AV:lta tuttu ilmiö: yhteiskuntaluokan merkitystä vähätellään

Varmaan tosi kovat paineet ihmisillä töissä tehdä työt hyvin ettei menetä omistusasuntoa ennen eläkeikää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Teoriassa näin on mutta käytännössä asia menee niin, että näistä tietyistä lähiöissä menee valtava määrä säälivitosella pakotettuun amikseen ottamaan hylätyn.

Ja juuri näiden tapausten ja näiden lähiöiden määrä on nyt kovassa kasvussa, näin se menee oikeassa elämässä.

Ja tämä taas johtaa siihen, että muodostuu näitä Rinkeby kakkosia sinne ja tänne.

Taidat sekoittaa nyt m muuton ongelmat tähän keskusteluun. Se on ihan oma ongelmavyyhtinsä (jota kannattaisi oikeasti pohtia, tietenkin).

Minusta tuo edellinen on oikeilla jäljillä siinä mielessä, että eihän m muuttajat ole erilliinen osa yhteiskunnasta, ja tietyt etniset ryhmät siellä kyllä eivät millään tunnu kohoavan edes työväenluokkaan.

Onhan hän, mutta tekstistä saa käsityksen, että siellä lähiöissä ne Veetit ja Jeret vaan kieltäytyy sivistyksestä, vaikka oikeasti Helsingin ja Vantaan lähiöissä jo puolet on muuttajia. Tiettyjen maiden tulijat eivät koskaan aiokaan integroitua ja pitävät visusti huolen, että lapsensakaan eivät näin tee. Eikä siellä ole kyse "keskiluokasta" tai "duunareista" vaan uskonnosta. 

Uskonnollisuudesta sekä yhteisöllisyydestä, perinnekulttuurista, identiteetistä ja vihasta kaikkea sen ulkopuolista kohtaan esim. kantaväestöä. Se on kieltämättä ihan oma luokkansa, jota ei mikään kommarivasemmistolaisuuskaan pysty parantamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon silti, että yhteiskuntaluokkia ei Suomessa ole. Jokaisella duunariperheen lapsella on mahdollisuus hakea yliopistoon. Siihen vaikuttaa yleensä vanhempien esimerkki, tuki ja kannustus. Yhteiskuntaluokka on ihan muuta kuin ammatti tai palkka. 

Teoriassa näin on mutta käytännössä asia menee niin, että näistä tietyistä lähiöissä menee valtava määrä säälivitosella pakotettuun amikseen ottamaan hylätyn.

Ja juuri näiden tapausten ja näiden lähiöiden määrä on nyt kovassa kasvussa, näin se menee oikeassa elämässä.

Ja tämä taas johtaa siihen, että muodostuu näitä Rinkeby kakkosia sinne ja tänne.

Taidat sekoittaa nyt m muuton ongelmat tähän keskusteluun. Se on ihan oma ongelmavyyhtinsä (jota kannattaisi oikeasti pohtia, tietenkin).

Minusta tuo edellinen on oikeilla jäljillä siinä mielessä, että eihän m muuttajat ole erilliinen osa yhteiskunnasta, ja tietyt etniset ryhmät siellä kyllä eivät millään tunnu kohoavan edes työväenluokkaan.

Onhan hän, mutta tekstistä saa käsityksen, että siellä lähiöissä ne Veetit ja Jeret vaan kieltäytyy sivistyksestä, vaikka oikeasti Helsingin ja Vantaan lähiöissä jo puolet on muuttajia. Tiettyjen maiden tulijat eivät koskaan aiokaan integroitua ja pitävät visusti huolen, että lapsensakaan eivät näin tee. Eikä siellä ole kyse "keskiluokasta" tai "duunareista" vaan uskonnosta. 

Uskonnollisuudesta sekä yhteisöllisyydestä, perinnekulttuurista, identiteetistä ja vihasta kaikkea sen ulkopuolista kohtaan esim. kantaväestöä. Se on kieltämättä ihan oma luokkansa, jota ei mikään kommarivasemmistolaisuuskaan pysty parantamaan.

Entäpä jos vain projisoit oman vihasi heihin.

