Onko synti pahempi, jos sen tekee tietäessään tekevänsä väärin?
Voiko sitä silloin pyytää enää anteeksi ja saada anteeksi? Sehän on melkeinpä Jumalan pilkkaa, että kun tietää tekevänsä väärin, ja menee sitten häntä koipien välissä anelemaan anteeksi...
Itselläni on huono omatunto kun on tullut petettyä avioliitossa. En kuulu kirkkoon mutta mies kuuluu. Tuossa joku aika sitten koin vahvaa herätystä ikäänkuin jota kesti useamman kuukauden. Tutkin raamattua yms. mutta tunsin epäonnistuneeni olemaan uskovainen kun olen niin poukkoileva ja hankala luonne. :/ Sitten tuli hankala tilanne ja petin miestäni. Nyt tuntuu että olen tehnyt pahimman synnin eli pilkannut Jumalaa kun olen tehnyt syntiä selkeässä tiedossa että se on väärin!
Ahdistaa ihan sikana. Olen todella yltiöseksuaalinen luonne noin muuten. Himoni hallitsevat minua tosi paljon. :/
Kommentit (10)
Juuri nuo lähtökohdat saavat minut tuntemaan itseni uskon luuseriksi. Olen teini-ikäisestä asti kapinoinut voimakkaasti vanhempiani vastaan ja jossain vaiheessa olin mukana mm. Hare Krishna-liikkeessä ja muitakin uskontoja tutkaillut. Tuntuu vaan etten sovellu mihinkään tiukkaan muottiin kovin hyvin ahdistumatta. Olen hyvin luova ihminen ja ennakkoluulotonkin. Voiko minunlaiseni tulla uskoon persoonan mitenkään " kuivettumatta" ? Tähän asti olen saanut nautintoa vapaudesta tehdä asioita intuition pohjalta...Menetänkö uskoon tullessa kaiken sen luovuuden ja alan vain kangistua kaavojen noudattamiseen?
Minua pelottaa uskoontulossa moni asia. :/ Onko tämä normaalia? Olenko vieraantunut Jumalasta?
Ihan ensimäiseksi haluaisin sanoa, että oli synti kuinka paha tahansa, sen saa aina anteeksi kun katuu. Armo on syntisiä varten, Jeesuskin sanoi etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.
Toinen juttu, jos tiedät että jossain taustalla oleva ahdistus saa sinut tekemään syntiä, niin eikö kannattaisi alkaa selvittämään tuota juttua vaikka ammatti-ihmisen kanssa?
Ja viimeiseksi, luovuushan on lahja Jumalalta, joten miksi sen uskovaisena menettäisit? Kyllä minä ainakin tunnen luovia hulluja tyyppejä jotka ovat uskovaisia.
Sinulla voi tosiaan olla jokin psykologinen syy siihen, että et voi lopettaa juuri tuon synnin tekemistä. Siksi varmaan olisi ihan hyvä käydä juttelemassa jonkun kanssa.
Kannattaa kuitenkin etsiä se, jolle puhua rukouksen avulla. Muutenkin kannattaa rukoilla johdatusta Jumalalta siinä, miten toimia kyseisessä tilanteessa. Jumala tuntee sinut sisuskaluja myöten ja tietää sinun halusi uskoa Häneen. Hän ei tuomitse sitä, joka rehellisesti etsii Jumalaa, vaikka tämä ihminen itse kokisikin olevansa maailman suurin syntinen. Jumala kyllä kuulee rukouksesi ja johdattaa elämäsi sellaiseksi, että et pääse pettämään miestäsi tai ainakin jonkin muutoksen tekee elämässäsi. Ehkä löydät aivan upean terapeutin, joka osaa hoitaa keskustelut sinun kanssasi.
