Lue keskustelun säännöt.
Lapset vaan kitisee ja marisee päivät pitkät :( Itsekin väsyn jo aivan kaikkeen.
05.06.2007 |
Mistä tähän saisi apua? Asumme pienellä paikkakunnalla ja lapsille ei ole kavereita eikä liioin itsellenikään.
Jo aamusta alkaen päivät ovat aina yhtä ja samaa, lapset ovat kiukkuisia ja etenkin pienempi kitisee ja tahtoo vaan jatkuvasti syliin. Ei puhettakaan että kiltisti leikkisivät keskenään. Pihaleikit ei kiinnosta eikä sisällä mitkään leikit. Hetken saattavat touhuta, mutta sitten taas tyssää. Pääasiassa vaan sekoittavat paikkoja, pienempi kantaa kenkiä olohuoneeseen jne jne turhanpäiväistä sotkemista.,
Itse olen sitten aivan umpiväsynyt kaikkeen tähän. Jos sen suoraan sanon. Kellekään en ole myöntänyt, miehelleni vihjannut kuitenkin, muttei hänkään kai oikein käsitä. Ahdistaa. Eikä tietoakaan mistään kesälomareissuista tai muusta kivasta vaihtelusta tällekään kesälle.
Olisi edes niitä kavereita joita tavata ja että lapsillekin olisi seuraa. Miten muuten näitä päiviä voisi helpottaa?
Olen jo oikeasti itsestänikin huolissani kun en jaksa enää yhtään olla lapsillekaan hyväntuulinen enkä panostaa oikein mihinkään. :´(
Kommentit (32)
Niin ja kaikissa paikoissa ei tosiaan ole edes puistoja, muista viihdykkeitä puhumattakaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, kuin meidän tenavat olisivat maailman epäkiitollisimmat. Aina valittamassa ja narisemassa. Ja niin paha tapaisiakin! No, nyt ne sitten leikkivät kiltisti nukkekodilla, että äiti pääsee av:lle. Ja kuopus 1kk nukkuu kiltisti sitterissään. Jos tämä elämä olisikin aina näin helppoa, niin voisin hankkia noita vaikka neljä lisää! Myötätunto hali ja paljon voimia,
toivottaa 3 lapsen äippä
Ostoskärryissäkin alkaa miltei heti tyytymätön kitinä (lapsi vajaa 2v). Sellainen oikein tekokitinä.
Isompi sitten tupeksii edessä ja pelkää ulkonakin taas kaikkea; kaikkia ötököitä, autoja..... tosi hankala kulkea oikein missään.
Masentavaa. Leikkipuistossakaan eivät kauaa viihdy. Juoksentelevat aikansa ympäriinsä ja mutta itse laitteet eivät juuri kiinnosta.
ap
just ton takia en IKINÄ suostuisi muuttamaan maalle! isäntä haaveilee omakotitalosta maaseudun rauhassa. sanoin sille, että voi keskenään koköttää siellä ja tulla mökkihöperöksi jos huvittaa, mutta mua ei sinne saa kirveelläkään! faijalla ja mutsilla ois kummallakin landella lääniä johon vois rakentaa, mutta en suostu! mä sanoin isännälle et mä muutan ihan minne vaan kunhan siellä kulkee spora tai metro! mä en kestäis jos mun lapsilla ei olis minkäännäköistä sosiaalista kanssakäymistä muiden lasten kanssa! nehän kasvais ihan kieroon! onneks tääl stadis ei tekeminen lopu kesket ja seuraa on vaikka kuinka sekä äidille että lapsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos lapset huutaa autossa ja ovat kitinäpäällä niin mieluummin olen sitten vaikka kotona kuin kuuntelen sitä.
ap
Jos olisit " paremmalla tuulella" ja pirteämpi, olisivat lapsetkin varmasti erilaisia. Voisitko esim. neuvolassa jutella terveydenhoitajalle tästä asiasta; josko hän osaisi neuvoa ja auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ainakin puistoja ja kauppoja tuntuu löytyvän, jos ootte kerran kokeilleet. koita ite mennä puistossa leikkiin mukaan, ei niissä vempeleissä oo pakko pyöriä. pallo mukaan ja potkitte sitä, teette yhdessä hiekkalinnan hiekkikselle, ottakaa viltti ja eväät mukaan ja pidätte piknikin.
