Miten joku ajattelee, että puolison koulutus tai ammatti ei liittyisi parisuhteeseen?

Fyysikko-kemistipariskunta ollaan. Minusta on hienoa, että mielenkiintomme kohteet ovat saman suuntaisia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Voimme innostua keskustelemaan kiinnostavista aiheista syvällisemmin, ja harrastaa yhdessä kivoja asioita. 

Molemmilla on toki myös omia mielenkiinnon kohteita, mutta täytyyhän sitä yhteisiäkin olla. Ja se, että nauttii työstään on mielestäni hyvin tärkeää myös. Töissä kuitenkin ollaan huomattavan suuri osa ajasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua. 

Tyyppi, joka menee ammattikouluun kympin keskiarvolla on todennäköisesti opportunisti, joka etsii nopeaa työllistymistä eikä välitä millä tavalla rahansa ansaitsee. 

Kaikilla ei kiinnosta lääkärin tai diplomi-insinöörin opinnot. Ei minullakaan. En ole edes pyrkinyt yliopistoon lukion jälkeen. 

Niin se on arvovalinta. Toiselle on tärkeää voida tehdä merkityksellistä työtä, ei hänelle riitä, että toimittaa jotain, josta joku maksaa. 

Jos katsos ollaan tavattu ennen kuin koulut on käyty loppuun. Ei mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsos ollaan tavattu ennen kuin koulut on käyty loppuun. Ei mitään merkitystä.

Ala- vai yläasteellako tapasitte? 

Sen jälkeen eriydytään kouluissa amikseen tai lukioon. 

Vierailija kirjoitti:

Fyysikko-kemistipariskunta ollaan. Minusta on hienoa, että mielenkiintomme kohteet ovat saman suuntaisia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Voimme innostua keskustelemaan kiinnostavista aiheista syvällisemmin, ja harrastaa yhdessä kivoja asioita. 

Molemmilla on toki myös omia mielenkiinnon kohteita, mutta täytyyhän sitä yhteisiäkin olla. Ja se, että nauttii työstään on mielestäni hyvin tärkeää myös. Töissä kuitenkin ollaan huomattavan suuri osa ajasta. 

Kävin joskus treffeillä koodarin kanssa, jonka vanhemmat olivat molemmat hyvin numeropohjaisilla aloilla. En tiedä mitä hän minusta ajatteli, mutta itselleni taiteellis-henkisenä ihmisenä aika mahdottomuus olla tuollaisen ihmisen ja taustan omaavan kanssa. Mekanistinen ajattelu ja tiedeuskovaisuus on niin erilainen todellisuus, että sellaisessa läsnäolo on kuin kidutusta henkisempäänä olemassaoloon tottuneelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua. 

Tyyppi, joka menee ammattikouluun kympin keskiarvolla on todennäköisesti opportunisti, joka etsii nopeaa työllistymistä eikä välitä millä tavalla rahansa ansaitsee. 

Kaikilla ei kiinnosta lääkärin tai diplomi-insinöörin opinnot. Ei minullakaan. En ole edes pyrkinyt yliopistoon lukion jälkeen. 

Niin se on arvovalinta. Toiselle on tärkeää voida tehdä merkityksellistä työtä, ei hänelle riitä, että toimittaa jotain, josta joku maksaa. 

Pharmalle työskentely ei ole "merkityksellistä" vaan itse asiassa erittäin väkivaltaista, ihmisoikeusrikollista ja suoranaista haittatyötä. Ihmisyyden vastaista. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ja ammatti kertovat niin oleellisella tavalla ihmisen arvoista, että kyllähän sillä on iso merkitys. Jos ihminen on vaikkapa yläkoulun historian opettaja, on hän ihmisenä varmasti hyvin erilainen kuin vaikkapa teknologiayrityksen toimitusjohtaja tai Keskon varastomies. Tämähän vaikuttaa ihan perheen arkeen. Millaisia työaikoja, millaista työstressiä. Millaisia lomamatkoja tehdään. Millaiset keskustelut toisen kanssa ovat mahdollisia. 

Tottakai ammatti vaikuttaa arkeen. Ja se onko (vuoro-, etä-, jakso-, "tavallisissa")-töissä vai työtön.

Muuten en kyllä allekirjoita mitään noista väitteistä. Ei ihmisen koulutus ja ammatti vaikuta siihen, millaisia keskusteluja hänen kanssaan voi käydä.

Tietenkin keskimäärin ihan mikä tahansa ammattiryhmä on tietynlaista, mutta ihminen on aika paljon muutakin kuin ammattinsa ja esimerkiksi johtajat keskenään ovat hyvin erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua. 

