Joulupuu keräyksestä tuli 9v tytön lappu, jossa toivoo uutta älykännykkää, petsoppeja ja karkkia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltapäivälehtien lööpeissä ja keskustelupalstoilla hämmästystä herättäneet PlayStationit, iPhonet tai kalliit merkkivaatteet päätyvät listoille yleensä muutamasta selkeästä syystä: 
Lapsen aito, suodattamaton unelma: Lapsille ja nuorille annetaan usein lappu, johon he saavat kirjoittaa oman joulutoiveensa. Lapsi ei välttämättä tiedosta perheensä olevan köyhä. Hän toivoo samaa kuin luokkakaverit.
Monissa keräyksissä, kuten Hope ry:n toiminnassa, lapsilta pyydetään heidän oikeita ja aitoja unelmiaan. Lapsi tai nuori ei välttämättä hahmota rahan arvoa, perheen köyhyyttä tai sitä, kuka lahjan ostaa – hän vain kirjoittaa lapulle sen, mitä kaikki muutkin luokkalaiset toivovat. Teini-ikäiset vähävaraiset nuoret kokevat usein voimakasta ulkopuolisuutta. Kallis merkkihuppari tai tietty puhelinmalli voi olla nuorelle keino sulautua joukkoon ja välttää köyhyyden aiheuttamaa häpeää tai kiusaamista koulussa. Joskus lapsille tai vanhemmille ei ole asetettu tarkkaa hintakattoa toiveita kerättäessä. Kalliita toiveita ei ole tarkoitettu röyhkeydeksi, vaan ne heijastavat perheen pitkäaikaisia, saavuttamattomia haaveita. Kukaan ei kuitenkaan oleta, että yksittäisen lahjoittajan täytyisi sellainen ostaa. Nykyään useat suuret järjestöt, kuten Joulupuu ry, ohjeistavat perheitä ja karsivat tai kohtuullistavat kaikkein kalleimmat toiveet ennen kuin ne päätyvät julkisiin toivepuihin. Isoissa kaupungeissa lahjakorteissa ei usein lue tarkkaa toivetta laisinkaan, vaan ainoastaan lapsen ikä ja sukupuoli (esim. "Poika 10v"), jolloin lahjoittaja saa päättää summan ja sisällön itse. 
Joulupuu-keräyksessä lahjan suositeltu enimmäisarvo on 70 euroa. Hope ry:n joulukeräyksissä lapsi tai nuori saa toivoa yhden lahjan. Hostilan mukaan he eivät halua rajoittaa yhtä ainoaa toivetta mitenkään. Varsinkin, kun kalliimpiakin toiveita toteutetaan. – Nytkin esimerkiksi Tampereella eräs työporukka oli yhdessä ostanut toivotun pleikkarin. Vaikka kalliimpiakin toiveita tulee, Hostilan mukaan vähävaraiset perheet tietävät valitettavankin hyvin, etteivät ne välttämättä toteudu.
– Heillä on kuitenkin 364 päivää vuodessa vähävaraisuutta, saisiko sitä yhtenä päivänä toivoa jotain muuta?

Pleikkari on ihan karhunpalvelus monelle nuorelle. Pelaavat kaikki yöt ja koulu menee sen jälkeen ihan päin persettä. Omiltani olen ottanut pleikkarin pois, enkä anna enää pelata. Eivät kaikki lasten toiveet ole heille hyväksi. 

Kyllä sitä pitää rajoittaa ettei yöllä pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole varaa, niin sitten ollaan ilman. Näin se muillakin menee. Eivät keskituloistenkaan lapset saa kaikkea, mitä keksivät pyytää. Ihan suoraan joudun omillekin lapsilleni sanomaan, että kaikkea ei saa. Eikä sitä pidä mitenkään kauhistella. Suomessa sossu maksaa köyhille lapsiperheille harrastukset ja varmasti tukee muutoinkin perheen arkea. Ihan hyvä on jo nuorena oppia, että kaikkea ei aina saa. Ei edes jouluna. Se on hyvä oppi tulevaa varten ja opettaa säästämisen merkityksen. Raha ei tule taikaseinästä, eivätkä joululahjat pukilta, vaan ne ostaa äiti ja isä.

