Lue keskustelun säännöt.
"Joulujen avustuskeräykset pitäisi kohdistaa yksineläville vanhuksille lapsiperheiden sijaan"
31.10.2026 |
Tämän kommentin kuulin erään seitsemänkymppisen, naimisissa olevan ja taloudellisesti keskiluokkaista elämää elävän sukulaisen suusta. Olimme siis puhuneet siitä, miten aion tänä vuonna ostaa lapsiperheille hygieniatarvikkeita ja ruokaa joululahjakeräykseen lähes sadalla eurolla sekä lahjoitan pari lahjaa vähävaraisille lapsille. Sukulaisen mielestä lapsiperheitä tuetaan jo tarpeeksi ja heidän sijaan nämä avustuskeräykset pitäisi keskittää yksineläville vanhuksille.
Minusta tuo ehdotus on älytön. Monista joulukeräyksistä saa kyllä ruokaa kuka tahansa ikään katsomatta. Mutta minusta on aivan eri asia mahdollistaa köyhälle lapsiperheelle parempi joulu. Se eläkeikäinen vanhus on niitä jouluja nähnyt ja joulun tunnelmaan riittää hänellä vähempikin. Lapsiperheessä taas joululla on isompi merkitys. Erityisesti pienituloisissa perheessä jouluruokien ja edes parin lahjan hankkiminen voi olla iso murheen aihe. Lapsissa on tämän yhteiskunnan tulevaisuus.
Kommentit (173)
Lapsia ei pidä tehdä jos on köyhä. Köyhät yksinelävät eivät saa koskaan mitään. Saadaan kyllä maksaa kaikesta tuplana. Maksumiehiksi ja naisiksi kelvataan, mutta mitään ei saada vastineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Se, että on yksinelävä ja/tai vanhus ei kyllä tarkoita, että olisi vielä köyhäkin. Mä olen ollut nyt 3 kuukautta eläkkeellä ja jouluuni menee nyt vain murto-osa siitä summasta, mitä meni silloin, kun piti sukujouluja järjestää ja ostella lahjoja ties kuinka monelle. Muutama vuosi sitten saatiin onneksi jo sovittua, että ei enää lahjoja aikuisille. Kun käytiin viikolla tyhjentämässä elokuussa menehtyneen isäni tavaroita, niin yhdestä kaapista löytyi ties kuinka monta kravattiakin ihan avaamattomissa pakkauksissa. Samoin äidin kuoleman jälkeen löytyi vaikka kuinka paljon äidin lahjaksi saaneita kosmetiikkapakkauksia. Avaamattomina.
Köyhät vanhukset on sitten eri asia. Heille soisi myös jonkun ruokakassin. Joulun aikaan kyllä ehkä laittaisin siihen jouluisia ruokia eikä pelkästään arkiruokiin sopivia raaka-aineita.No jos ei lahjoja ole tarvinnut niin ei se ole lahjan saajan vika vaan antajan. Miksi syyllistät lahjan saajan?
Koska meidän kohdalla se lahjan saaja nimenomaan halusi, että lahjoja annetaan. Ja tämä saaja oli mun äitini. Isä olisi varmaan jo aikoja sitten luopunut tästä "pakkolahjomisesta", mutta päästiin eroon perinteestä vasta sitten, kun äidin muistisaiaus paheni niin, ettei enää tajunnut, onko joulu vai juhannus.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta kiinnostaisi tietää, toivoivatko vanhempasi juuri tuollaisia lahjoja? Ehkä toisenlaiset olisivat olleet mieluisampia?
Ihan sillä kysyn, kun itse lapsena en ollenkaan tykännyt saada yllättäviä lahjoja. Eri asia oli vaikkapa joku tietty toivomani kirja, levy tmv. Tuli elävästi mieleeni eräs joltain sukulaiselta saamani koru, jossa oli hopeisella pohjalla turkooseja kiviä. En edelleenkään pidä hopeakoruista enkä sinisestä väristä. Kohteliaasti kiitin, mutta käyttämättä se koru jäi.
Onneksi näin aikuisena tuota ongelmaa ei enää ole, puolin ja toisin keskustellaan toiveista tarkemmin.
Toki sitten esimerkiksi asiakkailta saadut suklaarasiat ja muut neutraalit lahjat ilahduttavat.
