Lue keskustelun säännöt.
AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään
17.10.2026 |
"Eribon kertoo kohdanneensa matkoillaan luokan merkityksen vähättelyä. Kirjan olosuhteet voivat kuulemma päteä Ranskassa, mutta 'ei meillä'.
Suomessa sosiologi Mari Käyhkö on puhunut tasa-arvon myytistä, hellitystä ajatuksesta, ettei luokka vaikuttaisi ihmisten elämänvalintoihin. Tutkimustieto osoittaa esimerkiksi koulutusvalintojen periytyvän 2000-luvulla yhä voimakkaammin."
Täällähän aina alkaa poru jonkun avatessa keskustelun luokista, että ei sellaisia muka (enää) ole...
Kommentit (492)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokan merkitys taitaa olla subjektiivinen kokemus, yhteiskuntaluokan merkitys on aina sidoksissa myös aikaan ja vallitseviin olosuhteisiin. Yhteiskuntaluokkaa ei koskaan voi määritellä ihan yksiselitteisesti tai yksittäisten asioiden perusteella, jos nyt halutaan yrittää jotain yhteiskuntaluokkaa määritellä. Itsekään en koe yhteiskuntaluokkaa niin merkitseväksi, mutta olenkin elänyt lapsuuteni aika keskiluokkaisessa perheessä. Varmasti kokemuksesi voisi olla toisessa perheessä ihan toisenlainen.
Jos olet keskiluokkaa ja elät keskiluokkaisessa ympäristössä, ei se luokka ole niin merkittävää. Mutta jos sinut heitettäisiin yhtäkkiä työväenluokkaiseen ympäristöön, huomaisit, että kaikki eivät elä samalla tavoin ja ajattele samalla lailla.
Minä en ymmärrä tätä työväenluokka ja keskiluokka jaottelua, siilä molemmissa luokissa ollaan kuitenkin enimmäkseen työtä tekeviä palkannauttijoita. Ei tänä päivänä ole enää mitään tarvetta lajitella sitä minkä lajin "duunareita" olemme, muilla elämän arvoilla pitäisi olla enemmän merkitystä.
Siinähän sinä osut ihan ytimeen, kun ne elämän arvot juuri eroavat. Sen huomaa jo ihan tavallisessa keskustelussa.
En minä ainakaan ole huomannut huomannut merkittävissä arvoissa mitään eroa omassa lähi- ja tuttavapiirissä oli sitten kysymys insinööristä tai hitsarista, laitosapulaisesta tai kirjanpitäjästä jne.
Olen eri, mutta kuvitelma siitä, että kaikki ovat samanlaisia, johtuu siitä että elät tiukasti omassa kuplassasi. Suurin osa suomalaisista elää alemman tai ylemmän keskiluokan elämää, ensinmainitussa on tausta työväessä, jälkimmäisessä sukutausta on korkeakoulutettuja.
Olen näissä keskusteluissa oppinut, että Suomessa todella on luokkaeroja. Se näkyy kerta toisensa jälkeen ja tässäkin keskustelussa esim. siinä, että työväen perhetaustan omaavat usein (ei aina) korostavat palkkaa ja vakaata toimeentuloa (näin siis, vaikka olisikin itse akateeminen). Akateeminen ura vaikkapa insinöörinä on arvostettu, koska se tuo rahaa. Akateeminen perhetausta, jossa hyvä toimeentulo ja ammatti on ollut itsestäänselvä asia jo monessa sukupolvessa, voidaan suhtautua hyvään elintasoon itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse mainita eikä ajatella. Ammatti valitaan kiinnostuksen mukaan eikä palkkaa ajatella. Tunnistan itsessäni tämän, en ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut rahasta, vaan suhtautuminen on huoletonta: "ei huolta, asiat kyllä järjestyvät". Kuten ovatkin järjestyneet. Tuollaiset pienet asiat kertovat todella paljon perhetaustasta, joka pitkälti koostuu luokasta - ei vain ammatista ja tulotasosta, vaan suvun historiasta, elämäntavasta ja arvoista. Eroja huomaa vasta sitten, jos joutuu elämässään tekemisiin aivan toisenlaisista taustoista olevien ihmisten kanssa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kaikki, jotka ovat perineet merkittävän omaisuuden, pitävät kunnia-asianaan, että jättävät omille perillisilleen enemmän.
Mihin oikein kommentissani tällä viittaat? Itse asiassa minäkin pidän kunnia-asianani jättää jälkeläisilleni enemmän kuin itse sain ja se on on melkein toteutunut, koska olen lahjoittanut perimääni omaisuutta jo merkittävän osan pois. Loput sitten kuoltuani.
Jos viittaat siihen mitä kirjoitin huolettomuudesta, niin tarkoitin vain yksinkertaisesti rentoa asennetta omaisuuteen. Siitä ei tarvitse stressata, että rahat loppuvat tai jotain talouskatastrofia tapahtuu, kun puskuria on riittävästi. Toki sekin on osittain illuusio. Jos vaikka droonit tuhoavat omaisuuden, vakuutus ei sitä korvaa. Tai tuholaiset tuhoavat metsät. jne.
Suurikin omaisuus hupenee vuosikymmenien myötä, ellei sitä hoida aktiivisesti. Omaisuudenhoito taas on raakaa työtä, ja usein myös stressaavaa, koska makro- ja mikrotalous muuttuvat jatkuvasti ajan funktiona.
En ole kyllä koskaan kokenut omaisuuteni hoitoa raakana työnä. On se kuitenkin aika paljon helpompaa rahaa kuin vaikkapa yrittäminen tai palkkatyö, viimeksimainittu oli mielestäni raakaa työtä. En viihtynyt.
Millaisen omaisuuden hoitaminen sitten olisi raakaa työtä? Se varmasti riippuu hyvin paljon omaisuuden laadusta. Jos omistaisin vaikka sijoitusasuntoja ja joutuisin viemään lesken viimeisen rovon niiden merkeissä, voisin hyvinkin kokea sen raakana työnä. Tai jos vuokralainen onkin himohamstraaja ja saisin kutsua sinne tuholaistorjujan. Minun omaisuuteni on aiheuttanut pääasiassa iloa ja tyytyväisyyttä kuitenkin, vaikka ei se aina pelkkää juhlaakaan ole ollut. Mukavasti on mennyt, mutta ei minun ansiostani juurikaan.
