Lue keskustelun säännöt.
Onko laiminlyöntiä, jos ei lapsen läksyistä olla kiinnostuneita ja lueta yhdessä kokeisiin ym.?
29.10.2026 |
Siis omassa lapsuudenperheessäni ei koskaan kukaan kysynyt läksyistä mitään, ei onko niitä tehty tai mitä on tullut läksyksi. Ei tehty läksyjä yhdessä eikö kukaan kotona niitä tarkastanut. Lukuläksyjä ei kukaan kuunnellut eikä kokeisiin lukemisessa autettu, en muista edes, että olisivat tienneet, koska minulla on joku koe tulossa, vaan hoidin kaiken itse. Kielten kappaleet ja sanat opiskelin itse yksin huoneessani, kukaan ei niitä tentannut. Noh, saatte kuvan, mitä tarkotan. Onko tällainen toimintatapa ollut poikkeuksellista? Voiko katsoa lieväksi laiminlyönniksi?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät pystyneet auttamaan minua kuin alaluokilla. Olivat itse käyneet vain kansalaiskoulun. Omia lapsiani autoin niin kauan kuin apua tarvitsivat. Toista vielä lukiossakin. Korkeakoulututkinto on nyt molemmilla.
Miksi sanot kansalaiskoulu? Oikea muoto on kansakoulu.
Hyvin kai olet pärjännyt vaikkei vanhempasi läksyjäsi tehneetkään?
Kansalaiskoulu oli kaksivuotinen kansakoulun jälkeen käytävä koulu.
Lähde: Wikipedia https://share.google/dVhWxetq2C5CWAETl
Kansalaiskoulu oli kansakoulun yksi tai kaksi viimeist luokkaa. Ihan osa kanskoulua.
Kansakoulun päästötodistus ( päästö luki silloin) kun kahdeksan luokkaa oli käyty.
Minulla on se tallellakin.
Ilmaisu on kansakoulu.
Kun vielä oli lomakkeissakin kansakoulu mukana, kyllä siinä oli vaihtoehtoina kansakoulu, keskikoulu, lukio.
Kyllä me olemme kansakoulu käyneitä, emme kansalaiskoulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostunut pitää olla, mutta läksyt ja kokeisiin luku on lapsen homma.
Kyllä omien lapsien kanssa käydään koealueita läpi ja kyselen kysymyksiä ennen koetta. Usein syntyy vielä hyvää, syventävää keskustelua asioista samalla.
Meillä ei alakoululaisille maksettu erityistä viikkorahaa. Jääkaapissa oli lista mitä milläkin koenumerolla saa rahassa. Lista oli neljännesnumeroittain ja homma toimi. Musiikkiin investoivat.
Yuo wikedian artikkeli ei edes paikkaansa. Jo 30-luvulla syntyneet sisarukseni kävivät 40-luvun lopulla "jatkokoulun" . Se oli heillä 8. Luokka kotitaloutta ja käytännön taitoja
Minulla on heidän jäämistöstään saadut kansakoulun päästötodistukset muistona.
Kunnat järjesti eriöailla, jossain oli 2 viimeistä vuotta, jossain vuosi. Kotikunnassani oli puoli vuotta koska olen suuria ikäluokkia. Säästettiin.
Eli olen käynyt koulua 7,5 vuotta ja senjälkeen saanut kansakoulun päästökirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Siis joo? Sehän on nimenomaan sun tehtävä olla, lapsen valmentaja. Mutta jos et tottakai välitä lapsesi tulevaisuudesta, niin ei sitten.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Itse ennemmin korostan sitä, että "hyvä elämä" ei tarkoita samaa kuin paljon rahaa. Ja ollaan paljon puhuttu nykyisen elämänmuodon mahdottomuudesta ja kestämättömyydestä.Tietenkin pitää järkevällä tavalla pyrkiä tekemään asiat hyvin, mutta tuollainen orjapiiskurointi ja "valmennus" on ihan pimeää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Äitinä työelämään vielä jelppimään? Eikö parempi olisi antaa omaa vastuuta jo koululaisena ja opiskelijana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Itse ennemmin korostan sitä, että "hyvä elämä" ei tarkoita samaa kuin paljon rahaa. Ja ollaan paljon puhuttu nykyisen elämänmuodon mahdottomuudesta ja kestämättömyydestä.Tietenkin pitää järkevällä tavalla pyrkiä tekemään asiat hyvin, mutta tuollainen orjapiiskurointi ja "valmennus" on ihan pimeää touhua.
Hyvää elämää ei voi hirveästi saada minimipalkalla tai työttömänä. Ja etkö itse haluaisi mielummin lapsen menestyvän, että hän voi sitten elää sellaista elämää, kuin hän itse haluaa? Jos lapsi haluaa valita vaatimattoman elämän, hän voi siihen vaihtaa, mutta jos hän menestyy vaatimottamasti, ei hän jälkeenpäin kykene vaihtamaan sitä mihinkään muuhun, kuin vaatimattomaan elämään.
