Lue keskustelun säännöt.
AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään
17.10.2026 |
"Eribon kertoo kohdanneensa matkoillaan luokan merkityksen vähättelyä. Kirjan olosuhteet voivat kuulemma päteä Ranskassa, mutta 'ei meillä'.
Suomessa sosiologi Mari Käyhkö on puhunut tasa-arvon myytistä, hellitystä ajatuksesta, ettei luokka vaikuttaisi ihmisten elämänvalintoihin. Tutkimustieto osoittaa esimerkiksi koulutusvalintojen periytyvän 2000-luvulla yhä voimakkaammin."
Täällähän aina alkaa poru jonkun avatessa keskustelun luokista, että ei sellaisia muka (enää) ole...
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkaloikka on vaikeaa, koska työväenluokassa on usein tiukassa epäluulo ja jopa viha sivistystä kohtaan. Olin tosi järkyttynyt, kun kaverini sanoi hänen vanhempiensa sanoneen ylioppilaslakista, että siinä on lunta huusin katolla. Omissa piireissä taas on aina pidetty ehkä liiankin itsestäänselvänä, että lapset menevät korkeakouluun tai yliopistoon opiskelemaan.
Näitä tämmöisiä asenteita on todella vaikeaa muuttaa ulkopuolelta. Eräs kaverini murehti kovasti sitä, että hänen lapsensa kihlattu ei arvosta lukemista eikä sivistystä, mutta jos sellaiset asenteet on kotoaan saanut, miten niitä voi korjata? Sama pätee tänne ulkopuolelta tulleisiin. Jos kulttuuri ei arvosta naisia eikä ymmärretä, ettei sosiaalituki ole tarkoitettu jatkuvaksi elinkeinoksi, niin miten se muutetaan?
Olen järkyttyneenä havainnut saman. Vasemmistolaisten tuttujen lapsissa on lahjakkaita jotka eivät vaan ole menneet yliopistoon tai korkeakouluun. Tehdään vaan niin kuin vanhemmatkin ovat tehneet.
Ja sitten vasemmistolaisilta vanhemmilta on periytynyt herraviha, viha menestyneitä yrittäjiä kohtaan jotka jotenkin aina ovat riistäjiä vaikka maksaisivat kuinka hyvää palkkaa ja työllistäisivät satoja suomalaisia.
Tuo jostain sisällissodan ajoilta periytyvä herraviha ja opiskelleiden ihmisten halveksunta ja vähättely on vahingollista Suomelle ja siitä pitäisi ihan oikeasti päästä eroon.
Samoin viha menestyneitä yrittäjiä kohtaan.
Juuri nyt Suomi tarvitsee rohkeita yrittäjiä enemmän kuin koskaan jotta työllisyys saataisiin nousuun. Yrittäjien pitäisi saada yhteiskunnan tuki.
Minun on tätä kaikkea hyvin vaikea ymmärtää. Omat koulukaverit ja lapsuudenystävät hyvästä Helsinkiläislukiosta lähtivät ihan kaikki yliopistoon tai korkeakouluun opiskelemaan. Opistotaso ei ollut edes vaihtoehto. Ja yrittäjyyskin on tullut tutuksi. Kunnioitan yrittäjiä ja heidän ponnistelujaan valtavasti.
Jos olet yhtään seurannut julkista keskustelua viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen, olisit huomannut että nykyään koulutusta ja sivistystä halveksitaan oikealla. Olet ehkä niitä harvinaisiksi käyneitä sivistysporvareita? Nykyään on lähinnä persuja ja kravattipersuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokan merkitys taitaa olla subjektiivinen kokemus, yhteiskuntaluokan merkitys on aina sidoksissa myös aikaan ja vallitseviin olosuhteisiin. Yhteiskuntaluokkaa ei koskaan voi määritellä ihan yksiselitteisesti tai yksittäisten asioiden perusteella, jos nyt halutaan yrittää jotain yhteiskuntaluokkaa määritellä. Itsekään en koe yhteiskuntaluokkaa niin merkitseväksi, mutta olenkin elänyt lapsuuteni aika keskiluokkaisessa perheessä. Varmasti kokemuksesi voisi olla toisessa perheessä ihan toisenlainen.
Jos olet keskiluokkaa ja elät keskiluokkaisessa ympäristössä, ei se luokka ole niin merkittävää. Mutta jos sinut heitettäisiin yhtäkkiä työväenluokkaiseen ympäristöön, huomaisit, että kaikki eivät elä samalla tavoin ja ajattele samalla lailla.
Minä en ymmärrä tätä työväenluokka ja keskiluokka jaottelua, siilä molemmissa luokissa ollaan kuitenkin enimmäkseen työtä tekeviä palkannauttijoita. Ei tänä päivänä ole enää mitään tarvetta lajitella sitä minkä lajin "duunareita" olemme, muilla elämän arvoilla pitäisi olla enemmän merkitystä.
Siinähän sinä osut ihan ytimeen, kun ne elämän arvot juuri eroavat. Sen huomaa jo ihan tavallisessa keskustelussa.
En minä ainakaan ole huomannut huomannut merkittävissä arvoissa mitään eroa omassa lähi- ja tuttavapiirissä oli sitten kysymys insinööristä tai hitsarista, laitosapulaisesta tai kirjanpitäjästä jne.
