Miten asia nyt oikein on viitaten tuohon vanhempien käyttöoikeuteen lapsen tilille:

Lapsella ei oikeastaan voi olla omaa rahaa. Voithan sinä myydä vaikka lapsesi vaatteitakin ihan oman päätöksesi mukaan.

Jos siis lapsemme saavat isovanhemmiltaan esim. 50 euroa syntymäpäivälahjaksi sitä varten, että me ostaisimme heille jotkut kivat vaatteet tms. emmekö saa ostaa heille niitä, koska ne ovat "tavanomaisia elinkustannuksia"? Mummo saa kuitenkin itse ostaa lapsillemme vaatteita lahjaksi....

Lapsella voi olla omaa rahaa ja vanhemmilla ei ole siihen vapaata käyttöoikeutta. Lasten vaatteilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, koska lapsella ei yleensä oikeastaan ole paljonkaan omia vaatteita, vaan hän käyttää vanhempiensa omistamia vaatteita, jotka vanhempi osana elatusta luovuttaa lapsen käyttöön määritellyksi ajaksi (niin kauan kuin ne sopivat lienee tavanomaisin aika.)

Jos sen sijaan mummi lahjoittaisi lapsenlapselleen vanhan Chanelin iltapukunsa, tämä olisi lapsen omaisuutta ja vanhemmilla ei olisi mitään oikeutta sitä myydä ja pitää rahoja. Oikeastaan ei varmaankaan saisi myydä ja antaa rahoja lapsellekaan, koska tuo saatettaisiin tulkita sellaiseksi omaisuudeksi, jolla on lapselle erityistä arvoa.

Lapsella ei oikeastaan voi olla omaa rahaa. Voithan sinä myydä vaikka lapsesi vaatteitakin ihan oman päätöksesi mukaan.

valvonnassasi) ostaa kyllä itselleen mieleisen vaatteen sillä rahalla vai antaako hän rahat sinulle, jotta voit ostaa niillä hänen puolestaan lapsillesi lahjaksi vaatteita. Myönnetään, että näin pienten asioiden kohdalla tämä on puhdasta saivartelua, mutta periaatteessa niitä viisikymppisiäkään ei pitäisi kierrättää lapsen tilin kautta, mikäli ne on tarkoitettu auttamaan vanhempaa lapsen elatuksessa tai sitten ainakin lapsen pitäisi itse saada vaikuttaa, mihin ne lahjarahat käytetään.

Jos siis lapsemme saavat isovanhemmiltaan esim. 50 euroa syntymäpäivälahjaksi sitä varten, että me ostaisimme heille jotkut kivat vaatteet tms. emmekö saa ostaa heille niitä, koska ne ovat "tavanomaisia elinkustannuksia"? Mummo saa kuitenkin itse ostaa lapsillemme vaatteita lahjaksi....

vaan asettaa ehdon, että tiliin ei saa koskea ennenkuin lapsi täyttää 18v, vanhemmilla (mutta ei myöskään lapsella) ole siihen käyttöoikeutta. Muuten vanhemmilla on käyttöoikeus alaikäisen lapsen rahoihin. Poikkeuksena 15v täyttäneen lapsen omalla työllään ansaitsema raha.

Eli ne vaatteetko ovatkin sitten vanhempien omaisuutta, jotka ovat vain lainassa lapselle? Näinkö siis selitetään nämä reimatecit huutonetissä?

Entäs jos vanhemmat eivät ostakaan kaikkia vaatteita? Jos esimerkiksi talvihaalarit ovat isovanhempien ostamia, kenen omaisuutta ne on? Pitääkö huutonettiin tavaraa laittaessaan miettiä, onko se itse ostettu vai onko sen ostanutkin isovanhemmat?

Entäs esim polkupyörä tai sänky, ovatko ne sitä elatusta vai omaisuutta? Onko vanhemmilla oikeutta esim antaa polkupyörä pienemmän sisaruksen käyttöön tai myydä huutonetissä?

