Elämänhallinta ihan hukassa, aika vain valuu eteenpäin

Kun sinulla on enemmän ohjelmaa ja rytmiä viikoissa, alkaa varmaan opiskelukin maistua. Tsemppiä!

Täälläkin yksi ilmoittautuu mukaan joukkoon. Mullakin jo kolme lasta ja toisen tutkinnon suorittaminen meneillään, periaatteessa jo loppusuoralla, mutta tuntuu etten jaksaisi loppuja millään suorittaa. Munkin on pakko venyä koulun kirjastoon tekemään palautettavia esseitä, kotona en tunnu saavan mitään aikaiseksi. Toisaalta jos jään kotiin "kirjoittamaan", tuntuu että olen joku rikollinen kun lapset sen aikaa hoidossa. Jos teen hommaa muualla, tunnen olevani oikeutetumpi viemään lapset hoitoon. Nämä nyt vaan tällaisia oman pään sisäisiä juttuja. Viime talvena olin vielä osa-aikaisena töissä opiskelun ohella, se ei tähän lapsiperhe-elämään sopinut, en nähnyt lapsia juuri muuten kuin viikonloppuisin. Tosin silloin sain hommat jotenkin vaivattomammin tehtyä, kun aika oli rajallinen. Nyt ei meinaa luonnistua mikään.

Telkkaria minäkään en juuri katso, mutta netissä tulee roikuttua luvattoman paljon. Muka artikkeleita etsimässä. No, tältä palstaltahan ne varmaan löytyy :)

Minä myös! Neljä lasta on joitten varjolla olen venynyt vuosikausia kotona tekemättä juurikaan edes kotitöitä. Nyt olen yrittänyt hankkia töitä, mutta en saa haetuksi ja jos välillä jotain työpätkiä saan niin hoidan hommat niin huonosti että ei toiste pyydetä.

Voisitteko mennä vaikka kannettavan kanssa kahvilaan tekemään opiskelutöitä? Itse en ainakaan kehtaa vain surffailla, jos joku ulkopuolinen näkee, vaan paremmin tulee keskityttyä itse asiaan. Tai laittakaa tietyille nettisivuille esto koneeseen (esim. tälle vauva-sivustolle!); en kyllä tiedä, miten se tapahtuu.

Ja tosiaan töissä käyminen voisi auttaa, pieni kiire on tuollaisissa asioissa vaan hyväksi, saa paremmin hommia valmiiksi.

hetki sitten viiden vuoden lusmuilun jälkeen. Jossain välissä olin 100% varma, että gradu ei koskaan valmistu, mutta näinpä kuitenkin valmistui.

Ja vinkkejä:



- aina kirjastolle tms. kotona on liian helppo lusmuilla, kun ympäristön paine olematon

- kotikoneelle estot kaikille koukuttaville sivuille, kuten vauvalehti, iltalehti, suomi24, facebook ym

- tavoitteeksi tehdä töitä 1 tunti päivässä! Kuulostaa vähältä, mutta mulla ainakin usein kävi niin, että suunnitelmat oli liian suuria, ja lopulta en tehnyt mitään. yhdessökin tunnissa saa paljon aikaiseksi

- liikunta, liikunta ja liikunta, saa aivot happea ja virkistystä



Tsemppiä kaikille! Fiilis on mahtava, kun työ sitten lopulta valmistutu!

Oletteko edes lastenne kanssa? Vai vaanko surffailette netissä?

Mun mies kertoi juuri työkaveristaan. Työkaveri oli aivan raivona vaimolleen. Ei tee muuta kuin surffailee äitiysloman. Isompi on hoidossa kun ei kuulemma jaksa kahden kanssa.

Kämppä on sekaisin, lapsen vaatteet pesemättä, ruoka ei ole valmista ja kaupassa ei ole käyty. Vaimo vain istuu netin ääressä ja välillä imettää. Mies sitten työpäivän jälkeen hakee esikoisen ja tekee ruoan ja siivoaa ja kylvettää ja laittaa iltapalat kun vaimo haluaa treffata kavereitaan kun "kotona on niin raskasta".



Ero kai siinä perheessä on tulossa.

Lista tehtävistä hommista. Viiva päälle kun on asia hoidettu. Siitä seuraa pieni euforian tunne. Sitten päivän päätteeksi palkintona esim. lasi punaviiniä ja tunti surffailua. Mulla toimii.



Juon nyt "palkintokahvia" netin ääressä, mutta olen tänään ulkoillut kaksi tuntia, valmistanut herkkuaterian perheelle, pessyt kaksi koneellesta pyykkiä, lukenut lehden ja siivonnut keittiön.