Ja meitä keskituloisilta muuten nyhdetään eniten.

Joko ymmärsit, ettei oikeisto ole keskituloisten asialla?

Vierailija kirjoitti:

Keksit tuon omasta päästäsi.

En tiedä onko ap keksinyt omansa, mutta kyllä tuo älypuhelin on ihan yleinen toive näissä keräyksissä nykyään. Usein taitaa olla jopa uusin iPhone hakusessa.

Joka keräyksessä ja eri paikkakunnilla on tietysti omat sääntönsä ja rajoituksensa. En muista mikä taho se oli joku vuosi sitten, kun järjestäjä hehkutti, että on pääasia että lapsella on unelmia, saa toivoa vaikka ponia (vaikkei sitä tietysti saakaan). Minun mielestäni järjetön suhtautumistapa, kun lapsi voisi saada järjellisen toiveensa toteutettua, mutta mitäpäs se minulle kuuluu.

Järkevä vanhempi ehkä huomauttaisi lapselle, että näitä toteuttaa sitten ihan tavalliset tallaajat Prismasta, eikä mikään kaikkivoipa joulupukki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kai noista nyt jonkun toiveen olisi voinut toteuttaa. Omituista sekin, että opetetaan lapsille vain pettymyksiä. Itse olen aina halunnut ilahduttaa omia lapsiani ja pyrkinyt toteuttamaan, mitä he ovat toivoneet, ja heistä on itse asiassa kasvanut aika lailla kohtuullisuutta arvostavia ihmisiä, harkitsevat eri hankintojen kohdalla, haluavatko ja tarvitsevatko oikeasti, eivät ole mitenkään innostuneet shoppailusta tai kulutuskulttuurista jne.

Sivusta: jos perheellä ei ole varaa, niin silloin ei voi ostaa. Silloin ostetaan sellaista, mihin on varaa ja kovin tarve. Jos lapsi tarvitsee uuden talviakin, niin uusi puhelin odottaa myöhempään ajankohtaan.

Se on tietenkin totta. Ymmärsin siitä tekstistä, että syy ostamattomuuteen oli periaate ja se, että haluttiin opettaa lapselle pettymyksiä.

Ai, mä olen vuosikausia ostanut itselleni aina sen halvimman älypuhelimen. Joskus se maksaa alle satasen, joskus vähän yli.

Mikä ihme on tämä joulupuu-asia, josta joka vuosi ihmiset ottavat hirveän stressin?

Tähän ikään mennessä, olen välttynyt tältä ongelmalta. M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kai noista nyt jonkun toiveen olisi voinut toteuttaa. Omituista sekin, että opetetaan lapsille vain pettymyksiä. Itse olen aina halunnut ilahduttaa omia lapsiani ja pyrkinyt toteuttamaan, mitä he ovat toivoneet, ja heistä on itse asiassa kasvanut aika lailla kohtuullisuutta arvostavia ihmisiä, harkitsevat eri hankintojen kohdalla, haluavatko ja tarvitsevatko oikeasti, eivät ole mitenkään innostuneet shoppailusta tai kulutuskulttuurista jne.

Sivusta: jos perheellä ei ole varaa, niin silloin ei voi ostaa. Silloin ostetaan sellaista, mihin on varaa ja kovin tarve. Jos lapsi tarvitsee uuden talviakin, niin uusi puhelin odottaa myöhempään ajankohtaan.

Se on tietenkin totta. Ymmärsin siitä tekstistä, että syy ostamattomuuteen oli periaate ja se, että haluttiin opettaa lapselle pettymyksiä.

Ymmärsin eri tavalla. Mutta eihän työssäkäyvissäkään perheissä lapselle osteta kuuta taivaalta vaikka vara olisikin. Jos lapsi toivoo esim. 2000 e lahjaa, niin ilman jää. Eikä auta krokotiilin kyyneleet. Eikä osteta vaikka olisi rahaakin. Ilahtua voi vähän halvemmastakin lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit tuon omasta päästäsi.

