Lapset kannattaa tehdä nuorena - oletko samaa mieltä?

minulla oli tasapainoinen ja hyvä lapsuus. Vanhempani ehtivät matkustella hyvin senkin jälkeen kun olin muuttanut kotoa pois. Liitto on kestänyt hyvin ja ovat terveitä ja nuorekkaita.



Miehini äiti oli 18 kun synnytti mieheni. Mieheni muistaa lapsuudestaan, ettei välillä tiennyt, kuka on hänen äitinsä kun häntä hoisi kuka tahansa äidin bailatessa. Miehen äiti erosi parin vuoden liiton jälkeen ja elämä oli sekavaa kun etsittiin uutta miestä. Miehen äiti on nyt 60v. ja sössinyt elämänsä täydellisesti ja välit lapsiin ovat huonot, koska lapset saivat kokea, että ovat vain tiellä kun äiti etsii menetettyä nuoruuttaan.

Lapset kannattaa tehdä sitten, kun on käsitellyt omat luurankonsa ja oman lapsuutensa. Koska vasta sitten pystyy olemaan tasapainoinen vanhempi omalle lapselleen.

Valitettavasti tämä on aniharvoin mahdollista ennen keski-ikää... siinäpä dilemma.

ainoastaan sen mitä kaikki muutkin äidit ovat saaneet. En elänyt yhteiskunnan kustannuksella. Menokenkä alkanut vipattaa vasta päälle 35v. Lapset jo isoja, eivätkä ole jääneet heitteille. 40v äiti jo aika itsekäs, tottunut ajattelemaan minä,minä, minä. Eikä jaksa itse hoitaa esikoista kun toinen syntyy, laittaa virikehoitoon.

Noin kolmekymppisenä on hyvä aika hankkia lapset. On henkisesti seestyneempi olo, kuitenkin vielä fyysisesti suht. nuori, ja mikä tärkeintä, talousasiat kunnossa. Kyllä lapsista nauttii niin paljon enemmän kun rahasta ei ole niin kauhean tiukkaa. On varaa riittävän isoon asunton, lastenhoitajaan tarvittaessa, sekä siivoojaan, on varaa myös omiin harrastuksiin ja omasta ulkonäöstä huolehtimiseen. Hankimme lapset kun olin 31- ja 34-vuotias, mielestäni juuri sopivan ikäinen äidiksi. Omaa pikkusisartani ja hänen perheensä elämää olen katsonut vierestä säälien, nämä kun saivat ekan lapsen siskoni ollessa 20-vuotias. Kyllä heidän elämä on ollut sinnittelemistä ja aika karua meidän elämään verrattuna. Siskokin on vasta nyt, 29-vuotiaana, tajunnut mitä haluaa tehdä elämällään. On se tietysti vähän karua tuossa iässä lähteä yliopistoon opiskelemaan, jos nyt edes pääsee sisälle sinne (kolmen lapsen äidin ei ole niin helppoa keskittyä pääsykokeisiin)...

olin 35 v. ja 37 v. Voin kertoa, että olen aivan kuolemanväsynyt ja loppuunajettu. Millään en jaksaisi tätä vaipparallia, pukemista, riisumista, yövalvomisia, pyllynpesua, tarhaan viemistä, sieltä hakemista. VÄSYTTÄÄ, EIKÄ VIRTA MEINAA RIITTÄÄ (anteeksi huutaminen). Taidanpa sittenkin ottaa kantaa. Eli jos on henkisesti siihen kypsä, lapset kannattaa tehdä siinä puolessa välissä kolmeakymmentä, kuitenkin ennen kuin tulee itse kolmenkympin paremmalle puolelle.

Itse sain esikoisen 22v ja kuopuksen 40v ja eihän tätä kukaan usko, mutta ei se menokenkä vipata sen enempää kun silloin parikymmentä vuotta sitten.

Kulttuuria harrastan ja sosiaalisia suhteita vaalin aika samoin kun ennen.

Kahden ensimmäisen kanssa uuvuin yövalvomisten takia ja sain apua ulkopuolelta toteuttaa unikoulua. Viimeisen kanssa on myös rikkinäiset yöt, mutta en todellakaan ole ihmeemmin väsynyt.

