Tuttavapariskunta jää yksilapsiseksi sen takia

jolla on mooonta lasta ja siskoni kans jolla on useampi lapsi ovat olevinaan parempia äitejä kuin minä. Mulla on yksi.

aikuinenko se esikoinen on syntyessään?

ja useamman lapsen perheen elämässä niin että voi sanoa ettei ainokaisen lapsen perhe ole lapsiperhe-elämää??? Kyllä meillä ainakin on nukkumaanmenoajat, tila-auto jne... :-/

ja pitkään tolkutin että meille riittää vaan yksi ja plaat plaat..

nyt on taas vauvakuumetta ilmassa ensin miehellä ja nyt alkaa saada sitä tarttumaan jo minuunkin, kyllä me toista vielä yritetään vaikka ikäeroksi tuleekin n. 10 vuotta..

Ei ole aikuinen, mutta kyllä kai sinäkin tajuat, että yksi lapsi ei sido yhtä paljon, eikä vaadi yhtä paljon kuin useampi.

Siis haloo, herätkää, ei tolla lailla ajattelevia terveitä ihmisiä ole olemassa. LOL!

Jos teillä on tila-auto, siihen on varmaankin muut syyt.



Ja nukuttaminen sitoo vain yhden vanhemman jne.

Mutta lapsihan se yksikin on. Hassua porukkaa täällä..

Olen ollut yhden lapsen äiti 2,5 vuotta ennen kuin toinen syntyi. Minusta yhden lapsen oli helppoa, eikä elämä oikeastaan muuttunut mitenkään. Äitiyslomaa pidin kuukauden jne.



Kahden kanssa pitää jo organisoidakin ja väsyykin oikeasti välillä.



22

pikapuoliin työelämään takaisin...

Meille syntyi aikanaan sairas lapsi, jonka kanssa ei tosiaan ollut helppoa. Olisin mielellään vaihtanut silloin vaikka kahteen ' normaaliin' . Emme voi saada lisää biologisia lapsia ja mahdollisuudet adoptioon ovat olemattomat. Haluakaan ei ole.



Elämä on nykyään ihanaa ja lapsi terve. Tyytyväinen, iloinen ja hyvin käyttäytyvä lapsi, jolle tarvitsee aniharvoin sanoa, että vanhemmilla ei ole aikaa. Lähes aina on. Aamut alkavat leppoisasti, päivät ovat muutakin kuin kiirettä, kiristyviä hermoja ja loputonta organisointia. On helppo mennä minne vaan, vaika toiselle puolelle maapalloa. Tiiviit välit sukulaislapsiin ja päivähoito takaavat kiinteän kaveriseuran, vaikkei sisaruksia olekaan. Kaikki on vaan yksinkertaisesti niin hyvin!



Minulle ei ole vielä selvinnyt, miten lapsemme on niin onneton kun sisaruksia ei ole. (Kuin sisaruksiin olisikin hyvät välit automaattisesti ;) Luulen, että ihminen joka ajattelee onnellisuuden olevan sisaruksista kiinni, ei ole nähnyt elämää kovin monelta kantilta tai on itse hieman onneton tai epävarma.



Varmaan meillä jokaisella on joku juttu, joka voisi elämässä olla toisin, lähempänä ' normaalia' . Tai joku juttu, jonka kuvittelee tuovan onnea. On se sitten isä, kävelykyky tai asuminen isossa kaupungissa. Tosiasiassa lapsista tulee onnettomia silloin, kun heitä ei rakasteta.

Sanoin, että yhden kanssa ei tarvitse elää samalla tavoin lapsiperheen elämää, kuten useamman lapsen kanssa.



Kannattaa opetella lukemaan ennen kuin alkaa solvata...



22

sillä eroa että onko 1 vai 4 lasta, mitta sitä en tajua miksei 1 lapsista perhettä kutsuta lapsiperheeksi, kyllä me ainakin ollaan lapsiperhe. Mieheni kanssa kahdestaan oltiin perhe.

ole samanlaista lapsiperheen elämää kuin useamman kanssa. Yksinkertaisesti ei ole.



Yhden kanssa on helppo matkustella ja liikkua ihan kuin olisi kaksijäseninen perhe. Se pikkulapsiaika on yksi hujaus jne.



Jos kolmijäseninen perhe menee lomalle, yhtä lasta kohti on kaksi aikuista ja toinen saa aina huilia kuin toinen hoitaa lasta.



