Lue keskustelun säännöt.
AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään
17.10.2026 |
"Eribon kertoo kohdanneensa matkoillaan luokan merkityksen vähättelyä. Kirjan olosuhteet voivat kuulemma päteä Ranskassa, mutta 'ei meillä'.
Suomessa sosiologi Mari Käyhkö on puhunut tasa-arvon myytistä, hellitystä ajatuksesta, ettei luokka vaikuttaisi ihmisten elämänvalintoihin. Tutkimustieto osoittaa esimerkiksi koulutusvalintojen periytyvän 2000-luvulla yhä voimakkaammin."
Täällähän aina alkaa poru jonkun avatessa keskustelun luokista, että ei sellaisia muka (enää) ole...
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.
Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta.
Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett he ovat lapsena lomailleet muuallaki kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi.
Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä.
Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi.
Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia.
Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti.
Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus?
Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.
Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.
Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat.
-eri
Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.
Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina.
Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.
En ole tuo jota kommentoit, mutta käsitin hänen tarkoittavan tässäkin keskustelussa useamman kerran esille tullutta asennetta, missä väitetään, ettei kukaan ole oikeasti kiinnostunut taiteesta, filosofiasta tms. vaan kaikki sellainen on elvistelyä ja poseerausta. Omasta mielestäni se on vain hölmöyden merkki, jos noin kuvittelee. Se on merkki hyvin pienessä kuplassa asustelusta, ellei suorastaan tynnyristä. Eli ei ole koskaan liikkunut missään muualla kuin niissä omissa piireissään, jossa kukaan todella ei oikeasti pidä kulttuurista, tieteestä jne. (Tosin sekin voi olla kuvitelmaa. Yllättävän monet suomalaiset pitävät lukemisesta, teatterista ja arvostavat taiteita ja tieteitä.)
Pointtini ei ollut väittää, ettei kukaan, paitsi "korkeasti koulutetut ja sivistyneet" voi oikeasti olla kiinnostuneita kulttuurista ja taiteista. (Koska kyllä on.) Vaan että on naurettavaa väittää, että ihmiset, jotka eivät puheessaan jatkuvasti viljele siteerauksia joiltain filosofeilta ja arvostetuilta kirjailijoilta olisivat jotain tyhmää rahvasta, joita mikään sivistys ei kiinnosta. Päinvastoin, täällä itseään parempina koulutuksen perusteella pitävät tekevät pitkälle meneviä oletuksia, ettei ketään "rahvasta" kulttuuri ja lukeminen kiinnosta. Kyllä kiinnostaa, mutta emme tee siitä numeroa ja opettele kirjoista siistejä lauseita ulkoa, joita voisimme sitten sopivissa tilanteissa kylvää ympärillemme briljeerataksemme lukeneisuudellamme. Koska kyllähän se nyt faktaa on, että ne lauseet, joita siteeraa, on ollut opeteltava ulkoa - juuri sitä varten, että niitä voi siteerata sopivissa tilanteissa kuulostaakseen hienolta. Ja se jos mikä on päälleliimattua ja mielestäni aika noloa. Toki jos niin tahdotte tehdä, niin jatkakaa, teillä on oikeus olla sellaisia kuin olette - mutta älkää leimatko niitä, jotka sellaista eivät harrasta tyhmiksi ja sivistymättömiksi junteiksi ja rahvaaksi, jota mikään sivistys ja korkeaklttuuri ei kiinnosta. Vai onko se nyt omana itsenään olemista, kun siteerataan muiden ajatuksia ja lauseita?
Sähän väität ettei korkeakoulutetu ole aidosti kiinnostuneita vaan teeskentelevät tehdäkseen muihin vaikutuksen ja se sun "rahvas" on aitoa, eli ihan just kuten kommentissa josta kimpaannuit todettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Ei se mitään alemmuudentuntoa ole, vaan joistakin oikein huokuu se, että opettelevat ulkoa jotain hienon kuuluisia fraaseja kuulostaakseen itse hienoilta ja "sivistyneiltä" ihmisiltä. Sellainen on vain erilaista itsetehostusta kuin esim. "rupeanpa räppäriksi", on "rupeanpa sivistyneeksi älyköksi".
