio samasta teemasta, nuorten naisten kohkailut.  Onko sen hahmot samaistuttavia? Löytyy mm Netflixiltä.

Lyhyesti: eivät ole samaistuttavia.

Olen Y-sukupolvea, vähän nuorempi Sinkkuelämän naisia ja vähän vanhempi Girlsin naisia. Sinkkuelämän naiset tuntuivat tosiaan keskittyvän miesten metsästykseen, minkä ajattelin olevan omituista suomalaisen, itsenäisen naisen näkövinkkelistä. En minä naisystävieni kanssa puhu miehistä juuri koskaan.

Girlsin naiset taas olivat niin virkistävän ongelmallisia, että sarjaa oli hauska seurata. Mutta en minä pystynyt heihinkään samaistumaan, koska omat opiskelut ja työelämän kanssa kipuilut olivat jo takanapäin enkä ole niin sanottu sekoilija. Sarjana Girls on mielenkiintoisempi, syvempi, ja kuvaa paremmin normaalia elämää. Moni varmaan katsoi Sinkkuelämää vaatteiden vuoksi loppupeleissä. And just like that oli ainakin kuin pitkä mainosvideo, hiukan dialogia muotikuvausten ohessa.

Sinkkuelämän naiset tosiaan tuntuivat olevan kiinnostuneita vain kengistä, statuksesta ja miehistä. Onneksi en ole juuri tavannut tuollaisia suomalaisia naisia, enkä haluakaan. 

Ainoa hahmo, joka vaikutti olevan kiinnostunut kengistä, oli Carrie.

Miehet kuuluvat ihan normaalisti heteroseksuaalien naisten elämään, varsinkin yli kolmekymppisinä. Myös ainoat hahmot, jotka menestyivät ja olivat kiinnostuneita satuksesta, oli Miranda ja Samantha.

En usko, että olet edes katsonut koko sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vihaako nuoret naiset jotain fiktiohahmoa, jota ei ole edes olemassa?

Pitäisiköhän minunkin ruveta olemaan kateellinen vaikka Batmanille?

Kateus on eri asia kuin se että pitää fiktiivistä hahmoa ärsyttävänä tai epämiellyttyvänä. Toki myös kateus voi olla validi kokemus. Taiteen/viihteen on tarkoitus herättää tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi lempisarjoistani, ja ärsyttää sen kritisoiminen. Tämä koko sarja oli todella uraauurtava ja moni nykyajan sarja on sille paljon velkaa.

Samaa mieltä. Nykyajan nuorilla naisilla ei taida olla mitään käsitystä historiasta eikä siitä mikä naisen rooli oli aiemmin tai miten naiset esitettiin mediassa ennen Carrieta. Se mikä sarjassa oli oikeasti uraauurtavaa  oli se että myös naisilla oli oikeus seksuaaliseen vapauteen ja seksistä nauttimiseen, ja oli oikeus kokeilla mistä itse pitää, ja vieläpä kevyesti, ilman että siitä seurasi suuri tragedia. Nykyään kai se otetaan itsestään selvänä eikä tajuta minkälaista elämä oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Meille jotka olimme silloin nuoria sarja oli jotain mitä emme olleet koskaan nähneet. En ollut koskaan nähnyt naisia jotka käyttäytyivät sillä tavalla ilman että heidät leimattiin tietynlaisen työn tekijöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Carrie takertui toksiseen suhteeseen ja kohteli välillä ystäviään todella ikävästi. Kun hän tarvitsi apua, ystävien piti olla heti valmiina, mutta toisinpäin homma ei toiminut. Carrier tarvitsi jatkuvast  miesten huomiota ja enemmän ja vähemmän hänen elämä pyörii miesten ympärillä. Ei ihme, ettei nykyajan nuoret naiset innostu tästä.

Samantha oli sinut itsensä kanssa, arvosti itseään, oli lojaali ystäville. Tämä hahmo uppoaa varmaan nykyään paremmin kuin silloin kun sarja julkaistiin.

Toisaalta seksiä koko ajan ajatteleva paras ystävä on aika väsynyt klisee. Ja oli jo tuolloin. Sympaattinen hahmo sinänsä mutta vähän pinnallinen.

Samanthahan oli ystävänä erittäin viisas ja sydämellinen, vaikka heittelikin seksivitsejä väliin. Oli myös bisnesnainen ja hoiti työnsä hyvin, eli ajatteli paljon muutakin kuin seksiä. Ja aika moni parisuhteessa olevakin ajattelee/harrastaa vaikka kerran viikossa seksiä, mutta se on sitten jostain syystä "koko ajan" kun sinkku tekee niin?

Samantha oli hyvä ystävä. Enkä edes varsinaisesti vastusta kyseistä hahmotyyppiä. Sille on oma paikkansa ja tässä sarjassa se toimi hyvin. Kiitos osittain erinomaisen näyttelijän. Mutta mitä tarkoitan on että hän edusti samaa stereotyyppistä roolia kuin vaikkapa Blance Tyttökullissa tai Barney Ensisilmäyksellä-sarjassa. Tai ties kuinka moni sivuhenkilö romanttisissa komedioissa. Ongelma ei ole se että Samanthalla oli seksielämä vaan se että hän oli hahmo joka oli olemassa lähinnä jotta päähenkilö pystyi puhumaan omista ongelmistaan jollekin ja heittääksen vitsejä siitä miten hän on kiimainen. Ja se kyseinen hahmo on klisee joka on nähty sata kertaa. 