Päätit sitten ryhtyä puhumaan nappikaupasta ja pajatsorahoista. Käypä vaikka vetämässä joku talousvaikeuksissa oleva iso yritys suosta, tai yritä pitää joku suojeltu 1000 neliön kartano hyvässä kunnossa, tai tee mieluummin molemmat samaan aikaan. Vielä parempi olisi, mikäli vetäisit Suomi-laivan ylös suosta, koska se ei sinun mielestäsi olisi edes raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo opettaa pienen paikkakunnan lukiossa, minä yliopistossa.
Siitä pienestä koulusta lähtee noin 15 % vuosiluokasta lukioon. Maakuntakeskuksen parhaista lukioista noin 60-70%. Helsingin eliittikouluissa luku lienee lähellä 90%:a.
Koulutus periytyy meillä yhä selkeämmin.
Koulutuksen vastaisuus on vaimon mukaan selvästi nähtävissä. Lippalakkipojat haistattelevat opettajille, ovat avoimesti rasisteja ja kyseenalaistavat jopa luonnontieteiden opetuksen vasemmistolaisena propagandana.
Minun ja vaimon taustat ovat alemmasta keskiluokasta, eikä akateeminen koulutus ollut meille mitenkään itsestäänselvyys. 80-luvun Suomessa väylät koulutukseen olivat kuitenkin auki, ja opintotuet mahdollistivat kouluttautumisen myös varattomille. Toki lainat piti maksaa silloinkin takaisin.
Nyt tämä omasta näkökulmastani idioottimainen koulutusvastaisuus yhdistettynä nykyhallituksen säästöihin on todella nopeasti muuttamassa Suomea luokkayhteiskunnaksi. Myös minun opiskelijani kokevat koulutuspolulla tehtyjen virhevalintojen korjaamisen olevan nykyisin todella vaikeaa; väärän opiskelualan valinta johtaa usein koko koulutusputken päättymiseen tukikuukausien loppuessa tai aikuisopintotukien leikkauksien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä 1980-luvulla kaikki tieto oli yliopistoissa ja korkeakoulutetuilla. Yliopiston kirjastot olivat täynnä toinen toistaan paksumpia englanninkielisiä kirjoja. Suomalaiset saivat tietonsa YLEn uutisista sekä Helsingin sanomista. Kerran kuukaudessa tuli postiluukusta Valitut palat tai Kirjakerhon kirja.
Nyt Internetin välityksellä kenellä tahansa on mahdollisuus päästä viimeisimpään tietoon: tekniikasta, taloudesta jne. Internetin kautta myös valtavirrasta poikkeavat mielipiteet päätyvät julkiseen keskusteluun.
Ammattikoulun käyneillä on samat mahdollisuudet kuin sosiologeilla päästä käsiksi viimeisimpään tietoon. Tapaamani duunarit ovatkin nykypäivänä erittäin tietoisia maailman tapahtumista, tieteestä, taloudesta. Lisäksi he osaavat jotain sellaista mitä yliopiston opettajat eivät osaa: kuten korjata autoja tai rakentaa taloja.
Ymmärrän, että yliopistojen tutkijoilla ja opettajilla on kova hätä tulevaisuudestaan. AI korvaa heidän tietonsa nykypäivänä, eikä yliopiston opettajilla ole enää mitään muuta virkaa kuin halveksia ammattikoulun käyneitä, " joita ei kiinnosta muu kuin bensan hinta".
Voin korjata heti heidän yhden väitteensä: Bensan hinta on maailman tärkein asia, sillä sen takia käydään parhaillaan sotia. Ihmiskunnan tärkeimpiä asioita ovat bensan, öljyn, vehnän, maissin hinta, tiedoksi kaikille sosiologeille. Tämän asian tietää jokainen amiskan käynyt.
Aika idealistisen kuvan annat tilanteesta. Tulevaisuudessa tilanne tulee olrmaan se, että koko netti peittyy tekoälytauhkaan, joka on suurimmaksi osaksi valetietoa, propagandaa ja ihan vaan markkinointiroskaa. Myös hybridivsikuttamista. Viimeisin tutkimustieto ei ole todellakaan se mitä siellä liikkuu. Jos aiot internetin tauhkasta löytää olennaisen tai tositietoa, joudut todella ponnistelemaan.
Netistä löytyy myös viimeisin tutkimustieto verrattain helposti, mutta se on valitettavasti maksumuurin takana.
Tietokontoihin pääsee, mutta alkuperäisartikkelit ovat maksumuurin takana paitsi koulutusorganisaatioissa. Tekoälyn voi kuitenkin nykyisin rajata etsimään tietoa vain pubmedistä ja viittaamaan oikeaoppisesti. Voit jopa ladata artikkelit koneellesi ja käskeä tekoälyä merkkaamaan pdf-tiedostoihin, mitä kohtia artikkelista on käytetty. Oma luovuutesi on rajana siinä miten tekoälyä käytät.
Lääketieteen artikkeliluonnoksia pääsee usein lukemaan ennen kuin ne on vertaisarvioitu ja hyväksytty. Muiden alojen artikkeleita, open access-artikkeleita lukuunottamatta, on eläkeläisenä vaikea päästä lukemaan. Edes ResearchGateen ei pääse enää ilman tiliä, mutta Onneksi Google Scholar on vielä luettavissa, ja sieltä voi katsella uusimpien artikkelien otsikoita ja tuttujen tekemisiä.
Silloin, kun olin vielä töissä, kansainvälisen työnantajani oikeuksilla pääsin kiinni useimpien tieteenalojen artikkeleihin, mutta en enää. Kunnollista tekoälyäkään minulla ei ole, koska ne ovat maksullisia, mutta tekoäly-chatteja olen huijannut kertomaan, mitä mielenkiintoiset, tilaajille rajatut talouslehtien artikkelit sisältävät. Samaa metodia voisi tietenkin käyttää muihinkin artikkeleihin, ja myös käypähoitoon, koska sekin on nyttemmin piilotettu suurelta yleisöltä. Täytyy vain osata kysyä oikein.
