Lue keskustelun säännöt.
Onko laiminlyöntiä, jos ei lapsen läksyistä olla kiinnostuneita ja lueta yhdessä kokeisiin ym.?
29.10.2026 |
Siis omassa lapsuudenperheessäni ei koskaan kukaan kysynyt läksyistä mitään, ei onko niitä tehty tai mitä on tullut läksyksi. Ei tehty läksyjä yhdessä eikö kukaan kotona niitä tarkastanut. Lukuläksyjä ei kukaan kuunnellut eikä kokeisiin lukemisessa autettu, en muista edes, että olisivat tienneet, koska minulla on joku koe tulossa, vaan hoidin kaiken itse. Kielten kappaleet ja sanat opiskelin itse yksin huoneessani, kukaan ei niitä tentannut. Noh, saatte kuvan, mitä tarkotan. Onko tällainen toimintatapa ollut poikkeuksellista? Voiko katsoa lieväksi laiminlyönniksi?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Jos olet se preppaaja kai nyt lukiossa ja vielä yliopistossa autat lapsiasi opiskelussa? Etsit heille työpaikat jne?
Ootko muuten huomannut, että meidän presidenttikin auttoi omaa poikaansa pääsemään sinne kouluun, mihin halusi päästä.
Tuota siis tekevät kyllä vanhemmat, jotka haluavat taata oman lapsensa menestymisen.
Ja sitten on vanhempia, jotka haluavat heittää lapsensa heitteille ja todeta, että lapsen oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?
Taidamme puhua vähän eri asioista, minusta kyse on nimenomaan noiden mainitsemieni ominaisuuksien kehittämisestä.
Lapsillani on onneksi ollut aika hyvä kyky ajatella, ja ovat olleet oma-aloitteisia ja itseohjautuvia. Olen myös pyrkinyt kehittämään heissä näitä ominaisuuksia sen sijaan, että tekisin läksyt tai kotitehtävät heidän puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät pystyneet auttamaan minua kuin alaluokilla. Olivat itse käyneet vain kansalaiskoulun. Omia lapsiani autoin niin kauan kuin apua tarvitsivat. Toista vielä lukiossakin. Korkeakoulututkinto on nyt molemmilla.
Miksi sanot kansalaiskoulu? Oikea muoto on kansakoulu.
Hyvin kai olet pärjännyt vaikkei vanhempasi läksyjäsi tehneetkään?
Kansalaiskoulu oli kaksivuotinen kansakoulun jälkeen käytävä koulu.
Lähde: Wikipedia https://share.google/dVhWxetq2C5CWAETl
Kansalaiskoulu oli kansakoulun yksi tai kaksi viimeist luokkaa. Ihan osa kanskoulua.
Kansakoulun päästötodistus ( päästö luki silloin) kun kahdeksan luokkaa oli käyty.
Minulla on se tallellakin.
Ilmaisu on kansakoulu.
Kun vielä oli lomakkeissakin kansakoulu mukana, kyllä siinä oli vaihtoehtoina kansakoulu, keskikoulu, lukio.
Kyllä me olemme kansakoulu käyneitä, emme kansalaiskoulun.
No ihan miten vaan. Noin minun vanhempani sen ilmaisivat. Pääasia oli nyt se, että olivat käyneet koulua kuusi vuotta, joten eivät pystyneet auttamaan minua enää oppikoulussa.
Kansakoulu jo 30-luvulla syntyneillä oli 8 vuotta. Kumma jos se sinun vanhemmillasi, tosi vanhoja, on ollut kuusi vuotta?
Kaupunkien kansalaiskouluissa minun aikani opetettiin jo ruotsia ja englantiavaikka se oli kansakoulun kaksi viimeistä vuotta.
Kansakouluun kuului 8 vuotta, olipa ne viimeiset vuodet nimeltään jatkokulu tai kansalaiskoulu. Päättötodistusta ei muuten saanut. Päättötodistuksella pystyi hakemaan esim teknilliseen kouluun, kauppakouluun, ammattikouluun. ( tekn kouluja ei enää ole, niistä pääsi hakemaan opistoon)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Jos olet se preppaaja kai nyt lukiossa ja vielä yliopistossa autat lapsiasi opiskelussa? Etsit heille työpaikat jne?
Mikset vastaa kysymyksiin? Tajusitko oman virheesi argumentissasi :)
Varmaan koska hän on eri ihminen, kuin mille vastasit. Minä olen sama, ja vastasinkin sinulle tuossa juuri. :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Taidamme puhua vähän eri asioista, minusta kyse on nimenomaan noiden mainitsemieni ominaisuuksien kehittämisestä.