Eli kun antaa periksi jossain, niin sitten antaa muissakin ja kierre on valmis. Ja sitten kun tottuu löysäilyyn, huomaa, että se onkin mahdollista ja siitä iskee morkkis ja ahdistus. Mulla kävi graduvaiheessa näin. "Hemmottelin itseni pilalle", eli en pakottanut hoitamaan asioita ja repsahdin moneksi vuodeksi. Nyt joudun psykoterapian avulla ottamaan elämän takaisin haltuun.



Eli varoitan, puuttukaa asioihin jo ajoissa!

hormonihöyryisten naisten palstalta. Saatte täällä ihan vääristyneen kuvan elämästä. Väsynyt ja hormonimyrskyssä elävä nainen on kiukkuinen.

mitenköhän mies muuten olisi parisuhteeseen hänen kanssan lähtenyt?

synnytyksen jälkeinen masennus. Voisitko vinkata, että kypsempää ja järkevämpää kuin hakea eroa on etsiä vaimolle apua!

että sain gradun tehtyä, ja opinnot suoritettua, vaikka oli kaks lasta ja vaativa työ!

Töistä pidin vajaat 2kk opintovapaata, muuten kaikki työn/äitiysloman ohessa.



Varsinaisena opiskeluaikana en kyllä juuri jaksanut opiskella, muuta kuin ekat pari vuotta.



Mene ap töihin, sit on pakko ryhdistäytyä.

Samahan se kai hänelle on että mitä äiti tekee kotona-- eikun juu. Tämä olikin av, jossa kaikkien äitien on tehtävä kaikki kotityöt ja jossei onnistu, miehellä on oikeus vaikka erota!

samassa tilanteessa kuin tässä ketjussa monet, eli ryhti kadoksissa ja elämä pelkkää jumistusta. Menin sitten töihin osapäiväisesti ja siinä se. Työt sain kyllä tehtyä, mutta opinnot ei ole edenneet kahteen vuoteen muuten, kuin yhdellä 5 sivun esseellä. Eli mun tapauksessa ei kyllä auttanut. Töissä oon ok, mutta kotona sama valuminen jatkuu... koti siivoomatta, tekemättömät työt painaa, roikun vaan netissä jne.

mua auttaa kaikenlaiset to do -listat, joista teen vaikka yhden pikkuasian päivässä, ja jos energiaa on, niin enemmänkin, kun listasta on tehty vaikka 10 asiaa, käyn ostamassa itselleni uuden paidan tms.



Ajankäytön suunnittelu auttaa myös. Esim. jos haluan gradun valmiiksi puolen vuoden kuluttua, laskeskelen, että sen pitäisi olla jossain vaiheessa 4 kk:n kuluttua. Lasken kuinka monta sivua (noin) päivässä pitäs tehdä. itse tein 2 päivää gradua, yksi vapaa, kaksi gradua, yksi vapaa. Jos vaikka 3 sivua.

Kirjoitan sivut ennen kuin teen mitään muuta koko päivänä (suihku + aamupala ok!), sen jälkeen voin roikkua netissä tai lukea lehteä ihan hyvällä omalla tunnolla. Toisaalta kun sai jotain konkreettista aikaiseksi, sitä saattoi "innostuakin" ja tehdä enemmänkin kuin päivätavoite oli. Silloin sai pitää vapaata heti tai "ostaa" itselleen pitempää vapaata.



Kuulostaa hullulta, mutta toimi mulla. Ei enää omatunto vaivannut, ja oli aavistuksen aktiivisempi ja muutenkin tyytyväinen itseensä.



Ylenmääräisestä siivouksesta ei kannata tressata. Etsi "löysä" ystävä ja siivotkaa sen kanssa ensin toisen ja sitten toisen kämppä. Kimpppasiivous on paljon kivempaa. Vähintää nyt mies mukaan ja Apulanta täysille. Sovitte vaikka, että siivotaan 10 biisin ajan, aloitatte vessasta ym. kriittisistä paikoista. Ja jos lauantaina siivoatte, siivousdrinksut palkkioksi.