Vierailija kirjoitti:

Ravintoloissa on työntekijöitä nolla-sopimuksilla ja jos ei ole asiakkaita lähetetään työntekijät kotiin. Jostain syystä asuntokauppa sakkaa Suomessa.

Nollatuntisopimuslaisella on myös työvuorolista ja sillon, kun työntekijä on työmaalle saapunut alkaa palkanjuoksu ja se päätyy työvuorolistassa merkityn mukaisesti, ei muutoin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tosi kovat paineet ihmisillä töissä tehdä työt hyvin ettei menetä omistusasuntoa ennen eläkeikää. 

Ei työn tekeminen hyvin auta yleensä siihen, jos yrityksellä alkaa mennä heikosti. Se on paljon isommista asioista kiinni. Jos ihmiset pelkäävät hintojen nousua ja työnsä menettämistä, kärsii esim. koko palveluala, asiakkaat katoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten hyvin tiedämme, rahvaasta ei voi päätyä koskaan todelliseksi, sivistyneeksi ja ihannoiduksi, keskiluokan jäseneksi.

Siinä ei auta ylempi korkeakoulututkinto, kohtuullista korkeampi palkka, jonkinmoinen sosiaalinen asema, erinomainen yleissivistys, kuvataiteen ja klassisen musiikin tuntemus, hyvät tavat ja toisten huomioonottaminen, siisti pukeutuminen, viisi puhuttua kieltä, laajahko kansaivälinen verkosto tai mikään tuollainen joutava poppakonsti.

Ehei, sillä tarvittava kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma puuttuu nyt ja aina.

Valaisen asiaa hieman käytännön esimerkkien kautta. Mikäli et pidä huonosta laitosteatterista (kulttuurisen pääoman puute) ja kehtaat sanoa sen vielä ääneen (sosiaalisen pääoman puute), niin olet ikuisesti tuomittu rahvaaksi.

Muita varmoja rahvaaseen kuulumisen merkkejä on se, että mielestäsi punaviini ei kuulu joulupöytään kinkun ja laatikoiden kanssa, hyvä makkara on hyvää ja lapsellasi ei ole pipu-papu-hupu-lupu-tupu-haalaria.

Viimeinen niitti on lapsen tavoitteellisen harrastuksen puute, sillä eihän sitä, hyvänen aika, harrastusta voi noin vain harrastaa!

Tästä voidaankin päätellä jotain, mihin kuuluvat sanat konformismi, banaliteetti ja sika-nauta-säilyke.

Olipa typerä reductio ad absurdum -puheenvuoro. Rakentele sinä vain olkinukkeja.

 

-ohis

Ja kuinka niin?

Kaikki nämä olivat todellisen, elävän elämän, esimerkkejä sosiaaliluokkien välisistä todellisista rajoista.

Olen eri, mutta laitosteatterin tai teatterin arvostelu ääneen tuskin on merkki siitä, ettei kuulu keskiluokkaan, ellei se arvostelu sitten ole luokkaa VMP. Päinvastoin keskustelu eri taide-esitysten laadusta ja niiden herättämistä ajatuksista kuuluu ylemmän keskiluokan tavanomaisimpiin tapoihin. 

 

Jotain kättä pidempää nyt tähän ajatukseen, että enemmistöstä yhtäkkiä olisi muodostunut kadehdittu etuoikeutettujen joukko, nyt kaivattaisiin. Miksi ajattelet näin?

Hmm, olet epäilemättä osa sitä samaa rahvasta kuin minäkin.

Elämää ja ihmistä suurempaa Taidetta (mitä huonotasoinen teatteriesityskin on) ei voi arvostella olematta todellinen heikinheimo. Mikäli heikinheimoja heikompi yksilö erehtyy arvostelemaan Taidetta, niin silloin tämä yksilö on ilmiselvästi rahvasta.