No sepä se, kun eivät koskaan kertoneet, mitä ne "toisenlaiset lahjat" olisivat sitten olleet. Kun kysyttiin joululahjatoiveita, niin sanoivat vaan, että me saadaan itse päättää. Sitten mietittiin päämme puhki, että mikähän nyt sitten olisi hyvä lahja. Jokin sellainen, jolle voisi olla jopa käyttöä...ehkä? Uudet laadukkaat lakanat tai pyyheliinat? Tai sitten jotain kulutustavaraa kuten vaikka niitä suihkugeelipakkauksia yms? Osteltiin sitten vuosien varrella myös laatuviinejä, laatukonjakkeja ja ties mitä, mutta se nyt oli kuitenkin ihan hyvä, että isän kuoltua siskoni kanssa saatiin hakea ne sieltä itsellemme. Avaamattomina. Mulle suurin stressi jouluisin oli aina järjestää ne sukujoulut kaikkien allergiat ja erikoisrtuokavaliot huomioiden ja sitten keksiä jotain lahjaksi mun vanhemmilleni. Omille aikuisille lapsilleni olen jo kauan laittanut joululahjaksi vain rahaa pankkitilille (sen summan, mitä saa verovapaasti lahjoittaa) ja sitten jonkun suklaarasian pakettiin aattona avattavaksi. Kun mun äiti 2 vuotta sitten lähes 97-vuotiaana kuoli, perunkirjoituksessa selvisi, että sillä oli pelkästään pankkitilillä yli neljännesmiljoona. Mitä sellaiselle ihmiselle ostaa joululahjaksi? Satasen lahjakortin johonkin kauppaan?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vastakkain asettelua, kuka on arvokkaampi köyhä kun toinen.
Vanhukset on myös tehneet oman osansa ja töitä elämänsä, ei heitäkään pitäisi jättää yksin.
Tämä! Rikkaat porskuttaa ja rikastuu rikastumistaan. Köyhät on nyt jo saatu tappelemaan keskenään siitä kenelle rikkaiden pöydästä tippuvat muruset oikeasti kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
En tajua mikä tämä kauhea rahapula on aina ennen joulua. Jouluruuat eivät ole sen kalliimpia kuin ruoka yleensäkään. Just oli lanttua, porkkanaa ja punajuurta eurolla kilo. Siitä voi vääntää isompaankin perheeseen joululaatikoita. Kinkuistakin on yleensä tarjouksia jo hyvissä ajoin ennen joulua. Pakastimeen (joilla on) voi ostaa. Lasten pelejä ja leluja on ennen joulua tarjouksissa esim. Tokmannilla ja Cittarissa. No auttaminen on onneksi vapaaehtoista ja jokainen voi auttaa sitä kohdetta, jonka kokee itselle tärkeäksi. Mulla joulun aneet menee luonnolle, eläimille ja Naisten Pankkiin (ammatti naiselle). Olen samaa mieltä kuin joku aiemmin kirjoittanut, että suomalaista lapsiperhettä auttaakseni mun täytyisi tuntea heidän tilanteensa (mikä on aiheuttanut köyhyyden).
Säästetään rahoja tupakkaan ja alkoholiin yms. aikuisten viihteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä moni vanhuskin saa apua. Oman kotipaikkakuntani ev. lut. seurakunta tarjoaa mm. seuraavaa:
-Kerran viikossa on aamiainen, jonka saa ilmaiseksi. tarjolla on puurot, leivät, mehukeitot, kahvit, hedelmät yms. Tupa on aina ihan täynnä. Käy paljon eläkeläisiä, päihdeongelmaisia jne. Kellonaika on sellainen, että lapset ovat päiväkodissa/koulussa.
-Kirkkokahveilla on tarjolla ilmaiseksi kahvin/teen kanssa syötävää. Joku kerta on karjalanpiirakka, toisella kertaa voisilmäpulla jne.
-Diakoniatyöstä saa ruokakaupan lahjakortteja. Jouluksi on ruokakeräys ja vähävaraisten joulujuhla, jossa saa maksutta syödä ja kyytikin järjestetään.
-Diakoniatyöntekijät tekevät myös kotikäyntejä huonokuntoisten vanhusten luokse, jotka kaipaavat juttuseuraa.