Ja joo, toki joillakin voi olla ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua, mutta sitten on näitä, jotka käyttävät moista itsetehostukseen.
Ylemmyydentunto on alemmuudentunnon kaksonen eli samasta asiasta molemmissa on kyse, sekä elvistelyssä että siitä häiriintymisessä. Jos joku elvistelee, niin se on hieman noloa, mutta ihminen voi silti olla ihan ok, hänellä vain on tuollainen heikko kohta. Ei se minusta ole mitenkään vaarallista, vaikka voi joidenkin kohdalla olla rasittavaa, jos yhdistyy muihin samassa linjassa oleviin toimintoihin (kuten siihen, että pyrkii elvistelyn lisäksi aktiivisesti nolaamaan muita ilkeilemällä tms.)
No nimenomaan. Minustakin se haiskahtaa huonolta itsetunnolta, jota yritetään paikkailla hienonkuuloisilla siteerauksilla, oikein tuoden esiin lukeneisuuttaan. Jos se tulee luonnostaan ja sopivissa tilanteissa se on ok. Jos se on jatkuvaa, se on hiukan huvittavaa. Mutta jos leimataan ikävillä tavoilla muita ihmisiä, jotka eivät tee samaa, niin se ei ole ok.
Tuossa on vain se ongelma, että kuvittelet olevasi ajatustenlukija. Kuvittelet, että ihmiset ajattelevat kuten sinä ajattelet, joten varmaankin leimaisit esim. erään ystäväni, jolta löytyy naseva sitaatti tilanteeseen kuin tilanteeseen briljeeraajaksi, vaikka hän meidän muiden mielestä on porukan hauskin keskustelija. Ilkeinkin kyllä tarvittaessa, sillä on oma taiteenlajinsa löytää jokin piruilu, jolla saa jonkun toisen ajatukset näyttäytymään väärässä valossa. Se on keskustelun taitoa. Keskustelun ei nimittäin aina tarvitse olla suunnattoman kohteliasta, vaan parhaat keskustelut sisältävät myös vaaran tunnetta sen johdosta, että joutuukin oikeasti puolustamaan omia näkökantojaan asia-argumentein tai jopa noiden sitaattien avulla.
On merkillistä, että sitaatit nyt nousevat jonkun pahislistan kärkeen tässä keskustelussa. Aivan kuin joku ajattelisi, että vain minä ihan ite olen keksinyt kaikki maailman fiksut asiat ja sattuvat sanonnat - sitaatin käyttäminenhän on kunnian antamista sinne minne se kuuluu. Sitä itse pidän moukkamaisena, että siteeraa mainitsematta lähdettä ja kuvittelee, ettei kukaan huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.
Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta.
Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett he ovat lapsena lomailleet muuallaki kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi.
Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä.
Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi.
Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia.
Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti.
Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus?
Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.
Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.
Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat.
-eri
Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.
Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina.
Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.
En ole tuo jota kommentoit, mutta käsitin hänen tarkoittavan tässäkin keskustelussa useamman kerran esille tullutta asennetta, missä väitetään, ettei kukaan ole oikeasti kiinnostunut taiteesta, filosofiasta tms. vaan kaikki sellainen on elvistelyä ja poseerausta. Omasta mielestäni se on vain hölmöyden merkki, jos noin kuvittelee. Se on merkki hyvin pienessä kuplassa asustelusta, ellei suorastaan tynnyristä. Eli ei ole koskaan liikkunut missään muualla kuin niissä omissa piireissään, jossa kukaan todella ei oikeasti pidä kulttuurista, tieteestä jne. (Tosin sekin voi olla kuvitelmaa. Yllättävän monet suomalaiset pitävät lukemisesta, teatterista ja arvostavat taiteita ja tieteitä.)