En tiedä onko ap keksinyt omansa, mutta kyllä tuo älypuhelin on ihan yleinen toive näissä keräyksissä nykyään. Usein taitaa olla jopa uusin iPhone hakusessa.

Joka keräyksessä ja eri paikkakunnilla on tietysti omat sääntönsä ja rajoituksensa. En muista mikä taho se oli joku vuosi sitten, kun järjestäjä hehkutti, että on pääasia että lapsella on unelmia, saa toivoa vaikka ponia (vaikkei sitä tietysti saakaan). Minun mielestäni järjetön suhtautumistapa, kun lapsi voisi saada järjellisen toiveensa toteutettua, mutta mitäpäs se minulle kuuluu.

Järkevä vanhempi ehkä huomauttaisi lapselle, että näitä toteuttaa sitten ihan tavalliset tallaajat Prismasta, eikä mikään kaikkivoipa joulupukki.

Mitä toivelapun kirjoittavalle lapselle on sanottu? Luuleeko hän oikeasti saavansa, mitä vaan pyytää. Voi tulla paha pettymys. Yleensä tuollaiset isojen pyyntöjen laput jäävät sinne kuuseen niin ettei kukaan ota niitä. Mietin, että keräyksen järjestäjä näille lapsille mitään lahjaa.

Ei meillä ainakaan ole ostettu uusia kännyköitä koskaan lahjaksi, ja saan kuitenkin keskivertoa parempaa palkkaa. Tiedän, että hyvätuloisissa perheissä vielä aikuisetkin, työssä käyvät lapset pyytävät vanhempiaan ostamaan lahjaksi esim.tietokoneen tai iPhonen, eikä todellakaan kelpaa mikään halvin malli.

Kyllä olisi kiva jotain ostaa, jos pystyy auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme on tämä joulupuu-asia, josta joka vuosi ihmiset ottavat hirveän stressin?

Tähän ikään mennessä, olen välttynyt tältä ongelmalta. M43

Tämä. Ei tulisi mieleenkään lähteä ostelemaan ventovieraille joululahjoja. Miksi jonkun vieraan ihmisen toiveita pitäisi ylipäätään toteuttaa? Miksi he olisivat tärkeämpiä kuin läheiset ihmiset? Vanhemmat toteuttavat lapsensa lahjatoiveita, ja jos eivät toteuta, niin lapsi toteuttaa ne itse aikuisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit tuon omasta päästäsi.

En tiedä onko ap keksinyt omansa, mutta kyllä tuo älypuhelin on ihan yleinen toive näissä keräyksissä nykyään. Usein taitaa olla jopa uusin iPhone hakusessa.

Joka keräyksessä ja eri paikkakunnilla on tietysti omat sääntönsä ja rajoituksensa. En muista mikä taho se oli joku vuosi sitten, kun järjestäjä hehkutti, että on pääasia että lapsella on unelmia, saa toivoa vaikka ponia (vaikkei sitä tietysti saakaan). Minun mielestäni järjetön suhtautumistapa, kun lapsi voisi saada järjellisen toiveensa toteutettua, mutta mitäpäs se minulle kuuluu.

Järkevä vanhempi ehkä huomauttaisi lapselle, että näitä toteuttaa sitten ihan tavalliset tallaajat Prismasta, eikä mikään kaikkivoipa joulupukki.

Mitä toivelapun kirjoittavalle lapselle on sanottu? Luuleeko hän oikeasti saavansa, mitä vaan pyytää. Voi tulla paha pettymys. Yleensä tuollaiset isojen pyyntöjen laput jäävät sinne kuuseen niin ettei kukaan ota niitä. Mietin, että keräyksen järjestäjä näille lapsille mitään lahjaa.

 

Ei meillä ainakaan ole ostettu uusia kännyköitä koskaan lahjaksi, ja saan kuitenkin keskivertoa parempaa palkkaa. Tiedän, että hyvätuloisissa perheissä vielä aikuisetkin, työssä käyvät lapset pyytävät vanhempiaan ostamaan lahjaksi esim.tietokoneen tai iPhonen, eikä todellakaan kelpaa mikään halvin malli.

