Mikä yllätti aikuisuudessa eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Kuinka tylsää se oikeasti on

- Kuinka jokaisella on maski naaman edessä minkä takaa ne elää (enkä puhu fyysisestä maskista)

- Kuinka yksikään aikuinen ei ole oikeasti koskaan kasvanut aikuiseksi 

Mittaat omalla mitallasi? 

En ymmärtänyt kysymystäsi. Mutta jos tarkoitit että onko tuo minun näkemykseni aikuisuudesta ja ympärillä havaituista asioista niin kyllä, se on minun näkemykseni. Minun on vaikea sanoa sinun näkemystäsi asioista. 

Ymmärsit oikein. 

Itse tunnen paljon aikuisia, ja pari lapseksi jäänyttä. Eli aikuiseksi on päässyt enemmistö. 

Että olen kohta 60-vuotias ja vasta viimeaikoina alkanut tuntea itseni aikuiseksi - eli että olen kutakuinkin sovussa itseni kanssa enkä hötkyile mihinkään.

Mitä nuorempi sitä aikuisempi kuvittelee olevansa. 

Miten ei kyetä ottamaan vastuuta omista virheistä ja valinnoista. Aina on jonkun muun syyn. Tällaisia "aikuisia" on suurin osa väestöstä.

Kuinka lapseksi tunnet itsesi ap?

Vierailija kirjoitti:

Yllätti eniten sen tajuaminen, että jokainen tällä pallolla ajattelee lähinnä itseään, ja mitään rakkautta ei ole. Jopa äidin-isän rakkaus on jollakin lailla narsistista, jos lapsen hankinnan motiivia ajattelee. Siis ihmisen itsekkyys yllätti, sitä on tullut todella tutkittua ja opiskeltua. Samoin yksinäisyyden määrä vanhetessa, kun ei jaksa pitää yllä enää nk. ystävyyssuhteita, eli ihmissuhteita, jotka eivät perustu avoimuuteen ja aitoon vastavuoroisuuteen, molemminpuoliseen jakamiseen. Huomasin kaverisuhteenikin tasapainottomiksi. Sanoisin että mut yllätti jopa elämän tarkoitukseni, mikä näyttää olevan jonkinlainen itsekkyyden oppiminen

Nykyinen maailma/yhteiskunta jopa ajaa tähän itsekeskeisyyteen. Jos yhtään on mukava, joku yrittää heti höynäyttää.

Vierailija kirjoitti:

Miten ei kyetä ottamaan vastuuta omista virheistä ja valinnoista. Aina on jonkun muun syyn. Tällaisia "aikuisia" on suurin osa väestöstä.

Mistä sinä aikuisena et ota vastuuta?

- aikuiset eivät ole useinkaan fiksuja

- osa aikuisista on virillejä vanhanakin

- viiskikymppisestä eteenpäin kaikki vaan rapautuu, hankittu omaisuus ja keho

- Se miten harvoin näkee kavereitaan. Nuorena näki monta kertaa viikossa. 

- Että on vain määräaikaisia työsopimuksia eikä sen takia vakautta työelämässä vielä keski-iässäkään

 

Se että homma jatkuu kuten teininä, vaan lelujen hintalappu kasvaa.

Miten kaikki koulukaverit katoavat. HIrveän vaikeaa löytää ketään enää edes netistä, jos kokeilee. Jos jonkun tiedot rimmaavatkin, niin ukko on niin eri näköinen kuin teininä ettei voi olla yhtään varma, onko hän se. 

M55

Siivoamisen määrä. Joka päivä täytyy siivota.

Vierailija kirjoitti:

Siivoamisen määrä. Joka päivä täytyy siivota.

Ei tarvitse, itse siivoan ehkä kerran kuussa

Se, miten yksinäistä se onkaan. Kaikki elävät omaa elämäänsä oman perheen kanssa. 

Vapauden rajattomuus. Ja miten mageeta on olla aikuinen kokonaisvaltaisesti. 

Se miten tyhmiä ja ahneita ihmiset ovat. 

Ja kuinka jokainen ajattelee vain itseään.

Ajoittainen tylsyys ja velvollisuuksia, velvollisuuksia, velvollisuuksia. Tästä tosin osa itse aiheutettua, ehkä liikaa taakkaa ollut pidemmän aikaa mutta huh, kuitenkin määräaikaisesti. 

Myös kiitollisuus on yllättänyt. Velvollisuuksista huolimatta on hienoa olla elossa tänäänkin, Jumalan armosta! Elämä ei ole itsestäänselvyys. 

Päivien kirkkaus näin vanhempanakin. Miten terästyy kokemuksen kautta moneen. Nuorena tätä ei ollut. 

Elämä kuluu töissä ja parhaat vuodet menee nopeasti lomasta toiseen eläessä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisuudessa parasta on kaikki mikä on kielletty lapsilta. 

Jos saisit valita lapsuuden vai aikuisuuden niin kumman ottaisit? Minä saattaisin valita sen lapsuuden. Vaikka se loppuisi uudestaan niin taitaa se lapsena oleminen voittaa aikuisuuden. Ja saisihan siinä uuden mahdollisuuden...