Olen eri, mutta kuvitelma siitä, että kaikki ovat samanlaisia, johtuu siitä että elät tiukasti omassa kuplassasi. Suurin osa suomalaisista elää alemman tai ylemmän keskiluokan elämää, ensinmainitussa on tausta työväessä, jälkimmäisessä sukutausta on korkeakoulutettuja.
Olen näissä keskusteluissa oppinut, että Suomessa todella on luokkaeroja. Se näkyy kerta toisensa jälkeen ja tässäkin keskustelussa esim. siinä, että työväen perhetaustan omaavat usein (ei aina) korostavat palkkaa ja vakaata toimeentuloa (näin siis, vaikka olisikin itse akateeminen). Akateeminen ura vaikkapa insinöörinä on arvostettu, koska se tuo rahaa. Akateeminen perhetausta, jossa hyvä toimeentulo ja ammatti on ollut itsestäänselvä asia jo monessa sukupolvessa, voidaan suhtautua hyvään elintasoon itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse mainita eikä ajatella. Ammatti valitaan kiinnostuksen mukaan eikä palkkaa ajatella. Tunnistan itsessäni tämän, en ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut rahasta, vaan suhtautuminen on huoletonta: "ei huolta, asiat kyllä järjestyvät". Kuten ovatkin järjestyneet. Tuollaiset pienet asiat kertovat todella paljon perhetaustasta, joka pitkälti koostuu luokasta - ei vain ammatista ja tulotasosta, vaan suvun historiasta, elämäntavasta ja arvoista. Eroja huomaa vasta sitten, jos joutuu elämässään tekemisiin aivan toisenlaisista taustoista olevien ihmisten kanssa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kaikki, jotka ovat perineet merkittävän omaisuuden, pitävät kunnia-asianaan, että jättävät omille perillisilleen enemmän.
Mihin oikein kommentissani tällä viittaat? Itse asiassa minäkin pidän kunnia-asianani jättää jälkeläisilleni enemmän kuin itse sain ja se on on melkein toteutunut, koska olen lahjoittanut perimääni omaisuutta jo merkittävän osan pois. Loput sitten kuoltuani.
Jos viittaat siihen mitä kirjoitin huolettomuudesta, niin tarkoitin vain yksinkertaisesti rentoa asennetta omaisuuteen. Siitä ei tarvitse stressata, että rahat loppuvat tai jotain talouskatastrofia tapahtuu, kun puskuria on riittävästi. Toki sekin on osittain illuusio. Jos vaikka droonit tuhoavat omaisuuden, vakuutus ei sitä korvaa. Tai tuholaiset tuhoavat metsät. jne.
Suurikin omaisuus hupenee vuosikymmenien myötä, ellei sitä hoida aktiivisesti. Omaisuudenhoito taas on raakaa työtä, ja usein myös stressaavaa, koska makro- ja mikrotalous muuttuvat jatkuvasti ajan funktiona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Mitä minä oikein luin. :-D Anonyymillä keskustelupalstalla on aika vaikea varmistaa, että kukaan herkkähipiäinen mielensäpahoittaja ei jää keskustelun ulkopuolelle.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnähän näissä keskusteluissa ärsyttää se päsmäröinti ja lesoaminen , että on luokkaa x ja muut on ns. Huononmpaa ainesta, jonka tämä x luokkaa oleva /siihen noussut kyllä tunnistaa.
Ei se siis ole mitään keskustelua vaan vi****ua. Kun Kaikkia näitä ns. Luokkia tarvitaan. Enemmän on kyse siitä, että erilaisiahan täällä ollaan, ja Ongelma on siinä, että jotkut pitää itseään arvokkaampina kuin tosia...
Ei. Mielestäni kyse on jonkinlaisesta valitettavasta ajattelun rappiosta, joka nykyaikaa vaivaa. Esimerkiksi 70-luvulla duunarit olivat hyvin tiedostavia. He liittoutuivat keskenään ja taistelivat parempien työolojen puolesta. Heillä oli näkemyksiä, he lukivat kirjoja ja sivistivät itseään työväenopistoissa. Nykyajan duunarit ei ole kiinnostuneita muusta kuin bensan hinnasta ja vihaisia kaikkea kohtaan. Ns. Tiedot imetään joltain puliveivareilta somealustoilta ja sitten mölistään isoon ääneen eteen päin. Rauhallista ajattelua ei arvosta enää kukaan.
70-luvun duunarit opettelivat ulkoa kommunismin iskulauseita kunnes Neuvostoliitto hajosi täydelliseen taloudelliseen romahdukseen ja tyhmemmänkin duunarin oli pakko myöntää että kommunismi oli täysin epäonnistunut talousjärjestelmä.
En nyt pitäisi tuon ajan duunareita tai vallankumouksellisia tuon vuoksi mitenkään sivistyneempinä kuin nykyisiäkään.
Turha romantisoida asiaa.
Vasemmistolaisuus tai kommunismi oli ihan yhtä typerää ja turhaa kouhotusta kuin saksalinen natsismi 30-ja 40 luvulla.
Ihmisiä tapettiin molempien varjolla tolkuttomia määriä ihan turhaan.