Pointtini ei ollut väittää, ettei kukaan, paitsi "korkeasti koulutetut ja sivistyneet" voi oikeasti olla kiinnostuneita kulttuurista ja taiteista. (Koska kyllä on.) Vaan että on naurettavaa väittää, että ihmiset, jotka eivät puheessaan jatkuvasti viljele siteerauksia joiltain filosofeilta ja arvostetuilta kirjailijoilta olisivat jotain tyhmää rahvasta, joita mikään sivistys ei kiinnosta. Päinvastoin, täällä itseään parempina koulutuksen perusteella pitävät tekevät pitkälle meneviä oletuksia, ettei ketään "rahvasta" kulttuuri ja lukeminen kiinnosta. Kyllä kiinnostaa, mutta emme tee siitä numeroa ja opettele kirjoista siistejä lauseita ulkoa, joita voisimme sitten sopivissa tilanteissa kylvää ympärillemme briljeerataksemme lukeneisuudellamme. Koska kyllähän se nyt faktaa on, että ne lauseet, joita siteeraa, on ollut opeteltava ulkoa - juuri sitä varten, että niitä voi siteerata sopivissa tilanteissa kuulostaakseen hienolta. Ja se jos mikä on päälleliimattua ja mielestäni aika noloa. Toki jos niin tahdotte tehdä, niin jatkakaa, teillä on oikeus olla sellaisia kuin olette - mutta älkää leimatko niitä, jotka sellaista eivät harrasta tyhmiksi ja sivistymättömiksi junteiksi ja rahvaaksi, jota mikään sivistys ja korkeaklttuuri ei kiinnosta. Vai onko se nyt omana itsenään olemista, kun siteerataan muiden ajatuksia ja lauseita?
Sähän väität ettei korkeakoulutetu ole aidosti kiinnostuneita vaan teeskentelevät tehdäkseen muihin vaikutuksen ja se sun "rahvas" on aitoa, eli ihan just kuten kommentissa josta kimpaannuit todettiin.
Olin juuri kommentoimassa samaa. "emme tee siitä numeroa ja opettele kirjoista siistejä lauseita ulkoa, joita voisimme sitten sopivissa tilanteissa kylvää ympärillemme briljeerataksemme lukeneisuudellamme. Koska kyllähän se nyt faktaa on, että ne lauseet, joita siteeraa, on ollut opeteltava ulkoa - juuri sitä varten, että niitä voi siteerata sopivissa tilanteissa kuulostaakseen hienolta." Keskustelija peilaa omat ajatuksensa muihin mitä kutsutaan hienommalla nimellä mentalisointiteorioiden yhteydessä psyykkiseksi ekvivalenssiksi. Maailma ei kuitenkaan ole kenenkään peilikuvan näköinen, vaan siihen mahtuu ihan valtavan paljon muutakin ja enimmäkseen muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.
Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta.
Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett he ovat lapsena lomailleet muuallaki kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi.
Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä.
Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi.
Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia.
Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti.
Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus?
Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.
Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.
Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat.
-eri
Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.
Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina.
Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.
En ole tuo jota kommentoit, mutta käsitin hänen tarkoittavan tässäkin keskustelussa useamman kerran esille tullutta asennetta, missä väitetään, ettei kukaan ole oikeasti kiinnostunut taiteesta, filosofiasta tms. vaan kaikki sellainen on elvistelyä ja poseerausta. Omasta mielestäni se on vain hölmöyden merkki, jos noin kuvittelee. Se on merkki hyvin pienessä kuplassa asustelusta, ellei suorastaan tynnyristä. Eli ei ole koskaan liikkunut missään muualla kuin niissä omissa piireissään, jossa kukaan todella ei oikeasti pidä kulttuurista, tieteestä jne. (Tosin sekin voi olla kuvitelmaa. Yllättävän monet suomalaiset pitävät lukemisesta, teatterista ja arvostavat taiteita ja tieteitä.)