Suorastaan nautin tästä perushoidosta ja olen jotenkin erityisen kiitollinen vielä tästä viimeisestä mahdollisuudesta kokea oman lapsen syntymä ja kasvu:)



En voi vieläkään yleistää onko nuori äiti parempi kun vanhempi, voin vain kannustaa yrittämään parastaan ikää katsomatta. Suomessa on hienoa kun on mahdollisuus olla poissä töistä lapsen vauva ja taaperoajan ja on hienoa, kun saamme lapsilisiä. Myös mahdollisuus vuokra-asumiseen ja toimeentulotukeen helpottaa kummasti monen nuoren perheen elämää.

Silti tietysti olisi helpompaa, jos vanhemmilla olisi säännöllisiä tuloja, millä elättää perheensä ja monesti siihen vaikuttaa opiskelujen loppuunsuorittamiset ja työpaikat ja silloin ikää on taas kertynyt useampi vuosi lisää.

, aivan ehdottomasti. Eka syntyi 4v sitten, itse 28v joten kiire tulee jos toisen vielä meinaamme keretä: ) Ihan oikeasti säälittää yli 40 v rättiväsyneet vanhemmat joiden on hädissään pitänyt tehdä vielä peräkanaa pikkuiset..



Niinhän se oli että lapset saadaan, ei tehdä, korjaan heti.

Onneksi minulla on oma elämä ja olen sinut itseni kanssa. Aikuisen ihmisen ei tarvitse kohottaa omaa itsetuntoaan mollaamalla toisia ja toisten ratkaisuja.

Millainen äiti on sellainen nainen lapselleen, joka ilkkuu, mollaa, kohottaa itseään, haastaa riitaa av:lla jne.....

Moni tämän palstan ja jopa tämän ketjun naisistakin saisi katsoa peiliin ja miettiä kirjoituksiaan, että onko todella kypsä äidiksi. Aivan sama, minkä ikäisiä ollaan niin todella monen kohdalla miettisin kaksi kertaa, tuleeko vastaukseksi kyllä.

sulla on aika suppea näkemys. Aika kamalaa ajatella, että jokaisen pitäisi vähintään 12 vuotta hillua baareissa ja kokeilla rajojaan ennen vanhemmuutta. On myös hirvittävää ajatella, että omien lasten kanssa oleminen katsotaan nysväämiseksi.

Vierailija:

minulla oli tasapainoinen ja hyvä lapsuus. Vanhempani ehtivät matkustella hyvin senkin jälkeen kun olin muuttanut kotoa pois. Liitto on kestänyt hyvin ja ovat terveitä ja nuorekkaita.

Miehini äiti oli 18 kun synnytti mieheni. Mieheni muistaa lapsuudestaan, ettei välillä tiennyt, kuka on hänen äitinsä kun häntä hoisi kuka tahansa äidin bailatessa. Miehen äiti erosi parin vuoden liiton jälkeen ja elämä oli sekavaa kun etsittiin uutta miestä. Miehen äiti on nyt 60v. ja sössinyt elämänsä täydellisesti ja välit lapsiin ovat huonot, koska lapset saivat kokea, että ovat vain tiellä kun äiti etsii menetettyä nuoruuttaan.

Näitä on varmasti paljon ja näitä tulee tänä päivänäkin. Joku sanoi aiemmassa ketjussa että hänen mummo teki lapsensa 18 v ja nyt paheksutaan niin nuoria synnyttäjiä. Siihen aikaan 18 v oli eri kuin nyt. Lähtihän äitinikin kotoa 14 v ja kysyn, päästäisikö joku 14 v muuttaamaan kotoa töitä tekemään muualle?

