Miten joku ajattelee, että puolison koulutus tai ammatti ei liittyisi parisuhteeseen?

Diplomi-insinööri imi aamulla varpaitani öky omakotitalomme kuumassa kylpyammeessa

Ap, saanko DI:n jos pukeudun kukkamekkoon?

Kauhean hiekka-pil-lui-sia aloituksia. Anteeksi kielenkäyttö. Huomaa, että moni on sinkku ja puutteessa. Moni sekoaa kyllä omaan katkeruuteensa ja kateuteensa. Yleensä me kotiäidit/vaimot saadaan kovasti ulinaa kateellisilta, itsenäisiltä ja voimaantuneilta, yksin asuvilta feministeiltä. niitä ottaa päähän, kun joutuvat itse tekemään kaiken ja maksamaan kaiken. omat valinnat on aina jonkun muun vika. jos ei muuta keksitä, niin ne "kotityöt" kuuluu miehelle suurimmaksi osaksi. meillä miehellä ei ole lupaa puuttua talon sisäisiin tehtäviin. Ukko tuo rahan taloon, jonka minä pidän siistinä.

Niin se äitiys kaunistaa. Mammalomalta palaavat ensimmäisen lapsen äidit ovat selvästi kauniimpia kuin mammalomalle mennessään. Iho ja kasvot näyttävät paljon raikkaammille, kuukauden mukaan vaihtuva käytös tasoittuu jne. Kotirouvalla on ura myös.

Ei kiitos, esim kumppanille jolla on vuorotyö. 

Ajatus siitä, että puolison koulutuksella tai ammatilla ei ole merkitystä parisuhteessa, perustuu usein romanttiseen idealismiin. Vuorotyö, yrittäjyys tai korkeavastuullinen johtotehtävä heijastuu suoraan yhteiseen aikaan ja stressitasoihin. Koulutustausta muokkaa usein sitä, miten katsomme maailmaa, millaista kieltä käytämme ja millaisissa sosiaalisissa piireissä liikumme.

Olettaa, että raha on yhdentekevää ja muut asiat ratkaisee. Kyse ei ole kauppasuhteesta.

Yleensä näin ajattelevat he, joilla itsellä ei lahjakkuus, motivaatio tai lapsuudenkodin tuki riittänyt kouluttautumiseen ja hyvän ammatin hankkimiseen. Silloin on taipuvainen ajattelemaan, "ettei puolison ammatilla ole mitään väliä".

Vierailija kirjoitti:

Diplomi-insinööri imi aamulla varpaitani öky omakotitalomme kuumassa kylpyammeessa

Toinen sinun kaltaisesi on se Lentäjähullu. Kas kun hän ei itse kouluttaudu lentäjäksi, etkä sinäkään di:ksi.

Kaikki ei ole pinnallisia kuten ap.

Minulle miehen ammatti on yhtä tärkeä tieto, kuin se missä mies käy ruokakaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näin ajattelevat he, joilla itsellä ei lahjakkuus, motivaatio tai lapsuudenkodin tuki riittänyt kouluttautumiseen ja hyvän ammatin hankkimiseen. Silloin on taipuvainen ajattelemaan, "ettei puolison ammatilla ole mitään väliä".

Itse asiassa päin vastoin. Kun itsellä on hyvä koulutus ja ammatti, ei puolison koulutuksella ole väliä, kun tulee toimeen omillaan.

Minulle merkitsee vain, että nainen on kaunis ja mukava. Ei väliä mitä tekee työkseen.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näin ajattelevat he, joilla itsellä ei lahjakkuus, motivaatio tai lapsuudenkodin tuki riittänyt kouluttautumiseen ja hyvän ammatin hankkimiseen. Silloin on taipuvainen ajattelemaan, "ettei puolison ammatilla ole mitään väliä".

Isot tissit ovat naisella tärkeämpi asia kuin tämän koulutustaso.

Meidän koko parisuhde lähti siitä, kun päädyimme yhdessä ratkomaan erästä matemaattista pulmaa ja kun huumorikin osui kohdilleen. Päivittäin rakastun tuohon nopeaan ja terävään älyyn uudelleen. 

Arvelisin, että on vähän sama juttu kun monet miehet pitävät nopeista ja tehokkaista autoista. Tavallinenkin auto voi olla hyvä, mutta kyllähän Bugattin ratissa on aika eri fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole pinnallisia kuten ap.

Koulutuksesta kiinnostuneisuus on kaikkea muuta kuin pinnallista. Sehän on liki pinnallisuuden antiteesi. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatus siitä, että puolison koulutuksella tai ammatilla ei ole merkitystä parisuhteessa, perustuu usein romanttiseen idealismiin. Vuorotyö, yrittäjyys tai korkeavastuullinen johtotehtävä heijastuu suoraan yhteiseen aikaan ja stressitasoihin. Koulutustausta muokkaa usein sitä, miten katsomme maailmaa, millaista kieltä käytämme ja millaisissa sosiaalisissa piireissä liikumme.

Mitä idealistista tai romanttista siinä ajatuksessa muka edes on? Pikemmin kyse on siitä, että ei haeta kovin syvällistä ihmissuhdetta, ei välttämättä edes pidetä tärkeänä sitä, että kumppaniin kunnolla tutustuu. Jos hakee jotain pintapuolista small talk -seuraa ja kevyttä hengailuseuraa, ei halua kauheasti keskustella tai tehdä asioita yhdessä (muuta paitsi geneeristä seksiä) niin ei silloin tietysti ole koulutuksella tai ammatilla väliä. Kuten ei harrastuksilla, arvoilla, ajatuksilla, millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näin ajattelevat he, joilla itsellä ei lahjakkuus, motivaatio tai lapsuudenkodin tuki riittänyt kouluttautumiseen ja hyvän ammatin hankkimiseen. Silloin on taipuvainen ajattelemaan, "ettei puolison ammatilla ole mitään väliä".

 

Itse asiassa päin vastoin. Kun itsellä on hyvä koulutus ja ammatti, ei puolison koulutuksella ole väliä, kun tulee toimeen omillaan.

Eli parisuhteen ainoa peruste on raha? Tämä se vasta pinnallista onkin. Toki, näin ajattelevat Tuksu, Belörf ja Pinja Ruusutossu.

Koulutus ja ammatti kertovat niin oleellisella tavalla ihmisen arvoista, että kyllähän sillä on iso merkitys. Jos ihminen on vaikkapa yläkoulun historian opettaja, on hän ihmisenä varmasti hyvin erilainen kuin vaikkapa teknologiayrityksen toimitusjohtaja tai Keskon varastomies. Tämähän vaikuttaa ihan perheen arkeen. Millaisia työaikoja, millaista työstressiä. Millaisia lomamatkoja tehdään. Millaiset keskustelut toisen kanssa ovat mahdollisia. 

Aloimme seurustelemaan lukiossa, niin ei siinä ammatinvalinta painanut.

Koulutus tai ammatti ei kerro ihmisen arvoista mitään. Ihminen voi mennä ihan ammattikouluun vaikka 10 keskiarvolla, olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja vaikka mistä. Ei ammatti määritä ihmistä kuin junttien ja ahdasmielisten piireissä, ja kyllä akateeminen voi olla melkoinen juntti. Ihminen voi arvostaa koulutusta ja eri ammatteja, vaikka ei itse niitä ammatteja halua.