Elämänhallinta ihan hukassa, aika vain valuu eteenpäin

SIinäpä se tuli. Tiedän kokemuksesta. Nyt kun on elämä koetellut rankalla kädellä ja ollaan siitä ehkä jo toipumassa, on elämään tullut taas sisältöä, tekemistä, tarkoitusta.

Täydellinen asenteenmuutos, lisää aktiviteetteja, niitä tarvitsette. Ettei tarvitse mennä rankimman kautta niinkuin minä..

oikeasti se ei sitä ole, jos kamppailee sisäisten ongelmiensa kanssa jatkuvasti. Se, että on tässä tehokkuutta arvostavassa yhteiskunnassa tehoton, ei ole sosiaalisesti kovin helppoa.



Ja liiasta ajasta: kaikilla on yhtä paljon aikaa, riippuu vaan miten sen käyttää. Perustan väitteeni sillä, että olen itse 33-vuotias, opinnot kesken saamattomuuden vuoksi, elätän itseni hanttihommilla. Muuhun en pysty. Voin jatkaa tällä tavalla loppuelämäni, jos en saa itseäni niskasta kiinni. Näin se vaan on. Ehkä, jos minulla olisi lapsi, asiaan voisi tulla muutos, mutta kuten tästäkin ketjusta näkee, sekään ei aina auta muuttamaan perussaamatonta aktiiviseksi ja reippaaksi sekä "kiireiseksi".

laittamaan.

Kyllä tuo 'tilasi' johtuu nimenomaan juuri siitä, että nyky-yhteiskunnassa tuollainen on mahdollista, siis mahdollista olla vätys kun ei ole pakko tehdä töitä ja pakko yrittää selvitä hengissä.

Mä en tosiaan koe olevani masentunut, olen vain saamaton. Joskus olen kokeillut autismikuntoutuksesta tuttua päivän strukturointia itselleni ja se tosiaan toimii, ainakin ajoittain.



Mä ajattelin, että voitaisko perustaa joku ryhtiryhmä? Tosin se on aika pöllöä perustaa tänne palstalle, kun ilmeisesti just monella tää netti on kaiken laiskuuden alku ja juuri.



Joka tapauksessa lupaan huomenna siivota keittiön, käydä treeneissä ja lukea yhden artikkelin.



ap

Anteeks vaan, mutta mua suuresti ihmetyttää mitä te lapsettomat/perheettömät ihmiset valitatte väsymystänne ja vetämättömyyttänne! Itsestä tuntuu että teidän sijassanne olisi vapaa tekemään ja touhuamaan jokaikinen päivä ihan mitä huvittaa! Maailmahan on täynnä kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa, harrastettavaa, vierailtavaa, koettavaa jne.



Itsellä on kolme alle kouluikäistä lasta, nuorin 5kk, ja yritän tässä sivussa opiskella lisäpätevyyttä. Pari vanhempaa on 10pv/kk päiväkodissa - mutta silti päivät täyttyvät: 1-2 koneellista pyykkiä per päivä, imetettävä joka välissä, jokaiselle varustettava varusteet seuraavaksi päiväksi, tehtävä lämmin ruoka, laitettava sakki nukkumaan jne.. pari kertaa viikossa saa onneksi 1-2 tuntia hengähtää ja olla rauhassa.



Haloo, tulisin mielelläni viikoksi lomalle elämäänne! Nauttikaa ajastanne, älkää märehtikö sitä!

Anteeks vaan, mutta mua suuresti ihmetyttää mitä te lapsettomat/perheettömät ihmiset valitatte väsymystänne ja vetämättömyyttänne! Itsestä tuntuu että teidän sijassanne olisi vapaa tekemään ja touhuamaan jokaikinen päivä ihan mitä huvittaa! Maailmahan on täynnä kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa, harrastettavaa, vierailtavaa, koettavaa jne.

Haloo, tulisin mielelläni viikoksi lomalle elämäänne! Nauttikaa ajastanne, älkää märehtikö sitä!

Kun mulla ei ole mitään muuta kuin AIKAA. Ei siitä silloin osaa nauttia. Kun aikaa on liikaa, ei ole kiire mihinkään.

Ja jos olo on vetämätön ja väsynyt , se on sellainen. Ei se muutu.

vaan siitä mitä mun pää haluaa.