Tyyppi, joka menee ammattikouluun kympin keskiarvolla on todennäköisesti opportunisti, joka etsii nopeaa työllistymistä eikä välitä millä tavalla rahansa ansaitsee. 

Kaikilla ei kiinnosta lääkärin tai diplomi-insinöörin opinnot. Ei minullakaan. En ole edes pyrkinyt yliopistoon lukion jälkeen. 

Niin, se kertoo sinusta jo paljon, että mikä kiinnostaa. Moni haluaa kumppanin joita tuollaiset kiinnostaa. Ei toki kaikki. Meitä on erilaisia. 

Mitä se minusta kertoo siis😂 

Esimerkiksi sen, että et ole kovin matemaattisesti suuntautunut ihminen. Mahdollisesti nautit enemmän konkreettisemmasta tekemisestä kuin teoreettisesta pohtimisesta. 

Ihminen voi olla hyvinkin korkea vaikka ei olisi matemaattinen. Matematiikka on päin vastoin hyvin alkeellista sivistystä: mekanistista. Eivät insinöörit ja matemaatikot ole missään hierarkioissa minkään huipulla ja siihen on syynsä. Ovat ehkä sellaisia "kehittyneitä vasaroita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua. 

Tyyppi, joka menee ammattikouluun kympin keskiarvolla on todennäköisesti opportunisti, joka etsii nopeaa työllistymistä eikä välitä millä tavalla rahansa ansaitsee. 

Kaikilla ei kiinnosta lääkärin tai diplomi-insinöörin opinnot. Ei minullakaan. En ole edes pyrkinyt yliopistoon lukion jälkeen. 

Niin, se kertoo sinusta jo paljon, että mikä kiinnostaa. Moni haluaa kumppanin joita tuollaiset kiinnostaa. Ei toki kaikki. Meitä on erilaisia. 

Mitä se minusta kertoo siis😂 

Esimerkiksi sen, että et ole kovin matemaattisesti suuntautunut ihminen. Mahdollisesti nautit enemmän konkreettisemmasta tekemisestä kuin teoreettisesta pohtimisesta. 

Ihminen voi olla hyvinkin korkea vaikka ei olisi matemaattinen. Matematiikka on päin vastoin hyvin alkeellista sivistystä: mekanistista. Eivät insinöörit ja matemaatikot ole missään hierarkioissa minkään huipulla ja siihen on syynsä. Ovat ehkä sellaisia "kehittyneitä vasaroita".

Matematiikka on tieteen peruskieli, jolla asiat voidaan ilmaista täsmällisesti ja objektiivisesti. Tämä on äärimmäisen tärkeää käytännössä. Pehmotieteet eivät ole kunnon tieteitä, koska eivät perusta päättelyään matematiikkaan.

Pää asia on ensin ulkonäkö, luonne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysikko-kemistipariskunta ollaan. Minusta on hienoa, että mielenkiintomme kohteet ovat saman suuntaisia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Voimme innostua keskustelemaan kiinnostavista aiheista syvällisemmin, ja harrastaa yhdessä kivoja asioita. 

Molemmilla on toki myös omia mielenkiinnon kohteita, mutta täytyyhän sitä yhteisiäkin olla. Ja se, että nauttii työstään on mielestäni hyvin tärkeää myös. Töissä kuitenkin ollaan huomattavan suuri osa ajasta. 

Kävin joskus treffeillä koodarin kanssa, jonka vanhemmat olivat molemmat hyvin numeropohjaisilla aloilla. En tiedä mitä hän minusta ajatteli, mutta itselleni taiteellis-henkisenä ihmisenä aika mahdottomuus olla tuollaisen ihmisen ja taustan omaavan kanssa. Mekanistinen ajattelu ja tiedeuskovaisuus on niin erilainen todellisuus, että sellaisessa läsnäolo on kuin kidutusta henkisempäänä olemassaoloon tottuneelle.

Me ollaan molemmat taiteen ja kulttuurin suuria kuluttajia. Ei matemaattisesti suuntautuminen tarkoita sitä, etteikö voisi olla kulttuuri-ihminen myös. Eikä kulttuuri-ihmisyys myöskään tarkoita sitä, etteikö matematiikka voisi kiinnostaa. 

Meidän yhteisiin harrastuksiin nimenomaan kuuluu näyttelyt ja teatteri. 

Ihmiset eivät ole noin mustavalkoisia kuin annat ymmärtää. 