En minä sanoisi, että vanhukset on jätetty paikkakunnallamme yksin.
Hyvä että on aktiviteetteja, mutta harmi että ne kaikki liittyvät kirkkoon.
Mene järjestämään kirkkoon kuulumattomia aktiviteettaja vanhuksille jos asia häiritsee, äläkä odota muiden sitä tekevän puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin tällaiseen ruokakeräykseen ja sen ohjelistaan. Hämmennyin, kun listalta löytyi mm. muroja. Sori, mutta murot eivät ole mikään välttämätön elintarvike - ei niitä meilläkään syödä kuin pari kertaa vuodessa. Paljon pidemmäksi aikaa riittää esim. puurohiutalepaketista, muropaketti on lapsiperheessä nopeasti syöty.
Puurohiutaleet maksaakin noin 5 osan murojen hinnasta. Halpaa ruokaa köyhille, ei mitään herkkuja?
Järkevämpää on ostaa 5 pakettia puurohiutaleita kuin yksi paketti muroja. Näin meilläkin tehdään.
No tarkkaan ajatellen, koko joulussa ja sen juhlimisessa ei ole mitään järkevää. Se on juhla ja juhlia ei vietetä järkevyyden vuoksi vaan siksi että ne on hauskoja ja poikkeaa monella tavalla arjesta.
Vaikka sitten niin että kerran vuodessa muksut saavat muroja aamiaiseksi. Loppuvuoden voi puputtaa puuroa.
Meillä ei omankaan lapsen ruokavalioon kuuluu esim. murot, kaakaot, makeat jogurtit ja mehut yms. Miksi näitä pitäisi joulukeräykseen lapsiperheille laittaa? Eivät ole terveellisiä, eivät sisällä ravintoaineita. Paljon enemmän olisin huolissaan siitä, saako pienituloisen perheen lapsi riittävästi vitamiineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Se, että on yksinelävä ja/tai vanhus ei kyllä tarkoita, että olisi vielä köyhäkin. Mä olen ollut nyt 3 kuukautta eläkkeellä ja jouluuni menee nyt vain murto-osa siitä summasta, mitä meni silloin, kun piti sukujouluja järjestää ja ostella lahjoja ties kuinka monelle. Muutama vuosi sitten saatiin onneksi jo sovittua, että ei enää lahjoja aikuisille. Kun käytiin viikolla tyhjentämässä elokuussa menehtyneen isäni tavaroita, niin yhdestä kaapista löytyi ties kuinka monta kravattiakin ihan avaamattomissa pakkauksissa. Samoin äidin kuoleman jälkeen löytyi vaikka kuinka paljon äidin lahjaksi saaneita kosmetiikkapakkauksia. Avaamattomina.
Köyhät vanhukset on sitten eri asia. Heille soisi myös jonkun ruokakassin. Joulun aikaan kyllä ehkä laittaisin siihen jouluisia ruokia eikä pelkästään arkiruokiin sopivia raaka-aineita.No jos ei lahjoja ole tarvinnut niin ei se ole lahjan saajan vika vaan antajan. Miksi syyllistät lahjan saajan?
Koska meidän kohdalla se lahjan saaja nimenomaan halusi, että lahjoja annetaan. Ja tämä saaja oli mun äitini. Isä olisi varmaan jo aikoja sitten luopunut tästä "pakkolahjomisesta", mutta päästiin eroon perinteestä vasta sitten, kun äidin muistisaiaus paheni niin, ettei enää tajunnut, onko joulu vai juhannus.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta kiinnostaisi tietää, toivoivatko vanhempasi juuri tuollaisia lahjoja? Ehkä toisenlaiset olisivat olleet mieluisampia?
Ihan sillä kysyn, kun itse lapsena en ollenkaan tykännyt saada yllättäviä lahjoja. Eri asia oli vaikkapa joku tietty toivomani kirja, levy tmv. Tuli elävästi mieleeni eräs joltain sukulaiselta saamani koru, jossa oli hopeisella pohjalla turkooseja kiviä. En edelleenkään pidä hopeakoruista enkä sinisestä väristä. Kohteliaasti kiitin, mutta käyttämättä se koru jäi.
Onneksi näin aikuisena tuota ongelmaa ei enää ole, puolin ja toisin keskustellaan toiveista tarkemmin.