Kuulostaa hullulta, mutta välillä tuntuu kun olisi kaksoispersoona. Voin jättää tekemättä asioita joka suututtaa itsänikin kuten kotityöt tai ns pakollisten ihmissuhteiden vaaliminen. Haluaisin niin siistin ja puhtaan kodin, mutta kun yritän aloittaa homman en vain saa sitä aikaseksi.

Aivoni valitsevat kaikki mieluisat työt ja tekemiset, joissa olen taas oma touhukas itseni, mutta kun pitäisi tehdä jotain 'tylsää' niin..(ja silti haluaisin todella että koti olisi siistimpi ja esim kirjaston kirjat palautuisivat kerrankin ajoissa ja se olisin minä joka soitan mummolle ei toisinpäin..)

Minulla liittyy tähän myös hyvän jatkuva syönti ja kohta sen vaikutuksia ei saa mihinkään piiloon:(

t. myös kerholainen

Anteeks vaan, mutta mua suuresti ihmetyttää mitä te lapsettomat/perheettömät ihmiset valitatte väsymystänne ja vetämättömyyttänne! Itsestä tuntuu että teidän sijassanne olisi vapaa tekemään ja touhuamaan jokaikinen päivä ihan mitä huvittaa! Maailmahan on täynnä kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa, harrastettavaa, vierailtavaa, koettavaa jne.

Itsellä on kolme alle kouluikäistä lasta, nuorin 5kk, ja yritän tässä sivussa opiskella lisäpätevyyttä. Pari vanhempaa on 10pv/kk päiväkodissa - mutta silti päivät täyttyvät: 1-2 koneellista pyykkiä per päivä, imetettävä joka välissä, jokaiselle varustettava varusteet seuraavaksi päiväksi, tehtävä lämmin ruoka, laitettava sakki nukkumaan jne.. pari kertaa viikossa saa onneksi 1-2 tuntia hengähtää ja olla rauhassa.

Haloo, tulisin mielelläni viikoksi lomalle elämäänne! Nauttikaa ajastanne, älkää märehtikö sitä!

Sen jälkeen, kun sain kolme lasta, olen muuttunut erittäin tehokkaaksi ihmiseksi ja kaikenlainen vetämättömyys on todellakin tiessään (ja luoja tietää, että olen ollut yliopistoaikoina saamaton vätys).

Käyn kokopäivätöissä ja opiskelen tutkintoni täytteeksi lisäopintoja siinä ohessa. Ei tulisi kuuloonkaan, että missaisin yhtään minuuttia, minkä saan vapaaksi perhe-elämältä tai työltä opintojen suorittamiseksi. Hiekkainen eteinen imuroidaan saman tien ja pesukone laitetaan päälle heti, kun pyykkikori täyttyy. Mulla ei kerta kaikkiaan ole varaa lusmuta, muuten seuraa kaaos. Eikä meillä todellakaan yhtä mittaa siivota, riittää, että asiat hoidetaan sitä mukaa, kun ne eteen tulevat. Muuten on edessä saatanallinen urakka, ja kuka siihen nyt jaksaisi ryhtyä?

Ja mullakin mussuttelu jo kohta johtanut siihen, ettei kaupastakaan löydy sopivia vaatteista. En vaan pysty lopettamaan.



Ja menkää te moralisoijat pois täältä omiin ketjuihinne. Me saamattomat kaivattiin tässä ketjussa tukea, syyttelyä, päivittelyä ym. tulee ympäristöstä ihan riittämiin muutenkin.

Ja hauskassa muodossa kaiken hyvän lisäksi!

Olin ahdistunut ja en saanut tehtyä tenttejä ja gradua.

Menin vanhaan tuttuun paikkaan kesätöihin ja jäin sinne myös määräaikaiseksi.

Ostimme asunnon. Sain vakkari paikan. Sitten sain jonkin tarmon puuuskan ja vaihdoin pääaineen ja tein työn ohessa gradun valmiiksi (vaihdoin gradun aiheenkin).

Menimme naimisiin ja matkustelimme ja pidimme kahdestaan hauskaa.

Työpaikalla sain sisäisen siirron koulutusta vastaavaan paikkaan.



Sitten vasta tunsin olevani valmis äidiksi. Nyt olen onnellinen kahden lapsen äiti.



ja jälkeenpäin ajateltuna olin ehkä jonkinlaisessa masennuksessa ja en tiennyt mitä haluan elämältä. Joten mulle auttoi töihin meno, koska opiskelu ei kertakaikkiaan sujunut.