Uskovaisia on monenlaisia. Ne, jotka käyvät säännöllisesti joka sunnuntai kirkossa ovat varmasti yksi ryhmä uskovaisia. On sitten sellaisia, joille säännöllinen elämä ei sovi ja siten heitä ei näy aivan niin usein juuri sunnuntain tilaisuuksissa. Jokaisella on oma paikkansa jossain seurakunnassa ja kun sen löytää, tuntee toteuttavansa itseään. Joskus sellainen paikan etsiminen vaatii aikaa. Joskus taas paikka voi vaihtua muutaman vuoden välein.
koska turvautumalla Jeesukseen sinä saat syntisi anteeksi. Rukoilen puolestasi: rakas Jeesus, näet tämän syntinsä tuntevan ihmisen, joka kysyy, onko minulla enää toivoa ja olenko tuomittu kadotukseen. Sinä syntisten Vapahtaja, anna juuri tällä hetkellä hänen kokea, kuinka sinä Herra otat häneltä pois koko syntitaakan ja sanot, että " en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä." Itsekin niin paljon syntiä tehneenä ja anteeksisaaneena julistan Jeesuksen Kristuksen nimessä kaikki sinun syntisi anteeksi.
Ole vapaa kaikesta syntitaakasta, sillä Jeesus on ne KAIKKI sovittanut. Raamatussa sanotaan " missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi" . Älä hätäänny siitä, että teet syntiä tietoisesti. Jos sinua yhtään lohduttaa se, niin kerron, että itse olen ihan yhtä raukka ja suuri synnintekijä kuin sinäkin. Lohdutuksena laitan vielä tähän Raamatun sanan, joka on Paavalin tuntoja, kun hän koki, ettei tee sitä mitä tahtoisi, vaan tekee juuri sitä mitä vihaa. Paavali huudahtaa: " minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Ja vastauksessaan kiittää, että Jeesuksen Kristuksen kautta synnit saadaan anteeksi. Nyt ulkomuistista en muista sanatarkasti, miten se menee. Mutta ole siunattu ja vapaa kaikesta.
Minäkin todistan sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimerrä ja veressä - ihan kaikki synnit, menneet ja tulevat, tietoisesti ja tiedostamatta tehdyt. Jeesus on ne kaikki sovittanut.
Haluaisin sanoa Sinulle, että tullaksesi uskoon sinun ei tarvitse muuttua miksikään. Uskovaisena oleminen ei tarkoita, että pitäisi mahtua johonkin tiettyyn muottiin. Uskovaisia ovat ne, jotka tuntevat itsensä niin syntisiksi, että tarvitsevat Vapahtajaa. Uskovaisena eläminen ei ole seurakunnan tialisuuksissa käymistä ja muuta uskonnon harjoittamista, vaan turvallista luottamusta Jumalan armoon ja johdatukseen sellaisena kuin on.
Sinausta.
Kaikki synnit saa anteeksi, jos sydämestään katuu, mutta Jeesuskin sanoi syntiselle naiselle: " mene, äläkä enää syntiä tee" . Kyllä ihmisen pitää kuitenkin tietoisesti vastustaa syntiä, vaikka emme kukaan siihen täysin pysty. Mutta tämä on juuri tätä " itsehillinnän" ja tietoisten valintojen harjoittamista ja tekemistä. Kun haluat seurata Jeesusta, hän armossaan muokkaa ja muovaa sinua niin, että et HALUA enää tehdä tätä syntiä.
meikämami:
Minäkin todistan sinun syntisi anteeksi Jeesuksen nimerrä ja veressä - ihan kaikki synnit, menneet ja tulevat, tietoisesti ja tiedostamatta tehdyt. Jeesus on ne kaikki sovittanut.Haluaisin sanoa Sinulle, että tullaksesi uskoon sinun ei tarvitse muuttua miksikään. Uskovaisena oleminen ei tarkoita, että pitäisi mahtua johonkin tiettyyn muottiin. Uskovaisia ovat ne, jotka tuntevat itsensä niin syntisiksi, että tarvitsevat Vapahtajaa. Uskovaisena eläminen ei ole seurakunnan tialisuuksissa käymistä ja muuta uskonnon harjoittamista, vaan turvallista luottamusta Jumalan armoon ja johdatukseen sellaisena kuin on.