Lapsella voi olla omaa rahaa ja vanhemmilla ei ole siihen vapaata käyttöoikeutta. Lasten vaatteilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, koska lapsella ei yleensä oikeastaan ole paljonkaan omia vaatteita, vaan hän käyttää vanhempiensa omistamia vaatteita, jotka vanhempi osana elatusta luovuttaa lapsen käyttöön määritellyksi ajaksi (niin kauan kuin ne sopivat lienee tavanomaisin aika.)

Jos sen sijaan mummi lahjoittaisi lapsenlapselleen vanhan Chanelin iltapukunsa, tämä olisi lapsen omaisuutta ja vanhemmilla ei olisi mitään oikeutta sitä myydä ja pitää rahoja. Oikeastaan ei varmaankaan saisi myydä ja antaa rahoja lapsellekaan, koska tuo saatettaisiin tulkita sellaiseksi omaisuudeksi, jolla on lapselle erityistä arvoa.

Lapsella ei oikeastaan voi olla omaa rahaa. Voithan sinä myydä vaikka lapsesi vaatteitakin ihan oman päätöksesi mukaan.

Tätä minäkin yritin tuossa eilisessä ketjussa kysyä useaankin otteeseen, että miten sossu suhtautuu tuollaiseen omaisuuteen, mutta en saanut vastausta?

Lapsen tilillä on 2000€ rahaa, mun tilillä 2€ ja palkkapäivään 2 viikkoa. Menen sosiaalitoimistoon hakemaan toimeentulotukea. En saa sitä koska lapsen tilillä on rahaa. Eli tuossa tilanteessa se raha on pakko ottaa lapsen tililtä, jos ruokaa meinaa saada. Lainaa ei saa, edes pikavippiä, kun luottotiedot ovat menneet.

Alle 15-vuotias:

Alle 15-vuotiaan puolesta oikeustoimia tekevät hänen edunvalvojansa, yleensä hänen vanhemmat, sekä edustavat yhdessä häntä. Tilin voivat avata ja lopettaa vain edunvalvojat yhdessä.



Tilinkäytöstä sopiminen kuuluu edunvalvojille yhdessä. He voivat yhdessä pankin kanssa sopia, että tiliä saa käyttää esimerkiksi kumpikin edunvalvojista erikseen, alaikäinen tai muu henkilö yksin. Jos tilinkäytöstä ei sovita erikseen, tiliä voivat käyttää vain edunvalvojat yhdessä. Edunvalvojien antama tilinkäyttöoikeus on aina peruutettavissa, myös yksin toisen edunvalvojan pyynnöstä. Jos tilinkäyttöoikeus peruutetaan, voivat tiliä käyttää vain molemmat edunvalvojat yhdessä.



Tilinkäyttövälineistä, kuten korteista ja verkkopankkipalveluista, sopiminen edellyttää molempien edunvalvojien suostumusta.



Edunvalvojien tilinkäyttöoikeudet lakkaavat, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Sama koskee muille henkilöille annettuja tilinkäyttöoikeuksia, jotka edunvalvojat ovat antaneet.





Pääsääntöisesti 15-17-vuotiaan varoista määrätään samoin kuten alle 15-vuotiaan varoista. Poikkeuksena ovat 15 vuotta täyttäneen omalla työllään ansaituista varoista ja niiden sijaan tulleesta omaisuudesta. Sama koskee hänelle maksettuja tukia, kuten opintotukea. Näistä varoista 15 vuotta täyttänyt saa määrätä itse, kuten avaamalla tilin tai saada sen käyttöä varten pankkikortin.



Jos alaikäisen nimiin halutaan tallettaa sekä sellaisia varoja, joiden käytöstä hänellä ei ole oikeutta määrätä, että varoja, joiden käytöstä hänellä on oikeus määrätä, kumpaakin tarkoitusta varten on suositeltavaa avata erillinen tili.

reimatecejaan. Jos ovat mummon ostamat, eikä asiasta ole erikseen mainittu, niin olettaisin, että mummo on halunnut auttaa lastaan lapsenlapsensa elatuksessa ja reimatecit ovat edelleen vanhempien omaisuutta. Samoin pyörät ja sängyt yleensä ostetaan lasten käyttöön, ei varsinaisesti lapsille ja usein jo ostettaessa ajatuksena on, että periytyvät nuoremmillekin sisaruksille.