Lapsillani on onneksi ollut aika hyvä kyky ajatella, ja ovat olleet oma-aloitteisia ja itseohjautuvia. Olen myös pyrkinyt kehittämään heissä näitä ominaisuuksia sen sijaan, että tekisin läksyt tai kotitehtävät heidän puolestaan.
Tiedätkö, että yleisesti valmentaminen tarkoittaa sitä, että kehitetään sitä toisen osaamista. Johtajuudessa ja työelämässäkin puhutaan työntekijöiden valmentamisesta.
Et vain ymmärrä mitä valmentaminen tarkoittaa. Ja tuossa se sun ongelma siis onkin. Kukaan ei täällä puhunut siitä, että tehdään asioita toisen puolesta, mutta päätit itse lähteä tappelemaan ja argumentoimaan sitä vastaan. Eli riitelit täällä vaan itsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Itse ennemmin korostan sitä, että "hyvä elämä" ei tarkoita samaa kuin paljon rahaa. Ja ollaan paljon puhuttu nykyisen elämänmuodon mahdottomuudesta ja kestämättömyydestä.Tietenkin pitää järkevällä tavalla pyrkiä tekemään asiat hyvin, mutta tuollainen orjapiiskurointi ja "valmennus" on ihan pimeää touhua.
Hyvää elämää ei voi hirveästi saada minimipalkalla tai työttömänä. Ja etkö itse haluaisi mielummin lapsen menestyvän, että hän voi sitten elää sellaista elämää, kuin hän itse haluaa? Jos lapsi haluaa valita vaatimattoman elämän, hän voi siihen vaihtaa, mutta jos hän menestyy vaatimottamasti, ei hän jälkeenpäin kykene vaihtamaan sitä mihinkään muuhun, kuin vaatimattomaan elämään.
Jos minä olen orjapiiskuri, niin sinä olet sitten vanhempi, joka ei välitä lapsistaan ja jättää ne heitteille.
Niin tai sitten se lapsi alkaa oireilla ja stressaantua sinun asettamistasi koulu-ja menestyspaineista. Lapsen pitäisi selvitä koulunkäynnistä ilman hirveää osallistumista vanhemmalta eikä huonot numerot silloin tällöin ole maailmanloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Jos olet se preppaaja kai nyt lukiossa ja vielä yliopistossa autat lapsiasi opiskelussa? Etsit heille työpaikat jne?
Ootko muuten huomannut, että meidän presidenttikin auttoi omaa poikaansa pääsemään sinne kouluun, mihin halusi päästä.
Tuota siis tekevät kyllä vanhemmat, jotka haluavat taata oman lapsensa menestymisen.
Ja sitten on vanhempia, jotka haluavat heittää lapsensa heitteille ja todeta, että lapsen oma vika.
Tai lapsen oma kyky kun kansakoulun käyneistä vanhemmista lähtöisin suorittavat itsenäisesti peruskoulun ja lukion hyvin arvosanoin, pääsevät eka yrityksellä korkeakouluopiskeluihin ja jo ennen valmistumista on oman alan työpaikka
. Sekin itse haettu .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut jostain tutkimuksesta että mitä enemmän läksyihin puuttuu sitä huonompi lapselle. Että onkin hyvä kun vastuu annetaan yksin lapselle eikä toisinpäin:
Näitä tutkimuksia löytyy lisääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Itse ennemmin korostan sitä, että "hyvä elämä" ei tarkoita samaa kuin paljon rahaa. Ja ollaan paljon puhuttu nykyisen elämänmuodon mahdottomuudesta ja kestämättömyydestä.Tietenkin pitää järkevällä tavalla pyrkiä tekemään asiat hyvin, mutta tuollainen orjapiiskurointi ja "valmennus" on ihan pimeää touhua.
Hyvää elämää ei voi hirveästi saada minimipalkalla tai työttömänä. Ja etkö itse haluaisi mielummin lapsen menestyvän, että hän voi sitten elää sellaista elämää, kuin hän itse haluaa? Jos lapsi haluaa valita vaatimattoman elämän, hän voi siihen vaihtaa, mutta jos hän menestyy vaatimottamasti, ei hän jälkeenpäin kykene vaihtamaan sitä mihinkään muuhun, kuin vaatimattomaan elämään.
