Onko laiminlyöntiä, jos ei lapsen läksyistä olla kiinnostuneita ja lueta yhdessä kokeisiin ym.?
Siis omassa lapsuudenperheessäni ei koskaan kukaan kysynyt läksyistä mitään, ei onko niitä tehty tai mitä on tullut läksyksi. Ei tehty läksyjä yhdessä eikö kukaan kotona niitä tarkastanut. Lukuläksyjä ei kukaan kuunnellut eikä kokeisiin lukemisessa autettu, en muista edes, että olisivat tienneet, koska minulla on joku koe tulossa, vaan hoidin kaiken itse. Kielten kappaleet ja sanat opiskelin itse yksin huoneessani, kukaan ei niitä tentannut. Noh, saatte kuvan, mitä tarkotan. Onko tällainen toimintatapa ollut poikkeuksellista? Voiko katsoa lieväksi laiminlyönniksi?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Sanopa sinä lastesi ja omasi ja asemasi siinä. Pysytään nyt jossain yksityisyydessä. Yhden nimitys oli just lehdissä.
Kirjoitettiinko ihan siellä lehdessäkin, että ESIMIES. Naurattaa ihan. VArmasti on sulla lapsia esimiehinä!!
No nyt. No nyt on fiksua. Mikäs se sinun tittelisi olikaan?
En juorua täällä lasteni asioista muuten kuin siten ettei se koulumenestys tai työpaikan saanti edellytä että vanhemmat kätvät rinnalla koulut uudestaan.
( mode ei laskenut lävitse kun kerroin oikeilla titteleillä pomouden ja oppiarvon. Hyvä niin, suojelee yksityisyyttä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Itse ennemmin korostan sitä, että "hyvä elämä" ei tarkoita samaa kuin paljon rahaa. Ja ollaan paljon puhuttu nykyisen elämänmuodon mahdottomuudesta ja kestämättömyydestä.Tietenkin pitää järkevällä tavalla pyrkiä tekemään asiat hyvin, mutta tuollainen orjapiiskurointi ja "valmennus" on ihan pimeää touhua.
Hyvää elämää ei voi hirveästi saada minimipalkalla tai työttömänä. Ja etkö itse haluaisi mielummin lapsen menestyvän, että hän voi sitten elää sellaista elämää, kuin hän itse haluaa? Jos lapsi haluaa valita vaatimattoman elämän, hän voi siihen vaihtaa, mutta jos hän menestyy vaatimottamasti, ei hän jälkeenpäin kykene vaihtamaan sitä mihinkään muuhun, kuin vaatimattomaan elämään.
Jos minä olen orjapiiskuri, niin sinä olet sitten vanhempi, joka ei välitä lapsistaan ja jättää ne heitteille.
Niin tai sitten se lapsi alkaa oireilla ja stressaantua sinun asettamistasi koulu-ja menestyspaineista. Lapsen pitäisi selvitä koulunkäynnistä ilman hirveää osallistumista vanhemmalta eikä huonot numerot silloin tällöin ole maailmanloppu.
Mitkä asettamat koulu-ja menestymiset paineet olen luonut sillä, että valmennan ja opetan oikeanlaiset tavat opiskeluun, joita jatkuvasti muokataan niin, että ne sopivat myös hänelle ja että lapsen on hyvin helppo opiskella ja oppia?
Argumentoit jotain omassa päässäsi keskittyjä tarinoita vastaan ja pidät niitä faktoina. No kun ei kykene mitään faktapohjaan tukeutuvaa argumentoimaan niin pakkohan sitten sun on tehdä noita feikkitarinoita ja pitää niitä totena.
Eikö tuo ole koulun tehtävä? Opettaa parhaat opiskelutavat. Vai miksi luulet että lapsesi ei osaa opiskella ilman vanhemman valmennusta?
Ei ole. Eikä opettajilla ole edes aikaa 40-50-oppilaan keskellä opettaa jokaiselle heille sopivat oppimistavat.
Ja miten näkee, että suomessa oppitulokset ovat jyrkässä laskussa, niin näyttää siltä ,ettei monikaan kykene opiskelemaan itsenäisesti eikä selkeästi vanhempia kiinnosta pärjääkö lapsi vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Sanopa sinä lastesi ja omasi ja asemasi siinä. Pysytään nyt jossain yksityisyydessä. Yhden nimitys oli just lehdissä.