Kyllä Gemini ainakin mulle siteerasi ja yhteenveti Research Gaten tms. artikkeleja, kun viimeksi kyselin ilmastonmuutoksesta. Hyvät tiedot sillä oli.
Eihän noita tieteellisiä artikkeleja muuten hullukaan jaksa lukea. Niitä ei ole kirjoitettu ollenkaan ajatellen maallikkolukijaa.
Tutkimus on korkeintaan niin hyvä kuin sen tekemiseen käytetty data. Osa artikkeleista on pelkkää silkkoa, ja Gemini siteeraa kaikkia yhtä iloisesti. Ei väliä, vaikka löytyisi pelkkä korrelaatio, ja normalisointikin olisi jäänyt tekemättä, niin kaikki kelpaa Geminille.
Jälkikasvukin yritti kerran kysyä Geminiltä asiaa, josta hän oli epävarma, ja Gemini kertoi, miten asia on ja viittasi jälkikasvun omaan artikkeliin.Toisin sanoen tulos oli plus-miinus-nolla.
Mitä tulee ResearchGateen, niin ei sieltä saa kaikkia tietoja. Kokeilin kysellä, ja vastaus oli tämä: "Tekoälyllä ei ole suoraa pääsyä suljettuihin tai reaaliaikaisiin ResearchGate-tietokantoihin, minkä vuoksi täydellistä luetteloa Joe Doen artikkeleista ja niiden tarkkoja viittausmääriä ei voi suoraan hakea."
Tekoälyjen välillä on paljon eroja siinä miten hyvin ne löytävät lähteitä tai alkavat hallusinoida. Kokeile, niin huomaat. Toisaalta tekoälyä pitää myös aina osata ohjeistaa ja kritisoida aivan kuten googlatessakin pitää osata etsiä oikeat lähteet ja arvioita niiden luotettavuutta. Sen vuoksi vertasin tekoälyä aiemmassa kommentissani googlettamiseen (tekoälyt ovat kuin erilaisia hakukoneita, joita pitää myös opetella käyttämään järkevästi).
Onhan tekoälyissä eroja, mutta Geministä oli puhe. Ladasta ei tule Mersua, eikä Gemini osaa analysoida. Se osaa tehdä ainoastaan tiivistelmiä. Gemini ei myöskään pääse pääse käsiksi kaikkeen dataan ResearchGatessa, vaikka joku niin väitti. Edellisestä kommnetistani voit itse lukea Geminin vastauksen asiaan.
Jos olisit lukenut tästä keskustelusta myös aikaisempia kommentteja, niin sinulle olisi selvinnyt, ettei minulla eläkeläisenä ole maksullista tekoälyä, kuten ei myöskään pääsyä maksullisiin, vertaisarvioituja artikkeleja julkaiseviin lehtiin. Oletko edes tietoinen, että artikkeli muuttuu lehden omaisuudeksi, kun se julkaistaan siellä.
Ymmärrän, itse yritin tuoda esille, että Geminin käyttäminen tiedon etsimiseen ei ole koko totuus tekoälystä. En ole lukenut keskustelusta kuin pienen osan, mutta jos kukaan ei ole tätä sanonut, niin tuon esille, että tekoälyä ei todellakaan ole tarkoitettu tiedon tuottamiseen, vaan etsimiseen. Ei sitä voi käyttää varsinaiseen tutkimuksen tekemiseen, sellainen väite on yhtä hullunkurinen kuin väittää googlettamalla tehtävän tutkimusta. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan eli keskustelu tekoälystä on monesti aika hölmöä niiden näkökulmasta, joka sitä työssään käyttävät. Eivät virkamiehetkään voi käyttää tekoälyä mihinkään muuhun kuin automatisoituihin vastauksiin, jotka ovat ennenkin olleet mekaamisesti tuotettuja - vain huomattavasti hitaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokan merkitys taitaa olla subjektiivinen kokemus, yhteiskuntaluokan merkitys on aina sidoksissa myös aikaan ja vallitseviin olosuhteisiin. Yhteiskuntaluokkaa ei koskaan voi määritellä ihan yksiselitteisesti tai yksittäisten asioiden perusteella, jos nyt halutaan yrittää jotain yhteiskuntaluokkaa määritellä. Itsekään en koe yhteiskuntaluokkaa niin merkitseväksi, mutta olenkin elänyt lapsuuteni aika keskiluokkaisessa perheessä. Varmasti kokemuksesi voisi olla toisessa perheessä ihan toisenlainen.
Jos olet keskiluokkaa ja elät keskiluokkaisessa ympäristössä, ei se luokka ole niin merkittävää. Mutta jos sinut heitettäisiin yhtäkkiä työväenluokkaiseen ympäristöön, huomaisit, että kaikki eivät elä samalla tavoin ja ajattele samalla lailla.
Minä en ymmärrä tätä työväenluokka ja keskiluokka jaottelua, siilä molemmissa luokissa ollaan kuitenkin enimmäkseen työtä tekeviä palkannauttijoita. Ei tänä päivänä ole enää mitään tarvetta lajitella sitä minkä lajin "duunareita" olemme, muilla elämän arvoilla pitäisi olla enemmän merkitystä.
Siinähän sinä osut ihan ytimeen, kun ne elämän arvot juuri eroavat. Sen huomaa jo ihan tavallisessa keskustelussa.
En minä ainakaan ole huomannut huomannut merkittävissä arvoissa mitään eroa omassa lähi- ja tuttavapiirissä oli sitten kysymys insinööristä tai hitsarista, laitosapulaisesta tai kirjanpitäjästä jne.
Olen eri, mutta kuvitelma siitä, että kaikki ovat samanlaisia, johtuu siitä että elät tiukasti omassa kuplassasi. Suurin osa suomalaisista elää alemman tai ylemmän keskiluokan elämää, ensinmainitussa on tausta työväessä, jälkimmäisessä sukutausta on korkeakoulutettuja.
