Vanhempieni ikäluokkaa ei tippaakaan kiinnosta hoitaa asioitansa kuoleman varalle

3 viikkoa tyhjensin vanhempien taloa aamusta iltaan ja 98% tavaroista meni kaatopaikalle.

Matkaakin tuonne oli noin 100km, joka piti joka päivä suhauttaa edes takas.

Onneksi satuin olemaan vuorotteluvapaalla.

Vierailija kirjoitti:

3 viikkoa tyhjensin vanhempien taloa aamusta iltaan ja 98% tavaroista meni kaatopaikalle.

Matkaakin tuonne oli noin 100km, joka piti joka päivä suhauttaa edes takas.

Onneksi satuin olemaan vuorotteluvapaalla.

Miksi piti ajaa päivittäin edestakaisin? Olisit ollut yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan yleistä on nykyään, että molempien palkat menevät yhdelle tilille, jolta maksetaan kaikki? Ja juu, kyllä meilläkin molemmat tietävät mm. yhteisen sähkölaskun, mutta silti kummallakin on ihan omiakin lainoja, esim. opinto- ja autolainat sekä henkilökohtaiset luottokortit, jotka eivät ole mitään yhteisiä talousmenoja.

Meillä ei ole erillisiä lainoja. Luottokorttilaskutkin maksetaan yhteiseltä tililtä. 

Tosi kiva. Sitten kun toinen tai toinen kuolee, tili menee lukkoon. 

Ei mene yhteisomistuksessa oleva tili, ns. tai-tili. 

Myös TAI-tiliin on rajoituksia:
- Tiliä ei saa tyhjentää kokonaan: Vaikka TAI-tililtä pystyy nostamaan rahaa, tilin varoista puolet (eli vainajan osuus) kuuluu kuolinpesälle ja perillisille. Leski ei saa tyhjentää tiliä perillisten vahingoksi.
- Oikeus jäädyttää: Sekä eloonjääneellä puolisolla että kuolinpesällä tai sen osakkailla on oikeus vaatia tilin varojen jäädyttämistä.
- Pankin käytännöt: Pankit, kuten OP tai Nordea, saattavat rajoittaa käyttöä tilapäisesti tai poistaa vainajan omat tunnukset ja kortit, kunnes kuolemantieto on rekisteröity ja kuolinpesän osakkaat selvitetty.

Meidän tapauksessa me olemme toistemme kuolinpesä. Kukaan sivullinen ei pysty vaatimaan tilien sulkemista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä asua, missä haluaa, mutta sitten pitää kantaa valintojensa seuraukset itse. Ostaa ulkopuoliset palvelut eikä hyppyytä sitä yhtä ainokaista tai kahta aikuista lastaan passaamassa itseään. 

Jos asuu jossain hevon kuusessa, minne ei ostettunakaan palveluita saa on muutettava pois, kun ei enää pärjää. Vaikkei saisi taloa kaupaksi. Jonnekin kuntakeskukseen sitten vaikka minnekä yksiöön vuokralle palveluiden ääreen. 

Älä auta, mutta kanna sitten seuraukset, kun perintöä ei joko jää, tai se annetaan hyväntekeväisyyteen. Ei ainakaan ahneelle lapselle, joka sitä kyttää.

 

Perinnöstä voi luopua kyllä, ilmoittaa vaan että on niin riitaisa ja vähäarvoinen, että lasten on parempi olla ilman, saa luvan kyllä.

Siellä taas yksi lapsiaan passuuttava uhkailee perinnöttä jättämisellä. 

Vierailija kirjoitti:

Olin pari viikkoa sitten vanhusten virkistyspäivällä ja siellä pari äijää keräsi valtakirjoja vanhuksilta, jotka lupasivat hoitaa iäkkäiden ihmisten  kaikki  kuolinsiivoukset, pankkiasiat,  hautapaikat,.omaisuuden realisoimisen, kesämökit ja asuntoosakkeet  ihan ilmaiseksi ja lapsia  vaivaamatta. Rasti ruutuun periaatteella, jopa hautajaiset järjestävät maksutta, eikä lasten tarvitse kantaa huolen häivääkään, päinvastoin lapset saavat  keskittyä omaan elämään, eikä omat vanhemmat ole taakkana ja elämän esteenä. 

Taitaa olla huijareita!