VMP-tyyppisen arvostelun voi säästää Jumalan teatterille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä viimeisin keskustelun vaihe keskustelukulttuurien eroista osoittaa myös millaisia yhteiskuntaluokkien erot ovat. Erot ovat etenkin tavoissa, arvoissa, arvostuksissa ja tapakulttuurissa. Eroa voi verrata kulttuurieroihin eli en lainkaan näe eroa paremmuutena tai huonommuutena kuten ainakin yksi edellä keskustellut tuntuu ajattelevan. Hän näkee eron keskustelukulttuurissa huonommuutena - ne tavat ja tottumukset, jotka ovat hänelle vieraita, hän näkee pyrkimyksenä olla parempi ja ylipäänsä koko asia tuntuu olevan hänelle vertailua paremmuudesta. 

 

Väkisinkin tulee mieleen mistä tämä vertailun rakenne on häneen rakennettu, sillä eihän sekään tyhjästä tule. Toisen ihmisen erilaisuuden kokeminen kommenttina juuri minulle on ei suinkaan rajoitu vain ksenofobiaan (se toinen sana samalle asialle ei täällä mene läpi). Se on nähty sisällissodassa Suomessakin.

Tästä on tutkimuksiakin miten Suomessa tasa-arvo ymmärretään hyvin vahvasti samankaltaisuutena. Erilainen koetaan jotenkin yrittävän olevan parempi. Sama toistuu suhteessa mmuuttajiin tai esim. miesten suhteessa tasa-arvoa vaativiin feministeihin. 

Sen jälkeen kun se yks psykiatri tappoi vaimonsa siellä Ullanlinnassa, niin yhteiskuntaluokista ja erityisesti rikkaista ja koulutetuista ihmisistä meni kaikki hohto. Tiedän, on yksittäistapaus ( toivottavasti... ei oikeasti kuitenkaan ole) mutta siinä jotenkin tuli kirkkaasti esille se miten raadollisia kaikki ihmiset loppujen lopuksi on. Siihen ei auta koulutus eikä asema eikä hulppea asunto ja varallisuus. Ei sellaista enää voi arvostaa ylitse muiden.

Koulutus on ihan ok ja muuta sellaista mutta mikään luokkanousu tai sen tavoitteleminen tai yleensäkään sellaisesta puhuminen on niin turhaa. Pelkkää tuuleen huutamista ja tuulen tavoittelua. Huomaatte sen ehkä joskus. Tai sitten ette. Sellainen parhaiden paikkojen tavoittelu ei kuitenkaan tuo mitään onnellisuutta eikä iloa. Parasta on kun saa oman määräosansa ja elää siinä tyytyväisenä mitä se ikinä sitten onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä viimeisin keskustelun vaihe keskustelukulttuurien eroista osoittaa myös millaisia yhteiskuntaluokkien erot ovat. Erot ovat etenkin tavoissa, arvoissa, arvostuksissa ja tapakulttuurissa. Eroa voi verrata kulttuurieroihin eli en lainkaan näe eroa paremmuutena tai huonommuutena kuten ainakin yksi edellä keskustellut tuntuu ajattelevan. Hän näkee eron keskustelukulttuurissa huonommuutena - ne tavat ja tottumukset, jotka ovat hänelle vieraita, hän näkee pyrkimyksenä olla parempi ja ylipäänsä koko asia tuntuu olevan hänelle vertailua paremmuudesta. 

 

Väkisinkin tulee mieleen mistä tämä vertailun rakenne on häneen rakennettu, sillä eihän sekään tyhjästä tule. Toisen ihmisen erilaisuuden kokeminen kommenttina juuri minulle on ei suinkaan rajoitu vain ksenofobiaan (se toinen sana samalle asialle ei täällä mene läpi). Se on nähty sisällissodassa Suomessakin.

Tästä on tutkimuksiakin miten Suomessa tasa-arvo ymmärretään hyvin vahvasti samankaltaisuutena. Erilainen koetaan jotenkin yrittävän olevan parempi. Sama toistuu suhteessa mmuuttajiin tai esim. miesten suhteessa tasa-arvoa vaativiin feministeihin. 

