Lue keskustelun säännöt.
Onko räällä muita, joilla on ollut niin rankka elämä , että on siksi valinnut uskoa johonkin itseään suurempaan?
07.11.2026 |
Just esimerkiksi jo lapsuudesta saakka todella vaikeat kasvuolosuhteet, elämässä paljon hyväksikäyttöä kaikin eri tavoin, väkivaltaa, päihteitä, hyvin vahingollisia suhteita läpielämän, työssä hankaluuksia, itsensä löytämisessä, talousongelmia, paljon luopumista ihmissuhteista, rakkauselämä mennyt päin mäntyä tc, Kaikki tuo siis yhden elämän aikana. Itse olen vasta kolmekymppinen eikä ole ollut paljoakaan aikakausia, ettei olisi koeteltu ja olen kuitenkin todella empaattinen ja yrittänyt parhaani mutta en vain ole pärjännyt sitten oikein missään.
No, mitä jää sitten jäljelle? Kun on käynyt niin synkkiä ajanjaksoja elämässä sen takia, että on niin pettynyt itseensä ja kaikkeen tapahtuneeseen, niin luovuttaa. Olisin halunnut lähteä kokonaan mutta ei päästetty. Minulle jäi ainoaksi vaihtoedoksi alkaa luottamaan ja kulkemaan ohjauksessa. Sen jälkeen onkin sitten kaikki muuttunut mutta ei tämä edellenkään helppoa ole. Aika yksinäinen polku edelleen. Mites muilla?
Kommentit (145)
En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?
Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon sattumaan, uskoin siihen jo lapsena ja uskon edelleen. Ei elämässä ole sen kummempaa tarkotusta tai suunnitelmaa, vaan sattuma määrittelee elämää yhdessä omien ja muiden ihmisten valintojen ja olosuhteiden kanssa. Ei ole mitään oppimistehtäviä elämästä, tai miksi niitä sanotaan. Läheisten kuolemalla ei ole mitään tarkoitusta, menetin toisen vanhemmistani ja pienet sisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin nuori, se että oltiin lomalla just silloin siellä oli ihan sattumaa.
Missä sattuma syntyy? On eri asia, mitkä näyttävät ihmisten näkökulmasta muuttujien runsauden takia sattumilta. Vaikka nopanheitto. Ei sitä ratkaise mikään metafyysinen "sattuma". Sen lopputulos on täysin vääjäämätön. Jos tismalleen samanlainen heitto suoritetaan samoissa oloissa uudelleen, niin tuloskin on sama.
Ei sattumille ole olemassa mitään yhtä ja samaa selittävää tekijää tai paikka missä sattuma syntyy. Sattuma syntyy yleensä olosuhteista, ennakoimattomista tapahtumista mitä mikää taho ei voi yksin määrittää tai hallita. Sattuma ei ole ennakoitavissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tuo nopanheitto, missä käytössä on ne samat nopat missä samat numerot ja olemassa olevat todennäköisyydet saada samat numerot. Käytännössä tismalleen samanlaisen heiton suorittaminen ei ole noin yksioikoista, tutustu vaikka kaaosteoriaan ja perhosvaikutukseen.
Missä kohtaa universumin kehitystä on ollut ensimmäinen edes atomitason partikkeli, jolla on ollut toimintansa suhteen jotain "sattumanvaraisia" vaihtoehtoja?
Mitä niiden sitten kuvittelisit olevan? Jumalan suunnitelmaa ja työtä? Tuskin. Universumin ja maapallon kehityksen kohdallakin sattumalla on takuulla ollut merkitystä, esimerkiksi se miten dinosaurusten aikakausia loppui.
En minä puhunut mistään jumalasta mitään. Kysyin vaan, että mikä on se edes atomin kokoinen partikkeli, jolla on jossain kohtaa vaikka ennen tuota dinosaurusten tuhoa ollut useita vaihtoehtoja reagoida siihen kohdistuviin fysiikan lakeihin? Miten tämä on edes mahdollista?
No jeesushan sen on päättänyt kaiken tietenkin.
Hienoiksi menevät argumentit. Kysyn nyt vielä kerran: Jos ja kun joka ikinen partikkeli reagoi siihen vaikuttaviin voimiin fysiikan lakien sanelemalla tavalla, niin missä on tilaa jollekin "sattumalle"? Ja jos ihmisen tietoisuus on pelkkää partikkeleista koostuvaa aivotoimintaa, niin missä on tilaa "vapaalle tahdolle"?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?
Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta .
Ei. Kaikki on jeesuksesta. Paitsi tietysti lakaistaan maton alle kaikki ns väärä ja sanotaan että se ei ole. Silleen kätevästi.
Alunperin kysyttiin että miten sattuma syntyy, vastasin siihen, katso vaikka sieltä uudelleen. Tässä ei siis varsinaisesti ollut kyse universumin kehityksestä ja atomitason partikkeleista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon sattumaan, uskoin siihen jo lapsena ja uskon edelleen. Ei elämässä ole sen kummempaa tarkotusta tai suunnitelmaa, vaan sattuma määrittelee elämää yhdessä omien ja muiden ihmisten valintojen ja olosuhteiden kanssa. Ei ole mitään oppimistehtäviä elämästä, tai miksi niitä sanotaan. Läheisten kuolemalla ei ole mitään tarkoitusta, menetin toisen vanhemmistani ja pienet sisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin nuori, se että oltiin lomalla just silloin siellä oli ihan sattumaa.
Missä sattuma syntyy? On eri asia, mitkä näyttävät ihmisten näkökulmasta muuttujien runsauden takia sattumilta. Vaikka nopanheitto. Ei sitä ratkaise mikään metafyysinen "sattuma". Sen lopputulos on täysin vääjäämätön. Jos tismalleen samanlainen heitto suoritetaan samoissa oloissa uudelleen, niin tuloskin on sama.
Ei sattumille ole olemassa mitään yhtä ja samaa selittävää tekijää tai paikka missä sattuma syntyy. Sattuma syntyy yleensä olosuhteista, ennakoimattomista tapahtumista mitä mikää taho ei voi yksin määrittää tai hallita. Sattuma ei ole ennakoitavissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tuo nopanheitto, missä käytössä on ne samat nopat missä samat numerot ja olemassa olevat todennäköisyydet saada samat numerot. Käytännössä tismalleen samanlaisen heiton suorittaminen ei ole noin yksioikoista, tutustu vaikka kaaosteoriaan ja perhosvaikutukseen.
Missä kohtaa universumin kehitystä on ollut ensimmäinen edes atomitason partikkeli, jolla on ollut toimintansa suhteen jotain "sattumanvaraisia" vaihtoehtoja?
Mitä niiden sitten kuvittelisit olevan? Jumalan suunnitelmaa ja työtä? Tuskin. Universumin ja maapallon kehityksen kohdallakin sattumalla on takuulla ollut merkitystä, esimerkiksi se miten dinosaurusten aikakausia loppui.
En minä puhunut mistään jumalasta mitään. Kysyin vaan, että mikä on se edes atomin kokoinen partikkeli, jolla on jossain kohtaa vaikka ennen tuota dinosaurusten tuhoa ollut useita vaihtoehtoja reagoida siihen kohdistuviin fysiikan lakeihin? Miten tämä on edes mahdollista?
No jeesushan sen on päättänyt kaiken tietenkin.
Hienoiksi menevät argumentit. Kysyn nyt vielä kerran: Jos ja kun joka ikinen partikkeli reagoi siihen vaikuttaviin voimiin fysiikan lakien sanelemalla tavalla, niin missä on tilaa jollekin "sattumalle"? Ja jos ihmisen tietoisuus on pelkkää partikkeleista koostuvaa aivotoimintaa, niin missä on tilaa "vapaalle tahdolle"?
Mutta eihän ihmiset tiedä kaikkia fysiikan lakejakaan. On hypoteesejä ja teorioita vaikka mitä. Varsinkin kvantti fysiikan saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon sattumaan, uskoin siihen jo lapsena ja uskon edelleen. Ei elämässä ole sen kummempaa tarkotusta tai suunnitelmaa, vaan sattuma määrittelee elämää yhdessä omien ja muiden ihmisten valintojen ja olosuhteiden kanssa. Ei ole mitään oppimistehtäviä elämästä, tai miksi niitä sanotaan. Läheisten kuolemalla ei ole mitään tarkoitusta, menetin toisen vanhemmistani ja pienet sisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin nuori, se että oltiin lomalla just silloin siellä oli ihan sattumaa.
Missä sattuma syntyy? On eri asia, mitkä näyttävät ihmisten näkökulmasta muuttujien runsauden takia sattumilta. Vaikka nopanheitto. Ei sitä ratkaise mikään metafyysinen "sattuma". Sen lopputulos on täysin vääjäämätön. Jos tismalleen samanlainen heitto suoritetaan samoissa oloissa uudelleen, niin tuloskin on sama.