Duunareista vähemmistö oli kommunisteja. Kovan linjan kommunisteja oli paljon opiskelijoissa ja varsinkin kulttuuriväessä. Mutta on siinä perää että ennen työläisillä oli teatterit, orkesterit ja elokuvakerhot. Väki luki ja seurasi aikaansa. Koko maailma on tietysti muuttunut. Vähän ennen eläköitymistä olin eräässä helsinkiläisessä softafirmassa ja ihmettelin kun nuoret diplomi-insinöörit hokivat v-sanaa eivätkä osanneet edes tervehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö oman yhteiskuntaluokan selvittämään jotenkin?
Suomessa ei varsinaisesti ole enää erilaisia yhteiskuntaluokkia aatelisia lukuunottamatta. Heidät on jaettu kolmeen luokkaan, ja aatelisten jälkeen tulevat kaikki muut suomalaiset. Jos olet kiinnostunut, oletko aatelinen, niin Ritarihuone pitää kirjaa kaikista aatelissuvuista ja niiden aatelisista jäsenistä. Aatelisia on jäljellä noin 6900, mutta heillä ei ole enää mitään erioikeuksia, ja varallisuuskin on useimmilta suvuilta hävinnyt.
Toinen mahdollinen jako on kulttuurisuvut vs. muut suvut. Jos haluat tietää, kuulutko kulttuurisukuun, niin historiankirjat ja -kirjoitukset ovat tähän hyvä apuväline.Mitä useammin omat sukulaisesi esiintyvät historiallisissa kirjoituksissa, sitä kultturellimpi suku.
Kolmas tapa lähestyä asiaa, on käydä läpi Keisarillisen Venäjän aikaisia säätyvaltiopäiväedustajia, ja etsiä sieltä sukulaisiasi.Siellä edustettuna oli neljä sääätyä: aatelisto, papisto, porvaristo (kauppiaat) ja talonpojat (suurtilalliset). Rahvaalla ei ollut edustusta.
Sinäkö olet nyt julistanut luokkasodan kuolleeksi. Hyvä. Olen monesti ajatellut erästä jo edesmennyttä kuuluisaa kirjailijaa, joka kannatti valistunutta monarkiaa.
Minun ei tarvitse tukeutua kirjailijoihin. Isoisoisäni kannatti tasavaltaa, ja hänen veljensä, eli isoisoenoni monarkiaa, joten sekään asia ei liity mitenkään yhteiskuntaluokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Englanninkielisten fraasien sirotteleminen suomenkielisen tekstin sekaan on minusta rasittava tapa. Eräs ystäväni harrastelee sitä, vaikka on jo yli viisikymppinen, "nuorelta ammattilaiselta" vielä ymmärtäisi.
Kommentoimani kirjoittaja käytti sanaa "namedroppaillakseen", ja sitäkin väärässä merkityksessä, joten annoin vinkin, mistä (Oxford Dictionary), ja millä hakusanalla (name-dropping) löytää termin alkuperäisen ja oikean merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1980-luvulla kaikki tieto oli yliopistoissa ja korkeakoulutetuilla. Yliopiston kirjastot olivat täynnä toinen toistaan paksumpia englanninkielisiä kirjoja. Suomalaiset saivat tietonsa YLEn uutisista sekä Helsingin sanomista. Kerran kuukaudessa tuli postiluukusta Valitut palat tai Kirjakerhon kirja.
Nyt Internetin välityksellä kenellä tahansa on mahdollisuus päästä viimeisimpään tietoon: tekniikasta, taloudesta jne. Internetin kautta myös valtavirrasta poikkeavat mielipiteet päätyvät julkiseen keskusteluun.
Ammattikoulun käyneillä on samat mahdollisuudet kuin sosiologeilla päästä käsiksi viimeisimpään tietoon. Tapaamani duunarit ovatkin nykypäivänä erittäin tietoisia maailman tapahtumista, tieteestä, taloudesta. Lisäksi he osaavat jotain sellaista mitä yliopiston opettajat eivät osaa: kuten korjata autoja tai rakentaa taloja.
Ymmärrän, että yliopistojen tutkijoilla ja opettajilla on kova hätä tulevaisuudestaan. AI korvaa heidän tietonsa nykypäivänä, eikä yliopiston opettajilla ole enää mitään muuta virkaa kuin halveksia ammattikoulun käyneitä, " joita ei kiinnosta muu kuin bensan hinta".
Voin korjata heti heidän yhden väitteensä: Bensan hinta on maailman tärkein asia, sillä sen takia käydään parhaillaan sotia. Ihmiskunnan tärkeimpiä asioita ovat bensan, öljyn, vehnän, maissin hinta, tiedoksi kaikille sosiologeille. Tämän asian tietää jokainen amiskan käynyt.
Aika idealistisen kuvan annat tilanteesta. Tulevaisuudessa tilanne tulee olrmaan se, että koko netti peittyy tekoälytauhkaan, joka on suurimmaksi osaksi valetietoa, propagandaa ja ihan vaan markkinointiroskaa. Myös hybridivsikuttamista. Viimeisin tutkimustieto ei ole todellakaan se mitä siellä liikkuu. Jos aiot internetin tauhkasta löytää olennaisen tai tositietoa, joudut todella ponnistelemaan.