Olen näissä keskusteluissa oppinut, että Suomessa todella on luokkaeroja. Se näkyy kerta toisensa jälkeen ja tässäkin keskustelussa esim. siinä, että työväen perhetaustan omaavat usein (ei aina) korostavat palkkaa ja vakaata toimeentuloa (näin siis, vaikka olisikin itse akateeminen). Akateeminen ura vaikkapa insinöörinä on arvostettu, koska se tuo rahaa. Akateeminen perhetausta, jossa hyvä toimeentulo ja ammatti on ollut itsestäänselvä asia jo monessa sukupolvessa, voidaan suhtautua hyvään elintasoon itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse mainita eikä ajatella. Ammatti valitaan kiinnostuksen mukaan eikä palkkaa ajatella. Tunnistan itsessäni tämän, en ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut rahasta, vaan suhtautuminen on huoletonta: "ei huolta, asiat kyllä järjestyvät". Kuten ovatkin järjestyneet. Tuollaiset pienet asiat kertovat todella paljon perhetaustasta, joka pitkälti koostuu luokasta - ei vain ammatista ja tulotasosta, vaan suvun historiasta, elämäntavasta ja arvoista. Eroja huomaa vasta sitten, jos joutuu elämässään tekemisiin aivan toisenlaisista taustoista olevien ihmisten kanssa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kaikki, jotka ovat perineet merkittävän omaisuuden, pitävät kunnia-asianaan, että jättävät omille perillisilleen enemmän.
Mihin oikein kommentissani tällä viittaat? Itse asiassa minäkin pidän kunnia-asianani jättää jälkeläisilleni enemmän kuin itse sain ja se on on melkein toteutunut, koska olen lahjoittanut perimääni omaisuutta jo merkittävän osan pois. Loput sitten kuoltuani.
Jos viittaat siihen mitä kirjoitin huolettomuudesta, niin tarkoitin vain yksinkertaisesti rentoa asennetta omaisuuteen. Siitä ei tarvitse stressata, että rahat loppuvat tai jotain talouskatastrofia tapahtuu, kun puskuria on riittävästi. Toki sekin on osittain illuusio. Jos vaikka droonit tuhoavat omaisuuden, vakuutus ei sitä korvaa. Tai tuholaiset tuhoavat metsät. jne.
Suurikin omaisuus hupenee vuosikymmenien myötä, ellei sitä hoida aktiivisesti. Omaisuudenhoito taas on raakaa työtä, ja usein myös stressaavaa, koska makro- ja mikrotalous muuttuvat jatkuvasti ajan funktiona.
En ole kyllä koskaan kokenut omaisuuteni hoitoa raakana työnä. On se kuitenkin aika paljon helpompaa rahaa kuin vaikkapa yrittäminen tai palkkatyö, viimeksimainittu oli mielestäni raakaa työtä. En viihtynyt.
Millaisen omaisuuden hoitaminen sitten olisi raakaa työtä? Se varmasti riippuu hyvin paljon omaisuuden laadusta. Jos omistaisin vaikka sijoitusasuntoja ja joutuisin viemään lesken viimeisen rovon niiden merkeissä, voisin hyvinkin kokea sen raakana työnä. Tai jos vuokralainen onkin himohamstraaja ja saisin kutsua sinne tuholaistorjujan. Minun omaisuuteni on aiheuttanut pääasiassa iloa ja tyytyväisyyttä kuitenkin, vaikka ei se aina pelkkää juhlaakaan ole ollut. Mukavasti on mennyt, mutta ei minun ansiostani juurikaan.Päätit sitten ryhtyä puhumaan nappikaupasta ja pajatsorahoista. Käypä vaikka vetämässä joku talousvaikeuksissa oleva iso yritys suosta, tai yritä pitää joku suojeltu 1000 neliön kartano hyvässä kunnossa, tai tee mieluummin molemmat samaan aikaan. Vielä parempi olisi, mikäli vetäisit Suomi-laivan ylös suosta, koska se ei sinun mielestäsi olisi edes raskasta.
En lähde tuollaiseen turhaan elvistelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erityisen painokkaasti hän puhuu taiteen ja kulttuurin puolesta. Äärioikeisto hyökkää taiteen ja kulttuurin kimppuun siksi, että tietää ne uhkaksi itselleen, Eribon sanoo. Hänen mukaansa on äärioikeistolle tyypillistä myös määritellä, millainen kulttuuri on sopivaa. Niiden määritelmien mukaan kulttuuri lakkaisi olemasta kulttuuria.
– Äärioikeistosta tavataan sanoa, että ainoastaan suuria kansanjoukkoja puhutteleva kulttuuri on oikeaa kulttuuria. On ehdottomasti tuettava ja rahoitettava kulttuuria, jota ei ole suunnattu suurelle yleisölle. Avantgarde-kulttuurin ansiosta taide ja kulttuuri uusiutuvat."
Jos palstalla on äärioikeistolaisia, allekirjoitatko?
Saat taiteilla puolestani ihan niin paljon kuin haluat, mutta ei verovaroin.
Nimim. Täältä katsottuna Kokoomus on vasemalla.
Kokoomushan on keskustaoikeistolainen puolue, kun katsotaan eurooppalaisesta näkökulmasta. Vain palstalla sitä pidetään riisto-oikeistolaisena köyhän turmana.
Valtio tukee taidetta 0,8 prosenttia budjetin varoista. Siihen siis kuuluu kaikki, oopperataloista taiteilija-apurahoihin (jotka ovat rahoituksen marginaalisin osa). Valtion lisäksi taidetta tukevat kunnat kuten kaikissa maissa, näin se menee kaikissa maissa paitsi kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa. Jonkinlainen taidemuseo voi niissäkin olla diktaattorin mukaan nimettynä, koska taiteen avulla muokataan kansallistunteita.
On kummallinen harhaluulo, että valtio tukisi yksittäisen taiteilijan työtä jotenkin laajamittaisesti. Mutta käytäntö on lähtöisin Neuvostoliitosta, että erityisen oikeaoppisia taiteilijoita tuetaan. Taiteilijoista koostuva lautakunta siitä Suomessakin päätti ja päättää, kuka nuo muutamat valtion taitelija-apurahat saa (olen itsekin kerran saanut urani alussa). Mutta yksittäisen taitelijan tuki tulee pääasiassa mesenaateilta kuten ennenkin. Eli säätiöiltä siinä kun se ennen 70-lukua saattoi tulla yksittäiseltä henkilöltä tai kustantamolta. Valtio ei juuri koskaan rahoita yksittäistä taitelijaa. Ei edes toimeentulotuen tai työttömyystuen kautta, koska taiteilija katsotaan yrittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhteiskuntaluokat mihinkään kadonneet parissa vuosikymmenessä, jolloin eroja koetettiin tasata. Sitten loppui sellunkeitto, Nokia ja rahat ja ollaan palattu normaaliin elämänmenoon eli luokan mukaan elettävään elämään. Ja koska odotukset ovat pienen hyvinvointijakson takia korkeammalla kuin ennen, on totuttu liian hyvään, vaikka omia resursseja ei ole (odotetaan valtion maksavan viulut), niin seuraa yhteiskunnallista levottomuutta.