Kirjoitettiinko ihan siellä lehdessäkin, että ESIMIES. Naurattaa ihan. VArmasti on sulla lapsia esimiehinä!!
No nyt. No nyt on fiksua. Mikäs se sinun tittelisi olikaan?
En juorua täällä lasteni asioista muuten kuin siten ettei se koulumenestys tai työpaikan saanti edellytä että vanhemmat kätvät rinnalla koulut uudestaan.
( mode ei laskenut lävitse kun kerroin oikeilla titteleillä pomouden ja oppiarvon. Hyvä niin, suojelee yksityisyyttä.)
Esimies on ollut varmaan yli 6-vuotta vanha titteli, jota ei edes käytetä. Siksi sulle nauretaan asiasta.
Ja miksi edes olet täällä puhumassa aikuisista lapsistasi, kun puhutaan nykyajasta? Sun lapsien menestyminen on ollut paljon helpompaa, kuin nykyajan lasten menestys.
Ihan normia tuo oli kouluaikoina. Ja niin sen pitäisi olla edelleenkin, että lapsi on läksyistään ja kokeisiin lukemisesta vastuussa ja huolehtii ne myös. Ja jos ei, niin kärsii sitten seuraukset, jos joutuu jäämään koulun jälkeen koululle tekemään tekemättömiä läksyjä tai kokeesta tulee huono numero. Aivan hullua on tämä, että vanhempien pitäisi käydä koulua lapsen kanssa yhdessä, sisältäen läksyt ja kokeisiin lukemiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Taidamme puhua vähän eri asioista, minusta kyse on nimenomaan noiden mainitsemieni ominaisuuksien kehittämisestä.
Lapsillani on onneksi ollut aika hyvä kyky ajatella, ja ovat olleet oma-aloitteisia ja itseohjautuvia. Olen myös pyrkinyt kehittämään heissä näitä ominaisuuksia sen sijaan, että tekisin läksyt tai kotitehtävät heidän puolestaan.
Tiedätkö, että yleisesti valmentaminen tarkoittaa sitä, että kehitetään sitä toisen osaamista. Johtajuudessa ja työelämässäkin puhutaan työntekijöiden valmentamisesta.
Et vain ymmärrä mitä valmentaminen tarkoittaa. Ja tuossa se sun ongelma siis onkin. Kukaan ei täällä puhunut siitä, että tehdään asioita toisen puolesta, mutta päätit itse lähteä tappelemaan ja argumentoimaan sitä vastaan. Eli riitelit täällä vaan itsesi kanssa.
Valmentaminen? Mielestäni vanhemman ei kuulu valmentaa lasta kouluun, koska on lapsen tehtävä tehdä ne läksyt, lukea kokeisiin ja oppia virheistään. Vanhempi ei voi oppia lapsen puolesta. Tietysti näkökulmani voi olla vääristynyt, koska tämä on toiminut niin hyvin itselleni ja lapsilleni. Curling-vanhemmuus kääntyy väistämättä itseään vastaan. Hieman sivuun aiheesta, mutta meillä ei kyllä myöskään ikinä puhuta työntekijöiden valmentamisesta töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät pystyneet auttamaan minua kuin alaluokilla. Olivat itse käyneet vain kansalaiskoulun. Omia lapsiani autoin niin kauan kuin apua tarvitsivat. Toista vielä lukiossakin. Korkeakoulututkinto on nyt molemmilla.
Miksi sanot kansalaiskoulu? Oikea muoto on kansakoulu.
Hyvin kai olet pärjännyt vaikkei vanhempasi läksyjäsi tehneetkään?
Kansalaiskoulu oli kaksivuotinen kansakoulun jälkeen käytävä koulu.
Lähde: Wikipedia https://share.google/dVhWxetq2C5CWAETl
Kansalaiskoulu oli kansakoulun yksi tai kaksi viimeist luokkaa. Ihan osa kanskoulua.
Kansakoulun päästötodistus ( päästö luki silloin) kun kahdeksan luokkaa oli käyty.