Toki sitten esimerkiksi asiakkailta saadut suklaarasiat ja muut neutraalit lahjat ilahduttavat.
No sepä se, kun eivät koskaan kertoneet, mitä ne "toisenlaiset lahjat" olisivat sitten olleet. Kun kysyttiin joululahjatoiveita, niin sanoivat vaan, että me saadaan itse päättää. Sitten mietittiin päämme puhki, että mikähän nyt sitten olisi hyvä lahja. Jokin sellainen, jolle voisi olla jopa käyttöä...ehkä? Uudet laadukkaat lakanat tai pyyheliinat? Tai sitten jotain kulutustavaraa kuten vaikka niitä suihkugeelipakkauksia yms? Osteltiin sitten vuosien varrella myös laatuviinejä, laatukonjakkeja ja ties mitä, mutta se nyt oli kuitenkin ihan hyvä, että isän kuoltua siskoni kanssa saatiin hakea ne sieltä itsellemme. Avaamattomina. Mulle suurin stressi jouluisin oli aina järjestää ne sukujoulut kaikkien allergiat ja erikoisrtuokavaliot huomioiden ja sitten keksiä jotain lahjaksi mun vanhemmilleni. Omille aikuisille lapsilleni olen jo kauan laittanut joululahjaksi vain rahaa pankkitilille (sen summan, mitä saa verovapaasti lahjoittaa) ja sitten jonkun suklaarasian pakettiin aattona avattavaksi. Kun mun äiti 2 vuotta sitten lähes 97-vuotiaana kuoli, perunkirjoituksessa selvisi, että sillä oli pelkästään pankkitilillä yli neljännesmiljoona. Mitä sellaiselle ihmiselle ostaa joululahjaksi? Satasen lahjakortin johonkin kauppaan?
Ok, tuo selvensi paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kysyin diakoniatoimistolta joulukuussa avustusta, että saisin hiukan jouluruokia. Olen siin köyhä vanhus. Sanottiin, että joulukuussa ei jaeta muille avustusta kuin lapsiperheille. Tuntui kyllä hiukan pahalta vanhusten puolesta. Jouluruokailu ennen joulua on kyllä, siihen vedottiin, mutta kaikki vanhukset eivät sinne pääse. Ja se on syöty kerralla pois. Mitään muuta en tiedä paikkakunnallani vanhuksille olevan avustuksen tai ilmaisen ruokailun muodossa. Vaikka jotkut niin luulevat joka paikassa olevan, ehkä jossain on. Materiaa emme tarvitse, mutta jouluna toisi hyvää mieltä syödä hiukan paremmin kuin muuten. Masentavaa kun taas alkavat pyöriä joulumainokset täysinäisistä ja kukkuraisista ruokapöydista ja muista herkuista.
Köyhä vanhus olen, koska olen ollut ikäni pienipalkkaisessa työssä, tyhmäkin siis joidenkin mielestä. Puolisoa ei ole. Vastoinkäymisiäni en ala tässä kertomaan. Omia valintoja ne eivät ole olleet. Meitä on paljon, töihin mentiin usein ennen suoraan kansakoulusta. Maalla ainakin pikkumökeistä ei opiskelemaan päässyt. Töihin piti mennä.
Ihminen voi käydä töissä ja opiskella aikuisenakin.
Hallitus poisti aikuiskoulutustuen ja opintotuki on muutettu lainapainotteiseksi, joten usein haastavaa opiskella aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ruokajonoissa ikää kysellä, kaikki on samalla viivalla.
Vanhuksen on usein vaivalloinen jonottaa.
Vanhuksille haluaisin tosiaan mieluummin apuja kuin lapsiperheille.
Mene sinä jonottamaan sen vanhuksen puolesta jos olet huolissasi hänen jaksamisestaan.
Paljonko se auttaa jotain vanhusta Kuopiossa kun joku jonottaa vaikka Lahdessa? Ei kaikilla vanhuksilla ole ketään jonottamassa puolestaan. Ja ruokajonot ovat nykyään niin pitkiä, että osa jää ilman. Tunti ja yli jonottaa ja tulos nolla. Muutenkin määrät ovat pientyneet. Saattaa olla myös vain jotain yksittäisiä tuotteita, joista ei saa edes valmistettua yhtä ateriaa. Kerran sain ketsuppia, siirappipullon, jotain outoa säilykettä ja mustuneita banaaneja. Kiitos niistäkin, muttei niistä jääkaappiin paljon täydennystä ole. Ei mahaankaan, kyllä pitää itsellä olla paljon kotona.