Samahan on tapahtunut entisissä neukkumaissakin. Köyhä ja kouluttamaton kansanosa oppi saamaan perusasiat ilmaiseksi ja nyt neuvostoaikoja ihannoidaan näissä kansanosissa. Me suomalaiset - kuten eivät entiset itäblokin maatkaan - ole ikinä olleet varakkaita. Ei pääomia kuten Ruotsissa eikä hyvinvointivaltio koskaan ollut muuta kuin savijaloin seisova jättiläinen.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Ei se mitään alemmuudentuntoa ole, vaan joistakin oikein huokuu se, että opettelevat ulkoa jotain hienon kuuluisia fraaseja kuulostaakseen itse hienoilta ja "sivistyneiltä" ihmisiltä. Sellainen on vain erilaista itsetehostusta kuin esim. "rupeanpa räppäriksi", on "rupeanpa sivistyneeksi älyköksi".
Ja joo, toki joillakin voi olla ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua, mutta sitten on näitä, jotka käyttävät moista itsetehostukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.
Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta.
Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett he ovat lapsena lomailleet muuallaki kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi.
Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä.
Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi.
Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia.
Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti.
Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus?
Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.
Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.
Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat.
-eri
Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.
Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina.
Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Ei se mitään alemmuudentuntoa ole, vaan joistakin oikein huokuu se, että opettelevat ulkoa jotain hienon kuuluisia fraaseja kuulostaakseen itse hienoilta ja "sivistyneiltä" ihmisiltä. Sellainen on vain erilaista itsetehostusta kuin esim. "rupeanpa räppäriksi", on "rupeanpa sivistyneeksi älyköksi".
Ja joo, toki joillakin voi olla ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua, mutta sitten on näitä, jotka käyttävät moista itsetehostukseen.
Ylemmyydentunto on alemmuudentunnon kaksonen eli samasta asiasta molemmissa on kyse, sekä elvistelyssä että siitä häiriintymisessä. Jos joku elvistelee, niin se on hieman noloa, mutta ihminen voi silti olla ihan ok, hänellä vain on tuollainen heikko kohta. Ei se minusta ole mitenkään vaarallista, vaikka voi joidenkin kohdalla olla rasittavaa, jos yhdistyy muihin samassa linjassa oleviin toimintoihin (kuten siihen, että pyrkii elvistelyn lisäksi aktiivisesti nolaamaan muita ilkeilemällä tms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.
Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta.
Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett he ovat lapsena lomailleet muuallaki kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi.
Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä.
Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi.
Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia.
Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti.
Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus?
Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.
Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.
Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat.
-eri
Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.
Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina.
Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.
En ole tuo jota kommentoit, mutta käsitin hänen tarkoittavan tässäkin keskustelussa useamman kerran esille tullutta asennetta, missä väitetään, ettei kukaan ole oikeasti kiinnostunut taiteesta, filosofiasta tms. vaan kaikki sellainen on elvistelyä ja poseerausta. Omasta mielestäni se on vain hölmöyden merkki, jos noin kuvittelee. Se on merkki hyvin pienessä kuplassa asustelusta, ellei suorastaan tynnyristä. Eli ei ole koskaan liikkunut missään muualla kuin niissä omissa piireissään, jossa kukaan todella ei oikeasti pidä kulttuurista, tieteestä jne. (Tosin sekin voi olla kuvitelmaa. Yllättävän monet suomalaiset pitävät lukemisesta, teatterista ja arvostavat taiteita ja tieteitä.)
Ketä kiinnostaa? Olen ollut duunissa missä on todella korkeasti koulutettuja ihmisiä ja pakko sanoa että siellä olen nähnyt miten ulkona osa heistä on ns. normaali elämästä. Sydämen sivistys on paljon tärkempää kuin oletko tuomari vai juomari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Sinulla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Kommentissani sanottiin täsmälleen päinvastoin, "myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista." Puhe oli siitä, että voi keskustella aivan vapaasti mistä tahansa aiheesta, vaikka kaikki eivät tietäisi juuri siitä aiheesta kovin paljon tai ei juuri mitään, koska se ei aiheuta ulkopuolisuuden tunnetta, vaan on normaali tapa keskustella. Ainakin itsestäni olisi hivenen erikoinen ajattelutapa yrittää rajoittaa itseäni keskustelemasta ennen kun tiedän mistä muut keskustelijat tietävät - eikö se olisi ylemmyydentuntoista? Sirkka-täti voi tietää yllättäen hevosista jotain sellaista, jota minä en tiedä tai kertoa vaikka anekdootin Heideggeristä, vaikka kuvittelen, ettei hän ole kyseisen aiheen asiantuntija.
Oikeasti sivistyneet ihmiset, joilla on sydämen sivistystä keskittyvät vieraisiin, kyselevät heidän elämästään ja kuulumisistaan - ja keskustelevat asioista, jotka heitä kiinnostavat. Todella sivistymätöntä joltain lääkäriperheeltä keskustella vieraiden aikana vain jostain omaan ammattiinsa liittyvistä asioista ja lääketieteellisistä tutkimuksista! Sydämen sivistys ja tilannetaju puuttuu. Ihan kuin taas haluttaisiin alleviivata sitä omaa kuviteltua paremmuuttaan muihin nähden: puhuttekin varmaan vielä jotain lääkärikieltä, jota vain lääkärit voivat ymmärtää. No, korkea älykkyys ei korreloi sosiaalisten taitojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Kaikista filosofeista valitsette keskustelunaiheeksi n@tsin, ja suljette osan seurueesta keskustelun ulkopuolelle. Tällaista käytöstä pidetään minun tuttavapiirissäni erittäin sivistymättömänä, oli sitten kysymys duunarista, johtajasta, työttömästä tai proffasta.