Hyvä pointti. Suomalaisessa kirjallisuudessakin on tuota kuvattu aika paljon. Korostunee pienillä paikkakunnilla, joissa on pienet piirit ja vain vähän elämisen kirjoa.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun se yks psykiatri tappoi vaimonsa siellä Ullanlinnassa, niin yhteiskuntaluokista ja erityisesti rikkaista ja koulutetuista ihmisistä meni kaikki hohto. Tiedän, on yksittäistapaus ( toivottavasti... ei oikeasti kuitenkaan ole) mutta siinä jotenkin tuli kirkkaasti esille se miten raadollisia kaikki ihmiset loppujen lopuksi on. Siihen ei auta koulutus eikä asema eikä hulppea asunto ja varallisuus. Ei sellaista enää voi arvostaa ylitse muiden.

Koulutus on ihan ok ja muuta sellaista mutta mikään luokkanousu tai sen tavoitteleminen tai yleensäkään sellaisesta puhuminen on niin turhaa. Pelkkää tuuleen huutamista ja tuulen tavoittelua. Huomaatte sen ehkä joskus. Tai sitten ette. Sellainen parhaiden paikkojen tavoittelu ei kuitenkaan tuo mitään onnellisuutta eikä iloa. Parasta on kun saa oman määräosansa ja elää siinä tyytyväisenä mitä se ikinä sitten onkaan.

Ajatteletko oikeasti, että ihmisen tulisi tyytyä vain siihen mitä on saanut ja kaikki muu on tuulen tavoittelua eikä tuo onnea. Kuulostaa erittäin epäsuomalaiselta. Talonpoikaisen suomalaisen arvomaailman ytimessä on tavoitella parempaa elämää, koulutusta ja vihreämpää oksaa  - itse asiassa tuo sinun arvomaailmasi kuulostaa ihan kuin venäläisen kirjallisuuden iänikuiselta oblomov-hahmolta, joka syljeskelee kattoon ja mietti fatalistisena, ettei mitään kuitenkaan koskaan muutu paremmaksi, joten ei kannata tehdä mitään. Tuon asenteen takia Venäjä on rappiolla niin fyysisesti kuin henkisestikin. Maaorjan mentaliteetti, vaikka tuo romaanihahmo Oblomov aatelismies olikin. 

Hämmästyttävää on sekin, että näet ihmisten toimeliaisuuden ja tavoitteiden olevan "luokkanousua" tai "parhaiden paikkojen tavoittelua". Ikään kuin ihmisellä ei voisi olla luontainen halu kehittyä, keksiä uutta, toteuttaa itseään. Kiitos mielipiteestäsi, se oli tosi eksoottinen omasta näkökulmastani ja ilmeisesti täysin tosissaan esitetty mielipide. En muista ainakaan koskaan kuulleeni tuollaista mielipidettä. Mutta siinä lienee jotain lohdullista resignaatiota myös. Kuin sääty-yhteiskunnassa, jossa kaikilla ja kaikella oli jumalien asettama ikuinen järjestys. Kuninkaat kyllä silti vaihtuivat väkivaltaisesti ja luokkanousuja tapahtui, myös vallankumouksia.  

UP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhemmaksi tulet sitä paremmin ymmärrät. Ettei yliopistossa opiskelun jälkeenkään työväenluokasta lähtöisin oleva pysty koskaan täysin muuntautumaan ylempään luokkaan. Vaikka olisit kuin kala vedessä tunnet itsesi aina ulkopuoliseksi. Koska sinulta puuttuu aina jotain jonka muut ovat omaksuneet jo äidinmaidossa.

Mihin hemmetin ylempään luokkaan? Hate to break it to you, mutta Suomessa ei ole aatelisluokkaa tai ylimystöä. Akateemisetkin pääasiassa ihan keskiverto tallaajia. Me ollaan tällainen katajainen kansa, hyvä tai huono, meillä ei ollut Ison-Britannian kaltaista luokkayhteiskuntaa aatelistoineen. 

Aika moni ihan jokaisen opiskelukavereista oli jostain maalta ja toimivat ammateissa, jossa ei juuri yleissivistystä tarvitse ja harva heistä harrastaa kulttuuria tai mitään sivistävää. Pääasiassa jotain juoksua, padelua ja joogaa harrastavia tyhjäntoimittajia. 

Lainatussa kommentissa ei puhuttu aatelisista tai ylimystöstä.