Toki on sitten sellaisiakin, jotka ovat ainoastaan siihen matematiikkaan tai taiteeseen suuntautuneita ja muut asiat eivät juuri kiinnosta. Itse en voisi sellaisen kanssa kuvitella olevani, kävisi tylsäksi jos ei olisi laajasti asioita joista kiinnostuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysikko-kemistipariskunta ollaan. Minusta on hienoa, että mielenkiintomme kohteet ovat saman suuntaisia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Voimme innostua keskustelemaan kiinnostavista aiheista syvällisemmin, ja harrastaa yhdessä kivoja asioita. 

Molemmilla on toki myös omia mielenkiinnon kohteita, mutta täytyyhän sitä yhteisiäkin olla. Ja se, että nauttii työstään on mielestäni hyvin tärkeää myös. Töissä kuitenkin ollaan huomattavan suuri osa ajasta. 

Kävin joskus treffeillä koodarin kanssa, jonka vanhemmat olivat molemmat hyvin numeropohjaisilla aloilla. En tiedä mitä hän minusta ajatteli, mutta itselleni taiteellis-henkisenä ihmisenä aika mahdottomuus olla tuollaisen ihmisen ja taustan omaavan kanssa. Mekanistinen ajattelu ja tiedeuskovaisuus on niin erilainen todellisuus, että sellaisessa läsnäolo on kuin kidutusta henkisempäänä olemassaoloon tottuneelle.

Me ollaan molemmat taiteen ja kulttuurin suuria kuluttajia. Ei matemaattisesti suuntautuminen tarkoita sitä, etteikö voisi olla kulttuuri-ihminen myös. Eikä kulttuuri-ihmisyys myöskään tarkoita sitä, etteikö matematiikka voisi kiinnostaa. 

Meidän yhteisiin harrastuksiin nimenomaan kuuluu näyttelyt ja teatteri. 

Ihmiset eivät ole noin mustavalkoisia kuin annat ymmärtää. 

Toki on sitten sellaisiakin, jotka ovat ainoastaan siihen matematiikkaan tai taiteeseen suuntautuneita ja muut asiat eivät juuri kiinnosta. Itse en voisi sellaisen kanssa kuvitella olevani, kävisi tylsäksi jos ei olisi laajasti asioita joista kiinnostuu. 

Nuo yhdestä asiasta kiinnostuneet ovat usein autisteja. 

Älykkäitä ihmisiä nimenomaan yleensä yhdistää uteliaisuus. Ovat kiinnostuneita laajasti erilaisista asioista. 

Ei sillä, että autisteissa mitään vikaa olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua. 

Tyyppi, joka menee ammattikouluun kympin keskiarvolla on todennäköisesti opportunisti, joka etsii nopeaa työllistymistä eikä välitä millä tavalla rahansa ansaitsee. 

Kaikilla ei kiinnosta lääkärin tai diplomi-insinöörin opinnot. Ei minullakaan. En ole edes pyrkinyt yliopistoon lukion jälkeen. 

Niin, se kertoo sinusta jo paljon, että mikä kiinnostaa. Moni haluaa kumppanin joita tuollaiset kiinnostaa. Ei toki kaikki. Meitä on erilaisia. 

Mitä se minusta kertoo siis😂 

Esimerkiksi sen, että et ole kovin matemaattisesti suuntautunut ihminen. Mahdollisesti nautit enemmän konkreettisemmasta tekemisestä kuin teoreettisesta pohtimisesta. 

Ihminen voi olla hyvinkin korkea vaikka ei olisi matemaattinen. Matematiikka on päin vastoin hyvin alkeellista sivistystä: mekanistista. Eivät insinöörit ja matemaatikot ole missään hierarkioissa minkään huipulla ja siihen on syynsä. Ovat ehkä sellaisia "kehittyneitä vasaroita".

Miten ihminen on korkea? 

Sinun älysi ainakaan ei taida kovin korkea olla? 😂 

Ja mikä sinua tuossa aiemmassa kirjoituksessa harmitti? Sehän oli ihan hyvä päättely eikä mitenkään edes negatiivinen. 

Mulla on sekä ammatillinen että akateeminen koulutus, ja kieltämättä karsisin pois kaikki kumppaniehdokkaat, joille kumpi tahansa olisi ongelma. Puhtaan teoreettisesti, en ole ollut sinkku tällä vuosituhannella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ja ammatti kertovat niin oleellisella tavalla ihmisen arvoista, että kyllähän sillä on iso merkitys. Jos ihminen on vaikkapa yläkoulun historian opettaja, on hän ihmisenä varmasti hyvin erilainen kuin vaikkapa teknologiayrityksen toimitusjohtaja tai Keskon varastomies. Tämähän vaikuttaa ihan perheen arkeen. Millaisia työaikoja, millaista työstressiä. Millaisia lomamatkoja tehdään. Millaiset keskustelut toisen kanssa ovat mahdollisia. 