Keskustelun lainehtiminen aiheesta toiseen ilman että kukaan tuntee itseään ulkopuoliseksi kertoo vain siitä, ettei joukossa ole ketään alemmuudentunnetta turhista asioista tunteva. Jos keskustellaan aina vain siitä mistä minä ihan ite tiedän jotain niin köyhäksi sellainen keskustelu jää. Keskusteluun voi osallistua, kysyä ja kuunnella, vaikkei edes tietäisi kuka Heidegger on tai onko jokin juoksuaika hyvä tai huono. Sekin on mielestäni alemmuudentuntoista, että kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken tietämisen arvoisen.
Ehkäpä juuri tämäntyyliset asiat ovat niitä kaikkein merkittävimpiä luokkaeroja. Hyvä yhteiskunnallinen asema saa ihmisen tuntemaan olonsa turvatuksi monin tavoin, saa parempaa kohtelua ehkä pienestä pitäen, se vaikuttaa itsetuntoon. Toisaalta takamatkasta lähteminen voi sisuunnuttaa. Aika paljon on etuoikeutettujen luokassa pehmeyttä, kun ei oikein koe tarvetta saavuttaa mitään sen ihmeempää. Itsessänikin tätä piirrettä on eli draivia puuttuu. Eikä turvallisuudentunnekaan ole kuin pelkkä illuusio.
Keskusteluun voi toki osallistua, vaikka ei tunne asiaa, mutta silloin ei ole ulkopuolinen. Kommentti, johon vastasin, nimenomaan alleviivasi, että osa seurueesta jää ulkopuoliseksi keskustelusta, ja se oli hänen mielestään normaalia. Minun mielestäni se, että joku jätetään keskustelun ulkopuolelle, on erittäin epäkohteliasta. Ei ihme, että suomalaiset voivat nykyisin huonosti.
Sinulla on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Kommentissani sanottiin täsmälleen päinvastoin, "myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista." Puhe oli siitä, että voi keskustella aivan vapaasti mistä tahansa aiheesta, vaikka kaikki eivät tietäisi juuri siitä aiheesta kovin paljon tai ei juuri mitään, koska se ei aiheuta ulkopuolisuuden tunnetta, vaan on normaali tapa keskustella. Ainakin itsestäni olisi hivenen erikoinen ajattelutapa yrittää rajoittaa itseäni keskustelemasta ennen kun tiedän mistä muut keskustelijat tietävät - eikö se olisi ylemmyydentuntoista? Sirkka-täti voi tietää yllättäen hevosista jotain sellaista, jota minä en tiedä tai kertoa vaikka anekdootin Heideggeristä, vaikka kuvittelen, ettei hän ole kyseisen aiheen asiantuntija.
Oikeasti sivistyneet ihmiset, joilla on sydämen sivistystä keskittyvät vieraisiin, kyselevät heidän elämästään ja kuulumisistaan - ja keskustelevat asioista, jotka heitä kiinnostavat. Todella sivistymätöntä joltain lääkäriperheeltä keskustella vieraiden aikana vain jostain omaan ammattiinsa liittyvistä asioista ja lääketieteellisistä tutkimuksista! Sydämen sivistys ja tilannetaju puuttuu. Ihan kuin taas haluttaisiin alleviivata sitä omaa kuviteltua paremmuuttaan muihin nähden: puhuttekin varmaan vielä jotain lääkärikieltä, jota vain lääkärit voivat ymmärtää. No, korkea älykkyys ei korreloi sosiaalisten taitojen kanssa.
Sinulla on näemmä tapana vääristellä sitä mitä olen kirjoittanut siten, etten tunnista lainkaan, että omista teksteistäni on kyse, joten en kommentoi tähän asiaan enempää. Paljon käyttämäsi sanapari "sydämen sivistys" kuulostaa vain tavalta, jolla yrität hieman epätoivoisesti kammeta itsesti meidän epäkohteliaiden ja itsemme muka paremmiksi tuntevien, sosiaalisesti taitamattomien pahisten yläpuolelle. Se on raskainta sinulle itsellesi, tuo parempana ja hyveellisempänä esiintyminen. Mitä jos oltaisiinkin ihan vain taviksia kaikki, jutellaan mitä sattuu ja tehdään toki välillä myös virheitäkin. Jos vieraisilla on kovin epämukavaa, niin siinä useimmiten käy yksinkertaisesti niin, ettei tulla tai kutsuta uudelleen eli toimii eräänlainen luonnonvalinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.
Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta.
Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett he ovat lapsena lomailleet muuallaki kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi.
Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä.
Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi.
Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia.
Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti.
Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus?
Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.
Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.
Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat.
-eri
Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.
Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina.
Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.
En ole tuo jota kommentoit, mutta käsitin hänen tarkoittavan tässäkin keskustelussa useamman kerran esille tullutta asennetta, missä väitetään, ettei kukaan ole oikeasti kiinnostunut taiteesta, filosofiasta tms. vaan kaikki sellainen on elvistelyä ja poseerausta. Omasta mielestäni se on vain hölmöyden merkki, jos noin kuvittelee. Se on merkki hyvin pienessä kuplassa asustelusta, ellei suorastaan tynnyristä. Eli ei ole koskaan liikkunut missään muualla kuin niissä omissa piireissään, jossa kukaan todella ei oikeasti pidä kulttuurista, tieteestä jne. (Tosin sekin voi olla kuvitelmaa. Yllättävän monet suomalaiset pitävät lukemisesta, teatterista ja arvostavat taiteita ja tieteitä.)