Monella jää opinnot tekemättä tai roikkumaan vuosikausiksi, kun on pakko käydä töissä siinä samalla elättääkseen perheensä ja lasten takia ei täyspäiväisestä opiskelusta tule mitään. Lisäksi opiskeluaikana pitäisi luoda suhteita oman alan ihmisiin, nekin verkostot jää luomatta kun opiskelijabileissä ei tule käytyä eikä ainejärjestö- ym. tapahtumiin tule osallistuttua perhevelvoitteiden takia. Olen katsonut vierestä muutamaa tapausta jotka hankki lapset samaan syssyyn opintojen kanssa ja huonosti siinä on käynyt. Eri juttu on toki AMK- ja muut ei niin vaativat opinnot, mutta yliopisto-opintoja EI kannata koittaa yhdistää lastentekoon jos ei ole taloudellista mahdollisuutta olla käymättä töissä.

Osa pystyy perhe-elämään jo parikymppisinä osa vasta nelikymppisinä. En voi allekirjoittaa tekstiäsi ;)

T. Äiti, joka tehnyt lapsensa 35 vuoden molemmin puolin.

Eli kyllä jotkut pystyvät yhdistämään opiskelun ja lapset. Jotkut kokevat sen jopa joustavampana kuin yhtälön työ ja lapset. Täytyy vain osata organisoida ja olla järjestelmällinen.

siis ei biologisesti vaan muuten. On opiskeltu ammatti, työtä, varallisuutta jo jonkin verran, ei ole mikää ikäloppu. On 50 kun lapsi aikuinen eli aikaa nauttia omastakin elämästä.

Olisin ollut surkea äiti.



T: viikkoa vajaa 27-vuotiaana äidiksi tullut.

Eli itse olen saanut lapseni 19 vuotiaana ja olimme hyvin onnellisia lapsen isän kanssa. Erosimme kuitenkin. Sen jälkeen minulla oli kausi (noin puoli vuotta) jolloin olin maailman itsekkäin ihminen ja huonoin äiti. Kriisi ja perheterapian avulla ja vanhempieni tuella pääsin kuitenkin ylös suosta ja osasin olla äiti yksin. Tähän en pystynyt ilman tukea 21 vuotiaana.



Elikäs pointtina se, että missä iässä vaan voi olla hyvä äiti. Elämä kuitenkin heittelee ja kriisien hetkellä ei saa olla liian ankara itselleen. Kyllä 35 vuotiaskin voi joutua kohtaamaan elämässään sellaisen kriisin, että siitä selviäminen ottaa koville ja heijastuu äitiyteen. Ei ole olemassa yksiselitteisiä tilanteita.



Tiedän että joku muistaa minut vieläkin sellaisena tosi huonona äitinä. Ei se minua haittaa. He puhuvat keskenään kauhistellen, että " ei olisi kannattanut tehdä nuorena lapsia" . Siinäpähän puhuvat. Itse en vaihtaisi äitiydestäni pois mitään. En hyviä enkä todella huonojakaan hetkiä.

Tai sanotaanko, että vastaus vaihtelee vastaajan mukaan.



On naurettavaa kuvitella, että kaikki nuoret ovat samanlaisia. On myöskin naurettavaa todeta, että kyllä te sitä perheen hankkimista nuorella iällä kadutte sitten vanhempana. Mitä tuollaiseen voi vastata? Todeta, että turha teidänkään on kantaanne puolustaa, ehkäpä 80-vuotiaana tekin ajattelette toisin? Kysyn myös mitä hyötyä siitä iästä on, jos ei vielä vanhempanakaan ymmärrä, että ihmiset ovat yksilöitä?



Jotta minä jossain vaiheessa katuisin elämätöntä nuoruuttani, tai mitä te nyt ikinä myyttekään, minun täytyisi muuttua toiseksi ihmiseksi. Minä tunnen itseni. Tiedän mikä tekee minun elämästäni todellista ja jos joskus tärkeysjärjestykseni ja perusarvoni muuttuvat, en ole enää minä. En voi ymmärtää, kuinka minä voisin kokea menettääneeni jotain, kun olen seurannut lapsieni ensimmäisiä hymyjä ja askelia. Tai sitä miksi kaipaisin jotain pinnallista, kun olen jo kokenut jotain näin suurta? Varsinkin, kun suhtauduin jo ennen lapsiani juhlimiseen asenteella been there, done that.