heijastavat sinunkin oloasi/ mielialaa. Me asumme myös pienessä kunnassa, viihdykettä ei juuri ole ja tulotkin on niin pienet ettei ole varaa juurikaan reissailla. Pitää vaan keksiä sitä viihdykettä arjesta. Lapset mukaan lettutalkoisiin. Pihalle vettä altaaseen (käy ostamassa puhallettava allas jos ei ole). Pelatkaa pihapelejä. Lähtekää piknikille. Menkää ongelle. Löytäkää ilo tästä kesästä ja auringosta ja yhdessäolosta? Kovasti tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuttuko perheestä ne? Olet ilmeisesti kovin väsynyt etkä jaksa pitää ohjia käsissä.
Säännöllinen rytmi auttaa lapsia rauhoittumaan. Ja leikki on lapsen työtä, joka olisi hyvä olla ohjattua. Se mikä sinun mielestäsi on turhaa sotkemista (kenkien raahaaminen paikasta toiseen) on lapselle tärkeää oppimista leikkiä ja työtä. Sinä keskeytät tärkeän toiminnan ja lapsi ei ole koskaan tyytyväinen vaan sylissä kitisijä.
En halua puhua neuvolassa. Ei näin pienellä paikkakunnalla, en halua leimautua. Etenkään kun th:sta on tullut jo sillä tavalla tuttu ja aina on naurettu ja juteltu pitkiä keskusteluja, en halua olla hankala tapaus kellekään.
Mutta väsynyt olen, ei siitä mihinkään pääse.
Pitäisi lähteä nukuttamaan kuopus päikkäreille ja sekin on sellainen rumba ettei jaksaisi millään siihen ruveta.
Palaan sitten katsomaan jos tänne on tullut lisää viestejä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä kertookin jo sinun asenteestasi aika paljon. ei lasten kanssa voi mihinkään lähteä sillä asenteella, että kaiken on onnistuttava suunnitelmien mukaan, kaikki hymyilevät iloisesti koko päivän ja mikään ei mene pieleen. kun hyväksyt sen, että välillä joku kitisee, mutta maailma ei siihen kaadu, niin alat itsekin nauttia enemmän lasten kanssa olemisesta.
Vierailija:
Mutta jos lapset huutaa autossa ja ovat kitinäpäällä niin mieluummin olen sitten vaikka kotona kuin kuuntelen sitä.
ap
Avasin av:n laittaakseni lähestulkoon samanlaisen tekstin, olitkin jo tehnyt sen puolestani, kiitos!
Mua tympii tää elämä niin totaalisesti että ajattelin jo antaa lapset adoptioon, erota, muuttaa muualle ja aloittaa uuden elämän. Tuntuu ettei meidän lapsia jäis kaipaamaan muut kuin äitini, mutta hänellä on 6 muutakin lastenlasta. Nämä mun on hänelle kyllä läheisimmät, mutta jos äitiäni ei olis niin harkitsisin varmaan ihan tosissani. Mieskään ei ottaisi lapsia erossa kuulemma itselleen.
Meilläkin taas yks tylsä kesä edessä. Matkoihin ei ole varaa eikä miehellä lomaa, kaiken vapaa-ajan hänkin tekee remppaa muttei edes meille vaan vanhemmilleen! Olen 7 pv/vko yksin kahden pienen lapsen kanssa joille kaikki teettää hankaluuksia. Ei kelpaa ruoka, uni eikä lelut. Ulkona yritetään välillä käydä mutta mikään ei kelpaa sielläkään. Inhoan leikkikenttiä mutta käymme siellä silti välillä, kotiinlähtö on yhtä tappelua ja lisää huutoa. Ja multa voimat taas loppuu ettei jaksa kuin rähjätä.
Saan jo kunnalta apua mutta näitä mustia fiiliksiä ja katumuksentunteita se ei ole vienyt pois. Tuntuu että kaikki muut toteuttaa meidän unelmia ja matkustelee, ja meillä vaan haaveet kaatuu.