Pointtini ei ollut väittää, ettei kukaan, paitsi "korkeasti koulutetut ja sivistyneet" voi oikeasti olla kiinnostuneita kulttuurista ja taiteista. (Koska kyllä on.) Vaan että on naurettavaa väittää, että ihmiset, jotka eivät puheessaan jatkuvasti viljele siteerauksia joiltain filosofeilta ja arvostetuilta kirjailijoilta olisivat jotain tyhmää rahvasta, joita mikään sivistys ei kiinnosta. Päinvastoin, täällä itseään parempina koulutuksen perusteella pitävät tekevät pitkälle meneviä oletuksia, ettei ketään "rahvasta" kulttuuri ja lukeminen kiinnosta. Kyllä kiinnostaa, mutta emme tee siitä numeroa ja opettele kirjoista siistejä lauseita ulkoa, joita voisimme sitten sopivissa tilanteissa kylvää ympärillemme briljeerataksemme lukeneisuudellamme. Koska kyllähän se nyt faktaa on, että ne lauseet, joita siteeraa, on ollut opeteltava ulkoa - juuri sitä varten, että niitä voi siteerata sopivissa tilanteissa kuulostaakseen hienolta. Ja se jos mikä on päälleliimattua ja mielestäni aika noloa. Toki jos niin tahdotte tehdä, niin jatkakaa, teillä on oikeus olla sellaisia kuin olette - mutta älkää leimatko niitä, jotka sellaista eivät harrasta tyhmiksi ja sivistymättömiksi junteiksi ja rahvaaksi, jota mikään sivistys ja korkeaklttuuri ei kiinnosta. Vai onko se nyt omana itsenään olemista, kun siteerataan muiden ajatuksia ja lauseita?
Olet väärässä. Esim minä en opettele mitään ulkoa ollakseni olevinani naseva tai fiksu tilaisuuden tullen vaan muistan paljon ja jos jokin lainaus tms sopii johonkin keskusteluun saatan sen sanoa, en korostaakseni itseäni vaan ihan koska se siihen sopii/syventää sitä/tuo eri merkityksiä, huumoria, syvyyttä jne. Jos se keskustelukumppani ei tunnista sitä ei hän edes tiedä että siteeraan jotakuta joten mitä ihmeen itsekorostusta se on? Jos tunnistaa niin hänellekin aukeaa mitä tarkoitin.
Minua vain ärsyttää tuo "kaikki on teeskentelyä ja opetellaan ulkoa ja osoitetaan että minäpä tunnen Nietzscheä"-asenne.
Ja kun pistit minut omahyväiseksi, sydämen sivistymättömäksi yliopistossa opiskelleeksi niin todettaakoon nyt; minulla on toki lukio käytynä, ylioppilaaksi kirjoitin mutta sen jälkeen olen suorittanut ainoastaan keskiasteen tutkintoja. En silti vihaa akateemisia ja kuvittele heitä kollektiivisesti ylimielisiksi pahantahtoisiksi sievistelijöiksi kuten eräät, näemmä.
Tunnen useammankin ihmisen, joilla on pelottavan hyvä muisti ja he osaavat ulkoa pitkiä runoja, siteeraavat helposti, muistavat yleensä myös vuosiluvut ja päivämäärät tarkalleen ja valitettavasti en itse kuulu heihin. Heistä yksikään ei varmasti opettele noita tietoisesti ulkoa, vaan heillä on todella hyvä muisti ja huomio- sekä keskittymiskyky. Eipä ole tullut mieleen tätä ennen, että joku voisi pitää tuollaisia ihmisiä itsensä muita parempina pitävinä tms. joten oli tästä keskustelusta jotain hyötyäkin.