Ja se oli inhottavaa, kun koskaan ei saanut hyvällä omalla tunnolla pitää vapaata, kun aina olisi pitänyt olla tekemässä gradua. Mutta kun homma oli mennyt jotenkin lukkoon, niin ei siitä valmistakaan tullut, vaikka koko ajan yritin kovasti. Viisi vuotta sitä sitten lopulta tein.



Ensin ajattelin, että vaikeudet johtui siitä, että mulla oli opiskelupaikkakunnalla koti-ikävä, kun kaikki opiskelukaverit oli jo valmistuneet ja lähteneet muualle töihin. Joten muutin lähemmäs kotiseutua, mutta ei se mitään auttanut, vaikkei haitannutkaan. Sitten ajattelin, että koska tästä ei mitään tuu, niin meen töihin. Silläkään ei ollut graduun mitään edistävää vaikutusta, mutta en usko, että siitä haittaakaan oli, sillä eipä se gradu edistynyt ennen töitäkään.



Seuraavaksi lähdin sitten opiskelemaan täydentäviä opintoja toista tutkintoa varten (vaikka ekakaan ei vielä ollut valmis). Ja ihme kyllä tästä oli apua. Sillä siirtyminen takaisin opiskeluryhmään ja opiskeluympäristöön auttoi orientoitumaan opiskeluihin niin, että sain lopulta sen myötä ekan tutkinnon ja gradun valmiiksi. Eli lopulta tein siis töitä, toisia opiskeluja ja gradua yhtä aikaa.



Mutta sitä en sitten tiedä oliko mulla masennus jo alunperinkin, vai syntyikö se sitten vasta tuon mielettömän työ-opiskelurykäisyn myötä. Mutta kyllä mulla nyt kuitenkin on masennus todettu, mihin oon saanut lääkettä ja terapiaa. Joten jokaisen kannattaa olla vähän varuillaan, josko se sitä masennusta olisi kuitenkin...

Aamulla kello soittamaan, sen jälkeen aamupala ja sanomalehti ja pesulle japetaat sängyn.



Sitten teet jotain kotitöitä tyyliin tiskaat, imuroit, laitat pyykkikoneen päälle tms. Teet kauppalistan ja menet kauppaan. Laitat ruokaa.



Iltapäivällä voit istua hetken koneella, sen jälkeen teet opiskeluhommia tehokkaasti muutaman tunnin. Illalla voit hyvällä omallatunnolla katsoa televisiota.



Mä olen aina ollut tehokas ja aikaansaava ihminen ja se perustuu just noihin rutiineihin. Teen ensin pakolliset hommat alta pois ja sen jälkeen muita hommia.

Mä olen joskus ollut tuollainen. Ehkä 3 lasta on auttanut tilannetta kuin myös se että olen yrittäjä, jonka on pakko tehdä töitä tai ei tiliä tule. Myös ISO asuntolaina auttaa laiskuuteen:)).



SE auttaa myös että HETI aamusta on aktiivinen. Aamiaispöytään ei saa koskaan jäädä lehtiä lukemaan. Heti pitää ruveta raivaaamaan pöytä esim. Jos on pestävää pyykkiä niin kone laitetaan pyörimään HETI.



Itse menen myös heti tekemään töitäni kunhan olen lähettänyt lapset kouluun ja päiväkotiin. Netissä ei saa ruveta surffailemaan koska se vie työhalut.



***



Anteeksi että sanon, mutta olen oikeasti sitä mieltä että mitä vähemmän ihmisellä on kiirettä ja lusmuaikaa, sitä vähemmän hän saa aikaiseksi:(. Monet työttömät ja eläkeläisetkin ovat tulleet sanomaan sitä samaa kun olen asiasta keskustellut.



Itse teen jopa töitä kotona joten voisin lusmuilla. Onneksi on DEADLINEJA ja ASUNTOLAINA mutta myös se että lapset on haettava hoidosta ajoissa eli työt on saatava tehtyä päivällä.



Iltaisin yritän olla tehokas jatkuvasti. Meillä ei ole pesemätöntä pyykkiä. Imuroin joka toinen päivä. Meille rakentuu talokin, joten raksallakin on käytävä joka päivä siivoamassa.



Oikeasti minäkin uskon että saamattomuus on osittaista masennusta. Ihan totta. Koska itsekin olin välillä tuollainen. Nyt kun saan paljon aikaiseksi tajuan, että aikaisemmin olin oikeasti onneton ja masentunut! Lisäksi sekin että SAA JOTAIN AIKAISEKSI lisää hyvänolontunnetta mielettömästi!!!!