Olet hitusen väärässä. Samanthan hahmo kirjoitettiin alunperin miehenä, joka lopulta vaihdettiin naiseksi. Samanthan oli tarkoitus alunperin olla homoseksuaalinen mies, ja siksi usein Samantha käyttäytyy seksuaalisesti kuin "mies". Ja se, miten häneen reagoidaan, vaikka hän käyttäytyykin kuin mies, on koko se hahmon idea. Ei se, että hän on vain kiimainen.

Tuo ei mielestäni muuta mitään. "Kiimainen paras kaveri" ei ole sukupuoli- tai orientaatiosidonnainen trooppi. Sama hahmo esiintyy yhä uudelleen ja uudelleen sarjoissa ja leffoissa tulemassa päähenkilöä ja heittämässä seksivitsejä. Ja siis edelleen haluan mainita että minä sinänsä pidän Samantha Jonesista.

Muuttaahan. Hän ei ole kiimainen hahmo, vaan nainen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin mies, mutta saa jatkuvasti negatiivista palautetta siitä, kun taas miehet eivät saa samanlaista palautetta.

Eli hän olisi ollut mielenkiintoinen hahmo noin 70-luvulla, mutta oli jo tuttu stereotyyppi ysärillä? Sitähän minäkin yritin sanoa. Kukaan ei enää pitänyt Samanthaa omaperäisenä tai rajoja rikkovana hahmona kun Sinkkuelämää tuli telkkarista.Saati nyt.

Silloin ysärillä naiset eivät saaneet kyllä yhä käyttäytyä seksuaalisesti yhtä avoimesti kuin miehet. Ihan samalla tavalla naisia yhä haukutaan tietyllä L:nimellä, jos hän harrastaa seksiä useiden miesten kanssa, mutta mies nähdään jonain menestyvänä sonnina, jos tekee samoin.

Samantha nimenomaan oli rajoja rikkova hahmo. Ysärillä oli yhä hyvin harvinaista, että nainen sai olla itsenäinen, menestyvä ja seksuaalisesti avoin. Naisia sheimattiin ihan älyttömästi, jos he olivat avoimesti tuollaisia.

Minun mielestäni on pikemminkin menty siihen suuntaan, että seksuaalisesti holtittomia miehiäkin paheksutaan nykyään. Esimerkiksi pettämistä ei enää paineta villaisella ja salata, vaan annetaan totuus julki. Samoin esimerkiksi seksuaalirikosten oikeudenkäyntejä pidetään avoimin ovin, koska ajatellaan, että se on rikollisen, ei uhrin häpeä.

En tiedä oliko Samantha seksuaalisesti avoin ja sankarillinen hahmo ja esikuva. Voi olla, että joillekin oli. Luulisin, että suurin osa ihmisistä edelleen haluaa pitää seksin pitkässä parisuhteessa ja yksityisasiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu menevän monilta ohi että sarjahan on huumoria. Hahmojen heikkouksille ja niistä aiheutuville kömmähdyksille voi nauraa, ja ehkä samaistuakin.

Luonteenpiirteet eivät ole heikkouksia.

Kyllä ne voivat olla.

Voivat mutta lähtökohtaisesti eivät ole, opetelkaa ymmärtämään niin lukeminenkin helpottuu. Tämä vinkki saattaa auttaa koko elämäänne.

öööh, no can do, ku ollaan koko peruskoulu onanoitu älypuhelimien kanssa   ei me osat a lukee mitää somepostauksii pidempii juttui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi lempisarjoistani, ja ärsyttää sen kritisoiminen. Tämä koko sarja oli todella uraauurtava ja moni nykyajan sarja on sille paljon velkaa.

Samaa mieltä. Nykyajan nuorilla naisilla ei taida olla mitään käsitystä historiasta eikä siitä mikä naisen rooli oli aiemmin tai miten naiset esitettiin mediassa ennen Carrieta. Se mikä sarjassa oli oikeasti uraauurtavaa  oli se että myös naisilla oli oikeus seksuaaliseen vapauteen ja seksistä nauttimiseen, ja oli oikeus kokeilla mistä itse pitää, ja vieläpä kevyesti, ilman että siitä seurasi suuri tragedia. Nykyään kai se otetaan itsestään selvänä eikä tajuta minkälaista elämä oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Meille jotka olimme silloin nuoria sarja oli jotain mitä emme olleet koskaan nähneet. En ollut koskaan nähnyt naisia jotka käyttäytyivät sillä tavalla ilman että heidät leimattiin tietynlaisen työn tekijöiksi.

90-luvulla nuorten seksuaalinen käyttäytyminen oli paljon villimpää kuin nykyään.

Nuoret naiset nyyt ovat siis samaa mieltä, mitä miehet olivat sarjasta silloin, kun se ensimmäisen kerran tuli televisiosta, ja jonka mielipiteen takia miehiä haukuttiin.