Netistä löytyy myös viimeisin tutkimustieto verrattain helposti, mutta se on valitettavasti maksumuurin takana.
Tietokontoihin pääsee, mutta alkuperäisartikkelit ovat maksumuurin takana paitsi koulutusorganisaatioissa. Tekoälyn voi kuitenkin nykyisin rajata etsimään tietoa vain pubmedistä ja viittaamaan oikeaoppisesti. Voit jopa ladata artikkelit koneellesi ja käskeä tekoälyä merkkaamaan pdf-tiedostoihin, mitä kohtia artikkelista on käytetty. Oma luovuutesi on rajana siinä miten tekoälyä käytät.
Lääketieteen artikkeliluonnoksia pääsee usein lukemaan ennen kuin ne on vertaisarvioitu ja hyväksytty. Muiden alojen artikkeleita, open access-artikkeleita lukuunottamatta, on eläkeläisenä vaikea päästä lukemaan. Edes ResearchGateen ei pääse enää ilman tiliä, mutta Onneksi Google Scholar on vielä luettavissa, ja sieltä voi katsella uusimpien artikkelien otsikoita ja tuttujen tekemisiä.
Silloin, kun olin vielä töissä, kansainvälisen työnantajani oikeuksilla pääsin kiinni useimpien tieteenalojen artikkeleihin, mutta en enää. Kunnollista tekoälyäkään minulla ei ole, koska ne ovat maksullisia, mutta tekoäly-chatteja olen huijannut kertomaan, mitä mielenkiintoiset, tilaajille rajatut talouslehtien artikkelit sisältävät. Samaa metodia voisi tietenkin käyttää muihinkin artikkeleihin, ja myös käypähoitoon, koska sekin on nyttemmin piilotettu suurelta yleisöltä. Täytyy vain osata kysyä oikein.
Kyllä Gemini ainakin mulle siteerasi ja yhteenveti Research Gaten tms. artikkeleja, kun viimeksi kyselin ilmastonmuutoksesta. Hyvät tiedot sillä oli.
Eihän noita tieteellisiä artikkeleja muuten hullukaan jaksa lukea. Niitä ei ole kirjoitettu ollenkaan ajatellen maallikkolukijaa.
Tutkimus on korkeintaan niin hyvä kuin sen tekemiseen käytetty data. Osa artikkeleista on pelkkää silkkoa, ja Gemini siteeraa kaikkia yhtä iloisesti. Ei väliä, vaikka löytyisi pelkkä korrelaatio, ja normalisointikin olisi jäänyt tekemättä, niin kaikki kelpaa Geminille.
Jälkikasvukin yritti kerran kysyä Geminiltä asiaa, josta hän oli epävarma, ja Gemini kertoi, miten asia on ja viittasi jälkikasvun omaan artikkeliin.Toisin sanoen tulos oli plus-miinus-nolla.
Mitä tulee ResearchGateen, niin ei sieltä saa kaikkia tietoja. Kokeilin kysellä, ja vastaus oli tämä: "Tekoälyllä ei ole suoraa pääsyä suljettuihin tai reaaliaikaisiin ResearchGate-tietokantoihin, minkä vuoksi täydellistä luetteloa Joe Doen artikkeleista ja niiden tarkkoja viittausmääriä ei voi suoraan hakea."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokkaloikka on vaikeaa, koska työväenluokassa on usein tiukassa epäluulo ja jopa viha sivistystä kohtaan. Olin tosi järkyttynyt, kun kaverini sanoi hänen vanhempiensa sanoneen ylioppilaslakista, että siinä on lunta huusin katolla. Omissa piireissä taas on aina pidetty ehkä liiankin itsestäänselvänä, että lapset menevät korkeakouluun tai yliopistoon opiskelemaan.
Näitä tämmöisiä asenteita on todella vaikeaa muuttaa ulkopuolelta. Eräs kaverini murehti kovasti sitä, että hänen lapsensa kihlattu ei arvosta lukemista eikä sivistystä, mutta jos sellaiset asenteet on kotoaan saanut, miten niitä voi korjata? Sama pätee tänne ulkopuolelta tulleisiin. Jos kulttuuri ei arvosta naisia eikä ymmärretä, ettei sosiaalituki ole tarkoitettu jatkuvaksi elinkeinoksi, niin miten se muutetaan?
Olen järkyttyneenä havainnut saman. Vasemmistolaisten tuttujen lapsissa on lahjakkaita jotka eivät vaan ole menneet yliopistoon tai korkeakouluun. Tehdään vaan niin kuin vanhemmatkin ovat tehneet.
Ja sitten vasemmistolaisilta vanhemmilta on periytynyt herraviha, viha menestyneitä yrittäjiä kohtaan jotka jotenkin aina ovat riistäjiä vaikka maksaisivat kuinka hyvää palkkaa ja työllistäisivät satoja suomalaisia.
Tuo jostain sisällissodan ajoilta periytyvä herraviha ja opiskelleiden ihmisten halveksunta ja vähättely on vahingollista Suomelle ja siitä pitäisi ihan oikeasti päästä eroon.
Samoin viha menestyneitä yrittäjiä kohtaan.