Anna kun arvaan: teillä ei ostettu kännyköitä lahjaksi, koska teillä oli jo kännykät? Ostitte sitten lahjaksi jotain muuta mieluisaa, eikö vain?

9v. voi uskoa vielä joulupukkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kai noista nyt jonkun toiveen olisi voinut toteuttaa. Omituista sekin, että opetetaan lapsille vain pettymyksiä. Itse olen aina halunnut ilahduttaa omia lapsiani ja pyrkinyt toteuttamaan, mitä he ovat toivoneet, ja heistä on itse asiassa kasvanut aika lailla kohtuullisuutta arvostavia ihmisiä, harkitsevat eri hankintojen kohdalla, haluavatko ja tarvitsevatko oikeasti, eivät ole mitenkään innostuneet shoppailusta tai kulutuskulttuurista jne.

Ei olisi voinut. Kyse ei ollut mistään periaatteellisesta "eipäs osteta, mitä toivot, että opit pettymystä", vaan siitä, että hänen toiveensa olivat mahdottomia lahjabudjettiin nähden. Nämä eivät siis suinkaan olleet ainoita toiveita ja hän sai kyllä oikein mieluisia joululahjoja, vaikka ei sitten juuri näitä kolmea esimerkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksit tuon omasta päästäsi.

En tiedä onko ap keksinyt omansa, mutta kyllä tuo älypuhelin on ihan yleinen toive näissä keräyksissä nykyään. Usein taitaa olla jopa uusin iPhone hakusessa.

Joka keräyksessä ja eri paikkakunnilla on tietysti omat sääntönsä ja rajoituksensa. En muista mikä taho se oli joku vuosi sitten, kun järjestäjä hehkutti, että on pääasia että lapsella on unelmia, saa toivoa vaikka ponia (vaikkei sitä tietysti saakaan). Minun mielestäni järjetön suhtautumistapa, kun lapsi voisi saada järjellisen toiveensa toteutettua, mutta mitäpäs se minulle kuuluu.

Järkevä vanhempi ehkä huomauttaisi lapselle, että näitä toteuttaa sitten ihan tavalliset tallaajat Prismasta, eikä mikään kaikkivoipa joulupukki.

Mitä toivelapun kirjoittavalle lapselle on sanottu? Luuleeko hän oikeasti saavansa, mitä vaan pyytää. Voi tulla paha pettymys. Yleensä tuollaiset isojen pyyntöjen laput jäävät sinne kuuseen niin ettei kukaan ota niitä. Mietin, että keräyksen järjestäjä näille lapsille mitään lahjaa.

 

Ei meillä ainakaan ole ostettu uusia kännyköitä koskaan lahjaksi, ja saan kuitenkin keskivertoa parempaa palkkaa. Tiedän, että hyvätuloisissa perheissä vielä aikuisetkin, työssä käyvät lapset pyytävät vanhempiaan ostamaan lahjaksi esim.tietokoneen tai iPhonen, eikä todellakaan kelpaa mikään halvin malli.

Anna kun arvaan: teillä ei ostettu kännyköitä lahjaksi, koska teillä oli jo kännykät? Ostitte sitten lahjaksi jotain muuta mieluisaa, eikö vain?

Tiedän ihan hyvätuloisten perheiden lapsia, ja näillä lapsilla ei ole puhelimia ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

9v. voi uskoa vielä joulupukkiin.

Niin? Olisiko jo aika kertoa totuus, eikä jatkaa valehtelua? Oletko ikinä ajatellut, miltä lapsesta tuntuu, kun hän tajuaa vanhempiensa valehdelleen hänelle vuosikaudet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kai noista nyt jonkun toiveen olisi voinut toteuttaa. Omituista sekin, että opetetaan lapsille vain pettymyksiä. Itse olen aina halunnut ilahduttaa omia lapsiani ja pyrkinyt toteuttamaan, mitä he ovat toivoneet, ja heistä on itse asiassa kasvanut aika lailla kohtuullisuutta arvostavia ihmisiä, harkitsevat eri hankintojen kohdalla, haluavatko ja tarvitsevatko oikeasti, eivät ole mitenkään innostuneet shoppailusta tai kulutuskulttuurista jne.

