Lue keskustelun säännöt.
Elämänhallinta ihan hukassa, aika vain valuu eteenpäin
04.10.2008 |
Asun mieheni kanssa, meillä ei ole lapsia. Opiskelemme kumpikin ja elämä on aika epäsäännöllistä.
Mä en saa mitään aikaiseksi. Kaiken vapaa-aikana istun koneella. En saa luettua tentteihin, ellen mene kirjastoon enkä oikein sielläkään. Meillä on kotona ihan kamalan sotkuista, kun ei huvita siivota.
Elämä valuu vain ihan hukkaan. En saa itseäni oikein edes kauppaan, vaikkei olisi ruokaakaan. Harrastan kyllä liikuntaa, käyn kolme, neljä krt viikossa treeneissä. Se on kaikki, mitä mulla on.
Miten saan taas elämänrytmistä kiinni? Koko ajan väsyttääkin.
Kommentit (59)
Itse toivon että lapsen saannin myötä asiat sais muutettua. Mä olen 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse toivon että lapsen saannin myötä asiat sais muutettua. Mä olen 30.
mutta totta ÄITIYS EI MUUTA IHMISTÄ! Jos oot laiska oot myös laiska äiti. ehkä alkuhuumassa sujuu, mutta totuus tulee esille ajanmyötä.
mutta totta ÄITIYS EI MUUTA IHMISTÄ! Jos oot laiska oot myös laiska äiti. ehkä alkuhuumassa sujuu, mutta totuus tulee esille ajanmyötä.
olen kyllä tähän ikään mennessä oppinut sen, ettei ihmistä mikään toiseksi muuta ;) Se on vaan fakta, että kun aikaa on vähemmän, sen käyttää tehokkaammin. Lisäksi kuvittelisin, että lapsen tulo tuo vähän järkeä kaikkeen, mitä tekee. Sä et ainakaan ole kovin kannustava tyyppi! ;)
Mitä tekevät laiskat äidit tänään?
Minä laitoin pyykkikoneen päälle ja nyt 3 tuntia intensiivistä opiskelua!
Mitä tekevät laiskat äidit tänään?
Minä laitoin pyykkikoneen päälle ja nyt 3 tuntia intensiivistä opiskelua!
Aamulla kello oli herättämässä klo 8, mutta nousin vasta yhdeksältä. Kävin yhdellä luennolla ja kohta lähden hoitamaan asioita. Kahdelta on taas luento ja sen jälkeen teen esseetä kaverini kanssa. Illan varmaan istun koneella ja murehdin ensi viikon tenttiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikää 31v, ei lapsia
Osaan halutessani olla hyvinkin tehokas ja minut huonommin tuntevat ovat sitä mieltä että olen hyvin järjestelmällinen ja saan paljon aikaan. Ja niinhän se onkin kodin ulkopuolella; töissä muun muassa. Mutta vapaapäivinä en saa kotona useinkaan mitään aikaiseksi. Hommia olisi vaikka kuinka mutta ei vaan huvita tehdä. Nytkin olen istunut monta tuntia koneella tekemättä mitään järkevää vaikka oikeasti olisi ollut tässä koneellakin juttuja tehtävänä.
Mistäköhän sitä sais hiukan puhtia itseensä?
olen tullut TUHAT KERTAA TEHOKKAAMMAKSI lasten myötä. Ensinnäkin työtkin tulee tehtyä paljon paremmin ja tehokkaammin koska haluaa hakea lapset nopeasti hoidosta.
Kotonakin teen kaiken aina heti. En juuirkaan jätä enää mitään lojumaan kuten tein nuorempana!!! Että joko olen muuttunut tai sitten vain tullut ajan myötä järkevämmäksi.
Tänään olen tehnyt tehokkaasti töitä 5 tuntia. Lisäksi olen pessyt koneellisen pyykkiä jo, tiskannut jne.
Teen töitä kotona yrittäjänä.
Olen 37-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan kuulu kerhoon, mutta minulla on vahvaa taipumusta. Osa on luonnejuttu, osa varmaan tietynlaista kasvatusta, kotona ei tarvinnut laittaa tavaroita heti paikalleen eikä kaikki todellakaan ollut aina tiptop ja rutiinit olivat vähän hakusessa. Mutta pieni osa taitaa johtua siitä, että yliopisto-opinnot graduvaiheessa ovat aika haastavia.
Tietenkin se gradu syntyy niin, että herää aamulla kahdeksalta, Ei jää lukemaan lehteä eikä surffaa tunteja netissä. Mutta kun se ei toisaalta synny niinkään, että järjestelmällisesti vain tekee. Nimittäin vaikka 80-90 % työstä on järjestelmällistä tekemistä, se onnistuu vasta, kun on todella AJATELLUT asian läpikotaisin. Ja tähän ajatelutilaan pääseminen voi vaatia haahuilua ja lusmuilua, joskus vaikka vain korttelin ympäri kävelyä. Siksi moni helposti ajautuu tuohon saamattomuuskierteeseen, mikä voi varmasti aiheuttaa jopa masennusta, jos taka-alalla välähtelee pelko, että ala on väärä eikä gradukaan muuta mitään.
Kokemuksesta tiedän, että sitten kun työ sujuu, turha surffailu vain jää ja työ vie mukanaan. Mutta ongelma rutiinien hakemisessa ja luovassa/tieteellisessä/uutta oppimista vaativassa työssä on, että kotia voi puunata ja puunata, jumpissa käydä ja töitä tehdä, mutta se ei vielä mitenkään takaa, että sillä syntyisi tutkielma. Joskus se auttaa. Joskus taas auttaakin, että vähitellen hivuttaa itsensä kohti sellaista tilaa, jossa oikeasti alkaa syntymään uutta tekstiä. Ja sitten se pitää vain vääntää väkisin paperille ja hyvän olon tunne tulee kyllä, kun jotain on valmiina. Sen jälkeen voi hetken harjoitella taas rutiineja.
