Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko hankkia lapsen miehen kanssa, joka on aiemmin eronnut pikkulapsiaikana?
22.10.2026 |
Onko teillä (tai vaikka teidän läheisellänne) kokemusta siitä, että olette hankkineet lapsen miehen kanssa, jolla on taustalla yksi (tai useampi) ero pikkulapsiaikana?
Olen tavannut mukavan n. 35-vuotiaan miehen. Hänellä on ekaluokkalainen lapsi exän kanssa, josta eronnut lapsen ollessa 4-vuotias. Mies kertoi eron syyksi ympäripyöreästi, että "kasvettiin erilleen, pitkä parisuhde muuttui kämppissuhteeksi blaablaablaa". Mies on tosi ihana ja sopivaa kumppaniainesta, mutta itse ainakin haaveilen lapsesta, kun itse olen lapseton nainen, mutta mietityttää, että jos mies on jo kerran eronnut pikkulapsiaikana, niin kuinka todennäköistä on, että hän eroaisi uudelleen pikkulapsiaikana? Minusta olisi siis ihan ok, jos vanhempien ero tapahtuu lapsen ollessa tyyllin 10-12-vuotias, mutta mun mielestä on outoa erota lapsen ollessa alle kouluikäinen, että kyllä se herättää epäilyksen, että kykeneekö se henkilö sitoutumaan ja jaksaako hän perhe-elämää...
Kommentit (87)
Miten hoitaa tuon lapsensa nyt? Jos vuoroviikoin ja silloin oikeasti hoitaa lapsen asiat, niin ei läheskään niin huono kuin että näkee lasta kerran pari kuussa ja silloinkin vie lapsen mummolaan tai ei muuten tee sen kanssa mitään. Tai yrittääkö sysätä vastuuta lapsesta jo sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot kohta myös vuoroviikko äiti ei siinä jos sellaista haluaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyseenalaista kyllä. Laittanut omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle.Varmaan tekee sen toistekin.
Entä jos vaimo on se joka päätti erosta? Niinhän se yleensä menee.
Uskallatko ajatella miksi nainen päätti erosta?
4-vuotias on kyllä vielä pieni, ja siinä vaiheessa vanhemmuus on edelleen erittäin sitovaa. Eihän 4-vuotiasta voi jättää yksin kotiin, vielä luetaan iltasadut ja nukutetaan, otetaan vastaan kiukut, ehkä jo lopettanut päiväunet, jolloin omaa tai kahdenkeskistä aikaa ei jää ehkä nimeksikään.
Vasta lasten ollessa vähän isompia koululaisia (n. 3-luokkalaisia, mutta lapset ovat keskenään hyvin eritarpeisia) vanhemmille alkaa oikeasti mahdollistamaan kaksin vietetty aika ilman sen suurempia lastenhoitojärjestelyitä. Tässäkin vaiheessa puhutaan kuitenkin vain lyhyistä hetkistä: esim. pääsee kaksin lenkille. Siitä se kuitenkin taas lähtisi, mutta moni on jo ehtinyt heittää pyyhkeen kehään "kun on kasvettu erilleen". Nykyihmisen aikajänne on niin lyhyt.
Kannattaa yrittää, ja muista että parisuhde on lapsen koti, eli sitä kannattaa rakentaa esim. muiden mainitsemalla "ilmaisen prostituoidun" roolissa toimimisella. Kunhan lapsen syntymästä on pari kuukautta, pitää alkaa tyydyttää miehenkin tarpeita ja muutenkin priorisoida parisuhde. Lapset sitten kyllä kasvavat siinä parisuhteen keskellä kunhan sellainen on ja toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on ollut viikonloppuisinä, joka maksaa minimielarit niin ihan varmasti muuttuu samanlaiseksi seuraavankin naisen lapsen kanssa.
Riippuu varmaan siitä, kuinka paljon mies on halunnut lapsia.
Minun veljelläni on lapsia kahden eri naisen kanssa. Ensimmäisen kanssa oli vuoroviikkosysteemi, jälkimmäisen kanssa joka toinen vkl.
Ensimmäiset lapset hän itse halusi, jälkimmäiset lapset nainen halusi. Vain vastuuntunnosta ottaa ne lapset luokseen, mutta aivan eri suhde vanhempien lasten kanssa.Veljesi on jätettä 💩🗑
Miten vastuunsa kantava ihminen on jätettä?
Vastuuntunnoton ei olisi ottanut lapsia lainkaan luokseen.Siis veljesi pani mimmin paksuksi, sitten vinkuu ettei olisi sittenkään halunnut ja tapaa lapsiaan kostoksi vain harvoin. :D Ihana miesten mies!
Yöks.
Heillä oli sopimus, että äiti kantaa päävastuun lapsista. Sopivat jo ennen raskautta. Samoin viikonlopputapaamiset ovat sopimus, joka sopi äidille.
Veljeni on oikein hyvä mies. Voisin suositella häntä kaverilleni.Olen samaa mieltä, että veljesi on täysi roska. Ei kyse ole siitä, mikä äidille sopii ja mikä ei, vaan mikä olisi parasta lapsille. Tuo järjestely ei ole parasta lapsille, että isä on mahdollisimman vähän heidän kanssa tekemisissä, mutta enemmän toisten lapsien kanssa. Tuo vaikuttaa niin paljon lapsien psyykkeeseen ja näkemykseen omasta itsestä.
Pienemmät lapset eivät tiedä, paljon isä on tekemisissä isompien kanssa. Lapsilla on paljo ikäeroa. Eli isommat lapset eivät enään vuoroviikkoillert, kun pienempien kohdalla tuli ero.
Olen samaa mieltä, että veljesi on täysi roska. Ei kyse ole siitä, mikä äidille sopii ja mikä ei, vaan mikä olisi parasta lapsille. Tuo järjestely ei ole parasta lapsille, että isä on mahdollisimman vähän heidän kanssa tekemisissä, mutta enemmän toisten lapsien kanssa. Tuo vaikuttaa niin paljon lapsien psyykkeeseen ja näkemykseen omasta itsestä.