Onko räällä muita, joilla on ollut niin rankka elämä , että on siksi valinnut uskoa johonkin itseään suurempaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?

Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta .

Ei Jumala/korkeampi voima/rakkaus ole minua satuttanut. Ne ovat olleet ihmisiä, jotka eivät ole tienneet mitä tekevät. Eivät nuo ihmiset ole eläneet sillä tietoisuuden tasolla, että kykenevät ymmärtämään tekonsa. Juuri sen takia me täällä elämmekin, jotta voisimme herätä ja silloin ei enää halua aiheuttaa pahaa toiselle. Oikeastaan ymmärtää, ettei ole "pahaa" eikä "hyvää". On vain sarja erilaisia tapahtumia tällä näyttämöllä, jotka katselemme ja elämme kunnes ymmärrämme, että me emme ole se näytelmä vaan sen mahdollistaja/lähde/alkuperä, jossa kaikki voi ilmentyä. Emme ole mitään ja olemme kaikki. Lopulta olemme yksi erottamaton osa kaikkea ja jokainen samasta lähteestä, erillisyyttä ei ole varsinaisesti vaikka erilaisissa muodoissa ja aikaleimoissa esiinnymmekin loputtomin eri ilmentymin. -ap 

Mutta Jumalahan ne ihmiset on luonut, Jumala on mahdollistanut kaiken tuon, eikä sinua miltään ole suojellut.

Jumalahan nimenomaan on kaiken tuon tehnyt sinulle, mutta haluat häntä palvoa

en voi ymmärtää

Ei varsinaisesti ole mitään erillistä "jumalaa" mutta toki kun jotain sanaa täytyy käyttää siitä, että me olemme paljon suurempi tietoisuuden taso mielen tuolta puolen katsottuna. Me olemme osa alkulähdettä eikä ole olemassa mitään "pahaa tai hyvää". On erilaisia kokemuksia ja näytelmiä mutta loppuen lopuksi on vain oleminen, josta ilmentyy nämä kaikki erilaiset kokemuksien tasot. Joita on lukematon määrä, ei ole oikeaa eikä väärää, on vain se mitä on ja tämä kaikki mikä ilmenee. Toki ihmisyyden kokemuskessa saamme elää polariteettien kanssa ja kokea nekin mutta tämäkin on vain osa ääretöntä kokemisen ilmentymää, joita elämme eri muodoissa ja aikalinjoilla, jotka eivät myöskään ole lineraarisia, aikaa ei ole vaikka ihmisyyden kokemuksessa saamme kokea illuusion ajastakin. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.

On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.

Mitä ne toiset sitten ovat jos eivät sattumaa?

Asteroideja kiitää tuolla avaruudessa sekä tunnettuja että varmasti tuntemattomia, tälläkin hetkellä, me tietty tunnemme vain ne mitkä on pystytty havaitsemaan. Asteroidien liikkeet ja radat, sekä mahdolliset törmäykset, on nimenomaan sattumaa, tuskin tuolla on mitään voimaa mikä määrää minne mikäkin menee. Tällä maapallolla on vaan huono väistellä niitä, vaikka esimerkiksi ilmakehä pieniltä suojaakin.

Täh? Miten sitten tunnettujen asteroidien radat osataan laskea hyvinkin tarkasti, jos ne voivat sinkoilla miten päin tahansa? Mikä niitä ohjaa jos ei gravitaatio ja muut fysikaaliset olosuhteet?

Asteroidien ratojen laskeminen ihmisten toimesta ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta niihin asteroidien liikeratoihin tai määritä niitä.

Minä olen Jumala ja te muut olette vain mielikuvitukseni luomuksia, jotka kuvittelette olevanne olemassa, koska niin olen päättänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen Jumala ja te muut olette vain mielikuvitukseni luomuksia, jotka kuvittelette olevanne olemassa, koska niin olen päättänyt. 

Sinä kuvittelet meidän olemassa olon jos ollaan sinun mielikuvituksen tuotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?

Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta .

Ei Jumala/korkeampi voima/rakkaus ole minua satuttanut. Ne ovat olleet ihmisiä, jotka eivät ole tienneet mitä tekevät. Eivät nuo ihmiset ole eläneet sillä tietoisuuden tasolla, että kykenevät ymmärtämään tekonsa. Juuri sen takia me täällä elämmekin, jotta voisimme herätä ja silloin ei enää halua aiheuttaa pahaa toiselle. Oikeastaan ymmärtää, ettei ole "pahaa" eikä "hyvää". On vain sarja erilaisia tapahtumia tällä näyttämöllä, jotka katselemme ja elämme kunnes ymmärrämme, että me emme ole se näytelmä vaan sen mahdollistaja/lähde/alkuperä, jossa kaikki voi ilmentyä. Emme ole mitään ja olemme kaikki. Lopulta olemme yksi erottamaton osa kaikkea ja jokainen samasta lähteestä, erillisyyttä ei ole varsinaisesti vaikka erilaisissa muodoissa ja aikaleimoissa esiinnymmekin loputtomin eri ilmentymin. -ap 

Mutta Jumalahan ne ihmiset on luonut, Jumala on mahdollistanut kaiken tuon, eikä sinua miltään ole suojellut.

Jumalahan nimenomaan on kaiken tuon tehnyt sinulle, mutta haluat häntä palvoa

en voi ymmärtää

Ei varsinaisesti ole mitään erillistä "jumalaa" mutta toki kun jotain sanaa täytyy käyttää siitä, että me olemme paljon suurempi tietoisuuden taso mielen tuolta puolen katsottuna. Me olemme osa alkulähdettä eikä ole olemassa mitään "pahaa tai hyvää". On erilaisia kokemuksia ja näytelmiä mutta loppuen lopuksi on vain oleminen, josta ilmentyy nämä kaikki erilaiset kokemuksien tasot. Joita on lukematon määrä, ei ole oikeaa eikä väärää, on vain se mitä on ja tämä kaikki mikä ilmenee. Toki ihmisyyden kokemuskessa saamme elää polariteettien kanssa ja kokea nekin mutta tämäkin on vain osa ääretöntä kokemisen ilmentymää, joita elämme eri muodoissa ja aikalinjoilla, jotka eivät myöskään ole lineraarisia, aikaa ei ole vaikka ihmisyyden kokemuksessa saamme kokea illuusion ajastakin. -ap 

Mikä sua sitten ohjaa, jos ei kuvitteellinen jumala, jota ei ole olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.

On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.

Mitä ne toiset sitten ovat jos eivät sattumaa?

Asteroideja kiitää tuolla avaruudessa sekä tunnettuja että varmasti tuntemattomia, tälläkin hetkellä, me tietty tunnemme vain ne mitkä on pystytty havaitsemaan. Asteroidien liikkeet ja radat, sekä mahdolliset törmäykset, on nimenomaan sattumaa, tuskin tuolla on mitään voimaa mikä määrää minne mikäkin menee. Tällä maapallolla on vaan huono väistellä niitä, vaikka esimerkiksi ilmakehä pieniltä suojaakin.

Täh? Miten sitten tunnettujen asteroidien radat osataan laskea hyvinkin tarkasti, jos ne voivat sinkoilla miten päin tahansa? Mikä niitä ohjaa jos ei gravitaatio ja muut fysikaaliset olosuhteet?

Asteroidien ratojen laskeminen ihmisten toimesta ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta niihin asteroidien liikeratoihin tai määritä niitä.

Mutta se, että ne ovat laskettavissa, kertoo siitä, että fysiikan lait määrittelevät niiden kulun. Ei voi olla niin vaikeaa nyt tajuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen Jumala ja te muut olette vain mielikuvitukseni luomuksia, jotka kuvittelette olevanne olemassa, koska niin olen päättänyt. 

Sinä kuvittelet meidän olemassa olon jos ollaan sinun mielikuvituksen tuotetta.