Onhan sekin aikamoista ajattelua, että vanhuksen ylipäätään pitää jonottaa ruokajonossa saadakseen ruokaa. Ihan jotkut pitää normimeininkinä ja ovat vihaisia, että miksei se vanhus nyt vaan mene sinne jonottamaan. Eikö vanhukset ole sentään oikeutettuja saamaan ruokaa muulla keinoin viimeisinä vuosinaan. No, onhan jotkut tyytyväisiä, kun vanhukset alkavat kupsahdella ruokajonoissa, olivat ainakin kekseliäitä ja omatoimisia loppuun saakka.
Voi etsiä ihan sieltä omalta paikkakunnalta vanhuksen jonka puolesta jonottaa ja jota auttelee.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kysyin diakoniatoimistolta joulukuussa avustusta, että saisin hiukan jouluruokia. Olen siin köyhä vanhus. Sanottiin, että joulukuussa ei jaeta muille avustusta kuin lapsiperheille. Tuntui kyllä hiukan pahalta vanhusten puolesta. Jouluruokailu ennen joulua on kyllä, siihen vedottiin, mutta kaikki vanhukset eivät sinne pääse. Ja se on syöty kerralla pois. Mitään muuta en tiedä paikkakunnallani vanhuksille olevan avustuksen tai ilmaisen ruokailun muodossa. Vaikka jotkut niin luulevat joka paikassa olevan, ehkä jossain on. Materiaa emme tarvitse, mutta jouluna toisi hyvää mieltä syödä hiukan paremmin kuin muuten. Masentavaa kun taas alkavat pyöriä joulumainokset täysinäisistä ja kukkuraisista ruokapöydista ja muista herkuista.
Köyhä vanhus olen, koska olen ollut ikäni pienipalkkaisessa työssä, tyhmäkin siis joidenkin mielestä. Puolisoa ei ole. Vastoinkäymisiäni en ala tässä kertomaan. Omia valintoja ne eivät ole olleet. Meitä on paljon, töihin mentiin usein ennen suoraan kansakoulusta. Maalla ainakin pikkumökeistä ei opiskelemaan päässyt. Töihin piti mennä.
Ihminen voi käydä töissä ja opiskella aikuisenakin.
Hallitus poisti aikuiskoulutustuen ja opintotuki on muutettu lainapainotteiseksi, joten usein haastavaa opiskella aikuisena.
Höpsistä. Kokopäivätyön ohellakin voi opiskella. Minäkin opiskeli sekä lukion että yliopistotutkinnon ja parhaillaan vielä täydennyskoulutuksenkin.
Olet vain laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Törmäsin tällaiseen ruokakeräykseen ja sen ohjelistaan. Hämmennyin, kun listalta löytyi mm. muroja. Sori, mutta murot eivät ole mikään välttämätön elintarvike - ei niitä meilläkään syödä kuin pari kertaa vuodessa. Paljon pidemmäksi aikaa riittää esim. puurohiutalepaketista, muropaketti on lapsiperheessä nopeasti syöty.
Mutta eihän se lapsi ymmärrä, vaan lapsi kokee murot jotenkin ainutlaatuisena, hienona ja tavoittelemisen arvoisena asiana, kun sitä kaurapuuroa saa syödä pahimmillaan useamman kerran päivässsä. Murot ovat hieno luksustuote.
Ehkä tätä on vaikea ymmärtäå, jos ei itse ole elänyt pitkäaikaista köyhyyttä, mutta hyvätuloisenakin niiden syöminen aihettaa vielä omantunnon tuskia, kun sitä halpaa kaurapuuroa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kysyin diakoniatoimistolta joulukuussa avustusta, että saisin hiukan jouluruokia. Olen siin köyhä vanhus. Sanottiin, että joulukuussa ei jaeta muille avustusta kuin lapsiperheille. Tuntui kyllä hiukan pahalta vanhusten puolesta. Jouluruokailu ennen joulua on kyllä, siihen vedottiin, mutta kaikki vanhukset eivät sinne pääse. Ja se on syöty kerralla pois. Mitään muuta en tiedä paikkakunnallani vanhuksille olevan avustuksen tai ilmaisen ruokailun muodossa. Vaikka jotkut niin luulevat joka paikassa olevan, ehkä jossain on. Materiaa emme tarvitse, mutta jouluna toisi hyvää mieltä syödä hiukan paremmin kuin muuten. Masentavaa kun taas alkavat pyöriä joulumainokset täysinäisistä ja kukkuraisista ruokapöydista ja muista herkuista.