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee, että se vanhuus iskee jotenkin hitaasti ja oma vointi heikkenee niin hitaasti, että ehtii sitten tehdä tarvittavat muutokset esim. kodin myymisen, irtaimiston läpi käymisen tai laittaa paperiasiat kuntoon. Todellisuudessa vointi voi mennä ihan äkisti esim. sairauskohtauksen myötä tai muistisairaus voi iskeä todella nopeasti kuntoon, jossa mitään ei saa enää aikaiseksi. Näitä ei voi ennakoida. Täysin terve ihminen saattaa sairastua ihan äkisti. Ja kyllä, koskee nuorempiakin. Mutta tilastojen valossa ei liene yllätys, jos 80 v ikäinen sairastuu, kun ikäluokasta jo merkittävä osa on kuollut.

Tämä. Oma kokemus on myös ollut, että ne omasta mielestään virkeät seitsemänkymppiset eläkeläiset eivät jaksa kuin max. pari tuntia päivässä jotain puuhaa. Eli voimat voivat mennä siinä, jos pari tuntia käyt läpi varastosta jotakin laatikkoa ja sen sisältöä. Ja aika moni eläkeläinen mieluummin käyttää sen parin tunnin energiansa vaikka vesijumpassa tms käymiseen kuin tuohon kodin perkaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä toiset juttelee, että mökit ja talot pitää myydä. Muuttaa hoivakotiin tai vähintään kerrostaloon. Hävittää tavarat, eihän ne edes mahdu sinne kerrostaloon. Taakan vähentämistä? Kuoleman odottamista tuo on, loppuelämän hautaamista. Omat vanhempani annan ainakin elää just niin täysillä kuin haluavat loppuun asti. Edunvalvontapaperi ja heidän keskinäinen testamentti on ainoa, mitä olen itse heiltä pyytänyt. Heidän oman elämän turvaamiseksi ja siksi että saavat itse käyttää omia rahojaan elinaikanaan.

Hyvä, olen täysin samaa mieltä! Emmehän me tiedä sitä lähtöhetkeä kukaan. Jos hoitelee kaiken 70 v ja elääkin 100 vuotiaaksi, siinä ehtii istua kädet ristissä kuolemaa odotellen monta pitkää päivää. Nyt on muutenkin maailmankirjat täysin sekaisin, saisimmeko me elää elämäämme kuten haluamme? Tilatkaa pari kolme roskalavaa, kun olette meidät kuopanneet!

Kuka on kieltänyt elämästä, kun turhat on karsittu?

Sittenhän se viimeinen, kevyt vaihe vasta alkaa. Voi tehdä jäljellä olevilla voimavaroillaan ihan mitä vaan. 

Kenelle turhat? Jos meidän vanhempamme haluavat asua siinä isossa omakotitalossaan loppuun saakka, niin siinähän asuvat. On puutarha ja iso piha. Pysyvät kunnossa, kun on puuhaa. Ei tulisi mieleenkään pakottaa tai painostaa johonkin kerrostaloon ihmisiä, jotka ikänsä asuneet omakotitalossa ja aikaisemmin maatalossa. Kyllä elämän laatu kärsisi heillä. Ei teitäkään kai kukaan pakota epäsopivaa asuinmuotoon? 

Usein tuossa elämisen laatu kärsii jälkeläisillä, kun vanhukset eivät halua muuttaa omakotitalosta pois, vaikka itse eivät enää kykene siitä huolehtimaan. Siinäpä sinäkin käyt kesät talvet tekemässä pihatyöt ja sisähommat omien hommiesi lisäksi.

Tyhmää pitääkin huijata. Ja tyhmähän se on joka menee hoitamaan vanhuksen omakotitaloa jota vanhus ei enää pysty hoitamaan. Niin kauan kuin tyhmiä riittää niin riittää myös huijareita.

 

Etkö tosiaan ole missään vaiheessa tullut ajatelleeksi että et menisi auttamaan? Mutta ei kun pakko on ajaa toiselle puolelle Suomea ja hoitaa kaikki vanhuksen asiat niin että vanhuksen ei tarvitse muuttaa mitään elämässään ja sitten tullaan valittamaan tänne miten on rankkaa kun tekee kaiken mitä joku vanhuuden höperö sukulainen saa päähänsä pyytää.