Ei sattumille ole olemassa mitään yhtä ja samaa selittävää tekijää tai paikka missä sattuma syntyy. Sattuma syntyy yleensä olosuhteista, ennakoimattomista tapahtumista mitä mikää taho ei voi yksin määrittää tai hallita. Sattuma ei ole ennakoitavissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tuo nopanheitto, missä käytössä on ne samat nopat missä samat numerot ja olemassa olevat todennäköisyydet saada samat numerot. Käytännössä tismalleen samanlaisen heiton suorittaminen ei ole noin yksioikoista, tutustu vaikka kaaosteoriaan ja perhosvaikutukseen.
Missä kohtaa universumin kehitystä on ollut ensimmäinen edes atomitason partikkeli, jolla on ollut toimintansa suhteen jotain "sattumanvaraisia" vaihtoehtoja?
Mitä niiden sitten kuvittelisit olevan? Jumalan suunnitelmaa ja työtä? Tuskin. Universumin ja maapallon kehityksen kohdallakin sattumalla on takuulla ollut merkitystä, esimerkiksi se miten dinosaurusten aikakausia loppui.
En minä puhunut mistään jumalasta mitään. Kysyin vaan, että mikä on se edes atomin kokoinen partikkeli, jolla on jossain kohtaa vaikka ennen tuota dinosaurusten tuhoa ollut useita vaihtoehtoja reagoida siihen kohdistuviin fysiikan lakeihin? Miten tämä on edes mahdollista?
No jeesushan sen on päättänyt kaiken tietenkin.
Hienoiksi menevät argumentit. Kysyn nyt vielä kerran: Jos ja kun joka ikinen partikkeli reagoi siihen vaikuttaviin voimiin fysiikan lakien sanelemalla tavalla, niin missä on tilaa jollekin "sattumalle"? Ja jos ihmisen tietoisuus on pelkkää partikkeleista koostuvaa aivotoimintaa, niin missä on tilaa "vapaalle tahdolle"?
Mutta eihän ihmiset tiedä kaikkia fysiikan lakejakaan. On hypoteesejä ja teorioita vaikka mitä. Varsinkin kvantti fysiikan saralla.
Vaikka joku asia tapahtuisi täysin joidenkin fysiikan sääntöjen mukaan mitä me ei tiedetä. Se vaikuttaisi meille sattumalta.
Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.
Todella monta asiaa ei voida arvata. Tai ennustaa. Edes sen takia koska saattaa olla niin monta erilaista fysiikan lakia vaikuttamassa yhteen asiaan yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?
Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta .
Ei Jumala/korkeampi voima/rakkaus ole minua satuttanut. Ne ovat olleet ihmisiä, jotka eivät ole tienneet mitä tekevät. Eivät nuo ihmiset ole eläneet sillä tietoisuuden tasolla, että kykenevät ymmärtämään tekonsa. Juuri sen takia me täällä elämmekin, jotta voisimme herätä ja silloin ei enää halua aiheuttaa pahaa toiselle. Oikeastaan ymmärtää, ettei ole "pahaa" eikä "hyvää". On vain sarja erilaisia tapahtumia tällä näyttämöllä, jotka katselemme ja elämme kunnes ymmärrämme, että me emme ole se näytelmä vaan sen mahdollistaja/lähde/alkuperä, jossa kaikki voi ilmentyä. Emme ole mitään ja olemme kaikki. Lopulta olemme yksi erottamaton osa kaikkea ja jokainen samasta lähteestä, erillisyyttä ei ole varsinaisesti vaikka erilaisissa muodoissa ja aikaleimoissa esiinnymmekin loputtomin eri ilmentymin. -ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.
On kaksi eri asiaa, mitkä vaikuttavat meidän rajallisesta käsityskyvystämme johtuen satunnaisilta sattumilta, ja mitkä todella ovat sitä. Joku tuolla mainitsi dinosaurusten lopun. Tietenkin arkisesti ajattelemme, että "melkoinen sattuma", että sellainen julmetun kokoinen asteroidi osui juuri maapallolle. Mutta missä kohtaa se asteroidi olisi jotenkin ihmeellisesti muuttaa suuntaansa? Jossain se on syntynyt fysiikan lakien mukaan, ja lähtenyt fysiikan lakien määrittelemälle radalleen. Jos todellisuuden pohjimmaista olemusta mietitään, niin tämä jälkimmäinen on siinä se olennainen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoisuutta pohtiville saattaisi olla kiinnostava tieto, että kasveillakin on tietoisuus. Ja sienillä, jotka eivät ole kasveja tai eläimiä. Eräs sieni osaa jopa tunnistaa etäällä olevan ravinnon ja liikkua sen luokse.