Minulla on se tallellakin.
Ilmaisu on kansakoulu.
Kun vielä oli lomakkeissakin kansakoulu mukana, kyllä siinä oli vaihtoehtoina kansakoulu, keskikoulu, lukio.
Kyllä me olemme kansakoulu käyneitä, emme kansalaiskoulun.
No ihan miten vaan. Noin minun vanhempani sen ilmaisivat. Pääasia oli nyt se, että olivat käyneet koulua kuusi vuotta, joten eivät pystyneet auttamaan minua enää oppikoulussa.
Kansakoulu jo 30-luvulla syntyneillä oli 8 vuotta. Kumma jos se sinun vanhemmillasi, tosi vanhoja, on ollut kuusi vuotta?
Kaupunkien kansalaiskouluissa minun aikani opetettiin jo ruotsia ja englantiavaikka se oli kansakoulun kaksi viimeistä vuotta.
Kansakouluun kuului 8 vuotta, olipa ne viimeiset vuodet nimeltään jatkokulu tai kansalaiskoulu. Päättötodistusta ei muuten saanut. Päättötodistuksella pystyi hakemaan esim teknilliseen kouluun, kauppakouluun, ammattikouluun. ( tekn kouluja ei enää ole, niistä pääsi hakemaan opistoon)
Vanhempani ovat jo kuolleet, enkä ole nyt ihan varma, saivatko ikinä päättötodistusta. Äiti muutti Helsinkiin piikomaan ja myöhemmin Tampereelle. Tapasi isäni tehdastöissä. Molemmat pohjoisesta maaseudulta kotoisin. Päätän nyt tämän tähän, kun menee ohi aiheen. Lapsia pitää silti mielestäni auttaa. Oli surullista, kun kotoa ei saanut apua. Onneksi oli hyviä kavereita, ja itse olin sukuni ensimmäinen ylioppilas.
Olet sitten kai ikäluokkaani jos et enää muista oppikoulusi aikaista kansakoulusysteemiä.
Kuitenkin ( jankkaan) sanotaan peruskoulutukseksi kansakoulu. Koska todistuskin kansakoulun päästökirja.
Lapselle tekee hyvää oppia itse kantamaan vastuuta kouluasioista. Ei joka asiassa tarvitse vanhempien helikopteroida, jos lapsi on pienestä pitäen kasvanut ottamaan vastuuta asioista omalta osaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normia tuo oli kouluaikoina. Ja niin sen pitäisi olla edelleenkin, että lapsi on läksyistään ja kokeisiin lukemisesta vastuussa ja huolehtii ne myös. Ja jos ei, niin kärsii sitten seuraukset, jos joutuu jäämään koulun jälkeen koululle tekemään tekemättömiä läksyjä tai kokeesta tulee huono numero. Aivan hullua on tämä, että vanhempien pitäisi käydä koulua lapsen kanssa yhdessä, sisältäen läksyt ja kokeisiin lukemiset.
Toivottavasti sulla ei ole lapsia tai ei tule lapsia. Olet juuri sellainen jokaisen lapsen pahin painajainen vanhempana. Jätät lapset heitteille ja sitten syytät lapsia asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Sanopa sinä lastesi ja omasi ja asemasi siinä. Pysytään nyt jossain yksityisyydessä. Yhden nimitys oli just lehdissä.
Kirjoitettiinko ihan siellä lehdessäkin, että ESIMIES. Naurattaa ihan. VArmasti on sulla lapsia esimiehinä!!
No nyt. No nyt on fiksua. Mikäs se sinun tittelisi olikaan?
En juorua täällä lasteni asioista muuten kuin siten ettei se koulumenestys tai työpaikan saanti edellytä että vanhemmat kätvät rinnalla koulut uudestaan.
( mode ei laskenut lävitse kun kerroin oikeilla titteleillä pomouden ja oppiarvon. Hyvä niin, suojelee yksityisyyttä.)
Esimies on ollut varmaan yli 6-vuotta vanha titteli, jota ei edes käytetä. Siksi sulle nauretaan asiasta.
Ja miksi edes olet täällä puhumassa aikuisista lapsistasi, kun puhutaan nykyajasta? Sun lapsien menestyminen on ollut paljon helpompaa, kuin nykyajan lasten menestys.