-aika moni lapsi on velvollisuudentuntoinen eli auttaa, vaikka ei pitäisi

-aika monissa paikoissa oletetaan, että jos vanhuksella on omaisia, he auttavat (välimatkasta viis)

Kuten sanoin niin jos valitset olla tyhmä (sinun kohdalla se taitaa olla valinta) niin sittenpä kärsit. Tyhmyydestä sakotetaan. 

 

Voit tehdä huoli ilmoituksen jos epäilet että vanhus ei pärjää omakotitalossaan. Kyllä se kiukutteleva vanhus sieltä ulos kannetaan jos ei oikeasti pärjää. Nämä on ihan sossun ja poliisin rutiinitehtäviä. Vanhukselle tulee virallinen edunvalvoja ja siihen loppuu pelleily.

Edunvalvontaprosessi on hidas. Meillä on juuri tällainen menossa erään kaukaisemman sukulaisen kanssa. Ensin meni pari kk, kun kotihoidossa vatvottiin, tehdäänkö hakemusta edunvalvonnasta. Sitten piti saada vielä lääkäriltä todistus perusteesta hakea edunvalvontaa. Nyt sitten odotellaan lähes 6 kk, että edunvalvontapäätös käsitellään. Sitten vasta sen jälkeen saadaan yleinen edunvalvoja. Menee siis varmaan lähemmäs vuosi avun tarpeen alkamisesta, kun edunvalvojan oikeasti saa. Vuodessa vanhus ehtii tekemään monenlaista hallaa itselleen ja taloudelleen, kun ei asiaa käsitä. Nimimerkillä meillä sukulainen viskoi laskut ja kaikki tärkeät paperit roskiin, kun ei ymmärtänyt niistä mitään ja postista tulevat kirjeet ahdistavat häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 viikkoa tyhjensin vanhempien taloa aamusta iltaan ja 98% tavaroista meni kaatopaikalle.

Matkaakin tuonne oli noin 100km, joka piti joka päivä suhauttaa edes takas.

Onneksi satuin olemaan vuorotteluvapaalla.

Miksi piti ajaa päivittäin edestakaisin? Olisit ollut yötä.

Tuossa voi vuorotteluvapaalla olevalla olla kotona esim. alaikäisiä lapsia. Tai lemmikkejä tms eli ei aina voi olla yötä pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Näitä ajattelemattomia sitten kun -ihmisiä riittää. Poikani anoppi nauraa että siinäpähän sitten siivoatte hnen jäämistönsä. Itse olen sinun vanhempiasi hieman nuorempi, 50-luvun lopussa syntynyt, mutta kuolinsiivous on jo tehty, samoin edunvalvontavaltakirja ja hoitotahto. En vihaa lastani niin paljon että jättäisin hänet sotkun keskelle.

Kuolinsiivous tehty. Et siis hanki enää mitään vaan pärjäät niillä tavaroilla, mitä sinulla on kuolemaasi saakka? Planeetta kiittää. :)

Ymmärrän niin satasella tän! Tässä just ite joutunu setvimään näitä tekemättä jääneitä avioeron osituksia ja miljoona vuotta jakamatta olleita kuolinpesiä ja muuta tauhkaa niin loppuu huumori. Luulis että about 90 vuotta kun elää niin jotain sais aikaseks, mutta kun ei. Vissiin sitä ajattelee elävänsä ikuisesti. Ikinä en kenellekään tämmöstä paskaa jälkeeni jätä, mitä ite oon selvitellyt.

Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.

Mulla on tuo tilanne, että olen saanut perinnöksi kotitaloni kuten varmaan nuo kuvaamasi veljekset, hekin ovat varmaan perinnönjättäjän uhreja, eli omien vanhempiensa?

Ei tulisi mieleenkään ruveta esim. kengittämään taloa, jossa käyn kaksi kertaa vuodessa ja joka ei enää ole talviasuttava ja alin hirsi lahoaa. Ympärillä autioitunut maalaiskylä, masentavaa. Oma kotini on 200 km:n päässä.

Otin selvää hinta-arvioinnista, ja sen saa vastaamaan talon todellista huonontunutta kuntoa kutsumalla kunnan/kaupungin rakennustarkastajan tarkastamaan talon kunnon, jolloin esim. kiinteistövero alenee. 

Mulla miehen veli kutsui jonkin firman hakemaan äitinsä huonekalut ja viemään muun irtaimiston kierrätyskeskukseen. En tiedä, paljonko maksoi. Niin helpolla siitä pääsee.