Muuten olen kyllä ihan täsmälleen sitä lajia, mitä tässä paheksutaan eli keskustelumme perheen ja suvun kesken voivat olla melko korkealentoisia välillä. Onneksi esim. vävy on samaa lajia. Ja hän muuten myös on tuota siteerajien ja muistajien lajia. Itse taas en muista herkästi mitään, vaan joudun painamaan mieleeni esim. vuosiluvun. Ja osaan vain yhden runon ulkoa, senkin olen oppinut noin viiden vanhana :) Sukuuni kuuluu henkilöitä, jotka voivat vetäistä runoja ja puheita tuosta vain, hassuine siteerauksineen ja kevennyksineen.
Vierailija kirjoitti:
Yritykset ostavat kirjanpito-ohjelman mikä hoitaa kirjanpidon. Ei tarvitse enää maksaa kirjanpito yrityksille.
Ei ne kuitit taianomaisesti ohjelmaan itsekseen päädy. Enkä myöskään antaisi verosuunnittelua tekoälylle, todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Vierailija kirjoitti:
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Mistä lähtien keskiluokkaa on ihannoitu? Se oli uusi tieto minulle, että näin olisi. 3,6 miljoonaa suomalaista eli melkein 70 prosenttia kuuluu keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Olipa typerä reductio ad absurdum -puheenvuoro. Rakentele sinä vain olkinukkeja.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Mistä lähtien keskiluokkaa on ihannoitu? Se oli uusi tieto minulle, että näin olisi. 3,6 miljoonaa suomalaista eli melkein 70 prosenttia kuuluu keskiluokkaan.
Mitä mitä?
Osoita nöyryyttä parempiesi edessä, jotka jumalten kaltaisina kulkevat keskuudessamme!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Olipa typerä reductio ad absurdum -puheenvuoro. Rakentele sinä vain olkinukkeja.
-ohis
Ja kuinka niin?
Kaikki nämä olivat todellisen, elävän elämän, esimerkkejä sosiaaliluokkien välisistä todellisista rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Sinulla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Kommentissani sanottiin täsmälleen päinvastoin, "myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista." Puhe oli siitä, että voi keskustella aivan vapaasti mistä tahansa aiheesta, vaikka kaikki eivät tietäisi juuri siitä aiheesta kovin paljon tai ei juuri mitään, koska se ei aiheuta ulkopuolisuuden tunnetta, vaan on normaali tapa keskustella. Ainakin itsestäni olisi hivenen erikoinen ajattelutapa yrittää rajoittaa itseäni keskustelemasta ennen kun tiedän mistä muut keskustelijat tietävät - eikö se olisi ylemmyydentuntoista? Sirkka-täti voi tietää yllättäen hevosista jotain sellaista, jota minä en tiedä tai kertoa vaikka anekdootin Heideggeristä, vaikka kuvittelen, ettei hän ole kyseisen aiheen asiantuntija.
Oikeasti sivistyneet ihmiset, joilla on sydämen sivistystä keskittyvät vieraisiin, kyselevät heidän elämästään ja kuulumisistaan - ja keskustelevat asioista, jotka heitä kiinnostavat. Todella sivistymätöntä joltain lääkäriperheeltä keskustella vieraiden aikana vain jostain omaan ammattiinsa liittyvistä asioista ja lääketieteellisistä tutkimuksista! Sydämen sivistys ja tilannetaju puuttuu. Ihan kuin taas haluttaisiin alleviivata sitä omaa kuviteltua paremmuuttaan muihin nähden: puhuttekin varmaan vielä jotain lääkärikieltä, jota vain lääkärit voivat ymmärtää. No, korkea älykkyys ei korreloi sosiaalisten taitojen kanssa.
Kuulostaa siltä, että mielestäsi vain kouluttautumattomat voivat omata sydämen sivistystä, ja kouluttautuminen jotenkin oudosti sulkee sen pois. Etenkin lääketieteellinen koulutttautuminen. :-D
Tuota, minun kokemukseni mukaan kouluttautumattomat voivat myös olla ihan törppöjä, ja koulutetut omata sydämen sivistystä, eikä se, että keskustelee taiteesta tai filosofiasta, tai lääketieteestä, korreloi kummankaan kanssa. Maailmankuvasi vaikuttaa varsin mustavalkoiselta.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Olipa typerä reductio ad absurdum -puheenvuoro. Rakentele sinä vain olkinukkeja.