Miten niin helpompaa? Kun sanotaan että nyt peruskoulukin on helpompi kuin nelikymppisillä ollut?
Toki saa nauraa kun modekin estää kirjoittamisen nykyajan titteleillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Taidamme puhua vähän eri asioista, minusta kyse on nimenomaan noiden mainitsemieni ominaisuuksien kehittämisestä.
Lapsillani on onneksi ollut aika hyvä kyky ajatella, ja ovat olleet oma-aloitteisia ja itseohjautuvia. Olen myös pyrkinyt kehittämään heissä näitä ominaisuuksia sen sijaan, että tekisin läksyt tai kotitehtävät heidän puolestaan.
Tiedätkö, että yleisesti valmentaminen tarkoittaa sitä, että kehitetään sitä toisen osaamista. Johtajuudessa ja työelämässäkin puhutaan työntekijöiden valmentamisesta.
Et vain ymmärrä mitä valmentaminen tarkoittaa. Ja tuossa se sun ongelma siis onkin. Kukaan ei täällä puhunut siitä, että tehdään asioita toisen puolesta, mutta päätit itse lähteä tappelemaan ja argumentoimaan sitä vastaan. Eli riitelit täällä vaan itsesi kanssa.
Valmentaminen? Mielestäni vanhemman ei kuulu valmentaa lasta kouluun, koska on lapsen tehtävä tehdä ne läksyt, lukea kokeisiin ja oppia virheistään. Vanhempi ei voi oppia lapsen puolesta. Tietysti näkökulmani voi olla vääristynyt, koska tämä on toiminut niin hyvin itselleni ja lapsilleni. Curling-vanhemmuus kääntyy väistämättä itseään vastaan. Hieman sivuun aiheesta, mutta meillä ei kyllä myöskään ikinä puhuta työntekijöiden valmentamisesta töissä.
Ei varmaan puhuta, koska et ole kouluttautunut tarpeeksi korkealle tai ole esihenkilön asemassa.
Mä olisin aikoinaan toivonut että multa olis kyselty kokeeseen muttei kuulemma ollut aikaa.. Itse olin siksi hyvin kiinnostunut omien lasteni koulunkäynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Sanopa sinä lastesi ja omasi ja asemasi siinä. Pysytään nyt jossain yksityisyydessä. Yhden nimitys oli just lehdissä.
Kirjoitettiinko ihan siellä lehdessäkin, että ESIMIES. Naurattaa ihan. VArmasti on sulla lapsia esimiehinä!!
No nyt. No nyt on fiksua. Mikäs se sinun tittelisi olikaan?
En juorua täällä lasteni asioista muuten kuin siten ettei se koulumenestys tai työpaikan saanti edellytä että vanhemmat kätvät rinnalla koulut uudestaan.
( mode ei laskenut lävitse kun kerroin oikeilla titteleillä pomouden ja oppiarvon. Hyvä niin, suojelee yksityisyyttä.)
Esimies on ollut varmaan yli 6-vuotta vanha titteli, jota ei edes käytetä. Siksi sulle nauretaan asiasta.
Ja miksi edes olet täällä puhumassa aikuisista lapsistasi, kun puhutaan nykyajasta? Sun lapsien menestyminen on ollut paljon helpompaa, kuin nykyajan lasten menestys.
Miten niin helpompaa? Kun sanotaan että nyt peruskoulukin on helpompi kuin nelikymppisillä ollut?
Toki saa nauraa kun modekin estää kirjoittamisen nykyajan titteleillä.
Töitä on ollut enemmän, kuin työntekijöitä ja hinnat ovat olleet puolet siitä, mitä ne ovat nykyaikana.
Se maailma missä te olette eläneet on ihan eri, kuin nykylapsilla.
Meillä äiti kyseli koealueesta ennen koetta. Se oli hyvää tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti kyseli koealueesta ennen koetta. Se oli hyvää tsemppiä.
Joo, ja oppimisen kannalta tärkeää. Paremmin oppii, kun kykenee vastaamaan toisen kysymyksiin ja selittämään esimerkiksi toiselle, miksi on päätynyt tuohon vastaukseen. Kehittää ihan valtavasti myös aivoja.