Itse olisin mielelläni ottanut kiltin anoppini jonkin käsityön muistoksi, mutta miehen veli ei kertonut kenellekään, että tyhjentää asunnon. 

Kun anoppini naimaton sisar aiemmin kuoli, lähiomaiset kutsuivat muita omaisia valitsemaan irtaimistosta haluamiaan käyttötavaroita ja muistoesineitä ennen kierrätyskeskukseen viemistä.

Mieheni on jo kuollut, mutta meidän aikuiset lapset eli anoppini lapsenlapset olisivat halunneet esim. mummon neulomat villasukat, joita oli iso laatikollinen. Muistisairaus vei mummon kuudessa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan ennen pärjättiin, kun ei ollut hoitotahtoja, edunvalvontavaltakirjoja eikä edes sanaa kuolinsiivous. Ei nämä kuulu vanhempien ihmisten kokemukseen. Asiat hoidettiin, kun niiden aika oli.

Ennenvanhaan ei jäänyt juuri mitään selviteltävää, korkeintaan esikoiselle kuppainen sukutila sotkuineen.

Kuinka niin ei jäänyt selviteltävää? Et taida tuntea maaseudun elämää. 

Yleensä maalaistaloissa on monenlaista omaisuutta: metsää, peltoa, työhön käytettävää arvokasta irtaimistoa. 

Lisäksi ennen vanhaan avioliittoja saattoi olla useita ja lapsia useasta puolisosta, koska ennen kuoltiin suhteellisen nuorina keuhkotautiin, verenmyrkytyksiin ja synnytyksiin. Jäätiin leskiksi. Minunkin isovanhempani, 1800-luvun lopulla syntyneitä, olivat leskiä ja kaksissa avioliitoissa molemmat ja molemmista perillisiä. Se ei mitenkään helpota perinnönjakoa, varsinkin kun maalla usein annetaan ennakkoperintöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Näitä ajattelemattomia sitten kun -ihmisiä riittää. Poikani anoppi nauraa että siinäpähän sitten siivoatte hnen jäämistönsä. Itse olen sinun vanhempiasi hieman nuorempi, 50-luvun lopussa syntynyt, mutta kuolinsiivous on jo tehty, samoin edunvalvontavaltakirja ja hoitotahto. En vihaa lastani niin paljon että jättäisin hänet sotkun keskelle.

Kuolinsiivous tehty. Et siis hanki enää mitään vaan pärjäät niillä tavaroilla, mitä sinulla on kuolemaasi saakka? Planeetta kiittää. :)

Eihän kuolinsiivous tarkoita sitä, että hävittää kaiken muun kuin päällä olevat vaatteet eikä ikinä enää osta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saahan sitä asua, missä haluaa, mutta sitten pitää kantaa valintojensa seuraukset itse. Ostaa ulkopuoliset palvelut eikä hyppyytä sitä yhtä ainokaista tai kahta aikuista lastaan passaamassa itseään. 

Jos asuu jossain hevon kuusessa, minne ei ostettunakaan palveluita saa on muutettava pois, kun ei enää pärjää. Vaikkei saisi taloa kaupaksi. Jonnekin kuntakeskukseen sitten vaikka minnekä yksiöön vuokralle palveluiden ääreen. 

Älä auta, mutta kanna sitten seuraukset, kun perintöä ei joko jää, tai se annetaan hyväntekeväisyyteen. Ei ainakaan ahneelle lapselle, joka sitä kyttää.

 

Perinnöstä voi luopua kyllä, ilmoittaa vaan että on niin riitaisa ja vähäarvoinen, että lasten on parempi olla ilman, saa luvan kyllä.

Ihana asenne. Itse asuu omasta valinnastaan hevon kuusessa, pitää lapsiaan jonakin eri suuntiin pompoteltavina ilmaisina palvelijoina ja kaupan päälle marttyyroi perinnöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Näitä ajattelemattomia sitten kun -ihmisiä riittää. Poikani anoppi nauraa että siinäpähän sitten siivoatte hnen jäämistönsä. Itse olen sinun vanhempiasi hieman nuorempi, 50-luvun lopussa syntynyt, mutta kuolinsiivous on jo tehty, samoin edunvalvontavaltakirja ja hoitotahto. En vihaa lastani niin paljon että jättäisin hänet sotkun keskelle.