-ohis
Ja kuinka niin?
Kaikki nämä olivat todellisen, elävän elämän, esimerkkejä sosiaaliluokkien välisistä todellisista rajoista.
Tuskin, enemmänkin anekdoottien muuttamista yleistyksiksi.
Tämä viimeisin keskustelun vaihe keskustelukulttuurien eroista osoittaa myös millaisia yhteiskuntaluokkien erot ovat. Erot ovat etenkin tavoissa, arvoissa, arvostuksissa ja tapakulttuurissa. Eroa voi verrata kulttuurieroihin eli en lainkaan näe eroa paremmuutena tai huonommuutena kuten ainakin yksi edellä keskustellut tuntuu ajattelevan. Hän näkee eron keskustelukulttuurissa huonommuutena - ne tavat ja tottumukset, jotka ovat hänelle vieraita, hän näkee pyrkimyksenä olla parempi ja ylipäänsä koko asia tuntuu olevan hänelle vertailua paremmuudesta.
Väkisinkin tulee mieleen mistä tämä vertailun rakenne on häneen rakennettu, sillä eihän sekään tyhjästä tule. Toisen ihmisen erilaisuuden kokeminen kommenttina juuri minulle on ei suinkaan rajoitu vain ksenofobiaan (se toinen sana samalle asialle ei täällä mene läpi). Se on nähty sisällissodassa Suomessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Mistä lähtien keskiluokkaa on ihannoitu? Se oli uusi tieto minulle, että näin olisi. 3,6 miljoonaa suomalaista eli melkein 70 prosenttia kuuluu keskiluokkaan.
Mitä mitä?
Osoita nöyryyttä parempiesi edessä, jotka jumalten kaltaisina kulkevat keskuudessamme!
Enemmistö ei oikein voi olla jumalten kaltainen. Tuollaiset rinnastukset tehdään yleensä etuoikeutettuihin ja oikeasti valtaa omaaviin luokkiin eikä tavistiinoihin ja taunoihin. Toki heitäkin voi kadehtia ja nöyristellä eli vihata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.
Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.
Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.
Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.
Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.
Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!
Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.
Olipa typerä reductio ad absurdum -puheenvuoro. Rakentele sinä vain olkinukkeja.
-ohis
Ja kuinka niin?
Kaikki nämä olivat todellisen, elävän elämän, esimerkkejä sosiaaliluokkien välisistä todellisista rajoista.
Olen eri, mutta laitosteatterin tai teatterin arvostelu ääneen tuskin on merkki siitä, ettei kuulu keskiluokkaan, ellei se arvostelu sitten ole luokkaa VMP. Päinvastoin keskustelu eri taide-esitysten laadusta ja niiden herättämistä ajatuksista kuuluu ylemmän keskiluokan tavanomaisimpiin tapoihin.
Jotain kättä pidempää nyt tähän ajatukseen, että enemmistöstä yhtäkkiä olisi muodostunut kadehdittu etuoikeutettujen joukko, nyt kaivattaisiin. Miksi ajattelet näin?
Keskiluokkainen voi joutua siirtymään alempaan luokkaan. Irtisanomiseen riittää nykyään asiallinen syy.
Enää ei tarvita painavaa syytä irtisanomiseen, asiallinen syy riittää.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen voi joutua siirtymään alempaan luokkaan. Irtisanomiseen riittää nykyään asiallinen syy.