Pointtini ei ollut väittää, ettei kukaan, paitsi "korkeasti koulutetut ja sivistyneet" voi oikeasti olla kiinnostuneita kulttuurista ja taiteista. (Koska kyllä on.) Vaan että on naurettavaa väittää, että ihmiset, jotka eivät puheessaan jatkuvasti viljele siteerauksia joiltain filosofeilta ja arvostetuilta kirjailijoilta olisivat jotain tyhmää rahvasta, joita mikään sivistys ei kiinnosta. Päinvastoin, täällä itseään parempina koulutuksen perusteella pitävät tekevät pitkälle meneviä oletuksia, ettei ketään "rahvasta" kulttuuri ja lukeminen kiinnosta. Kyllä kiinnostaa, mutta emme tee siitä numeroa ja opettele kirjoista siistejä lauseita ulkoa, joita voisimme sitten sopivissa tilanteissa kylvää ympärillemme briljeerataksemme lukeneisuudellamme. Koska kyllähän se nyt faktaa on, että ne lauseet, joita siteeraa, on ollut opeteltava ulkoa - juuri sitä varten, että niitä voi siteerata sopivissa tilanteissa kuulostaakseen hienolta. Ja se jos mikä on päälleliimattua ja mielestäni aika noloa. Toki jos niin tahdotte tehdä, niin jatkakaa, teillä on oikeus olla sellaisia kuin olette - mutta älkää leimatko niitä, jotka sellaista eivät harrasta tyhmiksi ja sivistymättömiksi junteiksi ja rahvaaksi, jota mikään sivistys ja korkeaklttuuri ei kiinnosta. Vai onko se nyt omana itsenään olemista, kun siteerataan muiden ajatuksia ja lauseita?
Vierailija kirjoitti:
Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka.
Mä olen samaa mieltä. Suomessa on mahdollusuus vähällä vaivalla kohentaa omaa asemaansa. Siksi meillä ei yhteiskuntaluokkiakaan ole. Niitä on vain maissa, jossa sellainen ei ole niin helposti mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaluokan merkitys taitaa olla subjektiivinen kokemus, yhteiskuntaluokan merkitys on aina sidoksissa myös aikaan ja vallitseviin olosuhteisiin. Yhteiskuntaluokkaa ei koskaan voi määritellä ihan yksiselitteisesti tai yksittäisten asioiden perusteella, jos nyt halutaan yrittää jotain yhteiskuntaluokkaa määritellä. Itsekään en koe yhteiskuntaluokkaa niin merkitseväksi, mutta olenkin elänyt lapsuuteni aika keskiluokkaisessa perheessä. Varmasti kokemuksesi voisi olla toisessa perheessä ihan toisenlainen.
Jos olet keskiluokkaa ja elät keskiluokkaisessa ympäristössä, ei se luokka ole niin merkittävää. Mutta jos sinut heitettäisiin yhtäkkiä työväenluokkaiseen ympäristöön, huomaisit, että kaikki eivät elä samalla tavoin ja ajattele samalla lailla.
Minä en ymmärrä tätä työväenluokka ja keskiluokka jaottelua, siilä molemmissa luokissa ollaan kuitenkin enimmäkseen työtä tekeviä palkannauttijoita. Ei tänä päivänä ole enää mitään tarvetta lajitella sitä minkä lajin "duunareita" olemme, muilla elämän arvoilla pitäisi olla enemmän merkitystä.
Siinähän sinä osut ihan ytimeen, kun ne elämän arvot juuri eroavat. Sen huomaa jo ihan tavallisessa keskustelussa.
En minä ainakaan ole huomannut huomannut merkittävissä arvoissa mitään eroa omassa lähi- ja tuttavapiirissä oli sitten kysymys insinööristä tai hitsarista, laitosapulaisesta tai kirjanpitäjästä jne.
Olen eri, mutta kuvitelma siitä, että kaikki ovat samanlaisia, johtuu siitä että elät tiukasti omassa kuplassasi. Suurin osa suomalaisista elää alemman tai ylemmän keskiluokan elämää, ensinmainitussa on tausta työväessä, jälkimmäisessä sukutausta on korkeakoulutettuja.
Olen näissä keskusteluissa oppinut, että Suomessa todella on luokkaeroja. Se näkyy kerta toisensa jälkeen ja tässäkin keskustelussa esim. siinä, että työväen perhetaustan omaavat usein (ei aina) korostavat palkkaa ja vakaata toimeentuloa (näin siis, vaikka olisikin itse akateeminen). Akateeminen ura vaikkapa insinöörinä on arvostettu, koska se tuo rahaa. Akateeminen perhetausta, jossa hyvä toimeentulo ja ammatti on ollut itsestäänselvä asia jo monessa sukupolvessa, voidaan suhtautua hyvään elintasoon itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse mainita eikä ajatella. Ammatti valitaan kiinnostuksen mukaan eikä palkkaa ajatella. Tunnistan itsessäni tämän, en ole koskaan ollut tippaakaan kiinnostunut rahasta, vaan suhtautuminen on huoletonta: "ei huolta, asiat kyllä järjestyvät". Kuten ovatkin järjestyneet. Tuollaiset pienet asiat kertovat todella paljon perhetaustasta, joka pitkälti koostuu luokasta - ei vain ammatista ja tulotasosta, vaan suvun historiasta, elämäntavasta ja arvoista. Eroja huomaa vasta sitten, jos joutuu elämässään tekemisiin aivan toisenlaisista taustoista olevien ihmisten kanssa.
Ei se ihan noinkaan mene. Kaikki, jotka ovat perineet merkittävän omaisuuden, pitävät kunnia-asianaan, että jättävät omille perillisilleen enemmän.
Mihin oikein kommentissani tällä viittaat? Itse asiassa minäkin pidän kunnia-asianani jättää jälkeläisilleni enemmän kuin itse sain ja se on on melkein toteutunut, koska olen lahjoittanut perimääni omaisuutta jo merkittävän osan pois. Loput sitten kuoltuani.
Jos viittaat siihen mitä kirjoitin huolettomuudesta, niin tarkoitin vain yksinkertaisesti rentoa asennetta omaisuuteen. Siitä ei tarvitse stressata, että rahat loppuvat tai jotain talouskatastrofia tapahtuu, kun puskuria on riittävästi. Toki sekin on osittain illuusio. Jos vaikka droonit tuhoavat omaisuuden, vakuutus ei sitä korvaa. Tai tuholaiset tuhoavat metsät. jne.
Suurikin omaisuus hupenee vuosikymmenien myötä, ellei sitä hoida aktiivisesti. Omaisuudenhoito taas on raakaa työtä, ja usein myös stressaavaa, koska makro- ja mikrotalous muuttuvat jatkuvasti ajan funktiona.
En ole kyllä koskaan kokenut omaisuuteni hoitoa raakana työnä. On se kuitenkin aika paljon helpompaa rahaa kuin vaikkapa yrittäminen tai palkkatyö, viimeksimainittu oli mielestäni raakaa työtä. En viihtynyt.