Sivusta: jos perheellä ei ole varaa, niin silloin ei voi ostaa. Silloin ostetaan sellaista, mihin on varaa ja kovin tarve. Jos lapsi tarvitsee uuden talviakin, niin uusi puhelin odottaa myöhempään ajankohtaan.

Se on tietenkin totta. Ymmärsin siitä tekstistä, että syy ostamattomuuteen oli periaate ja se, että haluttiin opettaa lapselle pettymyksiä.

Ymmärsin eri tavalla. Mutta eihän työssäkäyvissäkään perheissä lapselle osteta kuuta taivaalta vaikka vara olisikin. Jos lapsi toivoo esim. 2000 e lahjaa, niin ilman jää. Eikä auta krokotiilin kyyneleet. Eikä osteta vaikka olisi rahaakin. Ilahtua voi vähän halvemmastakin lahjasta.

Riippuu lahjasta. Kyllä joskus ostetaan noita 2000 euron lahjojakin. Mutta on kuitenkin älyllisesti epärehellistä vertailla köyhän lapsen lahjatoivetta keskituloisen perheen lasten lahjoihin. Juu, keskituloisessa perheessä saatetaan lahjaksi toivoa lempikirjaa, suklaata ja kuulokkeita, mutta sehän johtuu jo siitä, että kännykät, tietokoneet, harrastusvälineet, vaatteet yms. on jo hankittu aiemmin. Köyhän perheen lapsi elää jatkuvasti sitä todellisuutta, että mihinkään ei ole varaa ja mitään ei ole, joten ei ole ihme, jos hänen toiveensa ovat sitten isompia kuin sellaisen lapsen, jolla on jo kaikki tarpeellinen. Ja kyllähän moni köyhäkin lapsi saattaa toivoa lempikirjaa, suklaata ja kuulokkeita. Mutta jos lapsi on kärsinyt siitä, että hänellä ei ole puhelinta, niin ei ole ihme, jos toivoo älypuhelinta, jollainen kaikilla muillakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kohta alkaa itse tienaamaan näihin. Pentus on ihan pihalla.

Enpä sanoisi pilalla, mutta kiitos rakentavasta palautteesta. Hänellä on ihmisiä, joita ihailee ja haluaa samanlaisia asioita, joita näkee esimerkiksi joillakin somevaikuttajilla olevan. Ehtii vielä muuttaa mielipiteitään asioista monta kertaa ennen kuin on edes siinä iässä, että tienaisi itse rahansa.

Vierailija kirjoitti:

No osta niitä petsoppeja (en tiedä paljonko ne maksaa, jos kamalan kalliita niin sit vaikka vaan yksi) ja joku karkkipussi lisäksi.