Olette olemassa vain mielikuvituksessani, jossa kuvittelette olevanne oikeasti olemassa. Eli olette olemassa, mutta eri tasolla kuin luulette. Minä olen yksi ja ainut, te olette minun itselleni luomaa viihdykettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuutta pohtiville saattaisi olla kiinnostava tieto, että kasveillakin on tietoisuus. Ja sienillä, jotka eivät ole kasveja tai eläimiä. Eräs sieni osaa jopa tunnistaa etäällä olevan ravinnon ja liikkua sen luokse. 

Viittaisikohan tämä kenties siihen, ettei tietoisuus synny aivoissa, vaikka joku sitä piti tässä ketjussa jotenkin "itsestäänselvänä"? 

Ei, vaan päinvastoin. Kasvien tietoisuus ei synny aivoissa, vaan solujen sisällä. Meillä ne tietoisuutta syntyvät solut vaan sijaitsevat aivoiksi kutsutussa elimessä, kuten eläimillä aina. Kasvien ja sienien tietoisuus on erilaista, mutta perustuu samaan pohjatasoon eli solujen reagoinnista ympäristöön. Ajattelin tämän olevan itsestäänselvä johtopäätös aloittelijallekin, mutta olin väärässä.

Mitäs ainetta se tietoisuus on? 

Voihan nyt... 😣

Kerro nyt ihmeessä, mitä tietoisuus on? Älä ujostele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon sattumaan, uskoin siihen jo lapsena ja uskon edelleen. Ei elämässä ole sen kummempaa tarkotusta tai suunnitelmaa, vaan sattuma määrittelee elämää yhdessä omien ja muiden ihmisten valintojen ja olosuhteiden kanssa. Ei ole mitään oppimistehtäviä elämästä, tai miksi niitä sanotaan. Läheisten kuolemalla ei ole mitään tarkoitusta, menetin toisen vanhemmistani ja pienet sisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin nuori, se että oltiin lomalla just silloin siellä oli ihan sattumaa.

Missä sattuma syntyy? On eri asia, mitkä näyttävät ihmisten näkökulmasta muuttujien runsauden takia sattumilta. Vaikka nopanheitto. Ei sitä ratkaise mikään metafyysinen "sattuma". Sen lopputulos on täysin vääjäämätön. Jos tismalleen samanlainen heitto suoritetaan samoissa oloissa uudelleen, niin tuloskin on sama. 

Ei sattumille ole olemassa mitään yhtä ja samaa selittävää tekijää tai paikka missä sattuma syntyy. Sattuma syntyy yleensä olosuhteista, ennakoimattomista tapahtumista mitä mikää taho ei voi yksin määrittää tai hallita. Sattuma ei ole ennakoitavissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tuo nopanheitto, missä käytössä on ne samat nopat missä samat numerot ja olemassa olevat todennäköisyydet saada samat numerot. Käytännössä tismalleen samanlaisen heiton suorittaminen ei ole noin yksioikoista, tutustu vaikka kaaosteoriaan ja perhosvaikutukseen.

Missä kohtaa universumin kehitystä on ollut ensimmäinen edes atomitason partikkeli, jolla on ollut toimintansa suhteen jotain "sattumanvaraisia" vaihtoehtoja? 

Mitä niiden sitten kuvittelisit olevan? Jumalan suunnitelmaa ja työtä? Tuskin. Universumin ja maapallon kehityksen kohdallakin sattumalla on takuulla ollut merkitystä, esimerkiksi se miten dinosaurusten aikakausia loppui.

En minä puhunut mistään jumalasta mitään. Kysyin vaan, että mikä on se edes atomin kokoinen partikkeli, jolla on jossain kohtaa vaikka ennen tuota dinosaurusten tuhoa ollut useita vaihtoehtoja reagoida siihen kohdistuviin fysiikan lakeihin? Miten tämä on edes mahdollista? 

No jeesushan sen on päättänyt kaiken tietenkin.