Juuri nyt Suomi tarvitsee rohkeita yrittäjiä enemmän kuin koskaan jotta työllisyys saataisiin nousuun. Yrittäjien pitäisi saada yhteiskunnan tuki.
Minun on tätä kaikkea hyvin vaikea ymmärtää. Omat koulukaverit ja lapsuudenystävät hyvästä Helsinkiläislukiosta lähtivät ihan kaikki yliopistoon tai korkeakouluun opiskelemaan. Opistotaso ei ollut edes vaihtoehto. Ja yrittäjyyskin on tullut tutuksi. Kunnioitan yrittäjiä ja heidän ponnistelujaan valtavasti.
Jos olet yhtään seurannut julkista keskustelua viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen, olisit huomannut että nykyään koulutusta ja sivistystä halveksitaan oikealla. Olet ehkä niitä harvinaisiksi käyneitä sivistysporvareita? Nykyään on lähinnä persuja ja kravattipersuja.
Olet väärässä. Tämä hallitus on yrittänyt saattaa opetusta takaisin raiteilleen, mutta yhden hallituskauden aikana ei pysty ihmeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Mitä minä oikein luin. :-D Anonyymillä keskustelupalstalla on aika vaikea varmistaa, että kukaan herkkähipiäinen mielensäpahoittaja ei jää keskustelun ulkopuolelle.
-ohis
Kommentoija ei tarkoittanut tätä palstaa, vaan omaa perhettään, ja heidän seurassaan olevia vieraita, ja piti jopa normaalina ja hyväksyttävänä, että osa porukasta jää ulkopuolisiksi.
Kutsutko sinä kotiisi vieraita, ja juttelet vain oman perheesi kanssa, etkä annan vieraiden osallistua lainkaan keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Sinulla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Kommentissani sanottiin täsmälleen päinvastoin, "myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista." Puhe oli siitä, että voi keskustella aivan vapaasti mistä tahansa aiheesta, vaikka kaikki eivät tietäisi juuri siitä aiheesta kovin paljon tai ei juuri mitään, koska se ei aiheuta ulkopuolisuuden tunnetta, vaan on normaali tapa keskustella. Ainakin itsestäni olisi hivenen erikoinen ajattelutapa yrittää rajoittaa itseäni keskustelemasta ennen kun tiedän mistä muut keskustelijat tietävät - eikö se olisi ylemmyydentuntoista? Sirkka-täti voi tietää yllättäen hevosista jotain sellaista, jota minä en tiedä tai kertoa vaikka anekdootin Heideggeristä, vaikka kuvittelen, ettei hän ole kyseisen aiheen asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Mitä minä oikein luin. :-D Anonyymillä keskustelupalstalla on aika vaikea varmistaa, että kukaan herkkähipiäinen mielensäpahoittaja ei jää keskustelun ulkopuolelle.
-ohis
Kommentoija ei tarkoittanut tätä palstaa, vaan omaa perhettään, ja heidän seurassaan olevia vieraita, ja piti jopa normaalina ja hyväksyttävänä, että osa porukasta jää ulkopuolisiksi.
Kutsutko sinä kotiisi vieraita, ja juttelet vain oman perheesi kanssa, etkä annan vieraiden osallistua lainkaan keskusteluun?
Sinulla on nyt isoja vaikeuksia ymmärtää tekstiäni. Olen nyt kolmessa kommentissa toistanut sen mitä sanoin alun perin, joten enää en tee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Englanninkielisten fraasien sirotteleminen suomenkielisen tekstin sekaan on minusta rasittava tapa. Eräs ystäväni harrastelee sitä, vaikka on jo yli viisikymppinen, "nuorelta ammattilaiselta" vielä ymmärtäisi.
Kommentoimani kirjoittaja käytti sanaa "namedroppaillakseen", ja sitäkin väärässä merkityksessä, joten annoin vinkin, mistä (Oxford Dictionary), ja millä hakusanalla (name-dropping) löytää termin alkuperäisen ja oikean merkityksen.
En tarkoittanut juuri tuota ilmausta, vaan näitä muita, joita yksi tai muutamat ovat tässä keskustelussa käyttäneet. Tarkoitus on ilmeisesti vaikuttaa hieman fiinimmältä, mutta vaikutelma on kutakuinkin päinvastainen. FYI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Mitä minä oikein luin. :-D Anonyymillä keskustelupalstalla on aika vaikea varmistaa, että kukaan herkkähipiäinen mielensäpahoittaja ei jää keskustelun ulkopuolelle.
-ohis
Mielestäni olet oikeilla jäljillä. Sitä minäkin tarkoitin myös aivan tavallisissa keskusteluissa, että etukäteen ei pysty mitenkään tietämään mistä aiheesta kukakin tietää. Se on mahdotonta jopa oman suvun kesken, vaikka työt ja harrastukset tiedetään vieraista puhumattakaan. Yhteiskuntaluokka ei myöskään kerro ihmisten kiinnostuksenaiheista, vaikka olen joskus huomannut, että osa ns. duunareista voi turhaan arastella keskustelemista aiheista, joista voivat tietää paljonkin enemmän kuin itse tiedän. Koska he luulevat minun tietävän enemmän koulutukseni takia. En välttämättä tiedä. Teemu Keskisarja, joka ei kuulu lempipoliitikkojeni joukkoon, mutta hän on tehnyt saman huomion eli kerran kuulin jonkun haastattelun, jossa hän sanoi saman. Joku harrastelijahistorioitsija voi tietää valtavasti jostain tietystä aiheesta, jolle hän on vuosia omistautunut. Vastaavia asioita on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1980-luvulla kaikki tieto oli yliopistoissa ja korkeakoulutetuilla. Yliopiston kirjastot olivat täynnä toinen toistaan paksumpia englanninkielisiä kirjoja. Suomalaiset saivat tietonsa YLEn uutisista sekä Helsingin sanomista. Kerran kuukaudessa tuli postiluukusta Valitut palat tai Kirjakerhon kirja.