Kuinka moni yliopistossa opiskelleista kuuluu johonkin "yläluokkaan"? 97% on ihan keskivertokansalaisia, joiden vanhemmilla on ihan normaali työ ja Toyota. Joten sinne sulautuu ihan hyvin. Ehkä kanden vanhemmat käy teatterissa tai oopperassa tai harrastaa taidetta. 

Onko luokkanousu tuntematon käsite sinulle? Ymmärrän hyvin ensimmäistä kirjoittajaa, olen itse tehnyt vastaavan liikkeen, tosin toisinpäin.

Olen itse lähtöisin perheestä, jossa rahat olivat tiukilla. Vanhemmat duunareita, vaikka toimistotöitä tekivätkin. Eivät harrastaneet tai ollut yhtään mitään mielenkiinnon kohteita. Itse tienaan hyvin ja työskennellyt himoituissa ammateissa. Omalla jälkikasvulla on kaikkea, mitä minulla ei ollut. Pidän itseni ajan tasalla seuraamalla ajankohtaisia asioita ja minulla on useamp  lehtitilaus. Ainoat podit, mitä kuuntelen käsittelevät historiaa ja kulttuuri . Eli voisi kutsua luokkanousuksi. Mutta en todellakaan koe olevani millään tavalla ulkopuolinen. Esimerkiksi kollegani ovat kaikki korkeakoulutettuja, mutta he ovat ihan tavallisia ja jopa hieman yksinkertaisia ihmisiä. Joillain on ollut perheessä rahaa, joten he ovat taloudellisesti ylempää keskiluokkaa, mutta henkisesti perusmassaa. Ainoa ero heihin on, ett  he ovat lapsena lomailleet muuallaki  kuin Kreetalla ja autot olivat kalliimmat. Mutta mitään sivistyspääomaa heillä ei ole. Osa kollegoistani on hyvän taloudellisen tilanteen takia statussymboleilla pröystäileviä, mutta mitään yläluokkaista heissä ei ole. En ymmärrä, miten kenelläkään olisi vaikeuksia olla näiden keskuudessa. Eri asia on sitten henkisesti jälkeenjääneet herranvihaajat, mutta he harvemmin tekevät taloudellista nousua köyhästä edes keskituloiseksi. 

Sinä taisit olla keskiluokasta kotoisin alunperinkin, vaikkakin köyhemmästä sellaisesta. Oli kuitenkin varaa lomailla ulkomailla ja vanhemmat toimistotöissä. 

Ei meillä ollut varaa lomailla ulkomailla. Ei ollut edes omaa mökkiä. Isällä oli duunarikoulutus, mutta ajan myötä siirtyi lattialta pöydän taakse. Äidillä ei koulutusta laisinkaan, työssä oppi. 

Meillä ei ollut varaa merkkivaatteisiin, emmekä käyneet ravintoloissa. Jos halusi jotain, se piti itse kustantaa kuukausirahoista tai toivoa esimerkiksi syntymäpäivälahjaksi. Harrastaa kyllä sai, mutta harrastukset olivat edullisia. 

Minä synnyin työväenluokkaan. Vanhemmilla jäi koulut keskikouluun, työpaikat olivat hankalia pitää ja tulot monesti hyvin epäsäännöllisiä. Oli todella tiukkaa. Ei todellakaan mitään merkkivaatteita, ei edes maksullisia harrastuksia. Luin paljon ja kirjasto on ilmainen. En saanut kuukausirahaa. Ei todellakaan mitään kesämökkejä. Puolisoni syntyi ylempään keskiluokkaan. Rahasta ei todellakaan ollut puutetta. Sitä sekä tienattiin hyvin että oli peritty. Matkailtiin, harrastettiin kalliitakin lajeja, lelut ja vehkeet aina viimeisen päälle. Matkailut olivat kalliita, kokonaisia Euroopan kiertueita, laskettelumatkoja eri kohteisiin. Mutta ero näkyy myös arvoissa. Puolison oletusarvo oli, että menee yliopistoon ja tekee tohtorin tutkintoon asti, kuten tekikin. Minulle kotoa annettiin ohjeeksi olla onnellinen. Menin kuitenkin yliopistoon minäkin sukuni ensimmäisenä. Vanhemmillani ei ollut mitään kykyä neuvoa tai opastaa tai edes toivoa urani suhteen. Näitä arvoeroja tulee edelleen vastaan jatkuvasti. 