Hienoiksi menevät argumentit. Kysyn nyt vielä kerran: Jos ja kun joka ikinen partikkeli reagoi siihen vaikuttaviin voimiin fysiikan lakien sanelemalla tavalla, niin missä on tilaa jollekin "sattumalle"? Ja jos ihmisen tietoisuus on pelkkää partikkeleista koostuvaa aivotoimintaa, niin missä on tilaa "vapaalle tahdolle"? 

Vastausta odotellaan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Traumasta johtuva psykoosi yleisemmin muuten johtaa siihen, että alkaa uskomaan esim. erilaisiin uskontoihin. On myös äärettömän yleistä maniassa.

Kannattaa käydä lääkärissä, jos yhtäkkiä tuollainen uskomus jostain suuremmasta tulee kulman takaa. Tosin harvoin sairas tajuaa olevansa sairas.

Psykoosi ei johdu traumasta. Onko psyykkinen sairastuminen nykyisin traumasta johtuva psykoosi? Voi hyvä luoja mitä hyvesignalointia tämäkin valhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.

On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.

Mitä ne toiset sitten ovat jos eivät sattumaa?

Asteroideja kiitää tuolla avaruudessa sekä tunnettuja että varmasti tuntemattomia, tälläkin hetkellä, me tietty tunnemme vain ne mitkä on pystytty havaitsemaan. Asteroidien liikkeet ja radat, sekä mahdolliset törmäykset, on nimenomaan sattumaa, tuskin tuolla on mitään voimaa mikä määrää minne mikäkin menee. Tällä maapallolla on vaan huono väistellä niitä, vaikka esimerkiksi ilmakehä pieniltä suojaakin.

Täh? Miten sitten tunnettujen asteroidien radat osataan laskea hyvinkin tarkasti, jos ne voivat sinkoilla miten päin tahansa? Mikä niitä ohjaa jos ei gravitaatio ja muut fysikaaliset olosuhteet?

Asteroidien ratojen laskeminen ihmisten toimesta ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta niihin asteroidien liikeratoihin tai määritä niitä.

Mutta se, että ne ovat laskettavissa, kertoo siitä, että fysiikan lait määrittelevät niiden kulun. Ei voi olla niin vaikeaa nyt tajuta. 

Edelleen, radan laskeminen on aivan eri asia. Tunnetulle asteroidille voidaan laskea sen liikerata, ja miten se ehkä vaikuttaa meidän palloomme. Mutta asteroidien radat itsessään ovat meidän kontrollimme ulottumattomissa, vaikka asteroidilla on se oma tietty tai tiedetty ratansa mikä luonnonlakeja noudattelee, niin sen alkuperä on satunnainen, ei mikään tietyn tahon päättämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuutta pohtiville saattaisi olla kiinnostava tieto, että kasveillakin on tietoisuus. Ja sienillä, jotka eivät ole kasveja tai eläimiä. Eräs sieni osaa jopa tunnistaa etäällä olevan ravinnon ja liikkua sen luokse. 

Viittaisikohan tämä kenties siihen, ettei tietoisuus synny aivoissa, vaikka joku sitä piti tässä ketjussa jotenkin "itsestäänselvänä"? 

Ei, vaan päinvastoin. Kasvien tietoisuus ei synny aivoissa, vaan solujen sisällä. Meillä ne tietoisuutta syntyvät solut vaan sijaitsevat aivoiksi kutsutussa elimessä, kuten eläimillä aina. Kasvien ja sienien tietoisuus on erilaista, mutta perustuu samaan pohjatasoon eli solujen reagoinnista ympäristöön. Ajattelin tämän olevan itsestäänselvä johtopäätös aloittelijallekin, mutta olin väärässä.

Mitäs ainetta se tietoisuus on? 

Voihan nyt... 😣

Kerro nyt ihmeessä, mitä tietoisuus on? Älä ujostele.

