Joulupuu keräyksestä tuli 9v tytön lappu, jossa toivoo uutta älykännykkää, petsoppeja ja karkkia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit tuon omasta päästäsi.

En tiedä onko ap keksinyt omansa, mutta kyllä tuo älypuhelin on ihan yleinen toive näissä keräyksissä nykyään. Usein taitaa olla jopa uusin iPhone hakusessa.

Joka keräyksessä ja eri paikkakunnilla on tietysti omat sääntönsä ja rajoituksensa. En muista mikä taho se oli joku vuosi sitten, kun järjestäjä hehkutti, että on pääasia että lapsella on unelmia, saa toivoa vaikka ponia (vaikkei sitä tietysti saakaan). Minun mielestäni järjetön suhtautumistapa, kun lapsi voisi saada järjellisen toiveensa toteutettua, mutta mitäpäs se minulle kuuluu.

Järkevä vanhempi ehkä huomauttaisi lapselle, että näitä toteuttaa sitten ihan tavalliset tallaajat Prismasta, eikä mikään kaikkivoipa joulupukki.

Mitä toivelapun kirjoittavalle lapselle on sanottu? Luuleeko hän oikeasti saavansa, mitä vaan pyytää. Voi tulla paha pettymys. Yleensä tuollaiset isojen pyyntöjen laput jäävät sinne kuuseen niin ettei kukaan ota niitä. Mietin, että keräyksen järjestäjä näille lapsille mitään lahjaa.

 

Ei meillä ainakaan ole ostettu uusia kännyköitä koskaan lahjaksi, ja saan kuitenkin keskivertoa parempaa palkkaa. Tiedän, että hyvätuloisissa perheissä vielä aikuisetkin, työssä käyvät lapset pyytävät vanhempiaan ostamaan lahjaksi esim.tietokoneen tai iPhonen, eikä todellakaan kelpaa mikään halvin malli.

Anna kun arvaan: teillä ei ostettu kännyköitä lahjaksi, koska teillä oli jo kännykät? Ostitte sitten lahjaksi jotain muuta mieluisaa, eikö vain?

Tiedän ihan hyvätuloisten perheiden lapsia, ja näillä lapsilla ei ole puhelimia ollenkaan. 

Minkä ikäisistä lapsista on kyse? Nykyisin on aika harvinaista, että kouluikäisillä ei olisi puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kai noista nyt jonkun toiveen olisi voinut toteuttaa. Omituista sekin, että opetetaan lapsille vain pettymyksiä. Itse olen aina halunnut ilahduttaa omia lapsiani ja pyrkinyt toteuttamaan, mitä he ovat toivoneet, ja heistä on itse asiassa kasvanut aika lailla kohtuullisuutta arvostavia ihmisiä, harkitsevat eri hankintojen kohdalla, haluavatko ja tarvitsevatko oikeasti, eivät ole mitenkään innostuneet shoppailusta tai kulutuskulttuurista jne.

Ei olisi voinut. Kyse ei ollut mistään periaatteellisesta "eipäs osteta, mitä toivot, että opit pettymystä", vaan siitä, että hänen toiveensa olivat mahdottomia lahjabudjettiin nähden. Nämä eivät siis suinkaan olleet ainoita toiveita ja hän sai kyllä oikein mieluisia joululahjoja, vaikka ei sitten juuri näitä kolmea esimerkkiä. 

No hyvä. Mutta herää kysymys, miten tämä sitten liittyy köyhän lapsen ainoaan lahjatoiveeseen? Sinun lapsesi saivat mieluisia, toivomiaan lahjoja, mutta koska muutamaa toivetta ette pystyneet toteuttamaan, perustelet sillä sen, että köyhän lapsen ei tarvitse saada yhtäkään toivomaansa lahjaa, koska "pitää oppia pettymään". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä roskiin tollaiset toivelaput. Ihan törkeetä

Jollekin varakkaalle uuden puhelimen ostaminen lapselle ei ole mahdoton toteuttaa.

Ok se siinä vaiheessa kun toivelappu onkin roskissa

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli 29v vihervassarin lappu, jossa toivoo älyttömyyksiä, bentsoja ja ganjaa.

Minä sain persu-Willen lapun, jossa toivoi lisää pikkutyttöjä.

Ehkä jokaisen kannattaa miettiä, kuka tarvitsee oikeasti/mitä tarvitsee. 

Näitä käytetään ihan surutta hyväksi joidenkin perheiden osalta, jotka eivät oikeasti mitään apua tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi aloittajankin ymmärtää, että et tiedä mitään lapsen taustasta. Kävikö hetkeäkään mielessä, että häntä on voitu vaikka koulussa kiusata siksi, että hänellä on joku isoisän vanha puhelin, jossa on teipillä korjattu suojakotelo. Varaa ei ole muuhun. Kuten sanoit, ne maksavat useamman sata euroa uutena ja siihen on syynsä, ettei hän esitä toivetta vanhemmilleen vaan köyhien joulupuun kautta kenelle tahansa, jolla on varaa auttaa. Kyllä ihmiset on niin hanakoita tuomitsemaan ja huutelemaan, että köyhien perheiden lapsilla ei ole oikeutta edes unelmoida ja toivoa mitään sellaista, mitä he oikeasti haluavat, jos se on liian kallis.

9v ei tarvitse älykännykkää ei isoisän vanhaa eikä uutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kai noista nyt jonkun toiveen olisi voinut toteuttaa. Omituista sekin, että opetetaan lapsille vain pettymyksiä. Itse olen aina halunnut ilahduttaa omia lapsiani ja pyrkinyt toteuttamaan, mitä he ovat toivoneet, ja heistä on itse asiassa kasvanut aika lailla kohtuullisuutta arvostavia ihmisiä, harkitsevat eri hankintojen kohdalla, haluavatko ja tarvitsevatko oikeasti, eivät ole mitenkään innostuneet shoppailusta tai kulutuskulttuurista jne.

Ei olisi voinut. Kyse ei ollut mistään periaatteellisesta "eipäs osteta, mitä toivot, että opit pettymystä", vaan siitä, että hänen toiveensa olivat mahdottomia lahjabudjettiin nähden. Nämä eivät siis suinkaan olleet ainoita toiveita ja hän sai kyllä oikein mieluisia joululahjoja, vaikka ei sitten juuri näitä kolmea esimerkkiä. 

No hyvä. Mutta herää kysymys, miten tämä sitten liittyy köyhän lapsen ainoaan lahjatoiveeseen? Sinun lapsesi saivat mieluisia, toivomiaan lahjoja, mutta koska muutamaa toivetta ette pystyneet toteuttamaan, perustelet sillä sen, että köyhän lapsen ei tarvitse saada yhtäkään toivomaansa lahjaa, koska "pitää oppia pettymään". 

Olen eri, mutta etkö ymmärrä, että perheet ostavat, mihin heillä on varaa.

Meilläkin kaikilla naapureilla on sähköautot. Minä kuljen töihin junalla, enkä itke, että onpa epistä, kun naapureilla on hienot, uudet autot. En ymmärrä, millä perusteella voisin vaatia naapureita ostamaan sähköauton minullekin? Ja miksi pitäisi? Siis minulle kelpaisi kyllä joku uusi kiva bensa-auto. Toteutatko toiveeni? Vai pitääkö minun oppia vain pettymään? Pitää.