"En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?
Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta ."
Riittää että mieli sairastuu. Kun epätoivossaan etsii jotain selitystä tapahtuneeseen, sairastunut mieli keksii kaikenlaista kummallista. Esimerkiksi sen ajatuksen, että jokin suurempi voima kaataa kaiken pskan nimenomaan juuri kyseisen henkilön niskaan.
-sivu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sattuma toimi tuolla tavalla, ei sattuma ole sidoksissa mihinkään tiettyihin yksittäisiin atomitason partikkeleihin tai vastaavaan. Sattumaan liittyy nimenomaan se satunnaisuus, ennustamattomuutta, asiat mitä ei voida etukäteen ennakoida.
Kun me lähdettiin Thaimaahan jouluksi niin eihän kukaan voinut ennakoida että just sen loman aikana tapahtuu merenalainen maanjäristys mikä taas aiheuttaa tsunamin. Oikeastaan jo matka itsessään, se että kohde sattui olemaan Thaimaa ja nimenomaan länsirannikko, oli sattumaa. Vanhemmat ajatteli että se voisi olla sopiva kohde ja sinne matkan varaaminen oli mahdollista, sinne siis. Sattumaa oli myös se että oltiin sinä päivänä rannalla, oltiin aiemmin käyty retkillä kauempanakin missä olisi ollut turvallisempaa. Sekin oli ihan sattumasta kiinni että kuka selvisi, riippui siitä että missä sattui aaltojen tullessa olemaan, ei sillä ollut mitään tekemistä kohtalon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että sinua on hyväksikäytetty ja kaikki paska on kaadettu niskaasi... Ja että se saa sua uskomaan, että tuolla on joku jumala, joka on päättänyt tästä kaikesta ja muodostanut maailman, jossa kaadetaan kaikki paha ja paska sun niskaan. Ja sitten halutaan tuollaista jumalaa palvoa?
Eikös tuo kuulosta vähän enemmän siiltä tunnetulta satananaalta .
Ei Jumala/korkeampi voima/rakkaus ole minua satuttanut. Ne ovat olleet ihmisiä, jotka eivät ole tienneet mitä tekevät. Eivät nuo ihmiset ole eläneet sillä tietoisuuden tasolla, että kykenevät ymmärtämään tekonsa. Juuri sen takia me täällä elämmekin, jotta voisimme herätä ja silloin ei enää halua aiheuttaa pahaa toiselle. Oikeastaan ymmärtää, ettei ole "pahaa" eikä "hyvää". On vain sarja erilaisia tapahtumia tällä näyttämöllä, jotka katselemme ja elämme kunnes ymmärrämme, että me emme ole se näytelmä vaan sen mahdollistaja/lähde/alkuperä, jossa kaikki voi ilmentyä. Emme ole mitään ja olemme kaikki. Lopulta olemme yksi erottamaton osa kaikkea ja jokainen samasta lähteestä, erillisyyttä ei ole varsinaisesti vaikka erilaisissa muodoissa ja aikaleimoissa esiinnymmekin loputtomin eri ilmentymin. -ap
Lopulta tämä minuuskin on vain kokemus enkä ota tätä enää niin henkilökohtaisesti vaikka tässä ihmisyydessä elääkin. Pystyy katsomaan korkeammasta perspektiivistä ja jopa huvittumaan tästä näytelmästä, joka on täynnä erilaisia kokemuksia "hyvässä ja pahassa". Aina ne kehittävät ja muokkaavat asioita taas uudenlaisiin kokemuksiin, sitten kuolemme ja synnymme taas erilaiseen ulottovuuteen. Tämä ihmisyyskin on hieno matka mutta ei se ole kaikki vaan pienen pieni osa kaikkeutta, jota saamme kokea jokainen eri tasoista ja eri tasoille jatkuvasti muuntuen. Elämme niin monissa eri todellisuuksissa, että emme sitä voi ihmismielellä edes käsittää. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon sattumaan, uskoin siihen jo lapsena ja uskon edelleen. Ei elämässä ole sen kummempaa tarkotusta tai suunnitelmaa, vaan sattuma määrittelee elämää yhdessä omien ja muiden ihmisten valintojen ja olosuhteiden kanssa. Ei ole mitään oppimistehtäviä elämästä, tai miksi niitä sanotaan. Läheisten kuolemalla ei ole mitään tarkoitusta, menetin toisen vanhemmistani ja pienet sisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin nuori, se että oltiin lomalla just silloin siellä oli ihan sattumaa.
