Lue keskustelun säännöt.
Otsalohkodementia - alkuoireet?
12.05.2023 |
Minkälaisia oireita tuntemallasi otsalohkodementiaa sairastavalla oli, ja missä iässä ne alkoivat?
Isäni alkoi käyttäytyä viisikymppisenä oudosti: aluksi puhui rivoja, sitten lopetti meihin lapsiin yhteydenpidon kokonaan ja toilaili liikenteessä holtittomasti. Hän ei ehtinyt saada diagnoosia, kun kuoli jo alle kuusikymppisenä sairaskohtaukseen. Aluksi luulin, että muuttunut käytös ennakoi tätä, mutta olen nyt alkanut miettiä asiaa uudelleen.
Kommentit (6)
Persoona muuttui täysin 40 ikävuoden jälkeen. Aluksi diagnosoitiin bipoksi ja sitten epävakaaksi. Tuhlasi rahaa, kosketteli itseään ja puhui aivan sekoja. Joutui sitten onnettomuuteen ja aivokuvista se sitten paljastui. Tuo dementia oli myös syy onnettomuuteen (holiton kaahailu). 55-vuotias oli tuolloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isästä tuli yhtäkkiä verbaalisesti aggressiivinen meitä lapsia kohtaan viisikymppisenä. Haukkui minua mm. h*ran näköiseksi. Hän myös otti tolkuttomasti korkeakorkoisia kulutusluottoja uuteen, kalliiseen harrastukseen ja äiti melkein otti eron tuon ja meidän lasten kaltoinkohtelun takia.
Menehtyi 61-vuotiaana, 3 vuotta diagnoosin saannin jälkeen. Perintöä ei jäänyt meille lapsille sentin senttiä noiden velkojen takia.
Tuo viha omia lapsiaan kohtaan on kuulemma yleisin tämän dementiamuodon oire miehillä.
Äitimme oireet alkoivat n.55-v.
Hän alkoi suhtautumaan vihamielisesti
meihin lapsiinsa.
Hän matkusteli lähes pakkomielteisesti ympäri maapalloa, keräsi velkaa,
Jätti laskuja maksamatta.
Hänen seksuaalisuutensa oli myös poikkeuksellisen voimakasta.
Hänen käytöksensä oli kokonaisvaltaisesti ajatellen holtitonta, muutaman vuoden sisällä hänen painonsa saattoi vaihdella kymmeniä kiloja, vaatteita oli kokoa 40-54.
Kun viimein saimme hänelle diagnoosin otsa-ohimolohkorappeuma oli hän 62-v, hän menehty 67-v.
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oireet alkoivat n.55-v.
Hän alkoi suhtautumaan vihamielisesti
meihin lapsiinsa.
Hän matkusteli lähes pakkomielteisesti ympäri maapalloa, keräsi velkaa,
Jätti laskuja maksamatta.
Hänen seksuaalisuutensa oli myös poikkeuksellisen voimakasta.
Hänen käytöksensä oli kokonaisvaltaisesti ajatellen holtitonta, muutaman vuoden sisällä hänen painonsa saattoi vaihdella kymmeniä kiloja, vaatteita oli kokoa 40-54.
Kun viimein saimme hänelle diagnoosin otsa-ohimolohkorappeuma oli hän 62-v, hän menehty 67-v.
Mikä tässä on, että nämä inhoavat aina omia lapsiaan? Merkkasivatko lapset loppupeleissä vanhemmille ikäpolville mitään? Työni kautta olen tavannut näitä potilaita. Lisäksi mun isällä ja mummolla oli sama homma, tuo lasten vihaaminen oli oikeastaan ainoa selkeä oire heillä.
Vaikea sanoa, mitkä olivat ensioireita. Viisikymppisenä isä juopotteli kovasti. Oli niitä kausia tosin ollut aiemminkin. Jossain vaiheessa huomasin, että suodatin suun edestä katosi. Alkoi puhua härskejä meille lapsille ja oli hirveän vihainen kaikista yhteiskunnan epäkohdista, joista ei ollut aiemmin välittänyt. Veti viinaa yksin yöllä ja itkien paasasi kovaan ääneen milloin veroista, ylisuurista päiväkotiryhmistä ja milloin vanhusten huollosta. Hän alkoi myös ajella humalassa. Kolarin jälkeen päätyi sairaalaan tutkimuksiin ja sieltä tuli tämä diagnoosi. Siitä on nyt noin 15 vuotta ja isä on hoivakodissa.
Ajeli autolla päämäärättömästi pitkiä matkoja. Ei ollut yhtään lapsistaan kiinnostunut. Oli suht hiljainen ja päässä ei kuulemma ollut mitään ajatuksia.