Niin puolisosi oli taloudellisesti ylemmästä luokasta ja koulutus on ollut itsestäänselvää. Mutta nyt aikuisina, onko teissä mitään sivistyksellistä eroa? Onko hän paremmin perillä ajankohtaisista asioista, onko hänellä enemmän kulttuuripääomaa ja osaa siteerata kirjailijoita, runoilijoita tai filosofeja? Erottaako hän klassisen musiikin säveltäjiä tai kappaleita, onko nähnyt oopperaa Euroopan kulttuurikaupungeissa? Osaako hän nimetä tämän hetken kuumimpia nimiä taiteessa, ostaako taidetta ja tunteeko taiteen suuret nimet ja osaa nimetä heidän merkittävimmät teoksensa. Miten on historian ja kulttuurihistorian tuntemus? 

Totta kai parempi taloudellinen lähtökohta helpottaa elämää, on saanut kokea enemmän mukavia asioita ja taloudellinen turvallisuus on todennäköisemmin taattu, mutta se ei kerro mitään henkisestä kapasiteetista tai että aikuisena tarvitsisi tuntea alemmuutta, koska toisella on ollut materiaalisesti helpompi elämä ja maisterin paperit, jos henkisesti ei ole kasvattanut pääomaa, vaikka olisi ollut siihen paljon paremmat mahdollisuudet.  

Minulle yläluokka on nimenomaan sivistynyttä yläluokkaa, jossa vaurauden avulla on kasvatettu henkistä pääomaa. Ei vain lasketeltu alpeilla ja nautittu lomilla shampanjaa Rivieralla ja opiskeltu ekonomiksi tai juristiksi.  

Sinällään huvittavaa, kun tuo siteeraaminen esimerkiksi oli nimenomaan kaikkea muuta kuin sivistynyttä useiden niiden filosofien mielestä joita ihmiset siteeraavat. 

-eri 

Mitä tarkoitat? Jos esim keskustelussa heittää sopivan sitaatin jostain teoksesta (eikä tee sitä osoittaakseen olevansa jotain/namedroppaillakseen) niin onhan se sivistystä että spontaanisti pystyy niin tekemään ja jos vastapuoli tunnistaa sitaatin, oikein hyvä ja avaa "repliikkiä" parille tasolle mutta jos ei tunnistakaan ei hän joudu nolatuksi koska sitaatti voisi olla mitä vain, vaikka sanojan oma ajatus joka istuu ko yhteyteen. Olen vähän väsynyt asenteeseen ettei taide, kaikenlainen kulttuuri yms kiinnostaisi oikeasti ketään, ei ainakaan opiskellutta väkeä vaan kaikki on vain pinnallista esittämistä ja ihmiset itsekkäitä, pahantahtoisia, pahanpuhujia jne ja "rahvas" se vain on aitoa ja tottakai jaloa.

Kyllähän se kulttuuri ja kirjallisuus kiinnostaa, myös monia "rahvaita", vaikkeivät olekaan korkeakoulutettuja. Kyllä niitä maailmankirjallisuuden klassikoita voi lukea ihan omalla ajallaan ja omasta tahdostaan, eikä vain koulussa pakollisina opinto-ohjelman osina. 

Se, mikä "korkeasti koulutetuissa" "sivistyneissä" mättää, on juuri tuo asenne ja ihmisten luokittelu, jota sinäkin harrastat: kutsut korkeasti kouluttamattomia rahvaaksi, jota ei mukamas mikään sivistys ja kulttuuri saati lukeminen kiinnosta. Asetat itsesi ja "luokkasi" heidän yläpuolelle. Niin tyypillistä "korkeasti koulutetuille"! Sydämen sivistys puuttuu! Sitä kun ei siellä yliopistossa teille ratakiskosta väännetä.