Missä sattuma syntyy? On eri asia, mitkä näyttävät ihmisten näkökulmasta muuttujien runsauden takia sattumilta. Vaikka nopanheitto. Ei sitä ratkaise mikään metafyysinen "sattuma". Sen lopputulos on täysin vääjäämätön. Jos tismalleen samanlainen heitto suoritetaan samoissa oloissa uudelleen, niin tuloskin on sama.
Ei sattumille ole olemassa mitään yhtä ja samaa selittävää tekijää tai paikka missä sattuma syntyy. Sattuma syntyy yleensä olosuhteista, ennakoimattomista tapahtumista mitä mikää taho ei voi yksin määrittää tai hallita. Sattuma ei ole ennakoitavissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tuo nopanheitto, missä käytössä on ne samat nopat missä samat numerot ja olemassa olevat todennäköisyydet saada samat numerot. Käytännössä tismalleen samanlaisen heiton suorittaminen ei ole noin yksioikoista, tutustu vaikka kaaosteoriaan ja perhosvaikutukseen.
Missä kohtaa universumin kehitystä on ollut ensimmäinen edes atomitason partikkeli, jolla on ollut toimintansa suhteen jotain "sattumanvaraisia" vaihtoehtoja?
Mitä niiden sitten kuvittelisit olevan? Jumalan suunnitelmaa ja työtä? Tuskin. Universumin ja maapallon kehityksen kohdallakin sattumalla on takuulla ollut merkitystä, esimerkiksi se miten dinosaurusten aikakausia loppui.
En minä puhunut mistään jumalasta mitään. Kysyin vaan, että mikä on se edes atomin kokoinen partikkeli, jolla on jossain kohtaa vaikka ennen tuota dinosaurusten tuhoa ollut useita vaihtoehtoja reagoida siihen kohdistuviin fysiikan lakeihin? Miten tämä on edes mahdollista?
No jeesushan sen on päättänyt kaiken tietenkin.
Hienoiksi menevät argumentit. Kysyn nyt vielä kerran: Jos ja kun joka ikinen partikkeli reagoi siihen vaikuttaviin voimiin fysiikan lakien sanelemalla tavalla, niin missä on tilaa jollekin "sattumalle"? Ja jos ihmisen tietoisuus on pelkkää partikkeleista koostuvaa aivotoimintaa, niin missä on tilaa "vapaalle tahdolle"?
Mutta eihän ihmiset tiedä kaikkia fysiikan lakejakaan. On hypoteesejä ja teorioita vaikka mitä. Varsinkin kvantti fysiikan saralla.
Tottakai fysiikan lait voivat olla mallia X, Y tai Z. Riippumatta siitä, tietääkö ihminen ne vai ei, niin ne ovat jotain mallia. Ja tämän mallin mukaisesti asiat tässä todellisuudessa tapahtuvat.
Hämmästelen aina ihmisten kuvitelmaa, kuinka tämä valtava maailmankaikkeus olisi jotenkin ihmiskeskeinen. Tai edes monenlaista elämää pursuava pallommekaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuutta pohtiville saattaisi olla kiinnostava tieto, että kasveillakin on tietoisuus. Ja sienillä, jotka eivät ole kasveja tai eläimiä. Eräs sieni osaa jopa tunnistaa etäällä olevan ravinnon ja liikkua sen luokse.
Viittaisikohan tämä kenties siihen, ettei tietoisuus synny aivoissa, vaikka joku sitä piti tässä ketjussa jotenkin "itsestäänselvänä"?
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuutta pohtiville saattaisi olla kiinnostava tieto, että kasveillakin on tietoisuus. Ja sienillä, jotka eivät ole kasveja tai eläimiä. Eräs sieni osaa jopa tunnistaa etäällä olevan ravinnon ja liikkua sen luokse.
Näin minäkin luin joskus. Sanoin vegaanille asiasta. :E
Jeesus senkin päätti ja johdatteli.