Mode ei hyväksy tekstiä että tottakai oppimiskykyisille lapsille koulunkäynti on helppoa. Ennen ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Sanopa sinä lastesi ja omasi ja asemasi siinä. Pysytään nyt jossain yksityisyydessä. Yhden nimitys oli just lehdissä.
Kirjoitettiinko ihan siellä lehdessäkin, että ESIMIES. Naurattaa ihan. VArmasti on sulla lapsia esimiehinä!!
No nyt. No nyt on fiksua. Mikäs se sinun tittelisi olikaan?
En juorua täällä lasteni asioista muuten kuin siten ettei se koulumenestys tai työpaikan saanti edellytä että vanhemmat kätvät rinnalla koulut uudestaan.
( mode ei laskenut lävitse kun kerroin oikeilla titteleillä pomouden ja oppiarvon. Hyvä niin, suojelee yksityisyyttä.)
Esimies on ollut varmaan yli 6-vuotta vanha titteli, jota ei edes käytetä. Siksi sulle nauretaan asiasta.
Ja miksi edes olet täällä puhumassa aikuisista lapsistasi, kun puhutaan nykyajasta? Sun lapsien menestyminen on ollut paljon helpompaa, kuin nykyajan lasten menestys.
Miten niin helpompaa? Kun sanotaan että nyt peruskoulukin on helpompi kuin nelikymppisillä ollut?
Toki saa nauraa kun modekin estää kirjoittamisen nykyajan titteleillä.
Töitä on ollut enemmän, kuin työntekijöitä ja hinnat ovat olleet puolet siitä, mitä ne ovat nykyaikana.
Se maailma missä te olette eläneet on ihan eri, kuin nykylapsilla.
Nelikymppisillä? En nyt sen vanhemmista kirjoittanut. 2000-luvun puolella opiskelut ja töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Taidamme puhua vähän eri asioista, minusta kyse on nimenomaan noiden mainitsemieni ominaisuuksien kehittämisestä.
Lapsillani on onneksi ollut aika hyvä kyky ajatella, ja ovat olleet oma-aloitteisia ja itseohjautuvia. Olen myös pyrkinyt kehittämään heissä näitä ominaisuuksia sen sijaan, että tekisin läksyt tai kotitehtävät heidän puolestaan.
Tiedätkö, että yleisesti valmentaminen tarkoittaa sitä, että kehitetään sitä toisen osaamista. Johtajuudessa ja työelämässäkin puhutaan työntekijöiden valmentamisesta.
Et vain ymmärrä mitä valmentaminen tarkoittaa. Ja tuossa se sun ongelma siis onkin. Kukaan ei täällä puhunut siitä, että tehdään asioita toisen puolesta, mutta päätit itse lähteä tappelemaan ja argumentoimaan sitä vastaan. Eli riitelit täällä vaan itsesi kanssa.
Valmentaminen? Mielestäni vanhemman ei kuulu valmentaa lasta kouluun, koska on lapsen tehtävä tehdä ne läksyt, lukea kokeisiin ja oppia virheistään. Vanhempi ei voi oppia lapsen puolesta. Tietysti näkökulmani voi olla vääristynyt, koska tämä on toiminut niin hyvin itselleni ja lapsilleni. Curling-vanhemmuus kääntyy väistämättä itseään vastaan. Hieman sivuun aiheesta, mutta meillä ei kyllä myöskään ikinä puhuta työntekijöiden valmentamisesta töissä.
Ei varmaan puhuta, koska et ole kouluttautunut tarpeeksi korkealle tai ole esihenkilön asemassa.
Olen filosofian maisteri ja tiiminvetäjä. Entä sinä?
Miksi lapsen tsemppaaminen kouluun ja kokeisiin käsitetään suorituspaineiden asettamisena? Minä ainakin näen sen sillä tavalla, että se antaa lapselle paremmat mahdollisuudet vastata koulun ja maailman vaatimuksiin. Miksi en tekisi niin, jos mulla on siihen mahdollisuus? Mulla oli mahdollisuus ja myös mielenkiintoa. Lapsen kannalta aikuisen kanssa keskusteleminen mm. kehittää tajua asioiden välisistä yhteyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Itse ennemmin korostan sitä, että "hyvä elämä" ei tarkoita samaa kuin paljon rahaa. Ja ollaan paljon puhuttu nykyisen elämänmuodon mahdottomuudesta ja kestämättömyydestä.Tietenkin pitää järkevällä tavalla pyrkiä tekemään asiat hyvin, mutta tuollainen orjapiiskurointi ja "valmennus" on ihan pimeää touhua.