En ole tuo jota kommentoit, mutta käsitin hänen tarkoittavan tässäkin keskustelussa useamman kerran esille tullutta asennetta, missä väitetään, ettei kukaan ole oikeasti kiinnostunut taiteesta, filosofiasta tms. vaan kaikki sellainen on elvistelyä ja poseerausta. Omasta mielestäni se on vain hölmöyden merkki, jos noin kuvittelee. Se on merkki hyvin pienessä kuplassa asustelusta, ellei suorastaan tynnyristä. Eli ei ole koskaan liikkunut missään muualla kuin niissä omissa piireissään, jossa kukaan todella ei oikeasti pidä kulttuurista, tieteestä jne. (Tosin sekin voi olla kuvitelmaa. Yllättävän monet suomalaiset pitävät lukemisesta, teatterista ja arvostavat taiteita ja tieteitä.)

Pointtini ei ollut väittää, ettei kukaan, paitsi "korkeasti koulutetut ja sivistyneet" voi oikeasti olla kiinnostuneita kulttuurista ja taiteista. (Koska kyllä on.) Vaan että on naurettavaa väittää, että ihmiset, jotka eivät puheessaan jatkuvasti viljele siteerauksia joiltain filosofeilta ja arvostetuilta kirjailijoilta olisivat jotain tyhmää rahvasta, joita mikään sivistys ei kiinnosta. Päinvastoin, täällä itseään parempina koulutuksen perusteella pitävät tekevät pitkälle meneviä oletuksia, ettei ketään "rahvasta" kulttuuri ja lukeminen kiinnosta. Kyllä kiinnostaa, mutta emme tee siitä numeroa ja opettele kirjoista siistejä lauseita ulkoa, joita voisimme sitten sopivissa tilanteissa kylvää ympärillemme briljeerataksemme lukeneisuudellamme. Koska kyllähän se nyt faktaa on, että ne lauseet, joita siteeraa, on ollut opeteltava ulkoa - juuri sitä varten, että niitä voi siteerata sopivissa tilanteissa kuulostaakseen hienolta. Ja se jos mikä on päälleliimattua ja mielestäni aika noloa. Toki jos niin tahdotte tehdä, niin jatkakaa, teillä on oikeus olla sellaisia kuin olette - mutta älkää leimatko niitä, jotka sellaista eivät harrasta tyhmiksi ja sivistymättömiksi junteiksi ja rahvaaksi, jota mikään sivistys ja korkeaklttuuri ei kiinnosta. Vai onko se nyt omana itsenään olemista, kun siteerataan muiden ajatuksia ja lauseita?

Olet väärässä. Esim minä en opettele mitään ulkoa ollakseni olevinani naseva tai fiksu tilaisuuden tullen vaan muistan paljon ja jos jokin lainaus tms sopii johonkin keskusteluun saatan sen sanoa, en korostaakseni itseäni vaan ihan koska se siihen sopii/syventää sitä/tuo eri merkityksiä, huumoria, syvyyttä jne. Jos se keskustelukumppani ei tunnista sitä ei hän edes tiedä että siteeraan jotakuta joten mitä ihmeen itsekorostusta se on? Jos tunnistaa niin hänellekin aukeaa mitä tarkoitin.

Minua vain ärsyttää tuo "kaikki on teeskentelyä ja opetellaan ulkoa ja osoitetaan että minäpä tunnen Nietzscheä"-asenne.

Ja kun pistit minut omahyväiseksi, sydämen sivistymättömäksi yliopistossa opiskelleeksi niin todettaakoon nyt; minulla on toki lukio käytynä, ylioppilaaksi kirjoitin mutta sen jälkeen olen suorittanut ainoastaan keskiasteen tutkintoja. En silti vihaa akateemisia ja kuvittele heitä kollektiivisesti ylimielisiksi pahantahtoisiksi sievistelijöiksi kuten eräät, näemmä.

Ettekös tienneet, että pitää aina muistaa kertoa ketä siteeraa! Tuohan on muuten kuin kulttuurista omimista, joka on woken - yliopistojen ym tärkeimmän nykyisen oppiaineen - oppien mukaan maailman kaikkein suurin synti!