Mikä yllätti aikuisuudessa eniten?

Että ei tästä tule sellaista valmista. Muistan kun omatkin vanhemmat tuputti sitä "mene töihin ja perusta perhe". Itse humputtelivat viikonloput ja lomat. Jotenkin se näytti siltä, että tuohon pitää pyrkiä.

Nyt 46-vuotiaana on kaikki ihan levällään. Lapsi putkahti yhdessä vaiheessa. Työt on vaihtuneet niin moneen kertaan etten omaa mitään ammatti-identiteettiä. Mieheni kanssa puhuttiin, että tehdään joku tulevaisuussuunnitelma. Katsotaan onnistuuko. Tuli molemmille tunne että me vaan haahuillaan tässä elämässä. Sellainen kiintopiste puuttuu.

Se kuinka paljon aikuiset ihmiset yrittää vaan käyttää hyväkseen toisiaan saavuttaakseen vain omaa etua. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuudessa parasta on kaikki mikä on kielletty lapsilta. 

Saan tästä hirveät haukut ja alanuolet, mutta sanon silti. Se k si on ollut kaikista suurin pettymys minulle. Miten tästä nyt tässä puhuisi ettei sensuuri iske..

Tiedän mistä tykkään ja aivan hyviä kumppaneitakin on ollut. Ei ole ongelmia sillä saralla. Koen vaan oloni huijatuksi. Että tämäkö on se, mistä vouhkataan ja minkä ympärillä pyörii kaikki. Jos joku on sitä mieltä, että eihän pyöri, niin kyllä se k si on sellainen mainoskikka ja eteenpäin ajava voima tässä maailmassa ettei vastaavaa ole.

Päihteet on alkoholin osalta ihan jees pienissä määrin. Väki_valtaa en hyväksy enkä ihaile. Lapsen elämään verrattuna aikuisen elämässä parasta on valinnanvapaus.

Se miten pihalla jotkut aikuiset oikeasti ovat (en viittaa mielenterveyssairauksiin tai kehitysvammaisuuteen), mutta silti he jotenkin selviytyvät täällä. Osa saattaa olla maistereita ja ihan korkeissa viroissa.

Sellainen yhteisöllisyyden puute ja että kaikki on vaan itsestään kiinni. 

Jatkuvasti täytyy huolehtia omista rajoistaan, työelämässä ja ihmissuhteissa, muuten joku yrittää heti hyötyä tai tuputtaa jotakin.

Nuorena luulin, etttä kyllähän sitä viiskymmisenä tietää suunnilleen kaiken ja on tyyni ja rauhallinen...HAHA!

Kuinka ärsyttävää on viikoittain miettiä, mitä söisi ja mitä ostaisi kaupasta. Kaupassa käyminen on myös ärsyttävää.

Se, ettei se mennyt ollenkaan niin kuin lapsellisena teininä kuvittelin. En ole saavuttanut mitään mitä silloin toivoin ja olen jo täysin valmis hautaan vaikka pahimmillaan tässä pitäisi kärsiä vielä vuosikymmeniä. N37

Että on aikuisten ja lasten lippu joka paikkaan erikseen. Sama paikka, ja samat asiat, mutta eri hinta.  Olen yhä aikuislapsi, enkä aio  vanhentua koskaan.

Ajan kuluminen, yksi vuosi on kuin lapsuuden kuukausi, 10 vuotta kuin lapsuuden vuosi. Äsken täytti 18, nyt on keski-ikäinen. Ja sama epävarma ihminen henkisesti edelleen.

Se miten samanlainen olen kuin lapsenakin. Sanat arvot ja kiinnostuksen kohteet.

Se, miten hienoa on, kun on saanut rakentaa omannäköisen elämän.

Se miten harvoin näkee ystäviä. Nuorena riekuttiin yhdessä koko ajan.

Se miten tunteiden hallinta ei ole yhtään helpompaa  kuin lapsenakaan. Melkein päinvastoin.

Se että aamusta iltaan pitää olla vääntämässä rajoista jonkun toisen ihmisen kanssa. Ja lapsena tyyliin moitittiin kun oli liian omaehtoinen. No kyllä tietysti koska omaehtoista on hankalampi manipuloida seuraamaan omaa agendaansa.