Minua ei millään tasolla ujostuta, mutta turhauttaa senkin edestä. Tietoisuuden tasoja on monenlaisia, eikä tällaista aihetta voi pariin lauseeseen tiivistää. Suurimmalle osalle helppoa asiaa perustasolta ymmärtää, koska korkeammalle koulutetut jollakin tasolla alkeisiin törmäävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon sattumaan, uskoin siihen jo lapsena ja uskon edelleen. Ei elämässä ole sen kummempaa tarkotusta tai suunnitelmaa, vaan sattuma määrittelee elämää yhdessä omien ja muiden ihmisten valintojen ja olosuhteiden kanssa. Ei ole mitään oppimistehtäviä elämästä, tai miksi niitä sanotaan. Läheisten kuolemalla ei ole mitään tarkoitusta, menetin toisen vanhemmistani ja pienet sisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin nuori, se että oltiin lomalla just silloin siellä oli ihan sattumaa.

Missä sattuma syntyy? On eri asia, mitkä näyttävät ihmisten näkökulmasta muuttujien runsauden takia sattumilta. Vaikka nopanheitto. Ei sitä ratkaise mikään metafyysinen "sattuma". Sen lopputulos on täysin vääjäämätön. Jos tismalleen samanlainen heitto suoritetaan samoissa oloissa uudelleen, niin tuloskin on sama. 

Ei sattumille ole olemassa mitään yhtä ja samaa selittävää tekijää tai paikka missä sattuma syntyy. Sattuma syntyy yleensä olosuhteista, ennakoimattomista tapahtumista mitä mikää taho ei voi yksin määrittää tai hallita. Sattuma ei ole ennakoitavissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tuo nopanheitto, missä käytössä on ne samat nopat missä samat numerot ja olemassa olevat todennäköisyydet saada samat numerot. Käytännössä tismalleen samanlaisen heiton suorittaminen ei ole noin yksioikoista, tutustu vaikka kaaosteoriaan ja perhosvaikutukseen.

Missä kohtaa universumin kehitystä on ollut ensimmäinen edes atomitason partikkeli, jolla on ollut toimintansa suhteen jotain "sattumanvaraisia" vaihtoehtoja? 

Mitä niiden sitten kuvittelisit olevan? Jumalan suunnitelmaa ja työtä? Tuskin. Universumin ja maapallon kehityksen kohdallakin sattumalla on takuulla ollut merkitystä, esimerkiksi se miten dinosaurusten aikakausia loppui.

En minä puhunut mistään jumalasta mitään. Kysyin vaan, että mikä on se edes atomin kokoinen partikkeli, jolla on jossain kohtaa vaikka ennen tuota dinosaurusten tuhoa ollut useita vaihtoehtoja reagoida siihen kohdistuviin fysiikan lakeihin? Miten tämä on edes mahdollista? 

No jeesushan sen on päättänyt kaiken tietenkin.

Hienoiksi menevät argumentit. Kysyn nyt vielä kerran: Jos ja kun joka ikinen partikkeli reagoi siihen vaikuttaviin voimiin fysiikan lakien sanelemalla tavalla, niin missä on tilaa jollekin "sattumalle"? Ja jos ihmisen tietoisuus on pelkkää partikkeleista koostuvaa aivotoimintaa, niin missä on tilaa "vapaalle tahdolle"? 

Vastausta odotellaan edelleen.

Sinulle on jo vastattu, sattuma ei toimi noin kuten luulet sen toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.

On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.

Mitä ne toiset sitten ovat jos eivät sattumaa?

Asteroideja kiitää tuolla avaruudessa sekä tunnettuja että varmasti tuntemattomia, tälläkin hetkellä, me tietty tunnemme vain ne mitkä on pystytty havaitsemaan. Asteroidien liikkeet ja radat, sekä mahdolliset törmäykset, on nimenomaan sattumaa, tuskin tuolla on mitään voimaa mikä määrää minne mikäkin menee. Tällä maapallolla on vaan huono väistellä niitä, vaikka esimerkiksi ilmakehä pieniltä suojaakin.

Täh? Miten sitten tunnettujen asteroidien radat osataan laskea hyvinkin tarkasti, jos ne voivat sinkoilla miten päin tahansa? Mikä niitä ohjaa jos ei gravitaatio ja muut fysikaaliset olosuhteet?