Hyvää elämää ei voi hirveästi saada minimipalkalla tai työttömänä. Ja etkö itse haluaisi mielummin lapsen menestyvän, että hän voi sitten elää sellaista elämää, kuin hän itse haluaa? Jos lapsi haluaa valita vaatimattoman elämän, hän voi siihen vaihtaa, mutta jos hän menestyy vaatimottamasti, ei hän jälkeenpäin kykene vaihtamaan sitä mihinkään muuhun, kuin vaatimattomaan elämään.
Jos minä olen orjapiiskuri, niin sinä olet sitten vanhempi, joka ei välitä lapsistaan ja jättää ne heitteille.
Niin tai sitten se lapsi alkaa oireilla ja stressaantua sinun asettamistasi koulu-ja menestyspaineista. Lapsen pitäisi selvitä koulunkäynnistä ilman hirveää osallistumista vanhemmalta eikä huonot numerot silloin tällöin ole maailmanloppu.
Mitkä asettamat koulu-ja menestymiset paineet olen luonut sillä, että valmennan ja opetan oikeanlaiset tavat opiskeluun, joita jatkuvasti muokataan niin, että ne sopivat myös hänelle ja että lapsen on hyvin helppo opiskella ja oppia?
Argumentoit jotain omassa päässäsi keskittyjä tarinoita vastaan ja pidät niitä faktoina. No kun ei kykene mitään faktapohjaan tukeutuvaa argumentoimaan niin pakkohan sitten sun on tehdä noita feikkitarinoita ja pitää niitä totena.
Eikö tuo ole koulun tehtävä? Opettaa parhaat opiskelutavat. Vai miksi luulet että lapsesi ei osaa opiskella ilman vanhemman valmennusta?
Tuo on aika naivi ajattelutapa. Varmaan täydellisessä mielikuvitusmaailmassa se olisi koulun tehtävä.
Käytännössä koulun tehtävä on saada valtaosa luokasta oppimaan aineiden sisällöt ehkä noin arvosanan 7-8 arvoisesti. Eniten nepsyt jäävät jalkoihin jos ei ole avustajia, ja lahjakkaita oppilaita opettaja ei yksinkertaisesti ehdi erikseen valmentamaan, että yltäisivät parhaimpaansa.
Muistan kun omalla lapsella alkoi ainekirjoitus joskus 3-4 luokalla. Lapsi sai sepustuksiinsa aina kehut, vaikka jokaikinen lause alkoi sanalla "Sitten ...", mitään kappalejakoa ei ollut, eikä lapsi selvästikään ollut yhtään etukäteen suunnitellut mitä aikoo kirjoittaa. Tasina esimerkiksi usein päätettiin kesken kaiken yhdellä virkkeellä kun vaadittu sanamäärä tuli täyteen. Kuitenkin riitti, että teki tehtävän edes jotenkin, koska sekään ilmeisesti ei kaikkien kohdalla toteutunut.
Muutaman aineen jälkeen neuvoin lapselle, että kannattaa aluksi vähän miettiä minkälainen tarinasta tulee, mitä osia siinä on ja kuinka paljon mistäkin kannattaa kirjoittaa. Ja että yrittää kirjoittaa erilaisia lauseita, ja välttää toistoa. Lapsi ymmärsi ja aineet paranivat.
En tiedä missä vaiheessa asiaan olisi puututtu koulussa. Olen tyytyväinen että neuvoin silloin, koska hyvästä esseenkirjoitustaidosta on ollut lapselle paljon hyötyä myös muiden aineiden kokeissa ja tehtävissä.
Eikö tuo ole koulun tehtävä? Opettaa parhaat opiskelutavat. Vai miksi luulet että lapsesi ei osaa opiskella ilman vanhemman valmennusta?