Jos minä olen orjapiiskuri, niin sinä olet sitten vanhempi, joka ei välitä lapsistaan ja jättää ne heitteille.
Niin tai sitten se lapsi alkaa oireilla ja stressaantua sinun asettamistasi koulu-ja menestyspaineista. Lapsen pitäisi selvitä koulunkäynnistä ilman hirveää osallistumista vanhemmalta eikä huonot numerot silloin tällöin ole maailmanloppu.
Mitkä asettamat koulu-ja menestymiset paineet olen luonut sillä, että valmennan ja opetan oikeanlaiset tavat opiskeluun, joita jatkuvasti muokataan niin, että ne sopivat myös hänelle ja että lapsen on hyvin helppo opiskella ja oppia?
Argumentoit jotain omassa päässäsi keskittyjä tarinoita vastaan ja pidät niitä faktoina. No kun ei kykene mitään faktapohjaan tukeutuvaa argumentoimaan niin pakkohan sitten sun on tehdä noita feikkitarinoita ja pitää niitä totena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli aivan samanlaista kuin Ap:llä. Pärjäsin hyvin koulussa. Yhden kerran pyysin isältä apua johonkin algebran tehtävään, jota en saanut ratkaistua.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsella on vaikeuksia koulussa niin kannattaa panostaa extraa. Silti en kyllä aina ymmärrä miten jollain riittää energiaa töiden ja kotitöiden jälkeen vielä panostaa täysillä lapsen optimaaliseen kehitykseen.
Mun lapsi valitti, ettei koskaan saa kiitettävää vieraan kielen kokeista. Lupasin, että annan aika ison rahan palkinnoksi, jos saa seuraavasta kokeesta. Ja sai. Raha on hyvä kannustin ja onnistuminen osoitti hänelle, ettei vika ole siinä, ettei älyä olisi riittävästi tuohom suoritukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en auta läksyissä koska lapsi ei vaikuta apua tarvitsevan.
Kokeisiin kyselen aina. Vaikeat ison koealueen kokeet niin kuin joku historia ja kemia kyselen 2 iltaa, muihin riittää ilta. Lapsen keskiarvo on 9,7, on nyt kasilla. Matematiikassa olen koko ajan laittanut lapsen laskemaan paljon enemmän tehtäviä kuin koulussa on vaadittu. Se koulun määrä ei riitä mihinkään, ja koska lapsi on hyvä matikassa, niin saa vaaditut tehtävät valmiiksi aina jo tunnilla, eli muuten ei tulisi matikassa ikinä läksyjä eikä joutuisi yhtään ponnistelemaan.
Jos numerot alkaisivat tippumaan, niin sitten varmaan valvoisin läksyjen tekekemistäkin enemmän.
Tärkein apu mielestäni on kuitenkin se, että olen kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja puhun aina positiivisesti ja kannustavasti opiskelusta. Kyselen, että mitä aiheita on ollut milläkin tunnilla reaaliaineissa ja sitten voidaan jutella niistä. Jos sanomalehdessä tulee vastaan hyvä kirjoitus, työnnän sen lapsen eteen aamupalapöydässä ja kyllä se yleensä sen lukee. Käydään yhdessä kirjakaupassa ja lapsi saa valita sieltä mieleisiään kirjoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Sanopa sinä lastesi ja omasi ja asemasi siinä. Pysytään nyt jossain yksityisyydessä. Yhden nimitys oli just lehdissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut jostain tutkimuksesta että mitä enemmän läksyihin puuttuu sitä huonompi lapselle. Että onkin hyvä kun vastuu annetaan yksin lapselle eikä toisinpäin:
Näitä tutkimuksia löytyy lisääkin.
Niin, mutta tuolla myös puhutaan siitä, että opiskelutapoihin pitäisi luoda rutiinit heti pienestä lähtien, eikä jättää vain lapsen päätettäväksi että tehdäänkö niitä vai ei.
Enkä ole vieläkään täällä lukenut siitä, että kukaan olisi tekemässä lapsen puolesta läksyjä.
Ja tuossa linkittämässäsi jutussa lukee myös, että on HYVÄ käydä lapsen koulua, läksyjä läpi ja osoitetaan sitä kohtaan kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Sanopa sinä lastesi ja omasi ja asemasi siinä. Pysytään nyt jossain yksityisyydessä. Yhden nimitys oli just lehdissä.
Kirjoitettiinko ihan siellä lehdessäkin, että ESIMIES. Naurattaa ihan. VArmasti on sulla lapsia esimiehinä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?Jos olet se preppaaja kai nyt lukiossa ja vielä yliopistossa autat lapsiasi opiskelussa? Etsit heille työpaikat jne?
