Joko hyvä hetki katkoa välit aikuisiin lapsiin?

Ap on mielisairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on hyvä hetki. Minä tein niin, suunnilleen yhtä triviaalista syystä, ja puolen vuoden kuluttua lapseni tappoi itsensä.

Eli sinun lapsesi ei ollut elinkelpoinen. Pahoittelut siitä.

Luuletko että sinun lapsesi ovat? Pahoittelut siitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on mielisairas.

Ihan tavallinen marttyyri-isä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.

Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.

 

Ap

Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!

Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.

Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?

Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.

Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

Kiitollisuudenvelassa? Jos tekstiviestillä tai kortilla muistetaan parikertaa vuodessa vanhemman merkkipäivä, niin sekö on kiitollisuudenvelkaa? 

Se on käytöstapoja.

 

Ap

Voi kamalaa, koko isänpäiväsunnuntain odotit että joku muistaisi sinua, ja kun ei muistanut, teet siitä maanantaiaamuna aloituksen vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.

Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.

 

Ap

Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!

Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.

Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?

Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.

Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

Aikuisia lapsia varten? Ei todellakaan ole, tonokki.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti vinkuu.

Hei, sun ei tartte katkoa mitään. Lapsesi ovat jo tehneet sen. 

Isyys on loppuelämän sitoumus, jossa lapsi asetetaan oman edun ja mukavuuden edelle, ja koska et ole vanhemmuuteen kyennyt, sulla ei käytännössä ole ollut lapsia. Olet hylännyt heidät jo pieninä.

Toivottavasti ja aika todennäköisesti heillä on rakastava äiti kuitenkin. Vai kävikö niin että hakkasit hänet puukolla kuoliaaksi kun et tajunnut hakea avioeroa?

Onko sinulla ollut paska lapsuus, kun purat sitä tällä tavalla? Ei minun lapsilla ole ollut kotona mitään erityisiä ongelmia ja meillä on ollut toimivat välit.

Äitinsäkin on elossa, joskin ollaan jo erottu minun aloitteesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap on mielisairas.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.

Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.

 

Ap

Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!

Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.

Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?

Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.

Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

Kiitollisuudenvelassa? Jos tekstiviestillä tai kortilla muistetaan parikertaa vuodessa vanhemman merkkipäivä, niin sekö on kiitollisuudenvelkaa? 

Se on käytöstapoja.

 

Ap

Voi kamalaa, koko isänpäiväsunnuntain odotit että joku muistaisi sinua, ja kun ei muistanut, teet siitä maanantaiaamuna aloituksen vauvapalstalle.

Äitienpäivänä on ollut samanlaisia aloituksia.

Ihan naurettavia keskenkasvuisia vastauksia.

Kuulen tänne asti niskojen nakkelun ja silmien pyörittelyn.

Silloin kun on kyseessä aikuinen lapsi, niin tässä tapauksessa kyse on ainoastaan käytöstavoista!

Juhlapäivinä onnitellaan. Niin yksinkertaista.

Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä? 

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä? 

Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavia keskenkasvuisia vastauksia.

Kuulen tänne asti niskojen nakkelun ja silmien pyörittelyn.

Silloin kun on kyseessä aikuinen lapsi, niin tässä tapauksessa kyse on ainoastaan käytöstavoista!

Juhlapäivinä onnitellaan. Niin yksinkertaista.

Juuri näin, käytöstapoja. Ja lahjoja en kaipaa, materiaalin hankin itse ja sitä on riittävästi.

Ap

Etkö voisi keskustella lastesi kanssa ja kertoa miltä sinusta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.

Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.

 

Ap

Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!

Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.

Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?

Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.

Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.

 

Aikuisia lapsia varten? Ei todellakaan ole, tonokki.

Aikuisetkin lapset voivat joutua vaikeuksiin ja tarvita vanhempiaan. Tosin sinua ei tarvitse kukaan. Mutta saatko sinä tarvita aikuisia lapsiasi?

Ei pelkästä siittämisestä onnitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee mitä haluat. Ehkä heillä on niin omia kiireitä? Vai onko välit mennyt muusta syystä? 

Ei välit ole menneet. Mutta onhan ne yleensä niin että minä kysyn miten heillä menee tai kutsun lounaalle tai viikonlopun viettoon. Toisensuuntainen kommunikointi on lähinnä silloin kun lapsilla on joku ongelma johon tarvitsevat neuvoa tai apuja. 

 

Ap

Tämä on todellisuuttamme. Emme me kiinnosta aikuisia lapsiamme, mutta meidän on oltava kiinnostuneita heistä - heidän ehdoillaan. Vanhempien ja lasten suhde ei koskaan ole demokraattinen, eikä sen pidäkään olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavia keskenkasvuisia vastauksia.

Kuulen tänne asti niskojen nakkelun ja silmien pyörittelyn.

Silloin kun on kyseessä aikuinen lapsi, niin tässä tapauksessa kyse on ainoastaan käytöstavoista!

Juhlapäivinä onnitellaan. Niin yksinkertaista.

Juuri näin, käytöstapoja. Ja lahjoja en kaipaa, materiaalin hankin itse ja sitä on riittävästi.

 

Ap

Sinähän heidät olet kasvattanut. Sinä olet opettanut (tai jättänyt opettamatta) heille käytöstapoja.

Minun aikuinen poikani ei välitä juhlapäivistä, ja se on hänen oikeutensa.