Nyt Internetin välityksellä kenellä tahansa on mahdollisuus päästä viimeisimpään tietoon: tekniikasta, taloudesta jne. Internetin kautta myös valtavirrasta poikkeavat mielipiteet päätyvät julkiseen keskusteluun.
Ammattikoulun käyneillä on samat mahdollisuudet kuin sosiologeilla päästä käsiksi viimeisimpään tietoon. Tapaamani duunarit ovatkin nykypäivänä erittäin tietoisia maailman tapahtumista, tieteestä, taloudesta. Lisäksi he osaavat jotain sellaista mitä yliopiston opettajat eivät osaa: kuten korjata autoja tai rakentaa taloja.
Ymmärrän, että yliopistojen tutkijoilla ja opettajilla on kova hätä tulevaisuudestaan. AI korvaa heidän tietonsa nykypäivänä, eikä yliopiston opettajilla ole enää mitään muuta virkaa kuin halveksia ammattikoulun käyneitä, " joita ei kiinnosta muu kuin bensan hinta".
Voin korjata heti heidän yhden väitteensä: Bensan hinta on maailman tärkein asia, sillä sen takia käydään parhaillaan sotia. Ihmiskunnan tärkeimpiä asioita ovat bensan, öljyn, vehnän, maissin hinta, tiedoksi kaikille sosiologeille. Tämän asian tietää jokainen amiskan käynyt.
Aika idealistisen kuvan annat tilanteesta. Tulevaisuudessa tilanne tulee olrmaan se, että koko netti peittyy tekoälytauhkaan, joka on suurimmaksi osaksi valetietoa, propagandaa ja ihan vaan markkinointiroskaa. Myös hybridivsikuttamista. Viimeisin tutkimustieto ei ole todellakaan se mitä siellä liikkuu. Jos aiot internetin tauhkasta löytää olennaisen tai tositietoa, joudut todella ponnistelemaan.
Netistä löytyy myös viimeisin tutkimustieto verrattain helposti, mutta se on valitettavasti maksumuurin takana.
Tietokontoihin pääsee, mutta alkuperäisartikkelit ovat maksumuurin takana paitsi koulutusorganisaatioissa. Tekoälyn voi kuitenkin nykyisin rajata etsimään tietoa vain pubmedistä ja viittaamaan oikeaoppisesti. Voit jopa ladata artikkelit koneellesi ja käskeä tekoälyä merkkaamaan pdf-tiedostoihin, mitä kohtia artikkelista on käytetty. Oma luovuutesi on rajana siinä miten tekoälyä käytät.
Lääketieteen artikkeliluonnoksia pääsee usein lukemaan ennen kuin ne on vertaisarvioitu ja hyväksytty. Muiden alojen artikkeleita, open access-artikkeleita lukuunottamatta, on eläkeläisenä vaikea päästä lukemaan. Edes ResearchGateen ei pääse enää ilman tiliä, mutta Onneksi Google Scholar on vielä luettavissa, ja sieltä voi katsella uusimpien artikkelien otsikoita ja tuttujen tekemisiä.
Silloin, kun olin vielä töissä, kansainvälisen työnantajani oikeuksilla pääsin kiinni useimpien tieteenalojen artikkeleihin, mutta en enää. Kunnollista tekoälyäkään minulla ei ole, koska ne ovat maksullisia, mutta tekoäly-chatteja olen huijannut kertomaan, mitä mielenkiintoiset, tilaajille rajatut talouslehtien artikkelit sisältävät. Samaa metodia voisi tietenkin käyttää muihinkin artikkeleihin, ja myös käypähoitoon, koska sekin on nyttemmin piilotettu suurelta yleisöltä. Täytyy vain osata kysyä oikein.
Kyllä Gemini ainakin mulle siteerasi ja yhteenveti Research Gaten tms. artikkeleja, kun viimeksi kyselin ilmastonmuutoksesta. Hyvät tiedot sillä oli.
Eihän noita tieteellisiä artikkeleja muuten hullukaan jaksa lukea. Niitä ei ole kirjoitettu ollenkaan ajatellen maallikkolukijaa.
Tutkimus on korkeintaan niin hyvä kuin sen tekemiseen käytetty data. Osa artikkeleista on pelkkää silkkoa, ja Gemini siteeraa kaikkia yhtä iloisesti. Ei väliä, vaikka löytyisi pelkkä korrelaatio, ja normalisointikin olisi jäänyt tekemättä, niin kaikki kelpaa Geminille.