Köyhä vanhus olen, koska olen ollut ikäni pienipalkkaisessa työssä, tyhmäkin siis joidenkin mielestä. Puolisoa ei ole. Vastoinkäymisiäni en ala tässä kertomaan. Omia valintoja ne eivät ole olleet. Meitä on paljon, töihin mentiin usein ennen suoraan kansakoulusta. Maalla ainakin pikkumökeistä ei opiskelemaan päässyt. Töihin piti mennä.
Ihminen voi käydä töissä ja opiskella aikuisenakin.
Mutta aina on olemassa myös pienipalkkaisia aloja. Ei kaikki voi olla vain niissä hyväpalkkaisissa. Miten kävisi, kun kukaan ei tekisi niitä töitä? Vai siirtyisitkö itse pienempipalkkaiseen työhön, että joku muu saisi sinun työsi?
En tiedä, mutta totuus on, että Suomessa on hyvin paljon 1500 euroa brutto ja sen alle työeläkettä saavia vanhuksia. Ovat tehneet koko ikänsä töitä, minusta sekin on kunnioitettavaa. Eläkettähän alkoi kertyä vasta 23-vuotiaana, mutta töitä oli tehty jo 14- vuotiaasta. Kuten minäkin. Olemmeko sitten kaikki jotain luusereita?
Suomessa on myös paljon 1500 euroa brutto ja sen alle palkkaa saavia, työtä tekeviä ihmisiä. Minun sympatiani ovat täysin heidän puolellaan. Eläkeläisillä oli vuoronsa, nyt on nuorempien vuoro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Se, että on yksinelävä ja/tai vanhus ei kyllä tarkoita, että olisi vielä köyhäkin. Mä olen ollut nyt 3 kuukautta eläkkeellä ja jouluuni menee nyt vain murto-osa siitä summasta, mitä meni silloin, kun piti sukujouluja järjestää ja ostella lahjoja ties kuinka monelle. Muutama vuosi sitten saatiin onneksi jo sovittua, että ei enää lahjoja aikuisille. Kun käytiin viikolla tyhjentämässä elokuussa menehtyneen isäni tavaroita, niin yhdestä kaapista löytyi ties kuinka monta kravattiakin ihan avaamattomissa pakkauksissa. Samoin äidin kuoleman jälkeen löytyi vaikka kuinka paljon äidin lahjaksi saaneita kosmetiikkapakkauksia. Avaamattomina.
Köyhät vanhukset on sitten eri asia. Heille soisi myös jonkun ruokakassin. Joulun aikaan kyllä ehkä laittaisin siihen jouluisia ruokia eikä pelkästään arkiruokiin sopivia raaka-aineita.
Eikä lapseperhekkään tarkoita, että olisi köyhä. Perheessä voi olla kaksi hyvätuloista vanhempaa
Ei.
Boomerit ja X-sukupolvi ovat rikkaita.
N26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kysyin diakoniatoimistolta joulukuussa avustusta, että saisin hiukan jouluruokia. Olen siin köyhä vanhus. Sanottiin, että joulukuussa ei jaeta muille avustusta kuin lapsiperheille. Tuntui kyllä hiukan pahalta vanhusten puolesta. Jouluruokailu ennen joulua on kyllä, siihen vedottiin, mutta kaikki vanhukset eivät sinne pääse. Ja se on syöty kerralla pois. Mitään muuta en tiedä paikkakunnallani vanhuksille olevan avustuksen tai ilmaisen ruokailun muodossa. Vaikka jotkut niin luulevat joka paikassa olevan, ehkä jossain on. Materiaa emme tarvitse, mutta jouluna toisi hyvää mieltä syödä hiukan paremmin kuin muuten. Masentavaa kun taas alkavat pyöriä joulumainokset täysinäisistä ja kukkuraisista ruokapöydista ja muista herkuista.