Esimerkiksi vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta luovuttaa lapsensa käytössä olleen huoneen kalustusta lapselleen tämän muuttaessa pois kotoa. Moni luovuttaa tai vaihtoehtoisesti auttaa uusien hankkimisessa omaan kämppään, jotta vanhat jäävät vierailuja silmällä pitäen lapsuudenkotiin, mutta mikään pakko ei ole.

Jos taas teini olisi saanut sänkynsä mummilta (tai vaikka vanhemmiltakin) rippilahjaksi, niin siinä tapauksessa se on lapsen omaisuutta ja lapsi voi poismuuttaessaan ottaa sen mukaansa, vaikka vanhemmat vastustaisivatkin.

Eli ne vaatteetko ovatkin sitten vanhempien omaisuutta, jotka ovat vain lainassa lapselle? Näinkö siis selitetään nämä reimatecit huutonetissä?

Entäs jos vanhemmat eivät ostakaan kaikkia vaatteita? Jos esimerkiksi talvihaalarit ovat isovanhempien ostamia, kenen omaisuutta ne on? Pitääkö huutonettiin tavaraa laittaessaan miettiä, onko se itse ostettu vai onko sen ostanutkin isovanhemmat?

Entäs esim polkupyörä tai sänky, ovatko ne sitä elatusta vai omaisuutta? Onko vanhemmilla oikeutta esim antaa polkupyörä pienemmän sisaruksen käyttöön tai myydä huutonetissä?

Edunvalvoja on tilinomistajan laillinen edustaja. Edunvalvoja-asema perustuu joko lakiin (alaikäiset) tai

holhoojaviranomaisen tai tuomioistuimen määräykseen (täysi-ikäiset, joille on määrätty edunvalvoja).

Eli käsittääkseni lapsen rahat eivät vaikuta vanhemman toimeentulotukeen. JOhan tuossa jo linkitetyssä maistraatin esitteessäkin sanotaan että lapsella ei koskaan ole elatusvelvollisuutta vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan.

Mistä sä Fletcher vedät nuo vastaukset? Et kyllä ainakaan mistään noista linkeistä? Miten voit tietää noin paljon tästä asiasta?

käytöstä, ei siitä, miten sitä omaisuutta saa käyttää. On itsestään selvää, että vanhempi saa nostaa lapsensa tililtä rahaa ja ostaa niillä rahoilla lapselleen valtionobligaatioita. Siihen hän tarvitsee sitä tilinkäyttöoikeuttaan ja oikeuttaan määrätä lapsen omaisuudesta. Oikeus määrätä omaisuudesta on kuitenkin erittäin rajattua ja siksi vanhempi edunvalvojana saa kyllä ostaa lapsensa rahoilla lapsen nimiin obligaatioita, mutta hän ei saa esimerkiksi käyttää lapsen rahoja lapsen elatukseen tai ostaa omiin nimiinsä niitä obligaatioita tai tehdä edes lapsen nimissä riskisijoitusta.

Alle 15-vuotias:

Alle 15-vuotiaan puolesta oikeustoimia tekevät hänen edunvalvojansa, yleensä hänen vanhemmat, sekä edustavat yhdessä häntä. Tilin voivat avata ja lopettaa vain edunvalvojat yhdessä.

Tilinkäytöstä sopiminen kuuluu edunvalvojille yhdessä...

Ei olekaan elatusvelvollisuutta, mutta tuntuu jotenkin nurinkuriselta, että vanhemmat nostaa toimeentulotukea, vaikka lapsella olisi miljoonaperintö. Ja toisaalta siinähän on porsaanreikä. Vanhemmathan voivat itse pistää rahaa lapsen tilille sivuun ja sanoa sossussa, että niihinpäs ei voi koskea. Siis voivat näin kartuttaa lapsensa omaisuutta ja samalla nostaa toimeentulotukea.