"Hemmottelin itseni pilalle", eli en pakottanut hoitamaan asioita ja repsahdin moneksi vuodeksi. Nyt joudun psykoterapian avulla ottamaan elämän takaisin haltuun.

Eli varoitan, puuttukaa asioihin jo ajoissa!

Otin opikseni! Lipsun itsekin liian helposti ja aina on vaikeampi hinata itsensä hemmottelusta normaalielämään. Kiitos, että sanoit ääneen tuollaisen asian, jonka olen tiennyt ja jota olen pelännyt mutta en ole halunnut ajatella.

t. ryhdistäytyjä

Anteeksi että sanon, mutta olen oikeasti sitä mieltä että mitä vähemmän ihmisellä on kiirettä ja lusmuaikaa, sitä vähemmän hän saa aikaiseksi:(. Monet työttömät ja eläkeläisetkin ovat tulleet sanomaan sitä samaa kun olen asiasta keskustellut.

Oikeasti minäkin uskon että saamattomuus on osittaista masennusta. Ihan totta. Koska itsekin olin välillä tuollainen. Nyt kun saan paljon aikaiseksi tajuan, että aikaisemmin olin oikeasti onneton ja masentunut! Lisäksi sekin että SAA JOTAIN AIKAISEKSI lisää hyvänolontunnetta mielettömästi!!!!

Aina, jos kursseja on enemmän, saan enemmän aikaiseksi. Nyt tässä ekassa periodissa niitä on todella vähän, ja laiskuus on kahta kauheampi.

Mulla on kyllä opinnot ihan kiitettävästi sujuneet, johtuu siis varmaan siitä, että meillä on niin tiivis opiskeluporukka. Treeneissäkin saan käytyä.

Mä aina pyhästi lupaan aloittaa kaikenlaisia rutiineja, ja jonkin aikaa ne onnistuukin. Nyt tää koti on kyllä sellainen paskaläjä, että ällöttää jo ajatuskin siivoamisesta. Ois ihana sisustaa yms, mutta kun ei pysty. Lisäksi meillä on aika ahdasta, sekin ottaa päähän.

Mä tiedän, kuinka hyvä olo onnistuneesta päivästä tulee - siitä, että on jotain saanut tehtyä. Kuitenkaan se onnistuu niin harvoin... Ihan kamalaa. Mullakin myös liittyy jonkin verran tähän ongelmaan kaiken hyvä mussuttaminen, joka lisää ahdistusta lisää, ja taas vaan makaan koneella.

ap

Ei elämän tarvitse olla tuollaista. Kyllähän kai jokainen ihailee ihmisiä, jotka saavat aina jotain aikaan. Sellaisia tuntuu myös olevan.



Eikös Pizzakeisari Rabbe Grönblom sanonut että 45 % ihmisistä ei haaveile mistään eivätkä saa mitään aikaiseksikaan koskaan elämänsä aikana.. 45 % haaveilee ja yrittääkin onnistua, mutta eivät pääse päämääräänsä. Loput 10 % haaveilee, ryhtyy toimeen ja onnistuu:)).



Mihin ryhmään sinä kuulut?

Olin nuorempana aivan kauhea lusmu, koulussa pärjäsin vain siksi, että lanttu leikkaa terävästi, läksyjä en ole pahemmin tehnyt enkä lukenut kirjoituksiinkaan (kolm e:tä ja yksi m tuli). Kun asuin yksin, välttelin laskujen maksamista, kirjaston sakot kasaantui, kun en saanut palautettua kirjoja, vaikka asuin kirjaston vieressä. Ravintoni koostui minuuttipuurosta, vauvansoseista ja pitsoista, liikuntaa harrastin, koska hoikkuus oli pakkomielteeni. Olo oli laiska, kyllästynyt ja tekemättömät hommat ahdistivat koko ajan.



Tutustuttuani tehokkaaseen mieheeni aloin tajuta, että asioita voi tehdä, kun vaan ryhtyy toimeen. Nykyään koti on siisti, olen ihan hyvä kokki, leikin lasteni kanssa, maksan laskut ajallaan ja muutenkin huolehdin siitä että arki toimii. Joskus edelleenkin on laiskamatopäiviä, mutta yhden sellaisen jälkeen arki sujuu taas. Yhdessä yössä muutos ei käynyt, mutta onnistui :)