Jälkikasvukin yritti kerran kysyä Geminiltä asiaa, josta hän oli epävarma, ja Gemini kertoi, miten asia on ja viittasi jälkikasvun omaan artikkeliin.Toisin sanoen tulos oli plus-miinus-nolla.
Mitä tulee ResearchGateen, niin ei sieltä saa kaikkia tietoja. Kokeilin kysellä, ja vastaus oli tämä: "Tekoälyllä ei ole suoraa pääsyä suljettuihin tai reaaliaikaisiin ResearchGate-tietokantoihin, minkä vuoksi täydellistä luetteloa Joe Doen artikkeleista ja niiden tarkkoja viittausmääriä ei voi suoraan hakea."
Tekoälyjen välillä on paljon eroja siinä miten hyvin ne löytävät lähteitä tai alkavat hallusinoida. Kokeile, niin huomaat. Toisaalta tekoälyä pitää myös aina osata ohjeistaa ja kritisoida aivan kuten googlatessakin pitää osata etsiä oikeat lähteet ja arvioita niiden luotettavuutta. Sen vuoksi vertasin tekoälyä aiemmassa kommentissani googlettamiseen (tekoälyt ovat kuin erilaisia hakukoneita, joita pitää myös opetella käyttämään järkevästi).
Vierailija kirjoitti:
"Erityisen painokkaasti hän puhuu taiteen ja kulttuurin puolesta. Äärioikeisto hyökkää taiteen ja kulttuurin kimppuun siksi, että tietää ne uhkaksi itselleen, Eribon sanoo. Hänen mukaansa on äärioikeistolle tyypillistä myös määritellä, millainen kulttuuri on sopivaa. Niiden määritelmien mukaan kulttuuri lakkaisi olemasta kulttuuria.
– Äärioikeistosta tavataan sanoa, että ainoastaan suuria kansanjoukkoja puhutteleva kulttuuri on oikeaa kulttuuria. On ehdottomasti tuettava ja rahoitettava kulttuuria, jota ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Avantgarde-kulttuurin ansiosta taide ja kulttuuri uusiutuvat."
Jos palstalla on äärioikeistolaisia, allekirjoitatko?
Saat taiteilla puolestani ihan niin paljon kuin haluat, mutta ei verovaroin.
Nimim. Täältä katsottuna Kokoomus on vasemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokan merkitys taitaa olla subjektiivinen kokemus, yhteiskuntaluokan merkitys on aina sidoksissa myös aikaan ja vallitseviin olosuhteisiin. Yhteiskuntaluokkaa ei koskaan voi määritellä ihan yksiselitteisesti tai yksittäisten asioiden perusteella, jos nyt halutaan yrittää jotain yhteiskuntaluokkaa määritellä. Itsekään en koe yhteiskuntaluokkaa niin merkitseväksi, mutta olenkin elänyt lapsuuteni aika keskiluokkaisessa perheessä. Varmasti kokemuksesi voisi olla toisessa perheessä ihan toisenlainen.
Jos olet keskiluokkaa ja elät keskiluokkaisessa ympäristössä, ei se luokka ole niin merkittävää. Mutta jos sinut heitettäisiin yhtäkkiä työväenluokkaiseen ympäristöön, huomaisit, että kaikki eivät elä samalla tavoin ja ajattele samalla lailla.
Minä en ymmärrä tätä työväenluokka ja keskiluokka jaottelua, siilä molemmissa luokissa ollaan kuitenkin enimmäkseen työtä tekeviä palkannauttijoita. Ei tänä päivänä ole enää mitään tarvetta lajitella sitä minkä lajin "duunareita" olemme, muilla elämän arvoilla pitäisi olla enemmän merkitystä.
Siinähän sinä osut ihan ytimeen, kun ne elämän arvot juuri eroavat. Sen huomaa jo ihan tavallisessa keskustelussa.
En minä ainakaan ole huomannut huomannut merkittävissä arvoissa mitään eroa omassa lähi- ja tuttavapiirissä oli sitten kysymys insinööristä tai hitsarista, laitosapulaisesta tai kirjanpitäjästä jne.
Olen eri, mutta kuvitelma siitä, että kaikki ovat samanlaisia, johtuu siitä että elät tiukasti omassa kuplassasi. Suurin osa suomalaisista elää alemman tai ylemmän keskiluokan elämää, ensinmainitussa on tausta työväessä, jälkimmäisessä sukutausta on korkeakoulutettuja.
Olen näissä keskusteluissa oppinut, että Suomessa todella on luokkaeroja. Se näkyy kerta toisensa jälkeen ja tässäkin keskustelussa esim. siinä, että työväen perhetaustan omaavat usein (ei aina) korostavat palkkaa ja vakaata toimeentuloa (näin siis, vaikka olisikin itse akateeminen). Akateeminen ura vaikkapa insinöörinä on arvostettu, koska se tuo rahaa. Akateeminen perhetausta, jossa hyvä toimeentulo ja ammatti on ollut itsestäänselvä asia jo monessa sukupolvessa, voidaan suhtautua hyvään elintasoon itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse mainita eikä ajatella. Ammatti valitaan kiinnostuksen mukaan eikä palkkaa ajatella. Tunnistan itsessäni tämän, en ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut rahasta, vaan suhtautuminen on huoletonta: "ei huolta, asiat kyllä järjestyvät". Kuten ovatkin järjestyneet. Tuollaiset pienet asiat kertovat todella paljon perhetaustasta, joka pitkälti koostuu luokasta - ei vain ammatista ja tulotasosta, vaan suvun historiasta, elämäntavasta ja arvoista. Eroja huomaa vasta sitten, jos joutuu elämässään tekemisiin aivan toisenlaisista taustoista olevien ihmisten kanssa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kaikki, jotka ovat perineet merkittävän omaisuuden, pitävät kunnia-asianaan, että jättävät omille perillisilleen enemmän.
