Olen nainen, mutta en tunnista naisvihaa yhteiskunnassa

Olen nainen, enkä tunnista myöskään tätä "naisvihaa" mitä paljon nykyään viljellään.

Olen toki myös aika konservatiivinen; mielestäni naisilla on omat vahvuutensa ja miehillä omansa. Arvostan maskuliinisia,  mutta myös tasa-arvoisia miehiä. Mies voi olla tunteellinen, mutta myös vastuuta pitää ottaa.

Heteronaisena minun on kuitenkin paljon helpompi työskennellä miesten kanssa. Arvostan sitä suoraviivaisuutta ja rehellisyyttä mitä miesten luonteessa on.

Naiset ovat paljon kierompia ja puhuvat toisista pahaa, luovat jotain mitätöntä draamaa jatkuvasti. 

Olen varmaan jotenkin poikkeava. Mutta jo lapsena ja teininä koin että poikien kanssa on helpompi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän töissä ylennykset menee miehille ja lisääntymään erehtyneet naiset ei saa uutta sopimusta (mutta isäksi tulleet miehet kyllä kehut ja ihastelut). Kokouksissa puhutaan päälle. Autokaupassa ja remppoja tilatessa puhutellaan miestä vaikka auton/rempan maksaja olisi nainen. Miestä saatetaan haukkua "akkamaiseksi" ja huono urheilija "heittää kuin tyttö". Jne jne jne.

Aika sokea pitää olla jos ei tämmöisiä tajua.

Eihän tuo ole mitään naisvihaa, vaan miehen ominaisuuksia verrataan ääneen naisille ominaisiin ominaisuuksiin ja taustalla on vuosisatojen kokemus miten sukupuolet eroavat toisistaan.

No miksei voi mieluummin sitten kehua, että oletpa akkamainen! Hyvällä siis. Miksi sen pitää tarkoittaa että olet niin surkea että pitää ihan naiseksi haukkua, vaikka edes vitsillä. Ymmärrän että tuossa nyt korostuu enemmän se fyysinen eroavaisuus, miehet on voimaa ja naiset spagettia. Mutta siinä se ongelma juuri piileekin, miksei naiset voi olla vahvoja naisen kropassa? Tarvitseeko sitä edes verrata miehen vahvuuteen? Voisitte mieluummin kiusata toisianne että olet sinäkin kuin naapurin timo, se ruipelo kun ei salilla käy. 

Kyllä miehet saavat osansa ja vieläpä varsin rajusti. Tehdään oikein pilkkaavia laulujakin, kuten Vesterinen yhtyeineen ja tarina eräästä Hokkasen Timosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään aiemmln oikein tunnistanut. Sain elää hyvinkin tasa-arvoista elämää siihen saakka kunnes aloin odottaa ensimmäistä lastani. Jo äitiysneuvolassa kyllä tuli selväksi mikä se naisen osa äitinä yhteiskunnassa on. Isä kyllä sai lähes kuninkaallisen kohtelun. 

Ei ole lapsia mutta itse todistanut lähipiirissä niin mies saa kehuja ja papukaijamerkkejä heitellään päin kun tekee jonkun aivan arkisen asian lapsen hyväksi, sellaista mitä taas äiti tekee sata kertaa viikon aikana. Saako hän papukaijamerkkiä? Ei saa. Saa kyllä muistutuksen kun kerran unohtaa tehdä jotain, silloinkin väsymys yleensä syynä.

Eikö se menisi jo liiallisuuksiin, että vantteralla mammalla olisi tunika täynnä papukaijamerkkejä? Kai nyt jokainen jo vuosisatojen historiasta tietoisena tietää, mitkä ovat naisten hommia kotona. 

Parempi kun kumpikaan sais merkkejä, annetaan ne lapselle.

Jaa että palkitaan kun lapsi ei tee mitään? Kuulostaa liian vasemmistolaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, enkä tunnista myöskään tätä "naisvihaa" mitä paljon nykyään viljellään.

Olen toki myös aika konservatiivinen; mielestäni naisilla on omat vahvuutensa ja miehillä omansa. Arvostan maskuliinisia,  mutta myös tasa-arvoisia miehiä. Mies voi olla tunteellinen, mutta myös vastuuta pitää ottaa.

 

Heteronaisena minun on kuitenkin paljon helpompi työskennellä miesten kanssa. Arvostan sitä suoraviivaisuutta ja rehellisyyttä mitä miesten luonteessa on.

Naiset ovat paljon kierompia ja puhuvat toisista pahaa, luovat jotain mitätöntä draamaa jatkuvasti. 

 

Olen varmaan jotenkin poikkeava. Mutta jo lapsena ja teininä koin että poikien kanssa on helpompi olla.

Olin vähän samanlainen kuin mitä kuvailit, ymmärrän tuon suoraviivaisuuden mitä ns. poikaporukoissa on, joissa itsekin viihdyin kun ei jaksanu aina mitään draamoja. Mutta, jossain kohtaa aikuisikää kun porukat vaihtui eri miesporukoihin jne. aloin huomaamaan, että eihän ne miehet aina puhu naisten läsnäollessa samalla tavalla, perästä alkoi kuulua kaikenlaista ja joskus jopa järkytyin. Luulin tuntevani heidät. Olinkin vain nainen, miesten joukossa mutta silti nainen, että jotenkin murtui se kuva että voisin olla tasapuolinen. Ei se vaan mene niin. No, miehet saa olla miehiä ja naiset naisia, pidetään tämä näin. Viihdyn nykyään paremmin naisporukassa ja löytänyt sitä oman sukupuolen voimaa eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään aiemmln oikein tunnistanut. Sain elää hyvinkin tasa-arvoista elämää siihen saakka kunnes aloin odottaa ensimmäistä lastani. Jo äitiysneuvolassa kyllä tuli selväksi mikä se naisen osa äitinä yhteiskunnassa on. Isä kyllä sai lähes kuninkaallisen kohtelun. 

Ei ole lapsia mutta itse todistanut lähipiirissä niin mies saa kehuja ja papukaijamerkkejä heitellään päin kun tekee jonkun aivan arkisen asian lapsen hyväksi, sellaista mitä taas äiti tekee sata kertaa viikon aikana. Saako hän papukaijamerkkiä? Ei saa. Saa kyllä muistutuksen kun kerran unohtaa tehdä jotain, silloinkin väsymys yleensä syynä.

Eikö se menisi jo liiallisuuksiin, että vantteralla mammalla olisi tunika täynnä papukaijamerkkejä? Kai nyt jokainen jo vuosisatojen historiasta tietoisena tietää, mitkä ovat naisten hommia kotona. 

Parempi kun kumpikaan sais merkkejä, annetaan ne lapselle.

Jaa että palkitaan kun lapsi ei tee mitään? Kuulostaa liian vasemmistolaiselta.

Kyllä sä tiedät mitä tuo tarkoitti. Pitikö silti :)

Lukekaapa Threadsista rasasenmikko päivitys. Ehkä avaa edes jonkun ihmisen silmät, millaisessa maassa me asumme ja millaisten miesten keskellä.