Tsemiä, kanssasisko. Pakko se kai on jaksaa. Odotan niin kovin sitä aikaa että lapset alkaa huolehtia itsestään ja saisin joskus oman elämäni edes osittain takas. Elämän jota mun ei jälkiviisaana olisi kannattanut muuttaa mitenkään. Lastenhankinnasta alkoi yhä jatkuva alamäki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lastenhankinnasta alkoi yhä jatkuva alamäki.
Ajatteletko ihan todella noin? Olen tosi pahoillani, kuulostaa tosi ahdistavalta... Toivottavasti haet/ saat apua tuohon henkiseen tilaasikin...
eli jos häviän nurkan taakse, alkaa hirveä huuto. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta suorastaan odotan tämän päikkäreitä ja sitä, että rupeaa illalla yöunille. Ei jaksa koko päivää kuunnella sitä kitinää.
Nyt turha " ylpeys" pois, ettet halua olla " hankala tapaus" . Terveydenhoitaja on sitä varten, että auttaa ja tukee. Vaikka hän varmasti on mukava ja noin, niin ei pidä suhtautua häneen kuin ystävään ja esittää, että kaikki on hyvin.
Olet todella väsyneen oloinen. Ota ihmeessä neuvolassa asia piakkoin puheeksi, ennen kuin palat todella loppuun!
Ja sen jälkeen olisi aina sellainen leima otsassa, kun neuvolassa käy, että olen " mielenterveystapaus" tai jotain muuta vastaavaa. Siinä tapauksessa mieluummin jätän puhumatta. Ja kun mitään konkreettista apua en mistään kuitenkaan saa, kuten lastenhoitoapua tmv.
Jo oma äitinikin on sanonut, että ennenvanhaan olisi katsottu kieroon jos olisi pyytänyt apua lastenhoidossa :( Tämä mielestäni kertoo jo jotain, hänellekään en siis viitsi kovin puhua ja valittaa.
ap
Kuten tästäkin ketjusta huomaat, et ole ainoa väsynyt jonka lapset kiukuttelee. Sitä aina luulee olevansa ainoa ja yksin ongelmiensa kanssa, vaikka todellisuudessa niin ei ole. Terveydenhoitaja voi tietää monia konsteja auttaa sinua, joita sinä et tiedä. Sehän kuuluu terveydenhoitajan työhön. Ja mitä äitisi kommenttiin tulee, se on todella vanhanaikainen ja kannattaa jättää omaan arvoonsa, nyt eletään kuitenkin 2000-lukua, eikä " ennen vanhaan" .
Suosittelen siis, että otat asian neuvolassa puheeksi. mitään leimautumista siitä ei seuraa. Ja varmasti saat helpotusta tilanteeseesi.
T. nro. 12 ja 22
Jos kysyy aikaa neuvolalääkärille jonkun lapsen sairausjutun takia, alkaa voivottelu resurssien niukkuudesta. Sen jälkeen sanoo et 2kk:n päästä ois eka vapaa aika. Jos kysyy jotain lapsen terveydentilaan liittyvää, sanoo että ääni epävarmasti väristen että " hmm, pitäs varmaan soitella terveyskeskukseen ja varata lapselle aika" . No sitähän mä en tietenkään ois älynnyt ilman että terkka sen sanoo..
Meillä 3 lasta ja samantapainen tilanne. Mies ei myöskään töiltään juuri osallistu ja mulla alkaa korvien välistä jo käry nousta. Mummo meillä käy vapaillaan, mut ei sille voi kaikkia lapsia jättää hoitoon, joten ilman lapsia en pääse koskaan minnekään.
Tsemppiä sinne! Ajattelinkin jo et olenko ainoa kotiäiti joka on tuskastunut. Mutta onhan meitä muitakin.
Vierailija:
Ja sen jälkeen olisi aina sellainen leima otsassa, kun neuvolassa käy, että olen " mielenterveystapaus" tai jotain muuta vastaavaa. Siinä tapauksessa mieluummin jätän puhumatta. Ja kun mitään konkreettista apua en mistään kuitenkaan saa, kuten lastenhoitoapua tmv.ap
puistoja, leikkipaikkoja, kauppakeskuksia, kotieläinpihoja, kirjastoja, mitään?