Asteroidien ratojen laskeminen ihmisten toimesta ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta niihin asteroidien liikeratoihin tai määritä niitä.

Mutta se, että ne ovat laskettavissa, kertoo siitä, että fysiikan lait määrittelevät niiden kulun. Ei voi olla niin vaikeaa nyt tajuta. 

Edelleen, radan laskeminen on aivan eri asia. Tunnetulle asteroidille voidaan laskea sen liikerata, ja miten se ehkä vaikuttaa meidän palloomme. Mutta asteroidien radat itsessään ovat meidän kontrollimme ulottumattomissa, vaikka asteroidilla on se oma tietty tai tiedetty ratansa mikä luonnonlakeja noudattelee, niin sen alkuperä on satunnainen, ei mikään tietyn tahon päättämä.

Eikä ole, vaan niiden samojen luonnonlakien mukaisesti määräytynyt, vääjäämätön asia. Mitä tekemistä meidän kontrollillamme tai sen puutteella on asian kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.

On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.

Mitä ne toiset sitten ovat jos eivät sattumaa?

Asteroideja kiitää tuolla avaruudessa sekä tunnettuja että varmasti tuntemattomia, tälläkin hetkellä, me tietty tunnemme vain ne mitkä on pystytty havaitsemaan. Asteroidien liikkeet ja radat, sekä mahdolliset törmäykset, on nimenomaan sattumaa, tuskin tuolla on mitään voimaa mikä määrää minne mikäkin menee. Tällä maapallolla on vaan huono väistellä niitä, vaikka esimerkiksi ilmakehä pieniltä suojaakin.

Täh? Miten sitten tunnettujen asteroidien radat osataan laskea hyvinkin tarkasti, jos ne voivat sinkoilla miten päin tahansa? Mikä niitä ohjaa jos ei gravitaatio ja muut fysikaaliset olosuhteet?

Asteroidien ratojen laskeminen ihmisten toimesta ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta niihin asteroidien liikeratoihin tai määritä niitä.

Mutta se, että ne ovat laskettavissa, kertoo siitä, että fysiikan lait määrittelevät niiden kulun. Ei voi olla niin vaikeaa nyt tajuta. 

Edelleen, radan laskeminen on aivan eri asia. Tunnetulle asteroidille voidaan laskea sen liikerata, ja miten se ehkä vaikuttaa meidän palloomme. Mutta asteroidien radat itsessään ovat meidän kontrollimme ulottumattomissa, vaikka asteroidilla on se oma tietty tai tiedetty ratansa mikä luonnonlakeja noudattelee, niin sen alkuperä on satunnainen, ei mikään tietyn tahon päättämä.

Enkä ole missään kohtaa väittänyt, että asteroidien radat tai mikään muukaan olisi jonkun jumalan tai vastaavan "päättämää". Kyse on siitä, määrittyykö kaikki ennalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.

On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.

Mitä ne toiset sitten ovat jos eivät sattumaa?

Asteroideja kiitää tuolla avaruudessa sekä tunnettuja että varmasti tuntemattomia, tälläkin hetkellä, me tietty tunnemme vain ne mitkä on pystytty havaitsemaan. Asteroidien liikkeet ja radat, sekä mahdolliset törmäykset, on nimenomaan sattumaa, tuskin tuolla on mitään voimaa mikä määrää minne mikäkin menee. Tällä maapallolla on vaan huono väistellä niitä, vaikka esimerkiksi ilmakehä pieniltä suojaakin.

Täh? Miten sitten tunnettujen asteroidien radat osataan laskea hyvinkin tarkasti, jos ne voivat sinkoilla miten päin tahansa? Mikä niitä ohjaa jos ei gravitaatio ja muut fysikaaliset olosuhteet?

Asteroidien ratojen laskeminen ihmisten toimesta ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta niihin asteroidien liikeratoihin tai määritä niitä.

Mutta se, että ne ovat laskettavissa, kertoo siitä, että fysiikan lait määrittelevät niiden kulun. Ei voi olla niin vaikeaa nyt tajuta. 