Jos lapsia on useampia, kaikki tämä on vaikeampaa ja raskassoutuisempaa. Arki on yksinkertaisesti pakosta enemmän sitä lapsiperheen arkea.

ketjussa käynyt ilmi niin kyllä sen yhdenkin kaa voi olla aikamoista aikatauluttamista ja säännöistä kiinni pitämistä. Joillain taas voi olla vaikka 4 lasta jotka tottelee kaiken ekasta kerrasta. Onko silloin tuo 1lapsinen perhe lapsiperhe ja tuo4 lapsinen perhe???

ja muilla ongelmana juuri se että käy kateeksi että joku voi saada " kaiken" - sekä lapsiperheen että oman elämän ;-) Yhden lapsen kaa pääsee nauttimaan lapsiperheen elämästä (ei siis mitään ahertamista) ja silti jää aikaa nauttia omasta elämästä. Rahaakin jää mm. matkusteluun ja muuhun kivaan.

koska kaksi lasta minulla on.



Ehdin elellä lapsettomana ja matkustella vaikka hyrymykke ennen ekaa lasta ja ekan lapsenkin kanssa ihan tarpeeksi.



Mutta erilaista se on, elämä yhden ja sitten taas kahden kanssa. Itselleni riitti tämä kaksi, mutta tämän halusin. Yhden kanssa oli semmoinen puolitoimeton olo.



22

jossa heillä on tuo yksi, helpoksi kokemansa lapsi niin mitäs vikaa siinä. Pääasia että ovat onnellisia.



Jos taas he kovasti haluavat toisen lapsen ja kärsivät kun eivät " vaikean" lapsen pelossa uskalla yrittää, niin se on ikävämpi tilanne.



Muuten 22, ymmärräthän että tuo on sinun oma henkilökohtainen kokemuksesi yhden ja kahden lapsen vanhemmuudesta? Sinulle yksi lapsi meni helposti siinä sivussa ja kaksi vaati jo enemmän. Varmasti on monta jotka kokevat asian samoin (itsekin joiltain osin, mutta en täysin), mutta vastaavasti myös niitä joille tilanne on ollut aivan erilainen.



Jollekin se ensimmäinen lapsi on vaikea ja iso haaste, joka vie kaiken ajan ja energian. Ja kun he sitten esikoisen hieman kasvettua uskaltautuvat hankkimaan toisen lapsen, tämä onkin " helppo" tapaus ja samalla isosisaruskaan ei vaadi enää yhtä paljoa. Eli tällaisilla perheillä se arki, liikkuminen, hoitopaikan saanti, harrastukset ym voivat olla huomattavsti helpompia kahden lapsen kanssa kuin aikanaan yhden.

Ei ole kokemuksesta kiinni tai minun ymmärryksestäni.



Hoitopaikkoja on kaksi, lomalla/matkalla on kaksi lasta, kahdella on kahden vaatteet, harrastukset jne. Jne. jne.



22

Joskus se yksi lapsi voi tosissaan olla niin vaativa (esim sairautensa tms takia) että hänen hoitoon jättämisensä tai mukaan ottamisensa matkoille yms on lähes mahdotonta.



Ja toisaalta taas kaksi lasta saattavat olla niin helppoja että heidän kanssaan liikkuminen sujuu ja hoitopaikkojakin löytyy.



Ihan oikeasti joskus se yksi lapsi voi todellakin teettää enemmän työtä kuin kaksi lasta. Kaverillani ei ollut edes kysymys sairaasta lapsesta, mutta hän koki esikoisen kanssa arjen todella vaativaksi eikä sitten lisää lapsia ihan heti halunnutkaan. Toinen lapsi syntyi esikoisen ollessa 4v ja tuolloin esikoinenkin oli jo huomattavasti helpompi tapaus mitä aiemmin. ja kun vauva on ollut tyytyväinen ja iloinen, niin hän kokee että nyt liikkuminen ja lasten hoitoonsaaminen on sen sata kertaa helpompaa mitä esikoisen ensimmäisinä vuosina.



Tämä siis on hänen kokemuksensa, mutta en usko etä sinä voit sitä vääränä pitää sen enempää kuin kukaan muu sinun kokemustasi. Mutta kysymys on siis vain teidän omista kokemuksista asian suhteen. (kyllä, valtaosalle varmasti kahden lapsen vanhemmuus on vaativampaa kuin yhden, mutta ei kaikille)