Lue keskustelun säännöt.
Joko hyvä hetki katkoa välit aikuisiin lapsiin?
09.11.2026 |
Ei onnitteluja isänpäivänä. Onko sopivaa jos katkon passiivisesti välit parikymppisiin lapsiin? En siis polta siltoja, mutta en pidä yhteyttä enkä kustanna yhtään mitään enkä muista heidän juhliaan.
M50
Kommentit (37)
No ei. Se on vahinko ja hyvin tyypillistä tuon ikäisille. Asia voi korjautua myöhemmin kun aikaa kuluu. Ehkä voit vihjata aiheesta heidän äidille tai serkuille. Tai sanoa lapsille että toivoit muistamista ja lahjat. Saa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et selvästikään ollut ansainnut isänpäiväonnitteluja. Vain sinä ja lapsesi tiedätte miksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Jos saat tyydytystä passiivisaggressiivisesta käytöksestä, niin tee ihmeessä niin. Älä sitten ihmettele, jos lapsista ei kuulu mitään.
Vierailija kirjoitti:
No ei. Se on vahinko ja hyvin tyypillistä tuon ikäisille. Asia voi korjautua myöhemmin kun aikaa kuluu. Ehkä voit vihjata aiheesta heidän äidille tai serkuille. Tai sanoa lapsille että toivoit muistamista ja lahjat. Saa sanoa.
Ei oleellista ole lahjat, ei edes kortti (vaikka se kiva olisikin), mutta ei edes tekstiviestiä. Tyttö vielä viestillä kysyi jotain toissijaista eilen, mutta ei vanhingossakaan onnitellut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtasin eilen hautausmaakävelylläni eronneen isän jolla oli kiire kotiin laittamaan ruokaa aikuisille lapsilleen. Ei siis niinpäin että ne aikuiset lapset olisivat tarjonneet lounaan isäleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos saat tyydytystä passiivisaggressiivisesta käytöksestä, niin tee ihmeessä niin. Älä sitten ihmettele, jos lapsista ei kuulu mitään.
Tarkoitus on että minusta ei kuulu mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saat tyydytystä passiivisaggressiivisesta käytöksestä, niin tee ihmeessä niin. Älä sitten ihmettele, jos lapsista ei kuulu mitään.
Tarkoitus on että minusta ei kuulu mitään.
Ap
No ole sitten hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!
Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!
Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.
Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?
Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.
Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on hyvä hetki. Minä tein niin, suunnilleen yhtä triviaalista syystä, ja puolen vuoden kuluttua lapseni tappoi itsensä.
MIllaiset juhlimisen perinteet teillä ap oli lasten kanssa kun he asuivat vielä kanssasi? Koska siitähän se on kiinni mihin on aiemmin totuttu ja opittu. Meillä kotoa muuttanet lapset oli perinteen mukaan aamulla herättämässä isäänsä aamiaisen kanssa (jonka toki minä, puoliso olin hankkinut ja valmistin) joku pieni lahja oli jokaisella. Aamiainen oli syöty, jokainen lähti omiin rientoihinsa. Ovat siis vielä toistaiseksi lapsettomia niin tämä näin onnistuu, tilanne luonnollisesti muuttuu, kun he saavat omaa perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!
Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.
Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?
Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.
Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.
Kiitollisuudenvelassa? Jos tekstiviestillä tai kortilla muistetaan parikertaa vuodessa vanhemman merkkipäivä, niin sekö on kiitollisuudenvelkaa?
Se on käytöstapoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
MIllaiset juhlimisen perinteet teillä ap oli lasten kanssa kun he asuivat vielä kanssasi? Koska siitähän se on kiinni mihin on aiemmin totuttu ja opittu. Meillä kotoa muuttanet lapset oli perinteen mukaan aamulla herättämässä isäänsä aamiaisen kanssa (jonka toki minä, puoliso olin hankkinut ja valmistin) joku pieni lahja oli jokaisella. Aamiainen oli syöty, jokainen lähti omiin rientoihinsa. Ovat siis vielä toistaiseksi lapsettomia niin tämä näin onnistuu, tilanne luonnollisesti muuttuu, kun he saavat omaa perhettä.
Kyllä kaikkien juhlat juhlittiin ihan normaalisti. Minulle ei mitään herätyksiä, kun aina olen herännyt varhaiten.
Ja olen lasten merkkipäivät muistanut vaikka asuvat omillaankin. Ei se ole ongelma ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Kyllä, sinun peilistä jonka minä siihen kämppääsi ruuvasin ja ostin.
Ap
Tyypillistä vanhemman uhriutumista: katso mitä kaikkea minä olen tehnyt hyväksesi, enkä saa mitään kiitokseksi!
Sattuneesta syystä parikymppisten lasten eteen vanhempi on yleensä tehnyt paljon enemmän kuin lapsi sen vanhemman eteen. Ei ole silti hankala muistaa ne pari juhlaa mitä sillä vanhemmalla on vuodessa.
Mitä mä just luin? Ovatko lapsesi sinulle kiitollisuudenvelassa pelkästään siitä että he ovat lapsiasi? Mitä kaikkea heidän olisi pitänyt tehdä sinun eteesi?
Kukaan ei halua olla tuollaisen marttyyrivanhemman kanssa. Istut siellä loppuelämäsi perse homeessa odottamassa että joku muistaa jonkun saatanan isänpäivän. Sen sijaan olisit voinut ehdottaa heille että mentäisiinkö yhdessä syömään tms.
Et ole vieläkään oppinut että vanhemmat ovat lapsiaan varten, kun taas lapset eivät ole vanhempiaan varten. Meidän vanhempien tehtävä on olla stand by -tilassa siltä varalta että meitä tarvitaan, mutta jos meitä ei tarvita, meidän on tyydyttävä siihen.
Kiitollisuudenvelassa? Jos tekstiviestillä tai kortilla muistetaan parikertaa vuodessa vanhemman merkkipäivä, niin sekö on kiitollisuudenvelkaa?
Se on käytöstapoja.
Ap
Älä jaksa. Sulla ei ole lapsia, luojan kiitos, eikä niitä tule koskaan sinulla olemaankaan.
MIelenterveyshoito olisi ajoissa hankittuna auttanut mahdollisesti sinuakin mutta koska se on mielestäsi akkojen juttu, olet sementoitunut katkeruuteesi ja harhaluuloihisi ja loppuelämäsi on pelkkää yksinäistä alamäkeä.
Vierailija kirjoitti:
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.
Ei aina. Joskus lapsista vaan tulee mulkkuja.
T: vierestä nähnyt ja todennut
Narsisti vinkuu.
Hei, sun ei tartte katkoa mitään. Lapsesi ovat jo tehneet sen.
Isyys on loppuelämän sitoumus, jossa lapsi asetetaan oman edun ja mukavuuden edelle, ja koska et ole vanhemmuuteen kyennyt, sulla ei käytännössä ole ollut lapsia. Olet hylännyt heidät jo pieninä.
Toivottavasti ja aika todennäköisesti heillä on rakastava äiti kuitenkin. Vai kävikö niin että hakkasit hänet puukolla kuoliaaksi kun et tajunnut hakea avioeroa?
Vierailija kirjoitti:
Nyt on hyvä hetki. Minä tein niin, suunnilleen yhtä triviaalista syystä, ja puolen vuoden kuluttua lapseni tappoi itsensä.
Eli sinun lapsesi ei ollut elinkelpoinen. Pahoittelut siitä.
Jos satut olemaan minun isäni, niin syy löytyy peilistä.