Hyvin yleistä luokkalasku nykyään ja oli sitä ennenkin. Mutta siitä harvemmin puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Sinulla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Kommentissani sanottiin täsmälleen päinvastoin, "myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista." Puhe oli siitä, että voi keskustella aivan vapaasti mistä tahansa aiheesta, vaikka kaikki eivät tietäisi juuri siitä aiheesta kovin paljon tai ei juuri mitään, koska se ei aiheuta ulkopuolisuuden tunnetta, vaan on normaali tapa keskustella. Ainakin itsestäni olisi hivenen erikoinen ajattelutapa yrittää rajoittaa itseäni keskustelemasta ennen kun tiedän mistä muut keskustelijat tietävät - eikö se olisi ylemmyydentuntoista? Sirkka-täti voi tietää yllättäen hevosista jotain sellaista, jota minä en tiedä tai kertoa vaikka anekdootin Heideggeristä, vaikka kuvittelen, ettei hän ole kyseisen aiheen asiantuntija.
Oikeasti sivistyneet ihmiset, joilla on sydämen sivistystä keskittyvät vieraisiin, kyselevät heidän elämästään ja kuulumisistaan - ja keskustelevat asioista, jotka heitä kiinnostavat. Todella sivistymätöntä joltain lääkäriperheeltä keskustella vieraiden aikana vain jostain omaan ammattiinsa liittyvistä asioista ja lääketieteellisistä tutkimuksista! Sydämen sivistys ja tilannetaju puuttuu. Ihan kuin taas haluttaisiin alleviivata sitä omaa kuviteltua paremmuuttaan muihin nähden: puhuttekin varmaan vielä jotain lääkärikieltä, jota vain lääkärit voivat ymmärtää. No, korkea älykkyys ei korreloi sosiaalisten taitojen kanssa.
Kuulostaa siltä, että mielestäsi vain kouluttautumattomat voivat omata sydämen sivistystä, ja kouluttautuminen jotenkin oudosti sulkee sen pois. Etenkin lääketieteellinen koulutttautuminen. :-D
Tuota, minun kokemukseni mukaan kouluttautumattomat voivat myös olla ihan törppöjä, ja koulutetut omata sydämen sivistystä, eikä se, että keskustelee taiteesta tai filosofiasta, tai lääketieteestä, korreloi kummankaan kanssa. Maailmankuvasi vaikuttaa varsin mustavalkoiselta.
-ohis
Ksenofobia muodostuu mustavalkoisesta maailmankuvasta. Siitä ei ole valtavan pitkä matka ylempää agitoituun omaa etua tavoittelevaan politiikkaan, jossa sorretaan tai jopa surmataan vihollisiksi koettuja. Kuten shibbolet-testissä 1918 Siikaniemen valleilla Viipurissa (kaikki jotka sanoivat uksi eivätkä osanneet sanoa yksi tapettiin).
Olet väärässä. Esim minä en opettele mitään ulkoa ollakseni olevinani naseva tai fiksu tilaisuuden tullen vaan muistan paljon ja jos jokin lainaus tms sopii johonkin keskusteluun saatan sen sanoa, en korostaakseni itseäni vaan ihan koska se siihen sopii/syventää sitä/tuo eri merkityksiä, huumoria, syvyyttä jne. Jos se keskustelukumppani ei tunnista sitä ei hän edes tiedä että siteeraan jotakuta joten mitä ihmeen itsekorostusta se on? Jos tunnistaa niin hänellekin aukeaa mitä tarkoitin.
Minua vain ärsyttää tuo "kaikki on teeskentelyä ja opetellaan ulkoa ja osoitetaan että minäpä tunnen Nietzscheä"-asenne.
Ja kun pistit minut omahyväiseksi, sydämen sivistymättömäksi yliopistossa opiskelleeksi niin todettaakoon nyt; minulla on toki lukio käytynä, ylioppilaaksi kirjoitin mutta sen jälkeen olen suorittanut ainoastaan keskiasteen tutkintoja. En silti vihaa akateemisia ja kuvittele heitä kollektiivisesti ylimielisiksi pahantahtoisiksi sievistelijöiksi kuten eräät, näemmä.