Kuolinsiivous tehty. Et siis hanki enää mitään vaan pärjäät niillä tavaroilla, mitä sinulla on kuolemaasi saakka? Planeetta kiittää. :)

Eihän kuolinsiivous tarkoita sitä, että hävittää kaiken muun kuin päällä olevat vaatteet eikä ikinä enää osta mitään.

Ei vaan kuolinsiivous tarkoittaa, että vanhus hävittää kaiken sellaisen, jolla ei ole arvoa perillisten näkökulmasta. Kaikki muistoesineet, kirjeet, vihkitodistukset, valokuvat, jotkut vaatteet, jotka on säilyttänyt muistoksi, esim. esikoisen ekat kengät jne. 

Ihmisen elämä on täynnä muistoja ja esineitä, jotka eivät  merkitse jälkipolvelle mitään. Ja jotta jälkipolvi ei uupuisi, vanhan ihmisen täyty tuhota tämä muistojen sfääri jo ennen kuolemaansa ja jäädä riisuttuun todellisuuteen odottamaan poistumistaan. :)

Hamstraajat on asia erikseen, kuolinsiivous ei tarkoita hamstraaja sotkun selvittämistä. Niillä on pää pipi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Näitä ajattelemattomia sitten kun -ihmisiä riittää. Poikani anoppi nauraa että siinäpähän sitten siivoatte hnen jäämistönsä. Itse olen sinun vanhempiasi hieman nuorempi, 50-luvun lopussa syntynyt, mutta kuolinsiivous on jo tehty, samoin edunvalvontavaltakirja ja hoitotahto. En vihaa lastani niin paljon että jättäisin hänet sotkun keskelle.

Kuolinsiivous tehty. Et siis hanki enää mitään vaan pärjäät niillä tavaroilla, mitä sinulla on kuolemaasi saakka? Planeetta kiittää. :)

Eihän kuolinsiivous tarkoita sitä, että hävittää kaiken muun kuin päällä olevat vaatteet eikä ikinä enää osta mitään.

Ei vaan kuolinsiivous tarkoittaa, että vanhus hävittää kaiken sellaisen, jolla ei ole arvoa perillisten näkökulmasta. Kaikki muistoesineet, kirjeet, vihkitodistukset, valokuvat, jotkut vaatteet, jotka on säilyttänyt muistoksi, esim. esikoisen ekat kengät jne. 

Ihmisen elämä on täynnä muistoja ja esineitä, jotka eivät  merkitse jälkipolvelle mitään. Ja jotta jälkipolvi ei uupuisi, vanhan ihmisen täyty tuhota tämä muistojen sfääri jo ennen kuolemaansa ja jäädä riisuttuun todellisuuteen odottamaan poistumistaan. :)

Hamstraajat on asia erikseen, kuolinsiivous ei tarkoita hamstraaja sotkun selvittämistä. Niillä on pää pipi.

Ei tarkoita. Merkityksellisiä ja rakkaita asioita ei tarvitse hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi. Näitä ajattelemattomia sitten kun -ihmisiä riittää. Poikani anoppi nauraa että siinäpähän sitten siivoatte hnen jäämistönsä. Itse olen sinun vanhempiasi hieman nuorempi, 50-luvun lopussa syntynyt, mutta kuolinsiivous on jo tehty, samoin edunvalvontavaltakirja ja hoitotahto. En vihaa lastani niin paljon että jättäisin hänet sotkun keskelle.

Kuolinsiivous tehty. Et siis hanki enää mitään vaan pärjäät niillä tavaroilla, mitä sinulla on kuolemaasi saakka? Planeetta kiittää. :)

Eihän kuolinsiivous tarkoita sitä, että hävittää kaiken muun kuin päällä olevat vaatteet eikä ikinä enää osta mitään.

Ei vaan kuolinsiivous tarkoittaa, että vanhus hävittää kaiken sellaisen, jolla ei ole arvoa perillisten näkökulmasta. Kaikki muistoesineet, kirjeet, vihkitodistukset, valokuvat, jotkut vaatteet, jotka on säilyttänyt muistoksi, esim. esikoisen ekat kengät jne. 

Ihmisen elämä on täynnä muistoja ja esineitä, jotka eivät  merkitse jälkipolvelle mitään. Ja jotta jälkipolvi ei uupuisi, vanhan ihmisen täyty tuhota tämä muistojen sfääri jo ennen kuolemaansa ja jäädä riisuttuun todellisuuteen odottamaan poistumistaan. :)

Hamstraajat on asia erikseen, kuolinsiivous ei tarkoita hamstraaja sotkun selvittämistä. Niillä on pää pipi.