Sinausta.
Tämän kun aina muistaisimme, emmekä palvoisi muotojumalia tai ihmisiä.
coralli05:
Kaikki synnit saa anteeksi, jos sydämestään katuu, mutta Jeesuskin sanoi syntiselle naiselle: " mene, äläkä enää syntiä tee" . Kyllä ihmisen pitää kuitenkin tietoisesti vastustaa syntiä, vaikka emme kukaan siihen täysin pysty. Mutta tämä on juuri tätä " itsehillinnän" ja tietoisten valintojen harjoittamista ja tekemistä. Kun haluat seurata Jeesusta, hän armossaan muokkaa ja muovaa sinua niin, että et HALUA enää tehdä tätä syntiä.
Itse mietin näitä asioita paljon tässä jokin aika sitten. Ajattelen, että syntejä ei saa anteeksi siksi, että katuu, vaan siksi, että Jeesus on ne sovittanut täydellisesti. Katumusta ei käsittääkseni tule laittaa ikäänkuin anteeksiannon edellytykseksi - evankeliumin sanoma on ehdoton. Kaikkien synnit ON jo sovitettu yli 2000 vuotta sitten. Joka sen uskolla ottaa vastaan, saa siitä myös hyödytyksen eli ikuisen elämän.
Eri asia sitten on, uskooko. Itse uskon niin, että jos ihminen uskoo ja on näin saanut Jeesuksen sydämensä asukkaaksi, alkaa vähitellen myös elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Tämän vaikuttaa Jeesus tässä ihmisessä. Tämä ei kuitenkaan ole seurausta lain vaatimuksista, vaan armon ja anteeksiannon tuntemisesta.
Saa toki sanoa, jos on eri mieltä :)
Kirje roomalaisille 2:
1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät.
3. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?
4. Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5. Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6. hänen, " joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan" :
7. niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8. mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10. mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11. Sillä Jumala ei katso henkilöön.
12. Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
13. sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.
14. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
15. ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä -
16. sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.
Toinen kirje korinttilaisille 12:
20. Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;
21. ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.
Johanneksen ilmestys 2:
21. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
Kyllä, syntien anteeksiantamus kuuluu kaikille, jotka HALUAVAT sen ottaa vastaan ja pyytävät syntejään anteeksi, katuvat ja nöyrtyvät Jumalan kasvojen edessä: Olen syntinen ihminen, Herra armahda minua.
Tämmöisiä ajatuksia mulla =)
Olenko tuomittu kadotukseen nyt sitten? Onko minulla toivoa? Olen nuori vielä ja tuntuu etten pysty elämään kovinkaan stabiilia elämää...Senpä takia kriiseilen usein ja paha olo purkautuu usein mm. alkoholin juomisena mikä johtaa juuri siihen seksuaaliseen estottomuuteen. Kaikki toiminta on alusta asti yleensä tiedostettua. Mikään ei käy vaan " vahingossa" hups. Joku ahdistus vaan takana mikä täytyy peittää aina jollain silloin kun se kärjistyy. Oli se sitten seksi tai juominen. Yleensä jompikumpi tai molemmat.
Vihaan itseäni suorastaan kun olen niin vaikea. Tuntuu että raamatun lukeminenkin ahdistaa niin paljon etten uskalla lukea. Olen tosi yliherkkä jopa tv-uutisille. :/ Enkä oikein saa aina raamatusta edes tolkkua.
Minulla tulee näitä syvällisiä vaiheita välillä että tunnen outoa kaipuuta johonkin mitä ei näe. En sitten tiedä ovatko ne niitä etsikkovaiheita sitten?