Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko hankkia lapsen miehen kanssa, joka on aiemmin eronnut pikkulapsiaikana?
22.10.2026 |
Onko teillä (tai vaikka teidän läheisellänne) kokemusta siitä, että olette hankkineet lapsen miehen kanssa, jolla on taustalla yksi (tai useampi) ero pikkulapsiaikana?
Olen tavannut mukavan n. 35-vuotiaan miehen. Hänellä on ekaluokkalainen lapsi exän kanssa, josta eronnut lapsen ollessa 4-vuotias. Mies kertoi eron syyksi ympäripyöreästi, että "kasvettiin erilleen, pitkä parisuhde muuttui kämppissuhteeksi blaablaablaa". Mies on tosi ihana ja sopivaa kumppaniainesta, mutta itse ainakin haaveilen lapsesta, kun itse olen lapseton nainen, mutta mietityttää, että jos mies on jo kerran eronnut pikkulapsiaikana, niin kuinka todennäköistä on, että hän eroaisi uudelleen pikkulapsiaikana? Minusta olisi siis ihan ok, jos vanhempien ero tapahtuu lapsen ollessa tyyllin 10-12-vuotias, mutta mun mielestä on outoa erota lapsen ollessa alle kouluikäinen, että kyllä se herättää epäilyksen, että kykeneekö se henkilö sitoutumaan ja jaksaako hän perhe-elämää...
Kommentit (87)
En usko, että onnistuu jatkossakaan. Parisuhde muuttuu usein platoniseksi, jos mies on niin sanottu mieslapsi, eli ei pysty kantamaan vastuuta, kiukuttelee, yrittää joka asiassa luistaa ja jättää hommat "aikuisille" eli naiselle. Tällaista miestä ei yksinkertaisesti pysty enää näkemään miehenä, puolisona. Hänestä tulee yksi perheen lapsista, joka ei lisää voimavaroja vaan vie niitä.
Lopulta kaikessa laiskotellut ja lintsannut mies suuttuu, kun ei saa sksipalveluita heti sormia napsauttamalla. Suhde onkin sitten väljähtynyt liikaa, että sitä voisi enää korjata. Erossa naisen taakka kevenee, kun on yksi huollettava vähemmän. Mies ei oppinut mitään, suhde loppui hänen mielestään vain, koska ei ollut enää sksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen suhde miehellä on lapseensa? Jos lapsi on esim vuoroviikoin hänellä, voisin harkita yhteistä lasta, koska silloin vaikuttaa siltä että mies ottaa vastuuta lapsesta ja on valmis myös kantamaan vastuuta tulevista lapsista. Onko miehellä lapsihaaveita? Jos ei ole, niin älä edes harkitse yhteistä lasta.
Jos olet rohkea niin kysy siltä exältä. Saat naisen näkökulman asiaan. Toki ensin kunnon keskustelu miehesi kanssa aiheesta.
Kannattaa huomata, että se esikoinen tulee sitten sinunkin elämääsi ihan eri lailla jos on yhteinen lapsi ja hänen sisarus.
Hyvä se on pohtia etukäteen. Itse en luultavasti uskaltaisi näillä tiedoilla vaan tyytyisin iskän tyttöystävän rooliin ja ottaisin vaikka koiran/kissan.
Mikä on miehen dynamiikka eksänsä kanssa? Sanooko eksä, että Riina-Petterille pitää huomenna antaa korvalääke klo 8, vai lukeeko mies itse, oma-aloitteisesti, ohjeet Omakannasta? Huolehtiiko mies Riina-Petterille talvivaatteet, vai joutuuko eksä mikromanageroimaan ja kertomaan mitä hankitaan ja puetaan?
Nämä vain esimerkkejä, tällaisesta itseohjautuvuudesta havaitset, onko miehestä isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi mitenkään ennustaa tulevaa. Ero joko tapahtuu tai sitten se ei tapahdu. Et voi tietää sitä kenenkään kohdalla. Jokainen ihmissuhde on erilainen.