Ei tarkoita. Merkityksellisiä ja rakkaita asioita ei tarvitse hävittää.

Tämä. Ei se kuolinsiivous tarkoita sitä, että heitetään menemään merkitykselliset ja rakkaat asiat. Mutta jokainen varmaan arvaa, että onko se edesmenneen Esteritädin tekemä ryijy vai 300 käytetyn jogurttipurkin kokoelma se merkityksellinen omaisuus. Tarkoitus onkin se, että kuolinsiivouksessa päästäisiin eroon noista jogurttipurkeista, puhkikuluneista lakanoista ja mapitetuista laskuista vuodelta 1992.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee, että se vanhuus iskee jotenkin hitaasti ja oma vointi heikkenee niin hitaasti, että ehtii sitten tehdä tarvittavat muutokset esim. kodin myymisen, irtaimiston läpi käymisen tai laittaa paperiasiat kuntoon. Todellisuudessa vointi voi mennä ihan äkisti esim. sairauskohtauksen myötä tai muistisairaus voi iskeä todella nopeasti kuntoon, jossa mitään ei saa enää aikaiseksi. Näitä ei voi ennakoida. Täysin terve ihminen saattaa sairastua ihan äkisti. Ja kyllä, koskee nuorempiakin. Mutta tilastojen valossa ei liene yllätys, jos 80 v ikäinen sairastuu, kun ikäluokasta jo merkittävä osa on kuollut.

Tämä. Oma kokemus on myös ollut, että ne omasta mielestään virkeät seitsemänkymppiset eläkeläiset eivät jaksa kuin max. pari tuntia päivässä jotain puuhaa. Eli voimat voivat mennä siinä, jos pari tuntia käyt läpi varastosta jotakin laatikkoa ja sen sisältöä. Ja aika moni eläkeläinen mieluummin käyttää sen parin tunnin energiansa vaikka vesijumpassa tms käymiseen kuin tuohon kodin perkaamiseen.

Valitettavan moni yliarvioi omat voimat. Tai kuvittelee, että jos voimat nyt 70 v iässä ovat nämä, niin jaksan varmasti 73 v iässä samat asiat. Ei tajuta, että oma jaksaminen heikentyy ikäihmisillä melkoista tahtia verrattuna aikuisen jaksamiseen.

Minusta ylipäätään nämä "olen 75 v, enkä mikään vanha" -ihmiset ovat samaa luokkaa kuin "olen 45 v nainen ja musta tuntuu biologisesti nuorelta, niin varmasti tulisin vielä raskaaksi" -tapaukset. Ei käsitetä, että se oma kroppa on vaan ikääntynyt, vaikka kuinka mieli tuntuisi itsestä nuorelta. Ikääntyminen nyt vain koskettaa kaikkia.

Ymmärrän siinä mielessä että harva haluaa ajatella kuolemaa. Tuo tietty ikäpolvi on niin tehokasta ja juoksee pakoon tällaisia asioita. Asioiden selvittäminen eläessä vaatii myös kuoleman nostamista ajatuksiin ja keskusteluihin. Sekä voi ola että nuo yhteisomistukset juontaa juurensa jostain 100 vuotta vanhasta suvun traumasta jota kukaan ei halua käsitellä. Ne voi ahdistaa paljonkin. Huomaan että omaakin ikäpolveani eli milleniaalija ahdistaa kuolema. Kun kerroin että olen kirjoittanut ylös mitä haluan hautajaisiini, musiikit, arkun, ruokatoiveet ja millaisen kiven haluan, kaikki ovat olleet järkyttyneitä. En tiedä kuolenko huomenna vai 60 vuoden päästä, mutta olen lapseton ja haluan hoitaa asiat niin valmiiksi kuin mahdollista. Ajattelin kiven ja arkun ostaa myös valmiiksi jossain vaiheessa. Ennen vanhaan tehtiin arkkuja ladon yleisille valmiiksi eri kokoisia. Olen haaveillut myös arkuntekokurssille menemisestä. Kuolema on mielestäni väistämätön ja tärkeä osa elämää. Pitää antaa uusille sukupolville tilaa.