Jos minä olen orjapiiskuri, niin sinä olet sitten vanhempi, joka ei välitä lapsistaan ja jättää ne heitteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Sinä kuulostat vastenmieliseltä materialistilta ja egoistilta, et miltään muulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se laiminlyönti ole. Lapsi toisaalta saa ihan etua siitä, jos vanhempi on enemmän läky- ja koehommassa mukana. Sen edun voi antaa tai olla antamatta.
Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Äitinä työelämään vielä jelppimään? Eikö parempi olisi antaa omaa vastuuta jo koululaisena ja opiskelijana?
Avaatko tätä logiikkaasi vähän enemmän? En saa siitä oikein kiinni, koska lapsi joka menestyy hyvin koulussa (ja on menestynyt pienestä lähtien) nimenomaan ei tarvitse mitään apua vanhemmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani eivät pystyneet auttamaan minua kuin alaluokilla. Olivat itse käyneet vain kansalaiskoulun. Omia lapsiani autoin niin kauan kuin apua tarvitsivat. Toista vielä lukiossakin. Korkeakoulututkinto on nyt molemmilla.
Miksi sanot kansalaiskoulu? Oikea muoto on kansakoulu.
Hyvin kai olet pärjännyt vaikkei vanhempasi läksyjäsi tehneetkään?
Kansalaiskoulu oli kaksivuotinen kansakoulun jälkeen käytävä koulu.
Lähde: Wikipedia https://share.google/dVhWxetq2C5CWAETl
Kansalaiskoulu oli kansakoulun yksi tai kaksi viimeist luokkaa. Ihan osa kanskoulua.
Kansakoulun päästötodistus ( päästö luki silloin) kun kahdeksan luokkaa oli käyty.
Minulla on se tallellakin.
Ilmaisu on kansakoulu.
Kun vielä oli lomakkeissakin kansakoulu mukana, kyllä siinä oli vaihtoehtoina kansakoulu, keskikoulu, lukio.
Kyllä me olemme kansakoulu käyneitä, emme kansalaiskoulun.
No ihan miten vaan. Noin minun vanhempani sen ilmaisivat. Pääasia oli nyt se, että olivat käyneet koulua kuusi vuotta, joten eivät pystyneet auttamaan minua enää oppikoulussa.
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
Vierailija kirjoitti:
"Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa."
Ovatko mielestäsi siis 9-vuotiaat lapset samalla tasolla, kuin työelämässä olevat aikuiset ihmiset?
Ovatko lapsesi jääneet samalle tasolle ollessaan 9-vuotiaita?
Jos olet se preppaaja kai nyt lukiossa ja vielä yliopistossa autat lapsiasi opiskelussa? Etsit heille työpaikat jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tule ymmärtämään vanhempia, jotka eivät tee kaikkeensa edistääkseen ja mahdollistaakseen lapselleen hyvän tulevaisuuden.
20-vuoden päästä tuo työmaailma tulee olemaan niin haastava ja kilpailunhaluinen, että pitäisi jo nyt yrittää saada lapsi menestymään mitä parhaimmin koulussa, että pääsee myös jatko-opiskelemaan ja sitä kautta töihin, ettei joudu pitkäaikaiseen köyhyyteen.
Kuulostaa kauhealta, kuin olisi joku oman lapsen valmentaja. Kyllä riittää että lapsella on rajat ja rakkautta ja perusasiat huolehditaan, ongelmiin puututaan. Aina saa tulla kotiin takaisinkin jos tarvitsee, perheestä huolehditaan.
Luuletko, että he, jotka ovat menestyneet maailmalla ovat kasvaneet perheessä, jossa on vaan rakkautta eikä vanhemmat ole kiinnostuneita siitä, menestyykö lapsi koulussa?
Kyllä sitä lapsen valmennusta tarvitsee jo heti alussa, jos tahtoo, että omasta lapsesta tulee jotain muutakin, kuin kaupan kassan myyjä tai laitoshuoltaja.
Luulisi sitä haluavan jokainen vanhempi omalleen lapselleen, kaikista parhaimman mahdollisen tulevaisuuden.
Meillä on lapset hoitaneet itsenäisesti koulunsa. Kolme akateemista hyväpalkkaista. Jokainen joku esimies.
joku esimies :DDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se laiminlyönti ole. Lapsi toisaalta saa ihan etua siitä, jos vanhempi on enemmän läky- ja koehommassa mukana. Sen edun voi antaa tai olla antamatta.
Minusta siitä on enemmänkin haittaa oman ajattelun, oma-aloitteisuuden ja itseohjautuvuuden kannalta.
Ei se äiti tai isi ole työelämässäkään tai ylioppilaskirjoituksissa auttamassa.
Jotkut lapset voivat tarvita enemmän ohjausta syystä tai toisesta. Ei ole tarkoitus tehdä lapsen puolesta vaan auttaa.
Wilma lienee tuskastuttava ainakin opettajille, opettamisesta pois. Lapseni olivat alakoululaisia reissuvihkoaikaan. Keväällä löytyi pojan reissuvihko repun pohjalta. Opettaja soitti jos oli jotain vaarallista ollut tekeillä.