Eli käsittääkseni lapsen rahat eivät vaikuta vanhemman toimeentulotukeen. JOhan tuossa jo linkitetyssä maistraatin esitteessäkin sanotaan että lapsella ei koskaan ole elatusvelvollisuutta vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan.

osallistumme neljännen edunvalvontaan. Tällä hetkellä jokaisella näistä neljästä on omaisuutta yli tuon maistraatin ilmoitusrajan, joten teemme jokaisesta vuositilit ja pyydämme isompiin omaisuutta koskeviin päätöksiin maistraatin luvan. Eli käytännön kokemusta on. Lisäksi olen jonkin verran opiskellut tämäntyyppisiin asioihin liittyvää juridiikkaa ja osaan noin suurinpiirtein itsekin tulkita lakeja.

Mistä sä Fletcher vedät nuo vastaukset? Et kyllä ainakaan mistään noista linkeistä? Miten voit tietää noin paljon tästä asiasta?

Totuus on se, että vanhemmat ovat laillisia alaikäisen pankkitilin haltijoita ja voivat käyttää tiliä. Siitähän tässä ketjussa kai oli kyse? Äiti tai isä voi nostaa 50 tai 100 euroa lapsensa tililtä ja sillä siisti.

ja oikeuden käyttää lapsen rahoja.



Tottakai vanhemmalla on lapsen tiliin käyttöoikeus. Vanhemmat ovat lapsen edunvalvojia ja heidän tehtävänsä on pitää huolta, että lapsen rahoja hoidetaan mahdollisimman hyvin. Rahoja voi hyvin siirtää toiselle tilllle ja niillä voi ostaa esim. lapsen harrastustarvikkeita.



Sen sijaan lapsen rahoilla EI SAA OSTAA perheelle ruokaa, maksaa perheen laskuja, lyhentää perheen velkaa tms.



Lapsen omaisuutta on lapselle nimenomaisesti annetut lahjat ja perinnöt. Vanhempien elatusvelvollisuuden puitteissa lapselle hankkimat tavarat eivät ole lapsen omaisuutta.. Näin vanhemmat voivat myydä lapsen vaatteet edelleen lapsen kasvettua tai kierrättää ne nuoremmalle sisarukselle. Sen sijaan vanhemmat eivät voi lahjotitaa isosiskon tililtä rahaa pikkuveljen tilille (kärjistetään vähän, ehkä tämä menee paremmin perille näin).

haluaa. Hän ei voi sitä laillisesti käyttää lapsen elatukseen tai omiin menoihinsa. Hän voi käyttää sen sellaisiin lapsen erityisiin menoihin, jotka eivät välttämättä kuulu elatuksen piiriin. Hän voi käyttää sen lapsen nimissä tehtyyn sijoitukseen.

Toinen asia sitten on, että jos vanhempi nostaa lapsen tililtä sen 100 euroa ja käyttää sen omaan kampaajareissuunsa tai ostaa sillä perheelle ruokaa, niin on hyvin epätodennäköistä, että hän jäisi tästä kiinni, vaikka (lievään) kavallukseen taitaakin syyllistyä. Samalla tavalla se vanhempi ei todennäköisesti jää kiinni ja kohtaa seuraamuksia, jos hän esimerkiksi tukistamalla lievästi pahoinpitelee lapsensa, vaikka hän kiistämättä rikokseen syyllistyykin.

Totuus on se, että vanhemmat ovat laillisia alaikäisen pankkitilin haltijoita ja voivat käyttää tiliä. Siitähän tässä ketjussa kai oli kyse? Äiti tai isä voi nostaa 50 tai 100 euroa lapsensa tililtä ja sillä siisti.

No niin, selittäisitkö nyt sitten tyhmälle, mikä ero noilla on (siis tämän keskustelun kannalta)? Eikö omaisuuteen kuulu myös varat ja rahastahan tässä enimmäkseen on puhuttu (eikä esim asunnoista tai osakkeista)?

Joku täällä nyt sekoittaa omaisuuden ja varat.

.

Minä tiedän miten tuo asia oikeen menee. Mutta asiasta on turha alkaa kiistellä, kun jotkut eivät usko vaikka mitä sanoisi.