Tottakai ammatti vaikuttaa arkeen. Ja se onko (vuoro-, etä-, jakso-, "tavallisissa")-töissä vai työtön.

Muuten en kyllä allekirjoita mitään noista väitteistä. Ei ihmisen koulutus ja ammatti vaikuta siihen, millaisia keskusteluja hänen kanssaan voi käydä.

Tietenkin keskimäärin ihan mikä tahansa ammattiryhmä on tietynlaista, mutta ihminen on aika paljon muutakin kuin ammattinsa ja esimerkiksi johtajat keskenään ovat hyvin erilaisia. 

Tietenkin vaikuttaa. Kovin oppineita keskusteluja tuskin on luvassa sen hädin tuskin lukutaitoisen varastomiehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että puolison koulutuksella tai ammatilla ei ole merkitystä parisuhteessa, perustuu usein romanttiseen idealismiin. Vuorotyö, yrittäjyys tai korkeavastuullinen johtotehtävä heijastuu suoraan yhteiseen aikaan ja stressitasoihin. Koulutustausta muokkaa usein sitä, miten katsomme maailmaa, millaista kieltä käytämme ja millaisissa sosiaalisissa piireissä liikumme.

Kyllä ihmisellä täytyy olla sivistystä koulutustasoon katsomatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua. 

Tyyppi, joka menee ammattikouluun kympin keskiarvolla on todennäköisesti opportunisti, joka etsii nopeaa työllistymistä eikä välitä millä tavalla rahansa ansaitsee. 

Kaikilla ei kiinnosta lääkärin tai diplomi-insinöörin opinnot. Ei minullakaan. En ole edes pyrkinyt yliopistoon lukion jälkeen. 

Niin, se kertoo sinusta jo paljon, että mikä kiinnostaa. Moni haluaa kumppanin joita tuollaiset kiinnostaa. Ei toki kaikki. Meitä on erilaisia. 

Mitä se minusta kertoo siis😂 

Esimerkiksi sen, että et ole kovin matemaattisesti suuntautunut ihminen. Mahdollisesti nautit enemmän konkreettisemmasta tekemisestä kuin teoreettisesta pohtimisesta. 

Ihminen voi olla hyvinkin korkea vaikka ei olisi matemaattinen. Matematiikka on päin vastoin hyvin alkeellista sivistystä: mekanistista. Eivät insinöörit ja matemaatikot ole missään hierarkioissa minkään huipulla ja siihen on syynsä. Ovat ehkä sellaisia "kehittyneitä vasaroita".

Matematiikka on tieteen peruskieli, jolla asiat voidaan ilmaista täsmällisesti ja objektiivisesti. Tämä on äärimmäisen tärkeää käytännössä. Pehmotieteet eivät ole kunnon tieteitä, koska eivät perusta päättelyään matematiikkaan.

Päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fyysikko-kemistipariskunta ollaan. Minusta on hienoa, että mielenkiintomme kohteet ovat saman suuntaisia niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Voimme innostua keskustelemaan kiinnostavista aiheista syvällisemmin, ja harrastaa yhdessä kivoja asioita. 

Molemmilla on toki myös omia mielenkiinnon kohteita, mutta täytyyhän sitä yhteisiäkin olla. Ja se, että nauttii työstään on mielestäni hyvin tärkeää myös. Töissä kuitenkin ollaan huomattavan suuri osa ajasta. 

Kävin joskus treffeillä koodarin kanssa, jonka vanhemmat olivat molemmat hyvin numeropohjaisilla aloilla. En tiedä mitä hän minusta ajatteli, mutta itselleni taiteellis-henkisenä ihmisenä aika mahdottomuus olla tuollaisen ihmisen ja taustan omaavan kanssa. Mekanistinen ajattelu ja tiedeuskovaisuus on niin erilainen todellisuus, että sellaisessa läsnäolo on kuin kidutusta henkisempäänä olemassaoloon tottuneelle.

Me ollaan molemmat taiteen ja kulttuurin suuria kuluttajia. Ei matemaattisesti suuntautuminen tarkoita sitä, etteikö voisi olla kulttuuri-ihminen myös. Eikä kulttuuri-ihmisyys myöskään tarkoita sitä, etteikö matematiikka voisi kiinnostaa. 

Meidän yhteisiin harrastuksiin nimenomaan kuuluu näyttelyt ja teatteri. 

Ihmiset eivät ole noin mustavalkoisia kuin annat ymmärtää. 