Köyhä vanhus olen, koska olen ollut ikäni pienipalkkaisessa työssä, tyhmäkin siis joidenkin mielestä. Puolisoa ei ole. Vastoinkäymisiäni en ala tässä kertomaan. Omia valintoja ne eivät ole olleet. Meitä on paljon, töihin mentiin usein ennen suoraan kansakoulusta. Maalla ainakin pikkumökeistä ei opiskelemaan päässyt. Töihin piti mennä.
Ihminen voi käydä töissä ja opiskella aikuisenakin.
Hallitus poisti aikuiskoulutustuen ja opintotuki on muutettu lainapainotteiseksi, joten usein haastavaa opiskella aikuisena.
Nyt "pientä" eläkettään valittavien aikana näin ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten kysyin diakoniatoimistolta joulukuussa avustusta, että saisin hiukan jouluruokia. Olen siin köyhä vanhus. Sanottiin, että joulukuussa ei jaeta muille avustusta kuin lapsiperheille. Tuntui kyllä hiukan pahalta vanhusten puolesta. Jouluruokailu ennen joulua on kyllä, siihen vedottiin, mutta kaikki vanhukset eivät sinne pääse. Ja se on syöty kerralla pois. Mitään muuta en tiedä paikkakunnallani vanhuksille olevan avustuksen tai ilmaisen ruokailun muodossa. Vaikka jotkut niin luulevat joka paikassa olevan, ehkä jossain on. Materiaa emme tarvitse, mutta jouluna toisi hyvää mieltä syödä hiukan paremmin kuin muuten. Masentavaa kun taas alkavat pyöriä joulumainokset täysinäisistä ja kukkuraisista ruokapöydista ja muista herkuista.
Köyhä vanhus olen, koska olen ollut ikäni pienipalkkaisessa työssä, tyhmäkin siis joidenkin mielestä. Puolisoa ei ole. Vastoinkäymisiäni en ala tässä kertomaan. Omia valintoja ne eivät ole olleet. Meitä on paljon, töihin mentiin usein ennen suoraan kansakoulusta. Maalla ainakin pikkumökeistä ei opiskelemaan päässyt. Töihin piti mennä.
Ihminen voi käydä töissä ja opiskella aikuisenakin.
Hallitus poisti aikuiskoulutustuen ja opintotuki on muutettu lainapainotteiseksi, joten usein haastavaa opiskella aikuisena.
Höpsistä. Kokopäivätyön ohellakin voi opiskella. Minäkin opiskeli sekä lukion että yliopistotutkinnon ja parhaillaan vielä täydennyskoulutuksenkin.
Olet vain laiska.
Voi olla myös tyhmä, mutta siitä päästäänkin kysymykseen, että kuinka paljon tyhmyydestä pitää rangaista. Vähä-älyisyys on rangaistus jo itsessään, haluammeko että tyhmät sen lisäksi vielä kituvat koko elämänsä puutteessa ja köyhyydessä?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Se, että on yksinelävä ja/tai vanhus ei kyllä tarkoita, että olisi vielä köyhäkin. Mä olen ollut nyt 3 kuukautta eläkkeellä ja jouluuni menee nyt vain murto-osa siitä summasta, mitä meni silloin, kun piti sukujouluja järjestää ja ostella lahjoja ties kuinka monelle. Muutama vuosi sitten saatiin onneksi jo sovittua, että ei enää lahjoja aikuisille. Kun käytiin viikolla tyhjentämässä elokuussa menehtyneen isäni tavaroita, niin yhdestä kaapista löytyi ties kuinka monta kravattiakin ihan avaamattomissa pakkauksissa. Samoin äidin kuoleman jälkeen löytyi vaikka kuinka paljon äidin lahjaksi saaneita kosmetiikkapakkauksia. Avaamattomina.
Köyhät vanhukset on sitten eri asia. Heille soisi myös jonkun ruokakassin. Joulun aikaan kyllä ehkä laittaisin siihen jouluisia ruokia eikä pelkästään arkiruokiin sopivia raaka-aineita.No jos ei lahjoja ole tarvinnut niin ei se ole lahjan saajan vika vaan antajan. Miksi syyllistät lahjan saajan?