Minä olen ehtinyt menemään jo aivan tarpeeksi. Murrosiässä kehitin kapinan auktoriteetteja vastaan ja tämän vaiheeni kautta opin ymmärtämään millainen tämä maailma onkaan. Minusta tuli realisti, avasin silmäni, kasvoin aikuiseksi. Menetin yhden ystäväni tulipalossa ja kaksi liikenneonnettomuuksissa. Yksi ystäväni teki itsemurhan ja yksi joutui vankilaan. Olin jo kauan julistanut nuoruuden ilosanomaa: täällä eletään vain kerran. Kuitenkin vasta näiden menetysten jälkeen oikeasti ymmärsin, kuinka lyhyt aikamme onkaan. Opin tuntemaan itseni, heikkouteni ja vahvuuteni, ja aloin priorisoimaan asioitani. Juominen ei kiinnostanut enää ollenkaan, siirryin edustamaan toista ääripäätä eli en ole juonut enää 18-vuotis syntymäpäiväni jälkeen kuin kaksi kertaa. Toisella kertaa yhden siiderin ja toisella puoli lasia kuohuviiniä valmistujaisjuhlissani. Ei sillä, että se tekisi minusta jotenkin paremman vanhemman.



Sain esikoiseni 19-vuotiaana ja minulle aika oli oikea. Olin onnekas, että minulla oli jo silloin mies, jonka kanssa pystyin perheen perustamaan. Tämä on kuitenkin vain oma subjetiivinen kokemukseni. Olen tietoinen, että kaikille tätä ei voi suositella. Ihmiset haluavat erilaisia asioita erilaisessa järjestyksessä, se meille kaikille suotakoon.

Itse en ollut nuorena valmis. Ei ollut sopivaa miestä, eikä mikään biologinen kello tikittänyt. En ollut edes kiinnostunut lapsista. Just kun sai opinnot suoritettua ja pääsi lopultakin oman elämän makuun.



Katsoin todella kauhuissani ystäviäni, jotka uhrasivat mukavan elämänsä rääkyvän, kiljuvan ja sotkevat lapsen takia. :-)



Sitten tuli sopiva mies kuvaan ja muukin kuin työnteko ja harrastukset alkoivat mietityttää.



Tuskin olisin ollut hyvä äiti nuorempana ja varmasti vielä YH (joka ei omassa tapauksessani olisi varmasti edesauttanut lasten hyvinvointia).



Mutta lämpimät onnittelut kaikille teille, jotka jo nuorena tiedätte, että haluatte äideiksi, löydätte sopivan miehen ja elätte onnellisesti elämänne yhdessä loppuun saakka.

18 vuotias on vielä teini. Itse suosittelen tekemään lapset kakkosella alkavalla numerolla.



Ja kokemusta on nuorempina tehdyistä sekä vanhempina. Nyt lähellä 40v ei todellakaan jaksa samalla tavalla pieniä kuin nuorempana.

Itse sain 21 vuotiaana ja jo ennen odotusaikaa muutuin aika lailla. Menot loppuivat, sillä olivat alkaneetkin jo, kun olin kuudesluokkalainen.

Kaverini sai lapsen ollessaan 17, mutta ei sitä ennen ollut " mennyt" ja nyt lapsi on joka viikonloppu jossain hoidossa, että äiti pääsee viihteelle. Hän yh ja minä avioliitossa.

Menemme molemmat silloin tällöin ja joskus yhdessä tai isommalla porukalla, mutta bailaus ei ole enää pääasia tai etenkään se alkoholi.



Itse pääsin liian nuorena liikkeelle. Toimi luottamus hyvin äidin ja isän kanssa. Koskaan en tehnyt mitään hölmöä, kuten nainut miehiä tai vetänyt huumeita. Mutta alkoholia tuli liikaakiin juotua ja sit oli mukamas kivaa... Hyvä olla jälkiviisas, mutta kyllä aikuisiällä (mielestäni olen! 26) nautitut oluet ym. ikäisten seurassa hillitysti on paljon hauskempaa kuin teininä se kossupeach kahdenkymmenenasteen pakkasessa.