Millaisen omaisuuden hoitaminen sitten olisi raakaa työtä? Se varmasti riippuu hyvin paljon omaisuuden laadusta. Jos omistaisin vaikka sijoitusasuntoja ja joutuisin viemään lesken viimeisen rovon niiden merkeissä, voisin hyvinkin kokea sen raakana työnä. Tai jos vuokralainen onkin himohamstraaja ja saisin kutsua sinne tuholaistorjujan. Minun omaisuuteni on aiheuttanut pääasiassa iloa ja tyytyväisyyttä kuitenkin, vaikka ei se aina pelkkää juhlaakaan ole ollut. Mukavasti on mennyt, mutta ei minun ansiostani juurikaan.Päätit sitten ryhtyä puhumaan nappikaupasta ja pajatsorahoista. Käypä vaikka vetämässä joku talousvaikeuksissa oleva iso yritys suosta, tai yritä pitää joku suojeltu 1000 neliön kartano hyvässä kunnossa, tai tee mieluummin molemmat samaan aikaan. Vielä parempi olisi, mikäli vetäisit Suomi-laivan ylös suosta, koska se ei sinun mielestäsi olisi edes raskasta.
Oletpa kitkerä! Mikä sinua vaivaa, kateusko? Tottakai tuo kommentoija kertoi omasta elämästään ja se riittää, lapsellista alkaa väheksymään ja vaatimaan pelastamaan koko Suomea tms.
Eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta se on selvää alemmuudentuntoa, kun vaikkapa filosofiasta, taiteesta tai jostain muusta älyllisemmästä asiasta keskustelu leimataan name droppingiksi. Se voi kuitenkin olla aivan tavanomaista kahvipöytäkeskustelua siinä missä jossain toisessa perheessä keskustellaan hiihtokeleistä tai jostain muusta heille ominaisesta asiasta.
Omassa suvussani on paljon tutkijoita ja voimme hyvin keskustella Heideggeristä. Emme kuitenkaan pidä ketään sen ihmeempänä, jos hän ei pysty siihen keskusteluun osallistumaan, koska kyse kuitenkin on myös ammattislangista ja nippeleistä, joista kovin moni sivistynytkään ihminen itsestäänselvästi tietäisi. Myös lääketieteen tutkimukseen liittyvät keskustelun aiheet voivat mennä pahasti ohi osalta seurueelta, mutta ei se haittaa. Eivät perheet ja suvut yleensä muistakaan asioista keskustele tahallaan niin että joku tai jotkut kokisivat ulkopuolisuutta, vaan mielestäni se on normaalia keskustelun lainehtimista. En minäkään osallistuisi tai ymmärtäisi, jos joku alkaisi vertailla urheilusuoritustensa tuloksia.
Ei se mitään alemmuudentuntoa ole, vaan joistakin oikein huokuu se, että opettelevat ulkoa jotain hienon kuuluisia fraaseja kuulostaakseen itse hienoilta ja "sivistyneiltä" ihmisiltä. Sellainen on vain erilaista itsetehostusta kuin esim. "rupeanpa räppäriksi", on "rupeanpa sivistyneeksi älyköksi".
Ja joo, toki joillakin voi olla ihan normaalia kahvipöytäkeskustelua, mutta sitten on näitä, jotka käyttävät moista itsetehostukseen.
Ylemmyydentunto on alemmuudentunnon kaksonen eli samasta asiasta molemmissa on kyse, sekä elvistelyssä että siitä häiriintymisessä. Jos joku elvistelee, niin se on hieman noloa, mutta ihminen voi silti olla ihan ok, hänellä vain on tuollainen heikko kohta. Ei se minusta ole mitenkään vaarallista, vaikka voi joidenkin kohdalla olla rasittavaa, jos yhdistyy muihin samassa linjassa oleviin toimintoihin (kuten siihen, että pyrkii elvistelyn lisäksi aktiivisesti nolaamaan muita ilkeilemällä tms.)
No nimenomaan. Minustakin se haiskahtaa huonolta itsetunnolta, jota yritetään paikkailla hienonkuuloisilla siteerauksilla, oikein tuoden esiin lukeneisuuttaan. Jos se tulee luonnostaan ja sopivissa tilanteissa se on ok. Jos se on jatkuvaa, se on hiukan huvittavaa. Mutta jos leimataan ikävillä tavoilla muita ihmisiä, jotka eivät tee samaa, niin se ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.
Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen.
Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia.
Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.
Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta.
Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.
Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett he ovat lapsena lomailleet muuallaki kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi.
Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä.
Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi.
Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia.
Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti.
Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus?
Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.
Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.
Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat.
-eri
Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.
Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina.
Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.
Huomasitko että rahvas oli sitaateissa? Ja oletuksena ei ollut ettei ei-akateeminen varmastikaan tietäisi mistä toinen puhuu vaan pointti oli että JOS ei tiedä ei hän kuitenkaan joudu nolatuksi/ylenkatsotuksi. Ymmärsit tuon kommentin totaalisen pieleen. Pistit tosi paljon rivien väliin ajatuksia ja asenteita joita siellä ei ole - ja muuten: sanoinko olevani itse korkeakoulutettu? En sanonut. Et sinä tiedä mikä minä olen.Sydämen sivistystä tai älykkyyttä ei oma kommenttisi loistanut, vahvaa asenteellisuutta ja hyökkäävyyttä vain.
Onhan tekoälyissä eroja, mutta Geministä oli puhe. Ladasta ei tule Mersua, eikä Gemini osaa analysoida. Se osaa tehdä ainoastaan tiivistelmiä. Gemini ei myöskään pääse pääse käsiksi kaikkeen dataan ResearchGatessa, vaikka joku niin väitti. Edellisestä kommnetistani voit itse lukea Geminin vastauksen asiaan.
Jos olisit lukenut tästä keskustelusta myös aikaisempia kommentteja, niin sinulle olisi selvinnyt, ettei minulla eläkeläisenä ole maksullista tekoälyä, kuten ei myöskään pääsyä maksullisiin, vertaisarvioituja artikkeleja julkaiseviin lehtiin. Oletko edes tietoinen, että artikkeli muuttuu lehden omaisuudeksi, kun se julkaistaan siellä.