Mutta todenmäköisyyksiä voi arvioida.
Muuten: pikkulapset vaikuttaisivat sopeutuvan eroon selkeästi helpommin kuin teini-ikäiset. 0
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän kyseenalaista kyllä. Laittanut omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle.Varmaan tekee sen toistekin.
Entä jos vaimo on se joka päätti erosta? Niinhän se yleensä menee.
Vaimo huomaa että kahden lapsen, vauvalapsen ja mieslapsen, hoito samaan aikaan rasittaa liikaa ja vaarantaa hänen terveyttänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomalle aina huono diili.
mitä tarkoitat?
mulla oli opiskelukaveri, joka reilu parikymppisenä hankki kolme lasta miehen kanssa, jolla oli jo ennestään neljä pientä lasta syntynyt pienellä ikäerolla perättäin. Nämäkin heidän kolme lastaan syntyi melkein perättäin. Kun kolmas lapsi oli ihan vasta vauva, jätti mies vaimonsa toisen naisen takia ja hankki vielä yhden lapsen tämän naisen kanssa. Siitä eteenpäin en tiedä, miten tarina jatkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun miespuolisella serkulla on alakouluikäinen lapsi naisen kanssa (ovat siis naimisissa), jolla on aiemmasta avioliitosta kaksi lasta ja tämä nainen oli aiemmin eronnut pikkulapsiaikana. Se heidän yhteiselonsa on ihan hel*vettiä ja serkkuni vaan sinnittelee huonossa avioliitossa, kun ei halua rikkoa lapsen ydinperhettä ja nainenkaan ei halua erota, kun hänen elintasonsa laskisi.
Mikä tahansa suhde on omiaan muuttumaan pikkulapsiaikana "kämppissuhteeksi", ja on myös vaarassa johtaa "erilleen kasvamiseen". Tämä siksi, että suhteen dynamiikka muuttuu kaikilla, yhteisen ajan määrä vähenee merkittävästi ja tietyt prioriteetit menee väistämättä uusiksi. Lisäksi hormonit, uni- ym. muutokset ovat todellisia. Tämä ei välttämättä itsessään kerro suhteen laadusta vielä mitään, vaan kyse on ulkopuolisista olosuhteista, jotka vaikuttaa suhteeseen. Ratkaisevaa on se, miten tilanteen käsittelee, miten siihen suhtautuu ja näkeekö itsensä toimijana vai "uhrina". Kasvaako suhde, vai onko ihanne edelleen se lapseton suhde, johon nykyistä suhdetta verrataan.
Suhteen tietty muuttuminen pitää siis aikuismaisesti hyväksyä, olla kärsivällinen ja luottaa siihen, että kyseessä on välivaihe, luonnollinen osa suhteen kehitystä - lapsethan kasvaa, eikä tilanne ole pysyvä. Ja jos ja kun haluaa suhteeltaan enemmän, sitten pitää tehdä aktiivisia tekoja yhteyden palauttamiseksi, osallistua arkeen ja kantaa vastuunsa, eikä uhriutua.
Usein "kämppissuhteesta" valittaminen pikkulapsiarjessa osoittaa jonkinlaista minäkeskeisyyttä ja oman vastuun ulkoistamista, lyhytjänteisyyttä. Kaava toistuu herkästi myös toisella kierroksella, jos ei ymmärrä omaa osuuttaan suhteen dynamiikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää miettiä kuinka kovasti itse haluat lapsen. Jos haluat lasta niin paljon, että olet tarvittaessa valmis vaikka yksinhuoltajaäidiksi niin siitä vaan lasta tekemään. Lapsiperhearki on rankkaa, eikä läheskään kaikki sitä kestä. Vaikka vaihtaisit miestä niin ei silti ole mitään takeita siitä, että se uusikaan mies jaksaisi lapsiperhearkea yhtään sen paremmin.