Mihin oikein kommentissani tällä viittaat? Itse asiassa minäkin pidän kunnia-asianani jättää jälkeläisilleni enemmän kuin itse sain ja se on on melkein toteutunut, koska olen lahjoittanut perimääni omaisuutta jo merkittävän osan pois. Loput sitten kuoltuani.
Jos viittaat siihen mitä kirjoitin huolettomuudesta, niin tarkoitin vain yksinkertaisesti rentoa asennetta omaisuuteen. Siitä ei tarvitse stressata, että rahat loppuvat tai jotain talouskatastrofia tapahtuu, kun puskuria on riittävästi. Toki sekin on osittain illuusio. Jos vaikka droonit tuhoavat omaisuuden, vakuutus ei sitä korvaa. Tai tuholaiset tuhoavat metsät. jne.
Suurikin omaisuus hupenee vuosikymmenien myötä, ellei sitä hoida aktiivisesti. Omaisuudenhoito taas on raakaa työtä, ja usein myös stressaavaa, koska makro- ja mikrotalous muuttuvat jatkuvasti ajan funktiona.
En ole kyllä koskaan kokenut omaisuuteni hoitoa raakana työnä. On se kuitenkin aika paljon helpompaa rahaa kuin vaikkapa yrittäminen tai palkkatyö, viimeksimainittu oli mielestäni raakaa työtä. En viihtynyt.
Millaisen omaisuuden hoitaminen sitten olisi raakaa työtä? Se varmasti riippuu hyvin paljon omaisuuden laadusta. Jos omistaisin vaikka sijoitusasuntoja ja joutuisin viemään lesken viimeisen rovon niiden merkeissä, voisin hyvinkin kokea sen raakana työnä. Tai jos vuokralainen onkin himohamstraaja ja saisin kutsua sinne tuholaistorjujan. Minun omaisuuteni on aiheuttanut pääasiassa iloa ja tyytyväisyyttä kuitenkin, vaikka ei se aina pelkkää juhlaakaan ole ollut. Mukavasti on mennyt, mutta ei minun ansiostani juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka.
On mahdollisuus, mutta tilastoista näemme, että sitä mahdollisuutta käytetään koko ajan vähemmän. On tilastollinen tosiasia, että Lauttasaaresta mennään lukioon ja yliopistoon ja Jakomäestä ei. Ei ne koulut Larussa sen parempia ole tai päät fiksumpia, mutta duunari ei kannusta lapsiaan ja ei osaa ohjata heitä yliopistoon. Eikä se ole rahakysymys, se yhteiskuntaluokka ohjaa koko elämää ja sen valintoja. Ihan perustavanlaatuisissa asioissa kuten vaikka pariutumisessa, duunarit eivät enää mene edes naimisiin, häät järjestää todennäköisemmin keskiluokan pariskunta. Arvot ovat hyvin erilaisia ja näköalat elämään. Duunarin näköalat ovat kapeat. Maailma arvottuu palkan mukaan ja se pitää saada nopeasti ja tavallaan sillä ei ole väliä miten paskassa möyritään. Akateemiselle keskiluokalle elämälle on paljon pitkäjänteisempiä ja enemmän tavoitteita.
Akateemisella väellä voi hyvin olla pitkäjänteisempiä tavoitteita kuin kuvailemillasi duunareilla. Kaksi kysymystä kaipaa kuitenkin vastausta.
1. Kuinka hyödyllisiä akateemikon pitäjänteiset tavoitteet ovat kenellekään muulle, kuin akateemikolle itselleen?
2. Mitä tehdä sen jälkeen kun elämän pitkäjänteinen tavoite on saavutettu?
Miksi henkilökohtaisten tavoitteiden piisi hyödyttää ketään muuta kuin henkilöä itseään?
Akateeminen työ taas auttaa ihmisiä paljon laajemmin kuin suorittava työ, vaikka suorittavan työn tekijä on lähempänä asiakasta.
Karrikoidusti akateeminen suunnittelee laitteen tai toimintamallin, duunari käyttää sitä akateemisen tekemän suunnitelman mukaan.
Akateeminen suunnittelee taksin, duunari ajaa sitä taksia. Auton suunnittelu auttaa suurempaa joukkoa kun taas taksi ajaminen kohdistuu pienempään määrään asiakkaita. Pääpiirteittäin toki, maailmahan ei aivan noin yksinkertainen oikeasti ole.
Kiertokoulu ja golf-osake sopivat hyvin yhteen. Eihän kukaan järkevä osta golf-osaketta, koska sellaisesta ei pääse eroon, mutta kulut juoksevat.