petsop poisin CD...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iltapäivälehtien lööpeissä ja keskustelupalstoilla hämmästystä herättäneet PlayStationit, iPhonet tai kalliit merkkivaatteet päätyvät listoille yleensä muutamasta selkeästä syystä: 
Lapsen aito, suodattamaton unelma: Lapsille ja nuorille annetaan usein lappu, johon he saavat kirjoittaa oman joulutoiveensa. Lapsi ei välttämättä tiedosta perheensä olevan köyhä. Hän toivoo samaa kuin luokkakaverit.
Monissa keräyksissä, kuten Hope ry:n toiminnassa, lapsilta pyydetään heidän oikeita ja aitoja unelmiaan. Lapsi tai nuori ei välttämättä hahmota rahan arvoa, perheen köyhyyttä tai sitä, kuka lahjan ostaa – hän vain kirjoittaa lapulle sen, mitä kaikki muutkin luokkalaiset toivovat. Teini-ikäiset vähävaraiset nuoret kokevat usein voimakasta ulkopuolisuutta. Kallis merkkihuppari tai tietty puhelinmalli voi olla nuorelle keino sulautua joukkoon ja välttää köyhyyden aiheuttamaa häpeää tai kiusaamista koulussa. Joskus lapsille tai vanhemmille ei ole asetettu tarkkaa hintakattoa toiveita kerättäessä. Kalliita toiveita ei ole tarkoitettu röyhkeydeksi, vaan ne heijastavat perheen pitkäaikaisia, saavuttamattomia haaveita. Kukaan ei kuitenkaan oleta, että yksittäisen lahjoittajan täytyisi sellainen ostaa. Nykyään useat suuret järjestöt, kuten Joulupuu ry, ohjeistavat perheitä ja karsivat tai kohtuullistavat kaikkein kalleimmat toiveet ennen kuin ne päätyvät julkisiin toivepuihin. Isoissa kaupungeissa lahjakorteissa ei usein lue tarkkaa toivetta laisinkaan, vaan ainoastaan lapsen ikä ja sukupuoli (esim. "Poika 10v"), jolloin lahjoittaja saa päättää summan ja sisällön itse. 
Joulupuu-keräyksessä lahjan suositeltu enimmäisarvo on 70 euroa. Hope ry:n joulukeräyksissä lapsi tai nuori saa toivoa yhden lahjan. Hostilan mukaan he eivät halua rajoittaa yhtä ainoaa toivetta mitenkään. Varsinkin, kun kalliimpiakin toiveita toteutetaan. – Nytkin esimerkiksi Tampereella eräs työporukka oli yhdessä ostanut toivotun pleikkarin. Vaikka kalliimpiakin toiveita tulee, Hostilan mukaan vähävaraiset perheet tietävät valitettavankin hyvin, etteivät ne välttämättä toteudu.
– Heillä on kuitenkin 364 päivää vuodessa vähävaraisuutta, saisiko sitä yhtenä päivänä toivoa jotain muuta?

Pleikkari on ihan karhunpalvelus monelle nuorelle. Pelaavat kaikki yöt ja koulu menee sen jälkeen ihan päin persettä. Omiltani olen ottanut pleikkarin pois, enkä anna enää pelata. Eivät kaikki lasten toiveet ole heille hyväksi. 

Sanon tämän siis yläkoulun opettajana. Jos haluat lapsen parasta, niin älä osta mitään pelikonetta. Ihan hirveesti näen töissä peliriippuvaisia nuoria, joiden koulu menee sen vuoksi ihan todella huonosti. Ei nukuta öitä, torkutaan oppitunnit, keskittymiskyky olematonta.

Kiusaaminen, syrjäytyminen, ulkopuolisuuden tunnekaan ei ole kivoja juttuja.

En ole kuullut, että ketään kiusattaisiin sen vuoksi, että häneltä puuttuu tietyn merkkinen huppari, jos nyt muuten on siistit ja puhtaat vaatteet. Vähän kaukaa haettua.

Ja jos on parempaa päällä niin nek ke-lauma varastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni toivoi viime vuonna mm. Longchampin laukkua, iPhonea, Adidaksen tennareita jne. Useita satoja euroja. Ei saanut näitä, mutta toivoa sai ihan vapaasti, koska miksi ei. Enkä olisi kieltämässä toivomista yhdeltäkään toiselta lapselta. Vanhempien tehtävä on opettaa, miten käsitellä pettymystä ja miten toiveita voidaan toteuttaa, mutta ei aina kaikkea.

Kohta alkaa itse tienaamaan näihin. Pentus on ihan pihalla.

Enpä sanoisi pilalla, mutta kiitos rakentavasta palautteesta. Hänellä on ihmisiä, joita ihailee ja haluaa samanlaisia asioita, joita näkee esimerkiksi joillakin somevaikuttajilla olevan. Ehtii vielä muuttaa mielipiteitään asioista monta kertaa ennen kuin on edes siinä iässä, että tienaisi itse rahansa.

Kohta jo per seleikkauksessa kuin Olivia. Tyhjäpäältä vaikuttaa.