Ei todellakaan kannata hankkia sen kanssa lasta. Ei miehet kestä sitä vauva arkea koska oma vapaus menee. Mies mielummin haluaa olla kavereiden kanssa kun kotona lasta hoitamassa. Sen takia minun eksä halusi erota koska vapaa aika meni kotoa ja mies koki helpoimmaksi ratkaista asian erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata hankkia sen kanssa lasta. Ei miehet kestä sitä vauva arkea koska oma vapaus menee. Mies mielummin haluaa olla kavereiden kanssa kun kotona lasta hoitamassa. Sen takia minun eksä halusi erota koska vapaa aika meni kotoa ja mies koki helpoimmaksi ratkaista asian erota.
Joo, osa sanoo ihan suoraan, että haluavat lisää omaa aikaa tai että tarvitsevat tilaa, ja näkevät eron ratkaisuna. Silloinhan se on "easy way out", ja kynnys erolle matala.
En uskaltaisi. Omassa lähipiirissä hieman persoonallisuushäiriöisen oloisella miehellä menossa jo toinen suhde vauva-aikana vihkoon. Kyseessä on aika kamala tyyppi, joka osaa vakuuttavasti esittää normaalia ja välittävää, kunnes sitten tavara osuu tuulettimeen sen jälkeen, kun katsoo, että nainen on kiikissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata hankkia sen kanssa lasta. Ei miehet kestä sitä vauva arkea koska oma vapaus menee. Mies mielummin haluaa olla kavereiden kanssa kun kotona lasta hoitamassa. Sen takia minun eksä halusi erota koska vapaa aika meni kotoa ja mies koki helpoimmaksi ratkaista asian erota.
Joo, osa sanoo ihan suoraan, että haluavat lisää omaa aikaa tai että tarvitsevat tilaa, ja näkevät eron ratkaisuna. Silloinhan se on "easy way out", ja kynnys erolle matala.
Tuollaisille pitäisi tuomioistuimessa tuomita 1-5 vuoteen lähivanhemmuutta. Kuspäät luikertelevat vastuusta karkuun. Nainen ei voi tehdä noin, koska lapsi jäisi sitten heitteille, kun isää ei kiinnostakaan oma jälkikasvu.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet rohkea niin kysy siltä exältä. Saat naisen näkökulman asiaan. Toki ensin kunnon keskustelu miehesi kanssa aiheesta.
Kannattaa huomata, että se esikoinen tulee sitten sinunkin elämääsi ihan eri lailla jos on yhteinen lapsi ja hänen sisarus.
Hyvä se on pohtia etukäteen. Itse en luultavasti uskaltaisi näillä tiedoilla vaan tyytyisin iskän tyttöystävän rooliin ja ottaisin vaikka koiran/kissan.
Minä ottaisin uuden miehen.
Ei kannata ap sekaantua tuollaisiin miehiin.
Sä löydät kyllä sellaisenkin , jolla ei ole lapsia ja joka on hyvä ja kantaa vastuunsa kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
mulla oli opiskelukaveri, joka reilu parikymppisenä hankki kolme lasta miehen kanssa, jolla oli jo ennestään neljä pientä lasta syntynyt pienellä ikäerolla perättäin. Nämäkin heidän kolme lastaan syntyi melkein perättäin. Kun kolmas lapsi oli ihan vasta vauva, jätti mies vaimonsa toisen naisen takia ja hankki vielä yhden lapsen tämän naisen kanssa. Siitä eteenpäin en tiedä, miten tarina jatkui.
Aika rikas mies varmaan, jos on varaa maksaa 7 lapsen elarit. Vai onko niitä loisivia isejä, jotka jättää lapset äidin hoidettavaksi ja elarit kelan hoidettavaksi?
Useimmiten ero tapahtuu. Erotaan. Onni on ero. Aina kannattaa erota. Lapset rääkyy. Äiti ei piitannut. Kostan.
Per, Lars, Bertil, Kalle, Daniel, Mårten, Olle, Frans.
Takareikään.