Koska meidän kohdalla se lahjan saaja nimenomaan halusi, että lahjoja annetaan. Ja tämä saaja oli mun äitini. Isä olisi varmaan jo aikoja sitten luopunut tästä "pakkolahjomisesta", mutta päästiin eroon perinteestä vasta sitten, kun äidin muistisaiaus paheni niin, ettei enää tajunnut, onko joulu vai juhannus.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta kiinnostaisi tietää, toivoivatko vanhempasi juuri tuollaisia lahjoja? Ehkä toisenlaiset olisivat olleet mieluisampia?
Ihan sillä kysyn, kun itse lapsena en ollenkaan tykännyt saada yllättäviä lahjoja. Eri asia oli vaikkapa joku tietty toivomani kirja, levy tmv. Tuli elävästi mieleeni eräs joltain sukulaiselta saamani koru, jossa oli hopeisella pohjalla turkooseja kiviä. En edelleenkään pidä hopeakoruista enkä sinisestä väristä. Kohteliaasti kiitin, mutta käyttämättä se koru jäi.
Onneksi näin aikuisena tuota ongelmaa ei enää ole, puolin ja toisin keskustellaan toiveista tarkemmin.
Toki sitten esimerkiksi asiakkailta saadut suklaarasiat ja muut neutraalit lahjat ilahduttavat.
No sepä se, kun eivät koskaan kertoneet, mitä ne "toisenlaiset lahjat" olisivat sitten olleet. Kun kysyttiin joululahjatoiveita, niin sanoivat vaan, että me saadaan itse päättää. Sitten mietittiin päämme puhki, että mikähän nyt sitten olisi hyvä lahja. Jokin sellainen, jolle voisi olla jopa käyttöä...ehkä? Uudet laadukkaat lakanat tai pyyheliinat? Tai sitten jotain kulutustavaraa kuten vaikka niitä suihkugeelipakkauksia yms? Osteltiin sitten vuosien varrella myös laatuviinejä, laatukonjakkeja ja ties mitä, mutta se nyt oli kuitenkin ihan hyvä, että isän kuoltua siskoni kanssa saatiin hakea ne sieltä itsellemme. Avaamattomina. Mulle suurin stressi jouluisin oli aina järjestää ne sukujoulut kaikkien allergiat ja erikoisrtuokavaliot huomioiden ja sitten keksiä jotain lahjaksi mun vanhemmilleni. Omille aikuisille lapsilleni olen jo kauan laittanut joululahjaksi vain rahaa pankkitilille (sen summan, mitä saa verovapaasti lahjoittaa) ja sitten jonkun suklaarasian pakettiin aattona avattavaksi. Kun mun äiti 2 vuotta sitten lähes 97-vuotiaana kuoli, perunkirjoituksessa selvisi, että sillä oli pelkästään pankkitilillä yli neljännesmiljoona. Mitä sellaiselle ihmiselle ostaa joululahjaksi? Satasen lahjakortin johonkin kauppaan?
No joku hienompi kukkakori kelpaa aina. Mun mummo sanoi aina kun oli joku juhla että toisivat kahvit tullessaan kun sukulaiset olivat jouluna tai muuna juhlapäivänä tulossa kylään. Oli kyllä paljon lapsia hänellä.
Tuo on itsensä tehostamista ja sädekehän hakemista kun kertoo somepalstoilla että " Minä aion ostaa sadoilla euroilla vähävarasille ym, vien ruokakasseja köyhille" Aitoa hyväntekeväisyyttä vain tehdään , eikä leuhkita suomessa.
Mutta aina on olemassa myös pienipalkkaisia aloja. Ei kaikki voi olla vain niissä hyväpalkkaisissa. Miten kävisi, kun kukaan ei tekisi niitä töitä? Vai siirtyisitkö itse pienempipalkkaiseen työhön, että joku muu saisi sinun työsi?
En tiedä, mutta totuus on, että Suomessa on hyvin paljon 1500 euroa brutto ja sen alle työeläkettä saavia vanhuksia. Ovat tehneet koko ikänsä töitä, minusta sekin on kunnioitettavaa. Eläkettähän alkoi kertyä vasta 23-vuotiaana, mutta töitä oli tehty jo 14- vuotiaasta. Kuten minäkin. Olemmeko sitten kaikki jotain luusereita?