Lue keskustelun säännöt.
Joko hyvä hetki katkoa välit aikuisiin lapsiin?
09.11.2026 |
Ei onnitteluja isänpäivänä. Onko sopivaa jos katkon passiivisesti välit parikymppisiin lapsiin? En siis polta siltoja, mutta en pidä yhteyttä enkä kustanna yhtään mitään enkä muista heidän juhliaan.
M50
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Sama.
Narsistina pyörit oman napasi ympärillä ja äiti jätti sut, kun olin 5v. Pari vuotta myöhemmin mutsi jätti mut lastenkotiin viinan takia. Kävit kaks kertaa 12v aikana. Rippi ja ylioppilasjuhlissa. Mulla ei ole mitään tunnesuhdetta Sinuun. Muistan yhden ainoan yhdessä tekemisen, kun olin 5v. Käytiin tädin luona pohjanmaalla.
Hyvää "isän"päivää!
M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Jos tietäisin tyttäreni roikkuvan av:lla, niin tekisin hänet välittömästi perinnöttömäksi.
Mitä jos poika roikkuisi täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä?
Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja.
Ap
Tämä on todellisuuttamme. Emme me kiinnosta aikuisia lapsiamme, mutta meidän on oltava kiinnostuneita heistä - heidän ehdoillaan. Vanhempien ja lasten suhde ei koskaan ole demokraattinen, eikä sen pidäkään olla.
Tämä on juurikin näin! Eräs ystäväni kiteytti asian kerran minulle, kun en itse ollut tullut ajatelleeksi. Yksi lapsistani oli reppureissulla Aasiassa ja minä totta kai murehdin. Odotin, että lapsi olisi laittanut minulle joka päivä viestin (hän laittoikin usein, muttei joka päivä). Kun vähän kiukkuisena purnasin asiasta ystävälleni, hän sanoi viisaasti: Sinä ajattelet lapsiasi jatkuvasti, mutta he eivät ajattele jatkuvasti sinua. Tämä lause iski tajuntaani ja käsityskykyyni kuin salama, juuri näin se on ja näin sen pitääkin olla! En haluaisikaan että lapseni ajattelisivat (ja murehtisivat) minua jatkuvasti. Nämä toimet ovat varattuina vanhemmille, ei lapsille. Se on maailman laki.
Koko isänpäivä on tuontitavaraa jenkeistä, kuten äitienpäiväkin.
Nuorilla on paljon kiireisempi elämä kuin vanhemmiltaan; ei siinä aina muista muiden maiden kotkotuksia.
Hehe, aloitus todistaa hyvin, että palstanaiset eivät tule toimeen edes perheensä kanssa, mutta silti kehtaavat muita haukkua, vaikka oma vaatekaappi on täynnä luurankoja🤣🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi monista syistä miksi otin vaimon eri kulttuurista oli se, että lapsen äidiltä periytyy hyvät käytöstavat ja kunnioitus lapsille. Perustin perheen vähän vanhemmalla iälläkin, ettei tarvitse kokea niin monen kohtaloa, että lapset lentävät pesästä, kun he tarvitsevat vielä paljon rakkautta ja turvaa. Suomalainen kulttuuri tosin on aika junttimaista varsinkin tunteiden näyttämisessä.
Tälle foorumille on valitettavasti kerääntynyt mielisairaita kakaroita.
Oletko itse muistanut heidän syntymäpäiviä, valmistujaisia... Vai jättänyt kaiken vaimosi tehtäväksi ja matkustanut siivellä?
Oletko huolehtinut heistä lapsena vai loisinut suhteessa ja jättänyt kaiken vaimollesi?
Loisijaa ei tarvitse muistaa. Eihän hän ole tehnyt mitään, mitä isän kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yllätä että vauva.fin katkerat ja sisäänpäinsuuntautuneet vanhemmat ei kuule niiden lapsista. Kyl mä mun äitiä muistan joka viikko ja rakastan viettää hänen kanssa aikaa. En silti muista äitienpäivän olemassaoloa kun en ole semmonen kalenteri-ihminen. Juttele lastesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kohtasin eilen hautausmaakävelylläni eronneen isän jolla oli kiire kotiin laittamaan ruokaa aikuisille lapsilleen. Ei siis niinpäin että ne aikuiset lapset olisivat tarjonneet lounaan isäleen.
Ihmettelen tätä tapaa, eikö päivänsankarin pitäisi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko isänpäivä on tuontitavaraa jenkeistä, kuten äitienpäiväkin.
Nuorilla on paljon kiireisempi elämä kuin vanhemmiltaan; ei siinä aina muista muiden maiden kotkotuksia.