Edelleen, radan laskeminen on aivan eri asia. Tunnetulle asteroidille voidaan laskea sen liikerata, ja miten se ehkä vaikuttaa meidän palloomme. Mutta asteroidien radat itsessään ovat meidän kontrollimme ulottumattomissa, vaikka asteroidilla on se oma tietty tai tiedetty ratansa mikä luonnonlakeja noudattelee, niin sen alkuperä on satunnainen, ei mikään tietyn tahon päättämä.

Asteroidien radat eivät myöskään ole mitään aina pysyviä vakioita, vaan niiden radat voivat muuttua, koska avaruudessakin kappaleet vaikuttavat toisiinsa. Näitä kaikkia tapahtumia ei voida aina ennakoida, joten sattumalla on osuutensa myös tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.

On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.

Mitä ne toiset sitten ovat jos eivät sattumaa?

Asteroideja kiitää tuolla avaruudessa sekä tunnettuja että varmasti tuntemattomia, tälläkin hetkellä, me tietty tunnemme vain ne mitkä on pystytty havaitsemaan. Asteroidien liikkeet ja radat, sekä mahdolliset törmäykset, on nimenomaan sattumaa, tuskin tuolla on mitään voimaa mikä määrää minne mikäkin menee. Tällä maapallolla on vaan huono väistellä niitä, vaikka esimerkiksi ilmakehä pieniltä suojaakin.

Täh? Miten sitten tunnettujen asteroidien radat osataan laskea hyvinkin tarkasti, jos ne voivat sinkoilla miten päin tahansa? Mikä niitä ohjaa jos ei gravitaatio ja muut fysikaaliset olosuhteet?

Asteroidien ratojen laskeminen ihmisten toimesta ei kuitenkaan millään tavalla vaikuta niihin asteroidien liikeratoihin tai määritä niitä.

Mutta se, että ne ovat laskettavissa, kertoo siitä, että fysiikan lait määrittelevät niiden kulun. Ei voi olla niin vaikeaa nyt tajuta. 

Edelleen, radan laskeminen on aivan eri asia. Tunnetulle asteroidille voidaan laskea sen liikerata, ja miten se ehkä vaikuttaa meidän palloomme. Mutta asteroidien radat itsessään ovat meidän kontrollimme ulottumattomissa, vaikka asteroidilla on se oma tietty tai tiedetty ratansa mikä luonnonlakeja noudattelee, niin sen alkuperä on satunnainen, ei mikään tietyn tahon päättämä.

Eikä ole, vaan niiden samojen luonnonlakien mukaisesti määräytynyt, vääjäämätön asia. Mitä tekemistä meidän kontrollillamme tai sen puutteella on asian kanssa? 

Luonnonlakien kohdalla nimenomaan ei aina ole vääjäämätöntä, esimerkiksi asteroidien liikeradat saattavat muuttua, just niiden luonnonlakien eli tässä kappaleiden yhteisvaikutusten vuoksi, eikä tätä uutta liikerataa voi välttämättä ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?

Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta .

Ei Jumala/korkeampi voima/rakkaus ole minua satuttanut. Ne ovat olleet ihmisiä, jotka eivät ole tienneet mitä tekevät. Eivät nuo ihmiset ole eläneet sillä tietoisuuden tasolla, että kykenevät ymmärtämään tekonsa. Juuri sen takia me täällä elämmekin, jotta voisimme herätä ja silloin ei enää halua aiheuttaa pahaa toiselle. Oikeastaan ymmärtää, ettei ole "pahaa" eikä "hyvää". On vain sarja erilaisia tapahtumia tällä näyttämöllä, jotka katselemme ja elämme kunnes ymmärrämme, että me emme ole se näytelmä vaan sen mahdollistaja/lähde/alkuperä, jossa kaikki voi ilmentyä. Emme ole mitään ja olemme kaikki. Lopulta olemme yksi erottamaton osa kaikkea ja jokainen samasta lähteestä, erillisyyttä ei ole varsinaisesti vaikka erilaisissa muodoissa ja aikaleimoissa esiinnymmekin loputtomin eri ilmentymin. -ap 

Mutta Jumalahan ne ihmiset on luonut, Jumala on mahdollistanut kaiken tuon, eikä sinua miltään ole suojellut.