Mä käyn silloin tällöin yliopistolla syömässä, jos jaksan raahautua. jumpissakaan en jaksa käydä, kunto romahtanut, joten vaikea aloittaa. Joskus saan intopuuskan ja saan hankittua tenttikirjat ja joskus kerran kolmessa kuukaudessa saan käytyä tentissäkin. Esseitä on ihan turha kuvitella saavansa aikaiseksi. Koneen ääreen kun istahdan, jumitun surffaamaan, enkä saa edes word-tiedostoa avattua.
En muuten kehtaa kertoa ikääni, mutta ihan nuorikaan en enää ole,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jälkeen opinnot jollain kummalla ilveellä valmiiksi. Nyt olen työtön, viikot ja kuukaudet kuluu, en saa töitä haettua, kotia en jaksa hoitaa, harrastelen jotain satunnaisesti. Mies vielä "opiskelee" ja elättää meitä hanttihommilla.
Vauvakuumekin tavallaan on, mutta jotenkin tällaiseen taloudelliseen tilanteeseen ei oikein tunnu hyvältä lasta saattaa...
Huh, ja mua ahdistaa sikana tämä tilanne, mutta mistään en saa energiaa muutokseen.
Jos jollain on vinkkejä elämänhallintaan, otan kiitollisena vastaan!
Paitsi etten ole liikkunutkaan enää muutamaan kuukauteen... Maanantai olisi deadline yhdelle tehtävälle, joka vaatisi yhteensä 18 h työskentelyä, enkä ole vielä aloittanutkaan.
Siivottiiin viimeksi kaksi viikkoa sitten, meni päivä ja kotona vallitsi taas kaaos. Kaikki liat ja roskat jää sinne mihin ne putoaa, samoin vaatteet ja paperit.
Ruokavalio koostuu voileivistä, koska en jaksa kokata tai suunnitella aterioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että mulla on 3 lastakin tässä vielä. On vaan niin puutunut olotila jatkuvasti, ja vaatii hirveitä ponnisteluja järjestää lapsille ruoka pöytään jne. Liekö jotain syysmasista?! Täytyy ottaa vaan itteä niskasta kiinni, kyllä se siitä sitten taas lähtee!
Eihän se elämänhallinta ole mistään muusta kiinni kuin siitä, että tajuaa, että kukaan "äiti" ei tule sinua,aikuista ihmistä enää patistamaan, vaan sinun on herätettävä se "sisäinen äitisi" paimentamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten kehtaa kertoa ikääni, mutta ihan nuorikaan en enää ole,
Mäkään en todellakaan ole enää nuori. Opiskelen toista tutkintoa, kun kyllästyin ekaan alaan. Tosin en siis sitä ekaakaan tutkintoa ole valmiiksi saanut.
Opinnot mulla sujuu jostain syystä melko hyvin, vaikka töiden aloittaminen on ihan hemmetin hankalaa. Meillä on tosi tiivis porukka ja en varmaan kehtaa pudota joukosta pois, mikä on siis tosi hyvä juttu mun kannalta.
Mä olin ihan varma, että moni tulee ehdottomaan masennusta, mutta ei sitten tullutkaan. Kun mä en koe olevani masentunut. Mä en vaan mistään otetta, mutta kun saan, olen tosi tyytyväinen.
Välillä pidän itselleni ryhtiviikkoja, jolloin otan jonkin asian tavoitteekseni. Esim. tällä viikolla lupasin tehdä kaikki rästihommat kouluun, ja teinkin. Ensi viikon tavoite on normalisoida unirytmiä ja syödä vähän fiksummin.
Musta tuntuu, että mulla on liikaa aikaa. Välillä ois varmaan ihan fiksua käydä töissä, niin olis jotain rytmiä.
Tosiaan ihanaa, etten ole ainoa. Mies joskus syyllistää mua tästä meidän yhteisestä lorvailusta.
ap
tehtävälle. Tänään heräsin jo yhdeksältä aloittamaan, nyt kello jo 12 enkä ole vielä muuta kuin surffaillut täällä ja facebookissa. Voi dämmm.
Eli pakotan itseni lasten takia ulos ja teen tietysti ruokaa. Mutta annas olla, kun muksut päiväkodissa (itse "teen gradua), niin en tee muuta kun hengaan netissä. Ja kämppä on kaaoksessa. Joka ilta vannon, että seuraavana päivänä ekana lenkille ja sitten hommiin, mutta paskan marjat.
Joo mun piti aloittaa kymmeneltä.
Sitten siirsin sitä yhteentoista. Sitten kahteentoista. Kohta yhteen... Lopulta koko päivän on tuhlannut merkityksettömään surffailuun ja työ odottaa edellleen tekijäänsä ja ahdistus kasvaa.
Seuraavana päivänä sitten. Paitsi että sekin on ihan samanlainen kuin kymmenet päivät aikaisemmin.
3
Toisaalta tuntuu hyvältä etten ole ainoa.... Kiitos, en tunne itseäni enää niin huonoksi. Ilmoittaudun täten kerhoon...
muutaman tunnin viikossa, usein vain yhden ohjelman. Muita vinkkejä?
Olisi kiva liittyä tuhannen kilometrin kerhoon, vai miten se nyt meni?