Mikset vastaa kysymyksiin? Tajusitko oman virheesi argumentissasi :)
Et ole kysynyt minulta mitään kun täältä sivusta minä kysäisin.
Miksi täällä jotkut mummot, joiden lapset on jo aikuisia puhuvat lasten kasvatuksesta nykypäivänä? Teillä oli paljon helpompi kouluttautua ja menestyä, kun mitä lapset kykenevät nykypäivänä.
Vanhemmuuden kriteerit ovat muuttuneet. Omassa lapsuudessani tuo kuvaamasi oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Nykykriteereillä välinpitämättömyys ei ole edelleenkään rikos eikä esimerkiksi huostaanoton peruste. Mutta millään tavalla hyvää vanhemmuutta se ei ole.
Koulu on iso osa lapsen ja nuoren elämää. On aika kurjaa, jos vanhempi ei osoita mitään kiinnostusta. Kyllähän esimerkiksi puolisotkin ja ystävät juttelevat keskenään työkuulumisista.
Osalla oppilaista on niin suuria vaikeuksia koulussa, että välinpitämättömyys on mielestäni jo heitteillejättöä, jolla voi olla vakavia seurauksia. Oppimisvaikeudet, nepsy-oireet, vaikea murrosikä tmv. voivat aiheuttaa sen, että lapsi ei pärjää ilman apua. Jollekin 14-vuotiaalle adhd-pojalle voi olla jotakuinkin mahdotonta pysyä perässä läksyissä ja kokeissa.
T. Ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät pystyneet auttamaan minua kuin alaluokilla. Olivat itse käyneet vain kansalaiskoulun. Omia lapsiani autoin niin kauan kuin apua tarvitsivat. Toista vielä lukiossakin. Korkeakoulututkinto on nyt molemmilla.
Miksi sanot kansalaiskoulu? Oikea muoto on kansakoulu.
Hyvin kai olet pärjännyt vaikkei vanhempasi läksyjäsi tehneetkään?
Kansalaiskoulu oli kaksivuotinen kansakoulun jälkeen käytävä koulu.
Lähde: Wikipedia https://share.google/dVhWxetq2C5CWAETl
Kansalaiskoulu oli kansakoulun yksi tai kaksi viimeist luokkaa. Ihan osa kanskoulua.
Kansakoulun päästötodistus ( päästö luki silloin) kun kahdeksan luokkaa oli käyty.
Minulla on se tallellakin.
Ilmaisu on kansakoulu.
Kun vielä oli lomakkeissakin kansakoulu mukana, kyllä siinä oli vaihtoehtoina kansakoulu, keskikoulu, lukio.
Kyllä me olemme kansakoulu käyneitä, emme kansalaiskoulun.
No ihan miten vaan. Noin minun vanhempani sen ilmaisivat. Pääasia oli nyt se, että olivat käyneet koulua kuusi vuotta, joten eivät pystyneet auttamaan minua enää oppikoulussa.
Kansakoulu jo 30-luvulla syntyneillä oli 8 vuotta. Kumma jos se sinun vanhemmillasi, tosi vanhoja, on ollut kuusi vuotta?
Kaupunkien kansalaiskouluissa minun aikani opetettiin jo ruotsia ja englantiavaikka se oli kansakoulun kaksi viimeistä vuotta.
Kansakouluun kuului 8 vuotta, olipa ne viimeiset vuodet nimeltään jatkokulu tai kansalaiskoulu. Päättötodistusta ei muuten saanut. Päättötodistuksella pystyi hakemaan esim teknilliseen kouluun, kauppakouluun, ammattikouluun. ( tekn kouluja ei enää ole, niistä pääsi hakemaan opistoon)
Vanhempani ovat jo kuolleet, enkä ole nyt ihan varma, saivatko ikinä päättötodistusta. Äiti muutti Helsinkiin piikomaan ja myöhemmin Tampereelle. Tapasi isäni tehdastöissä. Molemmat pohjoisesta maaseudulta kotoisin. Päätän nyt tämän tähän, kun menee ohi aiheen. Lapsia pitää silti mielestäni auttaa. Oli surullista, kun kotoa ei saanut apua. Onneksi oli hyviä kavereita, ja itse olin sukuni ensimmäinen ylioppilas.
Mikset vastaa kysymyksiin? Tajusitko oman virheesi argumentissasi :)