Oon kuvitellut olevani maailman löysin ja laiskoin, mutta tosi helpottavaa kuulla, etten olekaan ainoa. Tosin kukaan täällä ei oo kertonut ikäänsä... Mä oon jo 30 enkä vieläkään vakkaritöissä. Teen jatkotutkintoa, tai siis sanon tekeväni, mutta oikeesti en tee mitään. Tarkoittaa siis sitä että hirveellä puskemisella sain gradun valmiiksi sentään, mutta kamalaa se oli. Sen jälkeen aloin jatko-opiskelijaksi osittain siitä syystä, että töiden hakeminen pelotti niin hirveesti, olin jo etukäteen varma etten saisi mitään. Olen ollut monta vuotta ihan kivassa osa-aikatyössä ja samalla siis mun pitäisi keskittyä tutkimukseen, mutta kakan marjat.



Nyt olen äitiyslomalla kun odottelen esikoistani, kerrankin voin ihan hyvällä omallatunnolla laiskotella, kun olen niin totaalisen väsynyt. Pelottaa mitä käy sitten kun vauva syntyy ja mies on päivät töissä, miten jaksan pitää kodin kuosissa, käydä kaupassa ja tehdä ruoat. Olen niin luvattoman saamaton! Joku ammattikin pitäisi joskus habkkia, hemmetti soikoon...

Kylläpä kuulosti tutulta monen kuvailut saamattomuudesta, en siis ole ainoa. Suorastaan hupaisaa, jollen tietäisi kuinka raastavan huono omatunto ja väsynyt fiilis on, kun ei saa mitään tehtyä.



Mullakin lista päivän/viikon töistä on auttanut, silloin näkee konkreettisesti saaneensa jotain aikaiseksi ja voi tosiaan palkita lopuksi itseään jollain kivalla jutulla. Kotiin ei yleensä kannata jäädä, vaan voisi ajatella lähtevänsä ikään kuin osa-aikatöihin yliopistolle. Esim. 4 tuntia päivässä gradua ja sitten jotain mielialaa kohottavaa aktiviteettia, siten tulee selkeä ero opiskeluajan ja vapaa-ajan välille, ja kotonakin on taas mukava olla, kun on sieltä päivittäin poistunut. Lisäksi 2-3 kertaa viikossa jotain suht rankkaakin liikuntamuotoa auttaa pitämään ajatukset muualla kuin omassa lusmuudessa ja karkottaa huonoa omatuntoa.



Kotia ei kannata päästää perikadon partaalle eli odottaa viikon siivouspäivää, vaan silloin tällöin vähän järjestellä, esim. vaatteet kaappiin ja roskat pois, ja ainakin tiskit päivittäin tiskata; tyhjä tiskipöytä tekee kämpästä heti selkeämmän.



Lipeämisistä ei kannata tuntea päiväkaupalla huonoa omatuntoa, vaan muistaa, että huomenna on uusi päivä. Jos aikaa on rajattomasti, niin lusmuiltua tulee kuukausi- ja vuosikaupalla, kokemusta on. Pienessä kiireessä ja pakon edessä saa hommia ihmeesti aikaiseksi, vaikka sitä ei saamattomuuden alhossa ikinä uskoisi.



Jos olo on ollut fyysisesti pitkään epänormaalin väsynyt, niin ehkä kannattaa käydä tsekkauttamassa kilpirauhanen, sen toimintahäiriö voi aiheuttaa täydellistä väsymystä. Tsemppiä paljon teille kaikille kohtalontovereille!

hae apua!psykiatrin tai psykologin jonot on pitkiä mutta pistä ittes jonoo ennen ku oot vielä enempi burn out!en tee diagnoosia mutta viittais masennukseen tai samaan kuin minulla on ollut:burn out! sinulla se ei vielä ole burn out mutta myönnä itsellesi avun tarve, sillä jos harrastaa liikuntaa ja syö säännöllisesti(nukkumisrytmi kuntoon heti!) ja silti aina väsyttää eikä kiinnosta mikään eikä jaksa niin se ei ole normaalia. hae apua ja kohtaa ongelma. elä jää oottaan sitä että makaat lattialla ja et jaksa kävellä vessaan, itket vain ettet jaksa. masennus on yleistä, ei hulluutta. ei tarvi olla edes masennusta jotta ongelmasta voi puhua ammattiauttajan kanssa. estä ongelma ajoissa niin ei tartte kärsiä kymmentä vuotta1

ettei ole masentunut. Minäkin oon todella saamaton, jos burn outin saan, niin liiasta työnteosta se ei ainakaan tule.



Ja en ole masentunut, koska jos esim. lähden kavereiden kanssa leffaan tms. on ihan todella kivaa ja fiilis hyvä. Opiskelujen teko vaan laiskottaa, ei muu. Eli vaikka masennusta nykyään onkin paljon, ei se siltä tarkoita, että se, ettei saa mitään aikaiseksi johtuisi aina masennuksesta.