Toki on sitten sellaisiakin, jotka ovat ainoastaan siihen matematiikkaan tai taiteeseen suuntautuneita ja muut asiat eivät juuri kiinnosta. Itse en voisi sellaisen kanssa kuvitella olevani, kävisi tylsäksi jos ei olisi laajasti asioita joista kiinnostuu. 

Niin, se että joku ei ole kiinnostunut juuri sinun alastasi ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla laajasti asioista kiinostunut. Jotkut jutut kuitenkin poissulkevat toiset jutut ja numerot, matematiikka ja mekanistinen ajattelu sulkee pois laajentumista päinvastaiseen suuntaan. Te voitte toki haluta olla tekemisissä taiteilijoiden kanssa ja kuluttaa heidän tuotoksiaan, mutta se on toinen juttu näkevätkö he teissä mitään mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua. 

Tyyppi, joka menee ammattikouluun kympin keskiarvolla on todennäköisesti opportunisti, joka etsii nopeaa työllistymistä eikä välitä millä tavalla rahansa ansaitsee. 

Kaikilla ei kiinnosta lääkärin tai diplomi-insinöörin opinnot. Ei minullakaan. En ole edes pyrkinyt yliopistoon lukion jälkeen. 

Niin, se kertoo sinusta jo paljon, että mikä kiinnostaa. Moni haluaa kumppanin joita tuollaiset kiinnostaa. Ei toki kaikki. Meitä on erilaisia. 

Mitä se minusta kertoo siis😂 

Esimerkiksi sen, että et ole kovin matemaattisesti suuntautunut ihminen. Mahdollisesti nautit enemmän konkreettisemmasta tekemisestä kuin teoreettisesta pohtimisesta. 

Ihminen voi olla hyvinkin korkea vaikka ei olisi matemaattinen. Matematiikka on päin vastoin hyvin alkeellista sivistystä: mekanistista. Eivät insinöörit ja matemaatikot ole missään hierarkioissa minkään huipulla ja siihen on syynsä. Ovat ehkä sellaisia "kehittyneitä vasaroita".

Miten ihminen on korkea? 

Sinun älysi ainakaan ei taida kovin korkea olla? 😂 

Ja mikä sinua tuossa aiemmassa kirjoituksessa harmitti? Sehän oli ihan hyvä päättely eikä mitenkään edes negatiivinen. 

Matlu äoni on yli 135 ja tietysti menestyminen aiheeseen liittyvissä opinnoissa sen mukaista. Se ei kuitenkaan ollut ainoa lahjakkuuteni joten valitsin jotain muuta. Oikeastaan vain matlut tuntuvat pitävään itseään hyvinä, muille he ovat pelkkiä laskukoneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus ja ammatti kertovat niin oleellisella tavalla ihmisen arvoista, että kyllähän sillä on iso merkitys. Jos ihminen on vaikkapa yläkoulun historian opettaja, on hän ihmisenä varmasti hyvin erilainen kuin vaikkapa teknologiayrityksen toimitusjohtaja tai Keskon varastomies. Tämähän vaikuttaa ihan perheen arkeen. Millaisia työaikoja, millaista työstressiä. Millaisia lomamatkoja tehdään. Millaiset keskustelut toisen kanssa ovat mahdollisia. 

Tottakai ammatti vaikuttaa arkeen. Ja se onko (vuoro-, etä-, jakso-, "tavallisissa")-töissä vai työtön.

Muuten en kyllä allekirjoita mitään noista väitteistä. Ei ihmisen koulutus ja ammatti vaikuta siihen, millaisia keskusteluja hänen kanssaan voi käydä.

Tietenkin keskimäärin ihan mikä tahansa ammattiryhmä on tietynlaista, mutta ihminen on aika paljon muutakin kuin ammattinsa ja esimerkiksi johtajat keskenään ovat hyvin erilaisia. 

Tietenkin vaikuttaa. Kovin oppineita keskusteluja tuskin on luvassa sen hädin tuskin lukutaitoisen varastomiehen kanssa. 

Tämä. 

Yläasteen käyneen kanssa voi keskustella laajemmin kuin vain ala-asteen. Lukion käyneen laajemmin kuin yläasteen. Jne. 

Kyllä sillä on aivan valtava merkitys. 

Toki ihminen voi itsenöisestikin lukea asioita, mutta harva kuitenkaan vastaavaa oppimäärää työssäkäynnin lomassa itsenäisesti pystyy hankkimaan. Myös erilaiset tehtävät opettavat jäsentämään ja käsittelemään tietoa aivan eri tavoin.