Jumalahan nimenomaan on kaiken tuon tehnyt sinulle, mutta haluat häntä palvoa

en voi ymmärtää

Ei varsinaisesti ole mitään erillistä "jumalaa" mutta toki kun jotain sanaa täytyy käyttää siitä, että me olemme paljon suurempi tietoisuuden taso mielen tuolta puolen katsottuna. Me olemme osa alkulähdettä eikä ole olemassa mitään "pahaa tai hyvää". On erilaisia kokemuksia ja näytelmiä mutta loppuen lopuksi on vain oleminen, josta ilmentyy nämä kaikki erilaiset kokemuksien tasot. Joita on lukematon määrä, ei ole oikeaa eikä väärää, on vain se mitä on ja tämä kaikki mikä ilmenee. Toki ihmisyyden kokemuskessa saamme elää polariteettien kanssa ja kokea nekin mutta tämäkin on vain osa ääretöntä kokemisen ilmentymää, joita elämme eri muodoissa ja aikalinjoilla, jotka eivät myöskään ole lineraarisia, aikaa ei ole vaikka ihmisyyden kokemuksessa saamme kokea illuusion ajastakin. -ap 

Mikä sua sitten ohjaa, jos ei kuvitteellinen jumala, jota ei ole olemassa?

Itse ajattelen asian näin: Ihmisyys, egomieli, keho. Energiakeho, korkeampi tietoisuus, sielu, eri aikalinjat, eri tietoisuustasot, inkarnaatiot, sielun sopimukset, eri galaksit, eri sivilisaatiot, äärettömät määrät erilaiset muotojen ilmentymiä avaruudessa. Sitten on se alkulähde, kaikkeus, Siinä ilmenee nämä kaikki erilaiset äärettömät ilmentymät, joita emme voi ihmismielellä käsittää. Sitähän ei tiedä mitä alkulähteen takaa löytyy, vai onko se loputonta äärettömyyttä, jossa kaikki ilmenee. Aivomme ovat niin rajalliset, että voimmeko edes käsittää tätä kaikkea. Tuskin alkuunkaan mutta uskon, että kun tästä rajallisesta maailmasta pääsemme puhtaaseen tietoisuuden tasoon, niin ymmärrämme kaiken - kunnes unohdamme taas kun tulemme kokemaan taas yhden erilaisen elokuvan milloin missäkin roolissa tai muodossa. Tavallaan millään ei merkitystä mutta silti kaikki on linjassa täydellisesti tietoisuuden tutkiessaan itseään kaikin mahdollisin eri tavoin. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Traumasta johtuva psykoosi yleisemmin muuten johtaa siihen, että alkaa uskomaan esim. erilaisiin uskontoihin. On myös äärettömän yleistä maniassa.

Kannattaa käydä lääkärissä, jos yhtäkkiä tuollainen uskomus jostain suuremmasta tulee kulman takaa. Tosin harvoin sairas tajuaa olevansa sairas.

Psykoosi ei johdu traumasta. Onko psyykkinen sairastuminen nykyisin traumasta johtuva psykoosi? Voi hyvä luoja mitä hyvesignalointia tämäkin valhe.

Paha trauma todellakin voi johtaa psykoosiin. Liian usein toistuva trauma voi johtaa tähän, kun ihmisen mieli ei kestä jatkuvia negatiivisia kokemuksia. Kaikilla ei traumat johda psykoosiin, mutta traumat voivat johtaa psykoosiin.

Ja maniassa psykoosi ja uskomukset henkisestä maailmasta on ihan äärettömän yleisiä.

Psyykkeessä on tuolloin vika, psykoosia ei voi tulla psyykkisesti terveelle ihmiselle. Yrittäkää nyt ymmärtää asiat oikein.

Aloittaja, voisi olla ihan hyvä, että kävisit lääkärissä.