Nuorethan juuri muistavat kaikki Halloweenit ja Ystävänpäivät jne. eli juuri nuo kaikkein teennäisimmät ulkomaiden kotkotukset.
On. Heillä on nyt oma elämänsä jossa sulla on vain pieni sivurooli nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, mutta jotakin on mennyt välillänne pieleen, jos kerran molemmat jättivät onnittelut väliin.
Mikset ota asiaa rehellisesti esiin lastesi kanssa? Ei ole kovin aikuista reagoida passiivisaggressiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä?
Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja.
Ap
Tämä on todellisuuttamme. Emme me kiinnosta aikuisia lapsiamme, mutta meidän on oltava kiinnostuneita heistä - heidän ehdoillaan. Vanhempien ja lasten suhde ei koskaan ole demokraattinen, eikä sen pidäkään olla.
Mielenkiinnolla odotan alkaako "tarvetta" taas tulla kun eteen tulee omien talojen rakentamiset, lasten teot ja avut niiden kanssa.
Ja mielenkiinnolla odotan jaksanko sitten enää jeesiä.
Ap
Myrkyllisyytesi suorastaan paistaa näistä vastauksista. Ja kostonhalu.
Lapset ovat varmaan onnellisia kun ovat päässeet pois läheisyydestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ole lapsellinen. Lapset ovat elämäsi tärkein ihmissuhde, älä lähde turhaan viilentämään välejä. Kohta niitä ei sitten ole ollenkaan.
Parikymppisillä on kaikenlaista menossa, itsenäistymistä ja omia asioita. He eivät vielä ymmärrä.
Ole sinä aktiivinen ja yllläpidä välejä. Pyydä vaikka lapset isänpäiväkakkukahveille tai syömään.
Vierailija kirjoitti:
Hehe, aloitus todistaa hyvin, että palstanaiset eivät tule toimeen edes perheensä kanssa, mutta silti kehtaavat muita haukkua, vaikka oma vaatekaappi on täynnä luurankoja🤣🤣
Eiks tuo aloittaja olekaan mies? Isänpäivästähän tässä on kyse. Miten naiset siihen liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkos yhtään miettinyt miksi näin käyttäytyvät.
Olen. Varmaan liittyy äitiinsä.
Ap
Ihanan narsistista nähdä vika vain muiden toimissa ja välttää kaikki vastuu omasta mielipahasta.
On kyllä harvinaisen lapsellinen aloitus, ihan uhmaikäisen kiukuttelua. En saanut onnitteluja, joten en ole enää yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Jos tietäisin tyttäreni roikkuvan av:lla, niin tekisin hänet välittömästi perinnöttömäksi.
Itse kuitenkin voit roikkua täällä? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!
Meillä on kaksi aikuista naimatonta lasta. Molemmat opiskelevat. Ovat saaneet aikuisinakin olla asua kotona, kun ovat olleet kesätöissä kotipaikkakunnalla tai jos on elämä potkinut päähän, ollut asunnottomuutta tai työttömyyttä. Nyt ovat molemmat ottaneet tavan, kun on jotkut juhlat tms. niin tulevat juuri ennen tapahtumaa, ettei tarvitse tai etteivät ehdi tehdä mitään järjestelyjen eteen. Poislähdön kanssa ei sitten olekaan kiirettä. Syövät vielä kiitokseksi jääkaapin tyhjäksi.
Voi olla, että sitten, kun edeltävä polvi poistuu keskuudestamme, jäävät isän-, äitien-, itsenäisyyspäivän ja joulun järjestämiset järjestämättä.
Kyse ei ole mistään uhrautumisesta vaan aikuisten lasten passaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!
Meillä on kaksi aikuista naimatonta lasta. Molemmat opiskelevat. Ovat saaneet aikuisinakin olla asua kotona, kun ovat olleet kesätöissä kotipaikkakunnalla tai jos on elämä potkinut päähän, ollut asunnottomuutta tai työttömyyttä. Nyt ovat molemmat ottaneet tavan, kun on jotkut juhlat tms. niin tulevat juuri ennen tapahtumaa, ettei tarvitse tai etteivät ehdi tehdä mitään järjestelyjen eteen. Poislähdön kanssa ei sitten olekaan kiirettä. Syövät vielä kiitokseksi jääkaapin tyhjäksi.
Voi olla, että sitten, kun edeltävä polvi poistuu keskuudestamme, jäävät isän-, äitien-, itsenäisyyspäivän ja joulun järjestämiset järjestämättä.Kyse ei ole mistään uhrautumisesta vaan aikuisten lasten passaamisesta.
Kun sun kotona on kemut, niin miksi muualla asuvat lapsesi pitäisi niitä järjestellä?
Kasvatuksen tulos. Vastaus löytyy peilistä. :)